Sota ja Karjalan evakot – Kumarrus menneille sukupolville

Sukuharrastajaystäväni Maija Ala-Nikkola oli törmännyt netissä Jalkaväkirykmentti 16:sta  Latvasyrjän taistelusta kertovalle sivulleni ” Tilannekartat Jalkaväkirykmentti 16:sta taisteluista Latvasyrjässä 5. – 11.8.1941”. Hän oli kiinnostunut Uukuniemen Latvasyrjän alueella käydyistä taisteluista, koska hänen puolisonsa Heikki Härkösen suvun juuret olivat vahvasti siellä. Heikin vanhemmat olivat joutuneet evakkoon sodan jaloista. Maija halusi laittaa osoitelinkin tilannekarttoihin ylläpitämilleen ” Muistojen poluilla Uukuniemen Latvasyrjässä” -sivulle.

Hän pyysi minulta myös ”saate-esittelyn” tälle karulle sodan taistelusta kertovalle sivulle. Alla on kirjeeni Maijalle.

 

”Terve Maija!

Kävin sivuillasi ” Muistojen poluilla Uukuniemen Latvasyrjässä”  ja ne ovat hienot. Myös asia, jota varten olet ne laatinut, on arvostettava. Nettisivut ovat yksi nykyaikainen tapa vaalia ja pitää yllä tärkeitä asioita. Paikallishistoriallinen ja kulttuurillinen perintö on tärkeä säilyttää tavalla tai toisella. Tapahtumat, niin vaikeat kuin rakkaatkin on säilyttämisen ja sukupolvelta toiselle siirtämisen arvoiset. Evakkoon lähtö sodan jaloista on lähihistoriassa varmasti se katkerin ja mieleenpainuvin muisto.

Olen samaa mieltä, kuin Eeva Kilpi siinä, että karjalalaiset ovat osoittaneet muulle Suomen kansalle, mihin ihminen pystyy äärimmäisten muutosten keskellä. Evakkoon lähtö ja asettuminen vieraalle seudulle, sopeutuminen ja osallistuminen oman elämänsä ja Suomen jälleenrakentamiseen ovat osoituksena heidän yhtenäisyydestään, arvomaailmastaan ja sisukkuudestaan. Karjalalainen kulttuuri antaa voimaa ja vahvistaa identiteettiä. Se on tuonut monimuotoisuutta suomalaiseen elämänmenoon ja on meille kaikille suomalaisille esimerkki siitä mihin ihminen pystyy suurienkin vaikeuksien keskellä.

Minulla itselläni on karjalalaisista vain miellyttäviä kokemuksia. Yksi miellyttävimmistä kokemuksista on lapsuudestani isoisäni kotoseudulta Kuortaneelta 60 -ja 70 -luvuilta. Herojan pihalla asui tuolloin Yrjö Merta, pienikokoinen nauravasuinen karjalan evakko, joka oli kotoisin Viipurin alueelta. Hän oli koko kylän persoonallisuus ja väriläiskä. Hän oli sosiaalinen, iloinen, tunteikas ja hyvä suustaan. Hän osasi ottaa yleisönsä oli siinä sitten aikuisia tai lapsia. Karjalalaisella murteella kerrotut jutut hän päätti tunteikkaaseen voivotteluun tai ketkunauruun. Yrjö oli ottanut vaimon Tuomiston naapuritalosta ja asui tuolloin omillaan. 


Karjalan evakkoja on ollut isoisäni kotona Tuomistossa, samoin kuin monessa muussa talossa Kuortaneella. Löysin nopeasti haettuani kokoelmastani yhden kuvan, jossa vietetään vuoden 1944 juhannusta koko perheen voimalla. Valitettavasti en saanut tähän kirjeeseeni selvitettyä perheeseen tuohon aikaan kuuluneen evakkonaisen nimeä.

Isoisäni Jussi Tuomiston sota on kiinnostanut minua aina pikkupojasta asti. Ei sen takia, että sotaa olisin koskaan ihannoinut, pikemminkin päin vastoin. Jussi ei sota-asioista jutellut, enkä koskaan niistä häneltä kysynyt. Ei hän niistä ääneen puhunut paljoa myöskään isälleni eikä muille lapsilleen. Hän osallistui sodan jälkeen aktiivisesti veteraanitoimintaan ja myös muuhun yhteisten asioiden hoitamiseen Kuortaneella. Tästä ja hänen tasaisista elämäntavoistaan voi päätellä, ettei sotaan ja taisteluihin osallistuminen jähmettänyt tai traumatisoinut häntä. Hän halusi keskittyä jälleen rakentamaan Kuortanetta ja oman perheensä elämää.

Sota kuuluu osana sukututkimusprojektiini, jonka aloitin vuonna 2013. Isoisieni ja heidän perheidensä koettelemukset sodassa ovat minulle tärkeitä ja vaikuttavat vielä minunkin sukupolveen asenteina ja jopa traumoina. Haluan siis sisällyttää heidän selvitettävään elämäntarinaansa myös siihen oleellisesti kuuluvan sota-ajan ja sodan koettelemukset ja kärsimykset. Kriisi koettiin ja tunnettiin niin rintamalla taisteluissa kuin kotona.

Koska isoisäni Jussi ei kertonut sotaretkestään, hain hänen joukkonsa sodasta kertovia teoksia. Löysin netistä sotapäiväkirjoja, tutkielman sekä kirjastosta kirjan. Nämä olivat oiva apu saada selville, missä isoisäni ja joukko, johon hän kuului, olivat taistelleet. Tuntemuksista ja tapahtumista ihmistasolla sai hyvän kuvan lukiessaan ja tehdessään muistiinpanoja kirjasta. Sen oli kirjoittanut kyseessä olevan joukon komentaja Yrjö Vasama ja siihen oli otettu mukaan taistelut kokeneiden muisteloita.

Lukemani ja ymmärtämäni mieleen painaminen sekä niihin palaaminen mahdollisimman helposti vaatii muistiinpanoja. Minulle paras tapa on sijoittaa tapahtumat kartalle piirroksena. Onnekseni netistä löytyi ”ei kaupallisen julkaisun” mahdollistava Karjalan kartta noin vuodelta 1940. Karttapohjalle oli hyvä piirtää taisteluiden kulku, liike, paikat ja yhteenottojen vaikutus. Sain tällä lailla miellettyä ja paremmin selvitettyä itselleni missä isoisäni oli kulkenut ja taistellut kuin tekstistä.

Piirsin kartalle Jalkaväkirykmentti 16:sta I Pataljoonan hyökkäysreitin, taistelupaikat ja -ajat kesällä 1941. Taistelut Latvasyrjässä 5. – 11.8.1941 oli saatavissa olevien lähteitten perusteella yksi vaikeimmista selvittää ja piirtää kartalle. Tämä kuvastaa ehkä myös sitä vaikeaa ja välillä sekavalta vaikuttavaa tilannetta jossa taisteluita käytiin tuolla alueella. Sen jälkeen kun hyökkäyksen vaikutus oli hajottanut vihollisen Latvasyrjän keskustassa, sen pieniä partioita samoili pitkin metsiä yrittäen löytää reittejä suomalaisten saarroksesta kohti Laatokkaa vetäytyvien omien joukkoon.

Tämä Jussi Tuomiston sota -sivut ja karttapiirrokset liittyvät oleellisesti isoisäni elämäntarinaan. Karttapiirroksista tilanneselostuksineen selviää nopeasti ja ymmärrettävästi, missä isovanhempamme, jotka kuuluivat tuohon joukkoon, kulkivat ja mitä heidän joukkonsa kokivat. Siitä selviää myös noilta taistelualueilta sotavuosina evakkoon joutuneille ja heidän jälkeläisilleen, mitä siellä on tapahtunut sodan aikana.

Haluan kumartaa muistiinpanoillani ja niiden asettamisella julkiseksi aikaisempien sukupolvien elämää, uhrauksia ja sisua sekä uskoa hyvään tulevaisuuteen.

                                                                                   Ystävällisesti Jari ”

”Karjalaiset ovat yhä osa kansakunnan historiallista muistia. Heillä on kokemusperäistä tietoa ihmisen kyvystä kestää vaikeuksia, muuttua ja kasvaa uusiin olosuhteisiin – siis erittäin arvokasta tietoa tässä kasautuvien ongelmien maailmassa, jossa kenties ratkaisevat suuret muutokset sekä luonnon että ihmisen säilymisen kannalta ovat vielä edessäpäin” Eeva Kilpi

Muuta:
Karttapiirroksia ja tilanneselostuksia jatkosodan alkuvaiheesta löytyy alla olevaa linkkiä napsauttamalla.
Jalkaväkirykmentti 16:sta I Pataljoonan hyökkäysreitti, taistelupaikat ja -ajat Kiteeltä Otsoisten kylään kesällä 1941″ 

© Jari J Tuomisto

Mainokset
Sota ja Karjalan evakot – Kumarrus menneille sukupolville

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s