Jäämeren kiertoajelu osa 2 – Sevettijärven kolttakylä

270px-Inari by Wikipedia
Wikipedia

Hiljainen, yksinäinen hetki tuon karunkauniin kirkasvetisen lammen rannalla rentoutti ajatukseni ja virkisti minua. Ihmisellä on hetkiä elämässä, jotka palaavat mieleen myöhemmin miellyttävinä tunteina ja mukavana muistona, tämä oli sellainen.

Nousin autoon ja jätin sen taakseni, ajaen kohti Sevettijärven kolttasaamelaisten kylää. Hetken ajettuani huomioni kiinnittyi, vasemmalla männikön keskellä olevaan, hyväkuntoiseen moottorikelkkaan.

Moottorikelkka
Moottorikelkka (Lähde Lammintupa Creative Commons Attribution-Share Alike 2.0 Muokattu)

Tiedän, ettei tässä ole mitään kummallista ”lapinmiehelle”, moottorikelkka on jätetty siihen lumien sulattua odottamaan seuraavaa talvea. Tilalle otetaan kesäksi mönkijät ja maastomoottoripyörät. Nuo kaikki kulkuvälineet, lisättynä vielä helikopterilla, ovat tärkeitä apuvälineitä poronhoitotöissä.

Poronhoitohan on tärkein elinkeino täällä, Inarin koillispuolella, Sevettijärven kolttasaamelaisten kylässä. He kalastavat ja metsästävät edelleen, kuten esi-isänsä, lähinnä kotitarpeeseen. Matkailu on tullut uutena rahanlähteenä myös tänne. Joku saattaa olla virkamiehenä Rajavartiolaitoksella ja omistaa porokarjan. Elinkeinorakenne muuttuu, ja saamelaiset eivät elä vain yhdestä elinkeinosta, vaan monet saavat toimeentulonsa elinkeinojen yhdistelmistä.

Kylä on noin 65 vuotta ollut nykymuotoisena. Suomen valtio rakennutti kolttaevakoille sodan jälkeen Sevettijärven rantamaille mökkejä, joihin asutettiin 51 kolttaperhettä Petsamosta vuoteen 1949 mennessä. Tie, jota olin autolla ajellut Kaamasesta, on rakennettu vasta vuonna 1960. Siihen asti ajettiin poroilla, hiihdettiin ja käveltiin.

Koltat asuttivat  ennen 1500 -lukua koltanmaan, jonka alue käsitti Suomen ja Norjan Lapin koillisimmat osat sekä Venäjällä Kuolan niemimaan luoteisosat. 1500-luvulla koltat kääntyivät ortodoksiseen uskontoon. Kolttien identiteettiä ja sopeutumiskykyä koeteltiin sotien ja uusien valtakuntien rajanvetojen jälkeen, kun heidät siirrettiin evakkona Suomen rajojen sisälle muun muassa Sevettijärvelle ja Ivaloon.

320px-Rentiere
Poro ja vasa (Lähde: Luke1ace Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported)

Kohta ohitin muutaman kauniin punaiseksi maalatun omakotitalon, jotka ovat porotiloja. Porotiloiksi nimitetään poronhoitoalueella tiloja, jotka on perustettu valtion tuella, perustuen porotilalakiin. Monen talon läheisyydessä on aitaus, joka on rakennettu poroille. Näihin laitumen verkkoaidalla rajaamiin aitauksiin porotilallinen kerää varsinkin talvella ne porot, joita hän haluaa ruokkia itse. Näin siksi, että hiekkakankaiden jäkäliköt on kaluttu lyhyeksi, eikä niissä ole enää tarpeeksi syötävää poroille ja varsinkin talven olosuhteet ja pedot saattavat olla poroille kohtalokkaita. Osaa poroista pidetään kuitenkin vapaana luonnossa varsinkin kesäisin ja myös talvella. Niitäkin saatetaan lisäruokkia viemällä heinäpaaleja ja nuolukiviä niiden laiduntamisalueille. Lisäruokinta on yleistynyt ja  helpottanut näin niiden riittävän ruoan saantia.

320px-Dried_reindeer_meat
Kuivaa lihaa (License on Flickr (2011-01-25): CC-BY-SA-2.0)

Ajoin eteenpäin, samassa osoitti vasemmalle kyltti, jossa luki ”LIHAA”, poronlihaa tiesin. Tiesin myös sen, että sieltä saa kuivaalihaa, jos siitä pitää. Kuivaliha on helmi – maaliskuussa ulkoilmassa kuivattua lihaa. Suolalla esikäsitelty liha kypsyy auringon, lämpötilavaihtelun, tuulen sekä ajan yhteisvaikutuksesta roikkuen, monesti ihmisten talojen räystään alla.

Lihana käytetään täällä yleensä poron paistia tai sydäntä, myös hirven- ja naudanlihaa kuivataan. Se suolataan ennen ulos roikkumaan laittoa ja suolaustapoja on useita. Monet laittavat ne verkon sisälle, jottei linnut pääse nokkimaan, eikä kakkimaan niitä. Lihat kypsyvät noin kahdessa kolmessa viikossa. Vaikka kuivaliha on mielestäni hyvän makuista, en kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoin matkaa.

320px-Sevettijärven_kirkko2
Sevettijärven ortodoksinen kirkko, Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkko. (Lähde Motopark Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported)

Matalakasvuisia mäntyjä kasvoi hiekkakankaalla, kaunista.  Muutaman sadan metrin päästä huomasin vasemmalla valkoiseksi maalatun ortodoksikirkon, sitä ympäröi valkoiseksi maalattu aita. Kävelin aidan sisäpuolella olevalle hautausmaalle. Haudat olivat mäntykankaalla ja hautakummut oli koristeltu päältä harmaanvalkoisella jäkälällä, joka sopi hyvin maisemaan ja loi arvokkaan tunnelman.

Arvokas hauta ja hautarauha. Jostain tuli mieleeni kammoksuttava ja epämiellyttävä muistikuva. 1930 -luvulla kaivettiin Inarin hautausmaasta saamelaisten ihmisten pääkalloja, jotka käytettiin rotuopillisiin tutkimuksiin anatomian laitoksella Helsingissä. Ainakin kirkko on pyytänyt tätä anteeksi.

Sevetin_Baari_Sevettijärvi_Finland pi
Sevetin Baari (Lähde Matti Paavola, Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported)

Mietin kirkon parkkialueella, mihin menisin kahville. Ajoin päätien ylitse ja toisella puolella olevan koulun ohi Sevettijärven rannalla olevaan Sevetin Baariin, jossa olin joskus aikaisemmin käynyt. Tulin pian kauniin Sevettijärven rannalle ja pysäytin auton. Siinä se oli, Sevetin Baari, jonka seinässä roikkui kyltti, josta luin, että ravintolan ohella siinä oli myös posti ja Alkon tilauspiste. Saihan täältä vielä alueen kalastusluvatkin.

Sisällä oli karaoke soittolaitteet ja baaritiski, jonka takana minut toivotti tervetulleeksi ensimmäinen tapaamani ihminen, iloinen nuori kirkassilmäinen tyttö. Tyttö taisi olla ”pieniin päin”. Olin siitä mielessäni iloinen. Ostin ison kupin kahvia ja katselin ympärilleni. Muita ei ollut. Tunnelma oli hiukan epätavallinen, hiljainen ja ikään kuin odottava. Tyhjempi kuin baarissa, jossa istuisi kantaporukka ja toivottaisi minut utelijoilla ja ilmeettömillä katseilla tervetulleeksi.

Ei ollut odottajia. Olin siitä itsekkään tyytyväinen. Menin ulos kahvikuppi kädessäni ja katselin Sevettijärven  pitkää hiekkarantaa. Järven pinta oli tyyni, sinisen kumpupilvisen ja korkean taivaan alla. Siinä olin, taas yksinoikeudella, hiljaisuus ympärilläni.

Ei näkynyt, eikä kuulunut edes sitä syvänmustaa korppia. Taisin kuulla jostain poron kaulakellon kalinan. Tuolla niemenkärjessä on näköjään porotokka, poroista yksi näkyy olevan valkoinen. Valkko oli ennen harvinaisempi kuin nykypäivänä. Monet tuntevat sen ”Valkoinen peura” – elokuvasta. Niiden suojaväri ei suojele niitä pedoilta, varsinkaan kesällä. Ne joutuivat ennen, koska elivät pelkästään luonnossa, helpommin saaliiksi. Onko niiden lisääntyneeseen määrään vaikuttanut aitauslaiduntaminen vai joku muu syy, sen tietää vain poromies. En jäänyt kuitenkaan odottamaan häntä.

Katsoin vielä kerran eteeni aukeavaa näkymää ja totesin, että täällä Lapin perukoilla on taivasta paljon enemmän ja se on korkeammalla kuin etelässä!

Olen laittanut linkit tekstiin helpottamaan lisätiedon saantia. Linkkisivut ovat olleet myös osin käyttämiäni lähteitä ja olleet muistin tukena. Sevettijärvestä ja kolttasaamelaisista löydät vielä lisää tietoa alla olevista linkeistä. Alinna on linkki ”Poromiehen humppa” -kappaleeseen, jossa kuvaillaan laulun säkein poromiehen piirteitä ja elämää:
Sevettijärven ja Näätämön alueen historia by http://www.luontoon.fi
Saamelaiset eilen ja tänään – Jouni Kitti
Porotalouden taloudelliset menestystekijät – Leena Rintamäki-Lahtinen – MTT
Poromiehen humppa – Tuomo Salmi, YouTube
Kalastusta ja lohestusta Sevettijärveltä
© Jari J Tuomisto
Mainokset
Jäämeren kiertoajelu osa 2 – Sevettijärven kolttakylä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s