Kenraalikuvernöörit Ruotsin Suomessa 1600 ja 1700 luvuilla – Per Brahe ja Gustav Fredrik von Rosen

Kenraalikuvernööri oli Suomen ylin siviili- ja sotilasviranomainen 1600 – ja 1700 -vuosisadoilla Ruotsin valtakunnassa. Kuningas ja valtaneuvosto säätelivät kenraalikuvernöörin vallankäyttöä antamalla hänelle enemmän tai vähemmän valtuuksia eli päätösvaltaa. Ne olivat viran hoitamisen perusta ja tuki. Viran tavoitteita ja tehtäviä ohjasivat omalta osaltaan kuningas, valtaneuvosto sekä voimassa olevat lait, asetukset ja ohjesäännöt. Kenraalikuvernööri itse vaikutti myös tavoitteisiin tuomalla esiin muun muassa epäkohtia ja esittämällä tapoja niiden kuntoonlaittamiseksi.

Tässä artikkelissa esitellään, tarkastellaan ja vertaillaan kahta kenraalikuvernööriä ja heidän kausiaan, tehtäviään ja heidän toimiensa käytännöllisyyttä eri vuosisadoilla.

Brahe 3Ensimmäinen henkilö on valtaneuvoston jäsen, sotilas ja kreivi Per Brahe, joka oli virassaan kaksi kertaa 1600 luvulla.

von rosen 3Toinen henkilö on valtaneuvoston jäsen, sotilas ja kreivi August Fredrik von Rosen, joka oli Suomen kenraalikuvernöörinä 1700 -luvun puolivälissä.

Yhteistä heille oli se, ettei heistä kumpikaan näytä erityisesti hakeutuneen ”syrjäisen” Suomen kenraalikuvernöörin virkaan. He ajautuivat Suomen kenraalikuvernööriksi poliittisten tapahtumien virran tuomana eikä se olut heidän ensi toiveensa viran suhteen.

Per Brahen kenraalikuvernöörikaudet Suomessa vuosina 1637–1640 ja 1648–1651

Per eli Pietari Brahe valittiin kenraalikuvernöörin tehtäväänsä sen jälkeen, kun suomalaiset olivat sitä esittäneet maassa olevien epäkohtien korjaamiseksi. Se sai valtaneuvoston tuen, sillä sekin oli kiinnittänyt huomiota Suomen lukuisiin kehittämistarpeisiin Suomen historia,Pentti Virrankoski s.198.

von rosen 1Hän hoiti ensimmäisen kauden tehtäväänsä vuosina 1637 – 1640 eli sen pituus oli 3 vuotta. Kenraalikuvernööri Brahe ja hänen kansiansa toimi Ruotsin alaikäisen kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen alaisuudessa. Hänen valtaansa kuului Suomi, muttei Käkisalmi ja Pohjanmaan lääni Petri Karonen,Pohjoinen Suurvalta s.272. Päätehtävä oli laittaa kuntoon Suomessa havaittuja epäkohtia.

Turun linnan remontti

Ensi töikseen vuonna 1637 Brahen käskystä Turun linnaan remontoitiin työskentelytilat hänelle ja hänen virkamiehilleen. Hän hoiti virkaansa ja myös asui siellä. Brahe otti tehtävästään tiukan johtajan otteen aloittamalla kehittämistoimet tilanteen kartoituksella. Hän teki useita tutustumis- ja tarkistusmatkoja hallitsemilleen alueille Suomessa ja myös Pohjanmaan lääniin.

Tarkastusmatkat

Hän raportoi ja teki muistioita näkemästään ja kokemastaan. Hän laati laajan selvityksen alaikäiselle kuningattarelle ja holhoojahallitukselle 1639 kesällä tekemästään tarkastusmatkaltaan. Hän kuvailee ja kehuu olosuhteita ja maata yleensä, paitsi sen itäistä osaa, joka oli hänen sanojensa mukaan kivikkoista eikä ylen viljavaa. Pohjanmaan asukkaita hän kehuu ja sisämaan asukkaita hän moittii esimerkiksi ruokailutavoista.  Muistio sisältää muun muassa Brahen kehotuksen olla läänittämättä Pohjanmaata. Siinä oli myös parannusehdotuksia kuten esimerkiksi se, että Suomeen piti perustaa akatemia. Hän erottelee ja arvio alueita muun muassa talouden, kansanluonteen, uskonnon, aateliston aseman ja sotilasrasitusten näkökulmista.

Lääninhallinto, posti, elinkeinot ja kaupungit sekä Turun Akatemia

Brahe sai järjestettyä ensimmäisellä virkakaudellaan lääninhallintoa ja oikeudenhoitoa. Kihlakunnantuomareita alettiin valvoa Brahe toimesta. Hän pyrki saamaan läänien johtoon oloihin sopivia henkilöitä. Hänen johdollaan perustettiin Suomeen vuonna 1638 ”Tukholmasta” käsketty postilaitos, jonka ohella nopeutettiin teiden rakentamista. Hän pyrki saamaan eteenpäin myös elinkeinoja ja kaupunkilaitosta Suomen historia,Pentti Virrankoski s.198. Myös uusia kaupunkeja kuten Hämeenlinna ja Savonlinna perustettiin. Hän oli tärkeässä asemassa Turun Akatemian perustamisessa.

Ensimmäisen virkakauden tulokset

Kun ajatellaan hänen ensimmäisen virkakautensa onnistumista tuon aikaisten suomalaisten mielestä, voidaan todeta sen onnistuneen hyvin, sillä Suomessa oltiin hyvin pettyneitä, kun Brahen virkakausi päättyi vuonna 1640 Suomen historia,Pentti Virrankoski s.198. Jos onnistumista ajatellaan johtamisen kannalta, niin hän tarttui ripeästi toimeen, hahmotti tilanteen itse näkemällä ja kuuntelemalla, raportoi ja esitti parannusehdotukset sekä toimeenpani niiden perusteella ”Tukholmasta” käsketyt asiat.  Tätä voi sanoa suoraviivaiseksi ja selkeäksi sekä laajanäköiseksi johtamiseksi.

Toinen virkakausi; edelleen kehittämistä ja rakentamista, uusina kievari- ja majamieslaitos sekä koulujärjestys

Toinen virkakausi alkoi Brahella vuonna 1648 ja päättyi vuonna 1651 Suomen historia,Pentti Virrankoski s.198. Hänen hallintoalueensa muuttui siten, että Pohjanmaa tuli hänen valtaansa ja Käkisalmen lääni jäi häneltä pois. Hän jatkoi ja kehitti ensimmäisenä virkakautenaan alulle pantuja toimia. Uusia kaupunkeja perustettiin ja Helsinkiä siirrettiin uudelle alueelle. Tieverkoston rakentamista jatkettiin. Hän piti tärkeänä kulkemisen kannalta järjestä ja rakentaa niin kutsuttu kievarilaitos teiden risteymä- ja etappikohtiin. Pitkän matkan kulkijalle oli tärkeää saada hevonen vaihtoon ja itselleen lepo ja huolto. Hän kehitti myös niin kutsutun majamieslaitoksen, jonka avulla talonpojat saivat tuotteitaan myyntiin myös kaupungeissa sekä samalla itselleen yösijan ja kestityksen. Hänen oli tärkeässä asemassa myös koulujärjestyksen aikaansaamisessa vuonna 1649 Suomeen.

Tapa hoitaa tehtäväänsä

Ylhäisaateliin kuuluva, oppinut kreivi Per Brahe ei halveksinut Suomea, eikä tehtäväänsä kenraalikuvernöörinä. Hänen tavallensa hoitaa tehtäväänsä oli ominaista asiallisuus ja ennakkoluulottomuus alaisia kohtaan Turun linna s.84. Usean lähteen perustella näyttää siltä, että hän oli johtamistaitoinen, oppinut, kunnianhimoinen ja vastuuntuntoinen tehtävässä, joka hänelle määrättiin. Hän pyrki lisäksi saamaan selville muita epäkohtia ja yritti saada niitä valtuuksiensa rajoissa korjattua. Suurista korjaustarpeista tai kehittämiskohteista hän teki esityksiä eteenpäin.

Moraali Suomea kohtaan

Hän oli myös suurmaanomistaja ja vaikka hän ilmoitti selvityksessään Suomesta ”Tukholmaan” esittävänsä, ettei esimerkiksi Pohjanmaan läänityksiä toteutettaisi ja se jätettäisiin ilman aatelia, oli hän ottamassa itselleen Kajaanin lääniä seuraavassa vaiheessa kun kuningatar Kristiinan niitä jakoi Petri Karonen Pohjoinen Suurvalta s. 272. Tästä huolimatta syy siihen, miksi hän näyttää pyrkineen näihin Suomen onneksi saavutettuihin tavoitteisiinsa, on mitä ilmeisimmin siinä, että hän halusi luonteensa mukaisesti ”saada annettu tehtävä hoidetuksi kunniansa kautta”. Suomalaiset olivat häneen ilmeisesti hyvin tyytyväisiä, vaikka hallinto toteutettiin ylhäältä alaspäin ja heiltä ei yleensä kysytty mitään.

Gustav Fredrik von Rosenin kenraalikuvernöörikausi Suomessa vuosina 1747-1754

Yleistä

Gustaf Fredrik von Rosen syntyi vuonna 1688 ja kuoli vuonna 1769. Hän oli ruotsalainen karoliinisotilas ja Suomen kenraalikuvernööri sekä paljon muuta, kuten esimerkiksi valtaneuvoston jäsen, vapaaherra ja kreivi. Hän oli jäsenenä hattu-puolueessa.

von rosen 2Suomen kenraalikuvernööriksi hänet nimitettiin 13.2.1747 ja hän oli virassaan noin viisi vuotta. Lähteistä riippuen hänen viran päättämisaika liikkuu vuosien 1752 – 1754 välillä, mikä johtunee siitä, että hänen virkaansa hoiti ilmeisesti sijainen vuodesta 1752 tehtävän päättämiseen saakka. Von Rosenin tärkeimpinä tehtävinä oli Ruotsin Suomen puolustuksen vahvistaminen, talouselämän virkistäminen sekä suomalaisten luetettavuuden valvonta.

Von Rosenista ei ole kirjoitettu paljoa ja hän on kiistelty hahmo. Hänen ansioistaan ollaan useaa mieltä. Arvostelijat syyttävät hänen saavutuksiaan vähäpätöisiksi ja toimiaan muun muassa Suomen hyväksi epäonnistuneeksi. Hänellä oli kuitenkin aikanansa myös arvovaltaisia tukijoita. Häntä suosivat niin Ruotsin kuninkaat kuin puoluetovereiden joukko. Hänen päätehtävänsä oli vahvistaa kenraalikuvernöörin virassansa Suomen puolustusta ja virkistää sen taloutta. Mitä Gustav Fredrik von Rosen sitten sai aikaan? Tarkastellaan seuraavaksi niitä asioita, jotka edistyivät hyvin tai huonosti hänen virkakautenaan.

Kenraalikuvernööri von Rosenin tehtävä Ruotsin Suomen puolustuksen kohentamiseksi perustuivat jo aikaisemmin tehtyihin suunnitelmiin, jotka oli hyväksytty valtaneuvostossa. Von Rosenin tehtäväksi tuli näin valvoa puolustussuunnitelman toteutumista ja lähinnä sen linnoitusten rakentamista. Lisäksi hänelle kuului taloudellisten resurssien koordinointi, valvonta ja varaaminen. Hänen tehtävänsä olivat otaksuttavasti tarkoin määritelty ohjesäännöillä. Lisäksi hänen Tukholman valtaneuvosto suitsi hänen toimintaansa. Hänellä ei ollut myöskään valtuuksia toteuttaa kehittämissuunnitelmia. Häntä rajoitti myös valtakunnan erittäin huono taloudellinen tilanne.

Puolustus ja sen ylin valvonta

von rosen 4Sveaborgin eli Viaborgin linnoitustyö oli osa koko Helsingin ympärille suunniteltua linnoitusprojektia 1740 -luvulta. Sen piti suojella Helsinkiä ja luoda turva- ja voimapesäke Ruotsi – Suomen itärajalle.  Tämä on kuitenkin hyvä esimerkki epärealistisesta puolustuksen suunnittelusta ja rakentamisesta Ruotsi – Suomessa tuohon aikaan.  Von Rosenin voi katsoa olleen kyseisestä asiasta ainakin vähän selvillä, sillä hän yritti vaikuttaa linnoitusten suunnittelijan Augustin Ehrensvärdin rakentamisjärjestykseen. Hän halusi saada linnoituksen valmiiksi pala palalta. Näin se olisi hänen mielestään ainakin osiltaan tavoitteen mukaisessa tehtävässään. Ehrensvärd rakensi kuitenkin linnoitusta kokonaisuutena.

Sveaborgin rakentaminen näyttää muodostuneen von Rosenin silmätikuksi. Ainakin rakentamisesta vastaavan Augustin Ehrensvärdin mielestä, mikäli lähetettyjen kirjeiden sisältöä on uskominen. Eniten vikaa von Rosen näki vikaa rakentamisjärjestyksessä. Augustin Ehrensvärdin ja hänen lähimmän upseerinsa Fabian Casimir Wreden kirjeiden sisältö kuvastaa äärimmäistä ahdistusta kenraalikuvernööriä ja hänen apulaistaan kohtaan.

Von Rosen lähetti myös kirjeitä. Niitä saivat niin kuningas, valtaneuvosto kuin hallinnon virkamiehet. Hän raportoi ja esitti näkemyksiään esimerkiksi Sveaborgin rakentamisesta. Nämä ovat olleet ilmeisesti vaikuttamassa myös kuningas Aadolf Fredrikin asenteeseen Sveaborgin linnoitustöitä kohtaan. Hän arvosteli hyvin ankarasti Suomen matkalta palattuaan vuonna I752 koko Sveaborgin linnoituksen puolustussuunnitelmaa, joka oli lähinnä Ehrensvärdin käsialaa, sekä linnoitusrakennelmien teknistä toteutusta. E. W. Juva. Suomen puolustus 1721 – 1808

On edelleen kiistanalaista, miten paljon tähän arvosteluun on ollut vaikuttamassa kenraalikuvernööri ja hänen raportointinsa. Kiistatta on kuitenkin selvää, että Sveaborgin linnoitus ei palvellut tuon ajan puolustuksellista tarvetta. Venäläisellä vihollisella oli mahdollisuus vallata Helsinki myös maitse.

Voi otaksua, että kenraalikuvernööri von Rosen oli tavalla tai toisella mukana myös varamieslaitoksen luomisen alkuvaiheessa Suomessa. Armeijan kehittämiseksi pyrittiin myös Suomen puolella 1740 -luvulla rakentamaan niin kutsuttu varamieslaitos. Siinä pyrittiin aloittamaan varamiehistöön perustuva väenotto. Se tarkoitti sitä, että kaksi jalkaväkiruotua ja kaksi rusthollia laittoivat yhdessä sotajoukkoihin yhden varamiehen. Se onnistui jollain lailla ja perustettaviin joukkoihin saatiin joitain varamiehiä. Varamieslaitos alkoi kuitenkin toimimaan toden teolla v. 1776. Terhi Nallinmaa-Luoto Militaria-asiakirjojen tulkinta ja käyttö sukututkimuksessa 

Maanmittaus

Von Rosenille oli annettu sotilaalliseen puolustustehtävään liittyen myös sotillaallisten alueiden kartoitustehtävä vuonna 1747.Juvelius 1921 Jo aikaisemmin Hattujen sodan jälkeen vuodesta 1743 oli suunniteltu ja tehty töitä kartoituksen eteen. Kartoituksen toisena tarkoituksena oli luoda perusta maan taloudelliselle kehitykselle, ajatellen tehostaa verotusta. Kustakin kartoituspitäjästä oli laadittu tarkka selitys, josta ilmeni muun muassa alueen maaperä, tuotteet ja väestömäärä, elintavat ja -keinot. http://www.maanmittaustieteidenseura.fi/…/2010_2_harju.pdf Rekognosointi eli tiedustelukartoitus aloitettiin lokakuun 27 päivänä 1747. Gustafsson 1933, 101–105 Von Rosenin aikana siihen kuului lähinnä linnoitettavien alueiden kartoitus. Edellä oleva kuului von Rosenille annettuun ohjesääntöön ja näin ollen sen aloittamista ei voi laskea hänen ansiokseen. Hänen voidaan otaksua toimeenpanneen sen ja valvoneen sen toteutusta.

Von Rosenin ansioksi voidaan kiistatta lukea niin kutsutun kreivi von Rosenin kartan laatiminen vuonna 1747. Rosen oli halunnut vasta valmistuvaan karttaan tarkennuksia ja parannuksia lähinnä itseään ja hallintoaan varten. Kartan toimitti Georg Biurman ja se oli selvä parannus aikaisempiin karttoihin nähden.http://www.vanhakartta.fi/…/kreivi-von-rosenin-kartta-1747

Isojako

Isojakoa peltojen, niittyjen ja metsien omistuksen suhteen puitiin v. 1746 – 47 valtiopäivillä. Sen päätökset olivat kuitenkin sellaiset, että se lähti erittäin hitaasti käyntiin myös Suomessa. Jos yksikin osakas oli eri mieltä maan jaon perusteista, halkominen ei toteutunut. Vuonna 1751 valtiopäivillä päätettiin kuitenkin alkaa valmistelemaan isojaon kehittämistä suuntaan, jossa ei tarvittu kaikkien osakkaiden suostumusta. Kuusi 1914, s. 61 Isojakoa koskeva asetus julkaistiin vuonna 1757. Siinä on kullakin halukkaalla talollisella oikeus tiluksensa erilleen jakamiseen isojaolla ja näin saada maansa yhdistetyksi yhteen palstaan.

Kenraalikuvernööri von Rosen lienee vaikuttanut Suomen osalta isojakoon suunnitteluvaiheessa, mutta hänellä ei todennäköisesti ollut osuutta itse isojaon toimeenpanolle vuonna 1757. Hän oli poistunut maasta jo vuonna 1751 ja oli tuolloin jo muissa tehtävissä.

Talouden virkistäminen

Talous oli Ruotsi – Suomessa 1700  -luvulla huonolla tasolla lähinnä  käytyjen ja käytävien sotien ja jatkuvan varustautumisen takia. Von Rosenilla ei ollut päätösvaltaa niille kustannuksille, jotka menivät laskelmien yli. Näin kuitenkin kävi ja laskelmat pettivät karkeasti. Von Rosen lähetti Ruotsin puolella oleville päättäjille useita anomuskirjeitä rahoitusten saamiseksi muun muassa Sveaborgin linnoitustyömaan paisuneiden kustannusten peittämiseksi.  Rahaa ja rakentamiseen tarvittavia muita resursseja ei saatu suureellisiin suunnitelmiin nähden tarpeeksi ja linnoitustyömaita supistettiin alkuperäissuunnitelmista. Puolustussuunnitelmat oli suunniteltu myös maalle Helsingin ympärille, mutta ne olivat toteuttamiskelvottomat niin taloudellisten- kuin työväkiresurssien puutteen takia.

Linnoitusten, kuten myös koko puolustussuunnitelman, toteutus oli suurempi urakka kaikille osallisille, niin Suomessa kuin Ruotsissakin, kuin oli ajateltu. Pieleen menivät niin taloutta, materiaalia kuin työvoimaa koskevat laskelmat. Toki voi ajatella, että materiaali, jota ei ollut paljoa paikallisesti tarjolla rakentamisen alkuvaiheessa, virkisti taloutta siinä vaiheessa kun sitä alettiin alkuvaiheiden jälkeen saada myös Suomesta.

Näin voi ajatella, että von Rosen virkisti linnoitustyömaiden rakentamisen kautta paikallisesti ainakin jonkun verran Suomen taloutta.  Kaiken kaikkiaan puolustusrakentaminen ja muu varustautuminen rasitti huomattavasti Ruotsin talouden menopuolta ja näin asetti paineita saada tuloja lisää verotuksen kautta. Verotuksesta kärsi sitten lopuksi myös Suomessa lähinnä talonpojat.

Mielialojen valvonta ja venäläsvaikutuksen estäminen

Karjalassa korkeissa viroissa olevat henkilöt olivat hyvissä väleissä muun muassa rajan toisella puolella olevien virkaveljiensä kanssa. Olihan heitä jäänyt sinne suuren Pohjan sodan jälkeen rajan paikkaa siirrettäessä. Von Rosenin kerrotaan katsoneen tätä pahalla. Hänen sanotaan mahdollisesti hoitaneen ainakin yhden tuomariviran haltijan vaihdon. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/418/  Hän pyrki estämään venäläisten vaikutuksen Suomessa ja varsinkin sen itärajan läheisyydessä.

Häntä kuvaillaan useassa lähteessä epäluuloiseksi. Se sopi ilmeisen hyvin suomalaisten luotettavuuden tarkkailuun. Hänen yksi tehtävänsä oli tarkkailla Suomessa venäläismielisyyttä. Hän valvoi innolla sitä vakoojiensa avulla ja toimi tarvittaessa poiskitkeäkseen sen. Hän toteutti sitä muun muassa vaikuttamalla virkaanvalintoihin. Hänellä oli lisäksi ympäri Suomen, ja otaksuttavasti varsinkin itärajan tuntumassa, urkkijoita, joiden raportoinnin perusteella hänelle muodostui ”syvällinen” käsitys siitä; mitä, missä, milloin ja kuka puhui mitäkin. Jos puheet eivät olleet kruunulle ja kenraalikuvernöörille myönteisiä, joutui puhuja tuomioistuimeen vastaamaan teoistaan. Einar W. Juva ja A. R. Cederberg

On todennäköistä, että tällainen toiminta ei ollut juuri kenenkään mieleen. On otaksuttavaa, että niin suomalaisten kuin ruotsalaisten virkamiesten ja aatelisten arvostus von Rosenia kohtaan laski huomattavasti tämän kaltaisen johtamisen tuloksena.

Terveydenhoito: piirilääkärit

Terveydenhoito astui askeleen eteenpäin myös Suomen puolella 1740 luvun lopulla. Piirilääkärit tulivat Suomeen von Rosenin virkakaudella. Oliko piirilääkärilaitoksen tulo Suomeen siten von Rosenin aikaansaamaa?

Collecium Mediciumin alaisena toimiva piirilääkärilaitos ohjasi Ruotsi – Suomen terveydenhoitoa. Tämä lääkäreistä koostuva kolleegio oli taas kuninkaan ja valtaneuvoston alaisuudessa. Vähäinen määrä piiriläkääreitä toimi Ruotsin puolella jo 1600 -luvulla. Lääkäripiirejä oli 1700 -luvun alussa yhdeksän.  Tämä järjestelmä laajeni hitaasti. Suomen ensimmäinen piirilääkäri saatiin Pohjanmaalle vuonna 1749. Saara-Maija Kontturi, Parantajat ja tieteentekijät s.6 Hän oli Rudolf Hast, joka oli ollut jo tätä ennen vuodesta 1747 lähtien Suomessa kenraalikuvernööri Gustav von Rosenin viraston ja armeijan lääkärihoidon antajana.

Noin 1743 eli pikkuvihan jälkeen oli lääneissä käynnistetty maksukeräykset, jotta saataisiin piirilääkärit Suomeen. Pohjanmaan kaupungit saivat ensimmäiseksi koottua rahastoon tarvittavan pääoman. Tämän turvin saatiin Pohjanmaalle perustettua Suomen ensimmäinen piirilääkärin toimi. Piirilääkäreiden palkanmaksu valtaneuvoston päätöksellä kruunun varoin alkoi vasta vuonna 1772. Arno Forsius, Barthold Hast-Piirilääkäri, Suomen kansallisbiografia 3

Näiden lähteiden tietojen mukaan von Rosen on suhtautunut ilmeisen positiivisesti lääkärinsä siirtymiseen piirilääkäriksi Pohjanmaan Vaasaan vuonna 1749. Nämä tiedot eivät kuitenkaan tue sitä ajatusta, että piirilääkärit olisi saatu Suomeen von Rosenin ansiosta ja avulla.

Kruunun- ja pitäjänmakasiinit

Kruunun makasiineja perustettiin 1700 luvullakin lähinnä varmistamaan kruunun virassa olevien palkanmaksu sekä sotilaiden muonitus. Niitä tarvittiin varsinkin huonoina viljavuosina. Niiden kapasiteetti havaittiin Ruotsi – Suomessa riittämättömäksi turvaamaan katovuotena kaikkien ihmisten ravinnon saanti. Kruunu keksi 1700 luvun alussa pitäjänmakasiiniajatuksen kaikkien ihmisten ja viljelijöiden pelastukseksi. Jokaiseen Ruotsi – Suomen pitäjään oli tavoite saada talonpoikien itse rakentama, kustantama ja ylläpitämä varaviljamakasiini.

Kenraalikuvernööri August Fredrik von Rosenin virkakauden aikana 1750 -1751 perustettiin varsinkin pitäjänmakasiineja paljon. Oliko tämä von Rosenin ansiota?

Kruunu ”markkinoi” jo 1720 -luvulta asti tätä mahdollisuutta talonpojille. Makasiineja syntyi kuitenkin aina 1740 -luvulle hyvin hitaasti, koska hyviä satovuosia ei ollut. Näin hyvästä sadosta otettavaa peruspääomaosuutta ei ollut mahdollisuus kerätä taloista.

von rosen 5Suomessa ja otaksuttavasti myös Ruotsin puolella saatiin vuonna 1750 erinomainen sato. Talonpojat eivät halunneet myydä kaikkea viljaansa halvalla hinnalla vaan laittoivat osan sadosta itse perustamaansa makasiiniin.  Esimerkiksi Pohjanmaalla, Uusimaalla ja Hämeessä perustettiin 1750 – 1751 lähes kaikkiin niiden pitäjiin makasiinit. Juntumaa, Rasila,Suomen maatalouden historia,Osa I s.398-399

On siis mitä todennäköisintä, ettei pitäjänmakasiineja perustettu noina vuosina von Rosenin ansiosta. Tärkein syy pitäjänmakasiinien perustamiseen von Rosenin virkakaudella lienee erinomainen sato.

Kenraalikuvernöörikaudet vertailussa

Jos tarkastellaan näiden kahden ylhäisaatelisen herran kenraalikuvernöörikausia toisiinsa niin ensimmäisenä kiinnittyy huomio aikakausiin, jona he virkaansa Suomen hyväksi suorittivat. Aikakaudet olivat erilaiset taloudellisesti, hallinnollisesti sekä sotilaspoliittisesti. Toisena asiana ei voi olla kiinnittämättä huomiota heidän erilaisiin johtamistapoihin virassansa. Kolmanneksi tulee se asia, mitä he saivat aikaan kausillaan. Neljänneksi tarkastellaan mikä oli heidän moraalinsa ja syynsä tehdä Suomen hyväksi asioita.

Aikakaudet

Ruotsi oli Brahen kenraalikuvernöörikausina 1600 -luvun puolivälin aikana suurvalta ja voi taloudellisesti kohtuullisen hyvin, mikä vaikutti parantavasti myös Brahen toimien onnistumista. Hänelle voitiin antaa laajempi toimintavapaus ja valtuutukset hoitaa kenraalikuvernöörin tehtävää kuin von Rosenille 1700 -luvulla kun Ruotsin valtakunnan talous voi huonosti. Tämä heikensi jo virantoimitukseen lähtiessä von Rosenin virantoimitusta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Hallinnollisesti Ruotsi oli 1600 -luvulla Brahen hoitaessa kenraalikuvernöörin virkaansa ensin holhoojahallituksen alaisena ja toisella kaudella nuoren kuningatar Kristiinan alaisuudessa. Se, että holhoojahallitus oli tiedostanut Suomen epäkohdat ja huono tilan jo Brahen kautta ennen, edesauttoi Brahen tehtävien hoitoa ja tavoitteiden saavuttamista. Myös se, että Brahe piti kuningatar Kristiinan myös ensimmäisellä kaudella tietoisena muun muassa Suomen kehittämistarpeista, auttoi niiden toteuttamista niin ensimmäisellä ja varsinkin toisella kaudella.

1700 -luvun puolivälissä Ruotsin valta oli valtaneuvostolla. Päätöksen tekoon liittyi politiikka ja kaksi eri ryhmittymää, joka aiheutti lisää vaiheita ja pitkittivät päätöksentekoa. Holhoojahallitus, pienempänä kokoonpanoltaan, ja kuningatar Kristiina 1600 -luvulla pystyivät todennäköisesti suoraviivaisempaan ja nopeampaan päätöksentekoon kuin valtaneuvosto 1700 -luvulla. Nämä asiat olivat vaikuttamassa parantavasti Per Brahen kenraalikuvernöörin viran toimittamisen mahdollisuuksiin. Voi otaksua, että 1700 -luvun hallinnon koostumus ja päätöksenteko olivat heikentämässä taas Gustav von Rosenin viranhoitomahdollisuuksia. Näyttää myös siltä, että Brahe sai enemmän valtuuksia tehtäviensä hoitamiseen kuin von Rosen ylhäältä. Brahe sai 1600 -luvun kausillaan toimia perin itsenäisesti, koska hänellä oli paljon valtuuksia eli valtaa. Von Rosen taas oli valtaneuvoston otteessa ”lyhyen narun päässä” ja hän sai jatkuvasti kirjelmöidä ja tehdä esityksiä toimiensa onnistumiseksi. Voi otaksua, että ”Tukholma” luotti Braheen 1600 -luvulla enemmän kuin von Roseniin 1700 -luvulla.

Sotilaspoliittinen tilanne oli 1700 -luvulla jatkuvasti sotainen ja herkkä. Tämä näkyi viran tehtävien painotuksessa. Von Rosenille annetuissa tehtävissä asetettiin painoarvo Suomen puolustuksen lujittamiselle. Puolustuksen suunnitelmien, kuten muun muassa linnoitusten ja rakennelmien sekä muun varustautumisen, toteuttamisen voidaan katsoa olleen toteuttamiskelvottomat niin niiden tarkoituksen kuin resurssien suhteen. Von Rosenille oli annettu mahdoton tehtävä. Brahen kenraalikuvernöörikauden tehtävissä 1600 -luvulla sotilaallista puolustusta ei mainita useassa lähteissä ollenkaan ja se ei näin ollen ollut ainakaan hänen päätehtäviään.

Johtamistapa

Brahella oli virassaan kenraalikuvernöörinä mitä ilmeisimmin oivat johtamiskyvyt. Hän oli asiallinen ja ennakkoluuloton. Hänellä näyttää olleen luottamukselliset suhteet alaisiinsa. Tähän kykyyn liittyi oppineisuus, kunnianhimo ja vastuuntunto. Näin hän sai suoritettua hänelle määrätyt tehtävät ja hänen alaisillensa ei jäänyt kuvaa huonosta johtajasta. Hänen johtamiskykyjään ei näytä laitetun kyseenalaiseksi historiankirjoituksessa.

Von Rosenin kohdalla on otaksuttavaa, että niin suomalaisten kuin ruotsalaisten virkamiesten ja aatelisten arvostus hänen urkinnan ja valvonnan sävyttämää johtamistapaa kohtaan ei ollut kovin korkea. Von Rosenia on arvosteltu useissa lähteissä vaikeaksi henkilöksi. Häntä on sanottu myös ennakkoluuloiseksi, pikkutarkaksi ja epäluuloiseksi. Tämä antaa viitteen myös hänen johtamistavastaan ja -kyvyistään. Hänen alaisensa eivät mitä todennäköisimmin pitäneet von Rosenin alituisista tarkastuksista ja puuttumisesta esimerkiksi Sveaborgin linnoitustyömaan rakentamiseen. Sanotaan, että häneltä puuttui kokonaisuuksien hahmottamis- ja hallintakyky. Voi olla totta, mitä osoittaa pikkutarkka asioihin puuttuminen.  Hänellä lienee ollut näyttöhaluja ”Tukholmaan” ja kenties lievä frustraatio johtuen alituisesta resurssien puutteesta toteuttaa tätä päätehtävää eli puolustuksen lujittamista. Hänellä oli halu suoriutua aatelisella arvolla ja kunnialla tehtävästä, joka näytti toivottomalta.

Von Rosenilla ei ollut samanlaisia johtamiskykyjä kuin Per Brahella. Voidaan sanoa, etteivät tavoitteet, resurssit, valtuudet ja aikakausien olosuhteet olleet tasapuoliset vertailtaillessa näitä henkilöitä. Voidaan kuitenkin todeta, että Brahe oli parempi johtajana tuloksellisuuden ja aikalaisten hänestä antaman positiivisemman kirjallisen palautteen perusteella.

Aikaansaannokset

Kuten edellä on todettu, näiden aatelisherrojen saavutukset poikkeavat monella lailla toisistaan. Brahe sai Suomen hyväksi paljon aikaan. Lisäksi hänen aikaansaannokset eivät perustuneet pelkästään valtaneuvoston tai kuningattaren määräyksien toteuttamiseen vaan hän teki uudistuksia myös omien havaintojensa pohjalta.  Von Rosen toimeenpani myös hyviä asioita Suomen hyväksi, mutta päätavoitteen saavuttamisessa eli Suomen puolustuksen vahvistamisessa hän ei onnistunut. Tämän voidaan katsoa johtuneen osaksi myös siitä, ettei von Rosenilla ollut kaudellaan realistisia taloudellisia ja materiaalisia resursseja sekä valtuuksia toteuttaakseen tärkeimpiä tavoitteitaan.Hän kärsi tästä myös alaistensa negatiivisen palautteen muodossa.

Per Brahe lujitti virkamiesten luottavuutta hallinnon toimivuuteen, kun taas von Rosen oli otaksuttavasti johtaja, joka ei katsonut ehkä tärkeäksi saavuttaa kenraalikuvernöörin asemassa alaistensa luottamusta. Von Rosenin kausi aiheutti myös sen, että hänen aikansa jälkeen virka lakkautettiin. Von Rosen teki näin mahdollisesti suurimman virheensä eli ”karhunpalveluksen” koko ”Suomen niemimaan”  tulevalle kehitykselle Ruotsin osana.

Moraali Suomea kohtaan

Niin Brahe kuin von Rosen olivat kumpikin aristokratian edustajina kunnian miehiä. He halusivat kasvatuksensa tai luonteensa mukaisesti hoitaa tehtävä kunniansa kautta mahdollisimman hyvin. Brahella oli otaksuttavasti enemmän aitoa halua tehdä asioita Suomen hyväksi. Von Rosen ehkä halusi tehdä Suomea paremmaksi, mutta sotkeutui toimissaan useasti oman luonteensa takia pieniin kiemuroihin ja annettujen resurssien sekä valtuuksien puutteeseen.

Yhteenveto

Kenraalikuvernöörit Per Brahe ja Gustav Fredrik von Rosen tekivät työnsä Suomen hyväksi 1600 – ja 1700 -luvuilla. He olivat kumpikin ruotsalaisia aristokraatteja. Historiankirjoitus on nostanut ehkä syystä Brahen jalustalle ja von Rosen taas tuntuu olevan syystä tai toisesta lähes unohdettu. Kumpikin heistä teki työnsä valtuuksiensa, kykyjensä ja resurssiensa puitteissa. He olivat tärkeitä Suomen kehittämisessä Ruotsin osana. Brahe onnistui omassa työssään erinomaisesti niin itsensä kuin Suomen kannalta, niin kuin hän jäähyväispuheessaan sanoi: ”Niin Suomi kuin minä olimme tyytyväisiä”.

Von Rosen oli taas ikään kuin ”surullisen hahmon ritari”eli hän mitä ilmeisimmin halusi, mutta ei saavuttanut kaikkia kaudellensa asetettuja tavoitteita. On kuitenkin totta, että hän onnistui kehittämään Suomea muutamissa tärkeissä asioissa. Otaksuttavaa on se, ettei hänen toimintansa kenraalikuvernöörinä ollut syy, miksi virka lopetettiin hänen jälkeensä. Pikemminkin on todennäköistä, että syitä ja kiinnostuksen puutetta Suomen kehittämistä kohtaan on etsittävä ”Tukholman” suunnasta.

© Jari J Tuomisto

Mainokset
Kenraalikuvernöörit Ruotsin Suomessa 1600 ja 1700 luvuilla – Per Brahe ja Gustav Fredrik von Rosen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s