Jos sukututkimus ei ole osa historiantutkimusta, niin mikä sitten on?

Olen harrastanut muutaman vuoden sukututkimusta. Olen sukeltanut menneeseen aikaan esivanhempiani tarkastelun kautta. Dokumentteja ei heistä ole paljoa löytynyt; haastattelut, paikalliset kyläkirjat, paikallishistoriallisien seurojen artikkelit ja lehdet, historialliset kirjat, ovat olleet parhaimpina apuina näiden ihmisten elämän vaiheita etsiessä. On suurenmoista, jos löydän jonkun samana aikana samalla paikkakunnalla eläneen henkilöhistoriakirjan, jossa kuvaillaan paikallisia olosuhteita tuolloin, tapahtumia, ihmisiä ja kenties maisemiakin tuolloin. Voin asettaa omat esivanhempani kirjassa kerrottuihin paikallisiin ”raameihin”. Minulle selvisi myöhemmin, että tämä on niin kutsuttua ”mikrohistoriallista” tutkimusta.

Olen todennut sukuharrastajana, saman minkä mm. Esko Valtaojakin, eli sen, että historiankirjoitus on kirjoitettu pääasiassa valtakunnista, valtiaista, kansoista ja maanosista sekä maista. Kirjastot ovat näitä teoksia pullollaan. Tavallinen sukuharrastaja, museoiden ja kirjastojen asiakas, on niiden sijaan kiinnostunut ihmisen historiasta, kuten esimerkiksi hänen ympärillään olleista olosuhteista, tavoista, työn teosta ja tavasta viettää iltojaan. Ihminen ja hänen koettelemuksensa ja tapahtumansa ovat tavallisen ihmisen kiinnostuksen kohteita.

Sukututkijat ovat tehneet tätä mikrohistoriallista tutkimusta jo vuosikymmeniä. He selvittävät ja tutkivat sekä haastattelevat ihmisiä. He keräävät, dokumentoivat ja laativat muistelma-, valokuva- ja muita paikallishistoriallisia teoksia, pitävätpä jotkut sukututkimusyhdistykset näyttelyitäkin. Tämän he tekevät ilmaiseksi ja tarvittaessa omista rahoistaan maksaen!

Tämä on tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa parhaimmillaan. Heidän työnsä on arvokasta ainakin kansan eli tavallisten ihmisten ja heidän itsensä mielestä. Ihmiset ovat kiinnostuneet, ja valmiita jopa itse ottamaan selvää, suvustansa ja kyläyhteisön historiasta ja olosuhteista, missä he elivät. Heillä on yleisö valmiina. Milloin se huomataan?

En oo mikkään sanomahan, mutta sanompahan kumminki -sivut: ”Tulinko Museovirastoon vai Byroslaviaan?”
Sukututkimussivuilleni: ”Sukua Herojan pihalta ja lakialta Pohjanmaalta”

© Jari J Tuomisto

Advertisements
Jos sukututkimus ei ole osa historiantutkimusta, niin mikä sitten on?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s