Suomi on ollut Ruotsin olennainen ja erityinen osa

Ruotsin pieni vaakuna. Henrik Dahlström / Riksarkivet Sverige [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons
Ruotsin pieni vaakuna. Henrik Dahlström / Riksarkivet Sverige [CC BY-SA 3.0]
Minkälainen oli Suomen asema Ruotsin osana ruotsalaisesta ja suomalaisesta näkökulmasta? Esitän tässä artikkelissani kahden Ruotsin ja Suomen yliopistojen opettajan esittämiä ajatuksia Suomesta Ruotsin osana sen historiassa aina vuoteen 1808.

Suomen erityisyydestä ja olemisesta olennaisena osana Ruotsin kuningasvaltaa on esitetty näkemyksiä muun muassa Suomen historian professori Petri Karosen toimesta. Myös Ruotsissa on huomattu suomalaisten historiantutkijoiden tuoma tieto ja tulkinta Suomen historian tapahtumista sen ollessa Ruotsin osana.

Tukholman Yliopiston historian professori Mats Hallenberg piti taannoin luennon “The history of Sweden seen through Finland”. Hän halusi tuoda esille sen, mitä ruotsalaisessa valtakunnan historiankirjoituksessa kerrotaan Suomesta ja sen merkityksestä Ruotsin historian tapahtumissa. Hän tahtoi myös kuulla luennon päätteeksi suomalaisten ”Ruotsin vallan” -ajan historiantutkijoiden näkemyksiä ja mahdollisia uusia tietoja käsiteltävästä asiasta.

Mats Hallenbergin ”ruotsalainen näkökulma”

Mats Hallenberg toteaa aluksi, että perinteinen historiankirjoitus on valtioiden historiankirjoitusta. Hän toteaa nykypäivän ja uusien lähestymistapojen tuoneen muutostarvetta ja -painetta myös kansallispoliittiseen historiankirjoitukseen. Professori Hallenberg käsittelee Ruotsi – Suomen yhteisestä historiaa tarkastellen sitä ruotsalaisesta näkökulmasta.

Swedish_Empire_(1560-1815)_en2
Ruotsin valtakunta vuosina 1560 – 1815. Tekijä: Ortus-imperii-suecorum.png: Memnon335bc [CC BY 3.0]
Hallenberg jakaa esittämänsä historialliset jaksot keskiajan jälkeen kolmeen pääkauteen, joita olivat Vaasa-, Suurvalta- ja Vapaudenaikakausi. Vaasa kausi kesti vuodesta 1520 vuoteen 1611. Se oli kuningasvallan ja valtakunnan rakentamisen aikakausi sekä luterilaisen reformation ja Vaasa suvun valtaistuintaistelujen aikaa. Suurvaltakausi on tietenkin 1600 -luvun kausi, jolloin Ruotsin vahvuus oli otettava huomioon Euroopan suurvaltapolitiikassa. Se oli myös kultainen aika aristokraateille, jotka olivat tuolloin ottaa kuninkaalta kokonaan vallan itselleen. Sitä seurasi Vapauden aikakausi. Se oli parlamentarismin eli neljän säädyn yhdessä päättämisen aikakausi. Sinä aikana valtakunnan talous korjaantui ja kulttuuri alkoi kasvaa. Se oli myös, ihmetellen kyllä,  kausi jolloin Ruotsi aloitti kolme kansainvälistä sotaa. Ja kaiken sen tuloksena ja lopuksi menetti vuonna 1809 Suomen. Hän kertoo aluksi ruotsalaisten talonpoikien ratkaisevasta merkityksestä Kustaa Vaasan valtaan nousulle. Hän mainitsee, että suomalaisilla talonpojilla oli vain vähäinen merkitys verrattuna Ruotsin puolella oleviin kollegoihinsa.  Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523, “Suomi mukaanlukien”, kuten hän tekstissään kertoo.

Mikael Agricola. Tekijä Albert Edelfeld [Public Domain]
Mikael Agricola. Tekijä Albert Edelfeld [Public Domain]
Suomi esiintyy seuraavaksi “Muuttuvassa papin rooli” -osiossa hänen kertoessa, että Mikael Agricola sai toimittaa suomen kielisen Uuden Testamentin vuonna 1548. Seuraavaksi hän mainitsee Suomen kärsimästä suuremmasta taakasta idässä käytävän sodan takia. Hän tarkoittanee 25 -vuotista vuosina 1570 -95 Ruotsin ja Venäjän välillä käytyä sotaa.

Vuosina 1596-97 hän kertoo olleen aateliston ja talonpoikien ristiriitoja, joka liittyi valtaistuintaisteluun. Hän tarkastelee Suomen Nuijasotaa, joka käytiin vuosina 1596-97. Siinä Suomen talonpojat nousivat väkivaltaiseen vastarintaan liian kovaa verotusta ja Suomessa olevaa aatelia vastaan.  He lupasivat tukea Kaarle -herttuaa. Fleming löi kuitenkin kapinoitsijat. Monen käänteen jälkeen Kaarle -herttua löi vastustajansa ensin Ruotsissa ja lopuksi Suomessa, jonka valloittamisen jälkeen hän sai valtiopäivien tuen taakseen. HIstorioitsija Dacke on tulkinnut, ettei Nuijasodalla ollut merkitystä Suomen integroitumisessa Ruotsiin.  Hän ei katso sillä olleen merkitystä Suomen talonpoikien asemaan.

Kustaa II Adolf  ja Axel Oxenstiernan ajalta hän kertoo, kuinka Suomeen perustetaan Turun hovioikeus vuonna 1623 ja Turun akatemia 1640. Suomi kiinnitetään tiukemmin heidän aikanaan kruunun hallintokoneistoon. Aatelisten osalta hän mainitsee, kuinka Suomen aateli oli ollut väärällä puolella valtataistelun aikana. Ruotsin puolen aristokraatit ottivat tämän jälkeen heidän asemansa ja uudet läänitykset. Sodat idässä rasittivat enemmän Suomea.

Hän puhuu myös Saamen alueesta pohjoisessa ja sen kolonialistisesta hyväksikäytöstä sekä Saamen maanhallintaan liittyvistä asioista 1700 -luvulla. Hän mainitsee nykyisten ongelmien juontavan juurensa sieltä. Lopuksi hän kysyy kysymyksen, kuinka paljon tiedämme Saamen historiasta. Seuraavaksi hän puhuu Suuresta Pohjan sodasta, jonka yhteydessä Venäjä valloitti Suomen. Vapauden ajalla myös Suomi sai esittää hallinnolle eriäviä mielipiteitä. Hän esitti kysymyksen, että oliko tämä merkki siitä, että ja se hyväksyttiin yhdeksi parlamentaarisen keskustelun osapuoleksi vai olisiko Suomessa ollut tuolloin puheita itsenäistymisestä. Hän mainitsee lopuksi Ruotsin menettäneen Suomen Venäjälle 1809.

Pohdintaa edellisen johdosta

Kun miettii Matts Hallenbergin luennon sisältöä ja Suomen osuutta kertomassaan, ei voi olla kiinnittämättä huomiota muutamaan seikkaan. Ensinnä huomio kiinnittyy siihen, että  tietoa Suomesta Ruotsin osana ei tullut paljoakaan.

Toiseksi hänen käyttämänsä periodisaatio on kohtuullisen käyttökelpoinen, jos lähtökohtana on perinteinen historiankirjoitus, aina 1700 -luvulle saakka. Tämän jälkeen Suomen puolen kokema historia on sellainen, että odottaisi, että esimerkiksi niin Ison- kuin Pikkuvihan aikakaudet olisi tuotava Ruotsia koetelleina selvästi esille myös periodijaossa. Hallenbergin periodien nimet ja jako ovat Ruotsin asemaa kuvaavia, mutta unohtavat tai eivät halua korostaa Suomen tapahtumia 1700 -luvulla.

Kolmas asia joka kiinnitti huomiota on se, että mitä häneltä jäi sanomatta. Kaiken kaikkiaan Hallenbergin luento ja ”ruotsalainen” näkökulma ei saanut minua vakuuttuneeksi Suomen olemisesta olennaisena osana Ruotsin valtakuntaa tarkasteltavana aikana.

Petri Karosen “suomalainen näkökulma”

Ruotsi (Sveanmaa, Götanmaa, Norlanti ja Suomi) Turun rauhan jälkeen, kartta vuodelta 1747
Ruotsi (Sveanmaa, Götanmaa, Norlanti ja Suomi) Turun rauhan jälkeen, kartta vuodelta 1747 [Public Domain]
Tutustuin edellisen takia sekä aiheeseen liittyen Petri Karosen historiateokseen “Pohjoinen Suurvalta Ruotsi ja Suomi 1523 – 1809”. Alla on esitetty kyseiset muistiinpanoni: Suomen asema Ruotsin osana (Muistiinpanot/Petri Karonen, teos: ”Pohjoinen Suurvalta Ruotsi ja Suomi”)

  1. Suomi oli paljon enemmän kuin lääniensä summa. Erityisasema oli omaa luokkaansa muun muassa pitkän sotakauden vuoksi 1500 -luvulla ja 1600 -luvulla tilanne jatkui samanlaisena. s.28
  2. 1600 -lukua pidetään Suomen Ruotsiin yhtenäistämisen aikakautena. Suomi erotettiin tuolloin maakuntapäätöksissä tiukasti Svea ja Götanmaan päätöksistä.
  3. Kieli ja sen käytön salliminen oli selkeä erityispiirre muihin maakuntiin kuten esimerkiksi etelä-Ruotsiin nähden.
  4. Suomen suuruhtinaskunta -nimityksen käyttö Ruotsissa on vanhaa perua. Vanhempaa kuin aika, jolloin Ruotsin hallitsijat kutsuivat itseään Suomen suurruhtinaaksi 1580 -luvulla. Tätä jatkui säätyvallan aikaan saakka. s.29
  5. Aikalaisille oli Suomen erityisasema Ruotsin osana selvä. Tämän tulkinnan puolesta puhuu esimerkiksi Olaus Petrin 1530 – luvun lopulla kirjoittama En Svensk Cröneka, jossa hän puhuu Ruotsin valtakunnan koostuvan viidestä yhteenliitetystä valtiosta. Näistä oli ensimmäisenä ”Suomi ja koko Turun hiippakunta”. Samalla kannalla oli myös myöhemmin professori Wexionius-Gyllenstolpe. s. 28 -29
  6. Mikael Agricolan suomen kielen kehittäminen ja hänen sillä kirjoittamansa kirjallisuus katsottiin hyväksi asiaksi lähinnä reformaation eteenpäinviemiseksi Suomessa. 78
  7. Suomen herttuakunnan perustaminen oli yksi sen asemaa kuvaava asia Ruotsin osana. Kustaa Vaasan Juhana pojalle myönnettiin 1556 Suomen herttuan titteli. Suomi erotettiin tuolloin omaksi hallinnolliseksi kokonaisuudekseen ja Juhana oli Suomen ”valtias”. Suomi oli ikään kuin valtio Ruotsin valtiossa. s.92
  8. 25 vuotinen sota vuosien 1575 – 90 välissä rasitti erityisesti Suomea ja sen kansaa. Suomesta kerätyt verot käytettiin sotiin itärajalla ja Baltiassa. Perustettiin oma verohallinto, muonitusjärjestelmä sotajoukoille sekä laskukamari. Suomi oli ”autonominen” hallinnollinen yksikkö, valtio valtiossa. s.101 – 102
  9. Saman sodan aikana valtakunnan ”itäiseen osaan” siirrettiin lisää hallintokoneistoa. Näin Kustaa Vaasan aikana alkanut Suomen tiukempi yhteen liittäminen voimistui edelleen. s.102
  10. Suomen alueella käyty Nuijasota 1590 -luvulla oli osa Ruotsin valtataistelua. Sen lopputulos helpotti olennaisesti Kaarlen valtaannousua. Koko kriisin tulos oli tärkeä käännekohta valtakunnan kehityksessä ja varsinkin Suomen kehityksessä. s.114
  11. Erityisasema muuttui Kaarlen aikana. Valtakunnan osia yhtenäistettiin kaikilla aloilla, myös uskonnon osalta. Valtakunnan olot tasoittuivat ja rauhoittuivat. s.120 – 121
  12. Suomi joutui 1600 luvulla erityisen tarkastelun ja toimenpiteiden alle osittain siitä syystä, että sitä pidettiin perifeerisenä ja kehityksestä jälkeen jääneenä alueena. Sitä pidettiin Tukholmasta päin katsottuna huonosti hallittuna, kurittomana ja mahdollisesti poliittisesti epäluotettavana. Sen rakennetta kehitettiin 1600 -luvun alkupuolella muun muassa vaihtamalla tärkeimmät paikalliset hallintomiehet ja tuomarit ”Tukholman” hyväksymiin.  Taustalla oli Ruotsin kruunun tehokkaamman verotuksen ja väenotto tarve sotaa varten. s.183 ja 305
  13. Suomea johdettiin entistä vahvemmin 1600 luvun kuluessa ”Tukholmasta”. Suomeakin yhtenäistettiin kohti Justus Lipsitiuksen luomaa periaatetta ”Sama uskonto, sama laki ja samat tavat.” s.185
  14. Suomi oli 1600 -luvulla Ruotsin valtakunnan toinen puolisko, jossa sallittiin suomen kielen käyttö valtakielenä. Virkakielenä käytettiin taas ruotsia. Se, ettei itsevaltius jatkunut ja tuli 30 -vuotinen sota oli kielen mahdolliselle yhtenäistämiselle Ruotsissa takaisku, josta Suomi hyötyi. s. 306 -307
  15. Turun yliopisto… 1700 -luvulla vaadittiin entistä enemmän, että virkoihin nimitettäisiin suomalaisia. s.338
  16. Isojako Suomessakin alkoi vuonna 1757. Suomen erityistä asemaa Ruotsin osana kuvaa selvästi se, että maahan laadittiin vuonna 1762 ja vuonna 1775 sitä varten omat jakotoimitusasetukset. s.357
  17. Isovihan jälkeen ei Suomen asemaan kiinnitetty erityistä huomiota. Pikkuvihan jälkeisenä aikana Suomea kehitettiin voimaperäisemmin lähinnä sotilaallisen puolustuksen ja talouden osilta.  s.397
  18. Suomen itsenäistymishankkeet Liikkalan nootti ja Anjalan liittokirje. Kapina kuivui nopeasti kokoon. Sprengtporten uumoili Suomesta autonomiasta Venäjän alaisuudessa. s.415
  19. Suomen sodassa Ruotsi jätti Suomen alkuvaiheessa paljolti oman onnensa nojaan vuonna 1808, joka kuului kyllä sen puolustusstrategiaan. Ruotsalaisten suunnittelema puolustustaktiikka ei kuitenkaan onnistunut. Ruotsin ruotsalais-suomalainen armeija lyötiin marraskuuhun 1808 mennessä, jolloin sotatoimet väliaikaisesti lopetettiin. Seuraavan kevään ja kesän kuluessa käytiin vielä taisteluja, joissa Venäjä näytti voimansa. Rauha solmittiin 17.9.1809. Tuo hetki sinetöi Ruotsin ja Suomen eron. s. 424

Yhteenveto

En voinut olla huomioimatta sitä, että miten paljon enemmän ja tarkemmin Karonen oli löytänyt Suomen puolen merkityksiä yhteisen historian ajanjaksolta. Suomalaisen ja ruotsalaisen historian yliopisto-opettajan ajatuksien eroja Ruotsin ja Suomen yhteisestä historiasta on havaittavissa muun muassa tapahtumien merkittävyyksien arvioinnissa sekä painotuksissa. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten kaksi suvereenista valtiota, joilla on yhteinen historiallinen ajanjakso, tulkitsevat sen tapahtumia ”virallisesti ja kansallisesti” eri tavoin.

Hallenbergin esitys täydennettynä Petri Karosen huomioilla antavat minulle kuitenkin varmuuden siitä, että Suomi oli Ruotsin olennainen osa tarkasteltavana ajanjaksona.

Ruotsi sodissa-001Sinetin tälle johtopäätökselle antaa Suomen osuus Ruotsin käymissä sodissa vuosien 1563 – 1790 välillä eli 227 vuoden aikana. Ruotsi soti tuona aikana 133 vuotta enemmän tai vähemmän Suomen ”maakunnan” sotilaiden ja muun merkittävän tuen avulla. Nämä sodat käytiin lisäksi useasti Ruotsin valtakunnan itäisissä osissa, meren takana, kaukana Ruotsin ”ydinalueesta”.

© Jari J Tuomisto

Mainokset
Suomi on ollut Ruotsin olennainen ja erityinen osa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s