Suomen kaupunkien piirteitä ja hallintoa keskiajalta 1800 -luvulle

1 TurkuKaupunki määriteltiin keskiaikana siten, että sillä on oltava pysyvä ympärivuotinen asutus. Sen pitää erottua lisäksi ympäröivästä maaseudusta. Siellä täytyy olla katuja, kortteleita ja tontteja. Kaupungin keskustaa on ympäröitävä tiiviisti ryhmitellyt talot. Siellä oli oltava oma kirkko. Suomessa oli tämän määritelmän mukaan tuohon aikaan 6 kaupunkia.

Valtio ei suunnitellut eikä johtanut kaupunkien kokonaisrakentamista keskiajalla. Tuolloin ei kaupungeissa ollut erityistä asemakaavaa. Sitä ei käytetty kaupunkirakentamisessa vielä 1500 -luvullakaan. Valtio alkoi ohjata rakentamista vaatimalla sen perustaksi asemakaavoitusta 1600 -luvun alussa. Siihen asti kaupungeissa rakennettiin lähes miten ja minne haluttiin.

Kaupungin hallintoa hoitivat pormestarit ja raati. Raatijärjestelmään otettiin oppi Saksasta jo 1300-luvulla. Raati määrättiin vuoden 1349 kaupunkilaissa kaupungin viralliseksi hallintoelimeksi. Raadin vastuulla olivat: yleinen hallinto ja talous, järjestyksen pito ja oikeuden jakaminen. Se noudatti toimissaan kaupunginlakia. Raati koostui porvareista ja pormestareista.

Keskiajan kaupunki

Turku ja Porvoo olivat keskiaikana näiden kuuden Turun hiippakunnan kaupungin joukossa. Turun kaupunki oli tuolloin maamme merkittävin niin kirkollisesti, hallinnollisesti kuin kaupallisesti. Asukkaat olivat näissä niin kuin muissakin, yleensä kaupankäynnin ympärille kehittyneissä, kaupungeissa saksalaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia porvareita. Heidän lisäkseen siellä oli heidän perheenjäseniään ja palvelusväkeään. Turussa oli asukkaita keskiajan loppupuolella noin 2000 ja puu- ja kivirakennuksia useita satoja. Voi sanoa, että Turku oli rakentunut edistyksellisesti keskiaikaisen asteikolla tarkasteltaessa. Turku erosi muista kaupungeista esimerkiksi siinä, että siellä oli kivitaloja keskiajalla jo noin 100. Myös se, että rakennuksiin oli tehty alkeellisia viemäri ja puujohtoja niin kivi- kuin puurakennuksiin. Myös jätteiden keruujärjestelmien hyötykäyttö olivat osoituksena edistyksestä. Myös pieniä valoaukkoja oli rakennuksissa, joissa oli käytetty eläinten virtsarakkoja lasina.

Porvoon kaupunki oli muodostunut keskiaikaisen maassa vallinneen rakennustavan mukaan ja edusti näin myös miljööltään muita maan tuon aikaisia kaupunkeja. Keskiaikaisen kaupunkirakentamisen piirre oli se, että kaupunki rakentui suunnittelemattomasti ja johtamattomasti. Rakennukset syntyivät sinne, missä niitä tarvittiin. Taiteelliset tyylit ja ihanteet eivät ohjanneet yleensä maan kaupungeissa muuta kuin kirkkorakentamista. Ensin tuli tarve ja sitten kaupunki. Sen syntymistä edes auttoivat hyvät kulkuyhteydet ja suojaisa paikka niin asutukselle kuin veneille ja kauppalaivoille. Asemakaavaa ei ollut. Porvoossa oli tuolloin asukkaita noin 200 – 300 ja Turussa moninkertaisesti tuo määrä.

Turku oli toiseksi suurin kaupunki Tukholman jälkeen Ruotsin valtakunnassa. Tyypilliseen keskiaikaiseen kaupunkimiljööseen kuului muun muassa se, että siellä oli 5 metriä leveitä pääkatuja, joita halkoivat poikittaiset kapeammat kujat. Kadut olivat pehmeitä ja ne olivat päällystetty monesti puilla, jotta ne eivät pettäisi. Eläimiä kuljetettiin laitumille törkyisellä ja liejuisella sivukadulla. 3 Raatihuone porvooKaupungin alueella oli yleensä kirkko, raatihuone, tori sekä asuinrakennukset.

Tontit olivat epäsäännöllisiä ja pieniä. Asuinrakennuksen tontille kuuluvat muulle väelle ja eläimille tarkoitetut rakennelmat. Tori oli kauppapaikka ja talojen päädyissä saattoi olla kauppaluukut. Mitään kaupungin rakennusta ei maalattu. Keskiajalle tyypillinen korkeaharjainen ja suorakaiteen motoinen torniton kirkko oli yleensä rakennettu kivestä, mutta myös puisia kirkkoja esiintyi.

Asuinrakennukset olivat tavallisesti yksihuoneisia, savupiiputtomia ja ikkunattomia pyöröhirsirakennuksia eli savupirttejä, joissa oli lämmityskiuas huoneen nurkassa. Ne oli rakennettu ilman perustusta, suoraan maan päälle. Asuinrakennusten sisäpihoilla ja piharakennuksissa oli eläimiä kuten muun muassa hevosia, lehmiä, lampaita ja sikoja. Niiden lyhempi sivu kulkuovineen oli kadulle päin.

Rakennuksissa ei ollut lisäeristystä ja ne olivat koristeettomia. Kattotarpeena käytettiin tuohia ja malkapuita sekä turvetta. Kaupunki savusi kylmien säiden tullessa. Kuivat tuohet ja malkapuut olivat herkästi syttyviä ja tulipaloja oli usein. Palovartioita ei ollut.

1500 -luvun kaupunki

1500 -luvulla kaupunkien määrä kohosi vain kahdella eli silloin oli maassa yhteensä kahdeksan kaupunkia. Toinen uusista kaupungeista oli Helsinki. Kaupunkimiljöö muodostui osaksi samoista asioista kuin keskiajan lopussa. Kaupunkien rakennus- ja asukasmäärät lisääntyivät. Tulipalot aiheuttivat suuria taloudellisia ja inhimillisiä menetyksiä jokaisessa kaupungissa toistuvasti. Muun muassa Helsinkiä rakennettaessa savupirttien rakentaminen kiellettiin.

Savupiippu-uunit, lasi-ikkunat ja rakennuksien kivijalat alkoivat yleistymään. Nämä uudistukset lisäsivät asujien asumismukavuutta kovasti. Tästä oli seurauksena se, että myös huoneiden sisustustarve lisääntyi. Renessanssityyli oli otettu käyttöön Turun linnassa Juhana -herttuan ja toimesta, mutta se ei vaikuttanut kaupunkien yleiseen rakentamistyyliin. Porvarit hoitivat edelleen kauppaa yksinoikeudella.

1600 -luvun kaupunki

1600 -luvulla kaupunkien määrä yli kaksinkertaistui. Kaupunkien yleisilme oli paljon samanlainen kuin aiemmin keskiajan lopulla ja 1500 -luvulla, mutta uusissa kaupungeissa ja palon jälkeisissä kaupunginosissa päästiin rakentamaan uusien tuulien mukaan. Valtiovalta alkoi säännellä kaupunkirakentamista vuosisadan alussa. Kaupunkirakentamisessa ja sen suunnittelussa alettiin noudattamaan niin kutsuttua ”Empire” ruutukaavaa.

2 Turku 1634 kaavaRuutukaava tarkoittaa asemakaavaa, jossa kadut rakentavat ylhäältä päin katsoen säännöllisen ruudukon. Rakentamistapa on väljä, jossa kadut ovat leveät ja tontit suuret. Paloturvallisuus otetaan jo suunnittelussa huomioon. Hallintorakennuksien merkitys kasvaa. Puhuttiin regulaatiosta eli säännönmukaistamisesta. Suomen julkisten rakennuksien rakentamistyyli sai vaikutteita myös jonkun verran 1600-luvulla renessanssista ja osin barokista. Talojen pitkät sivut täytyi rakentaa katujen suuntaisesti ja pihojen rajoille piti rakentaa aidat ja kulkupaikalle portti. Uudisrakennusten koot alkoivat kasvaa vähitellen ja rakennettiin jo paritupia.

Kaupunkeja ympäröimään rakennettiin 1622 lähtien tullausta varten 5 metriä korkea aita ja kulkuaukolle portti sekä tullimiehelle sen viereen rakennus. Oikeus piti istuntojaan raatihuoneella, joka oli yleensä kaupungin keskeisellä paikalla. Siellä säilytettiin myös kaupungin varoja, arkistoa, virallisia mittoja ja painoja. Siellä oli myös ”kistu”, jossa pidätetyt ja vangitut odottivat tuomioitaan lyhyen aikaa. Rangaistustapa tuolloin ei vaatinut vankiloita. Porvarit hoitivat kauppaa yksinoikeudella keskiaikaisen 1300 -luvulta olevan kaupunkilain perusteella. Monissa kaupungeissa oli 1600-luvulta alkaen porvareista koostuva kaupunginvanhimpien neuvoa antava ja päättäjien kesken keskusteleva elin.

1700 luvun kaupunki

1700 -luvun alun kaupunkien miljöihin ja rakennuskantaan vaikuttivat suuresti sodan aiheuttama tuho, hävitys ja venäläismiehityksen aiheuttama rakennuskannan rappeuttaminen. Rakentamisesta ensimmäisillä vuosikymmenillä ei voi puhua. Kaupunkimiljööt ja niiden näkymä alkoi kuitenkin muuttua 1750 -luvulla.  1750 -luvulla alkoi maalien ja värien käyttö rakennuksissa ja niiden sisätiloissa yleistymään. Myös tapetteja alettiin käyttää sisäseinillä. Hirsitalojen julkisivuja laudoitettiin ja koristeltiin. Niillä tavoiteltiin kivitalojen julkisivun näyttävyyttä. Palovartioinnit järjestettiin kaupunkeihin. Kivijalkoja talojen perustoissa alettiin käyttämään yleisesti kaupungeissa.

Regulointia jatkettiin ja jopa yksittäistä tonttia voitiin säännönmukaistaa. Poikkeuksena ruutukaavan yleiselle käytölle kaupunkien rakentamisen kaavana suunniteltiin rakennettavalle linnoituskaupunki Haminalle ympyräkaava. Sen odotettiin palvelevan Venäjän puolustuksellisia näkökohtia. Torin lisäksi talojen sisätiloissa alettiin käymään kauppaa. Talojen eristys ja vuoraus yleistyivät ja asumismukavuuus lisääntyivät.

Rakentamistyylejä alettiin käyttää. Tästä on esimerkkinä Porvoossa 1700 -luvun rakennuksissa käytetyt niin kutsutut mansardikatot eli nelisivuiset taitekatot. Sen raatihuone, joka rakennettiin 1700 -luvulla edustaa rakennustyyliltään klassismia ja antiikin Kreikkaa ja Roomaa.

Uudisrakennusten pohjaratkaisuna alkoi yleistyä niin kutsuttu karoliininen malli. Rakennuksessa on sivussa sisäänkäynti ja iso sali ja sen kahden puolen pareittain kaksi kamaria. Se oli ensin ohjaavana tyylinä virkatalojen rakentamisessa, mutta yleistyi myös muuhun rakentamiseen kaupungeissa.

Erityispiirteenä tälle vuosisadalle ovat ruukit, joita oli ollut maassa jo 1600 -luvulta. Yhä yleistyvät rauta- ja kupariruukit rakennettiin 1700-luvulta alkaen yksinkertaisen suoraviivaisen “asemakaavan” mukaisesti. Joen kosken rannan tuntumassa näkymää ruukkialueelta kuvaavat suorat seppien mökkirivit ja isot koristellut kartanot. Lähinnä koskea olivat sen teollisuusrakennukset ja syvemmällä vedessä patorakenteet.

1800 -luvun kaupunki

1800 -luvulla teollistuminen, Venäjän valta ja väestöräjähdys näkyivät kaupunkirakentamisessa. Intendentinkonttori alkoi valvoa kaupunkirakentamista vuonna 1811 ja sen jälkeen vuonna 1865 sen tilalle tuli yleisten rakennusten ylihallitus vuonna 1865. Nämä vastasivat nykyistä Rakennushallitusta. Empire ruutuasemakaava oli hallitsevana asemakaavatyyppinä. 1800 -luvun alussa aiheuttivat tulipalot edelleen taloudellisia ja inhimillisiä kärsimyksiä myös kaupungeissa. Taloudelliset kärsimykset vähenivät kuitenkin oleellisesti vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla.

Maahan tuli palovakuutusyhtiö vuonna 1816. Vuoteen 1860 mennessä lähes kaikki kaupunkien talot olivat palovakuutettuja. Paloturvallisuutta nostettiin perustamalla vapaaehtoisia palokuntia. Kaupunkirakenne väljeni ja kadut levenivät. Tulipalojen mahdollisuutta vähennettiin jättämällä talojen väliin palokujia ja ottamalla huopa ja pelti kattojen rakennusaineeksi. Vesi- ja viemärirakentaminen yleistyivät.

Maassa käytiin sotaa 1808 ja Suomi siirtyi Venäjän vallan alle vuonna 1809. Aleksanteri I:n määräsi Helsingin Suurruhtinaskunnan pääkaupungiksi ja sitä alettiin hänen johdollaan kehittää enemmän keisarikunnan hallinnon keskuskaupungin näköiseksi. 1800 -luvun Helsingin keskustan palon jälkeiseen käytännön suunnitteluun ja rakentamiseen vaikuttivat eniten Carl Ludvig Engel ja Johan Albrecht Ehrenström. Sen suunnittelemista ja rakentamista ohjasi Engelin ja Ehrenströmin käyttämä ja omaksuma uusklassistinen empire- tyyli. Engelin käsialaa on muun muassa Senaatintorin ympäristön rakennukset kuten Tuomiokirkko, Valtioneuvoston linna ja Helsingin yliopiston päärakennus.

Ehrenström loi Helsingin asemakaavan ja suunnitteli muun muassa Senaatintorin rakennusten sijainnit ja paikat. 1800 – 1900 -lukujen vaihteessa rakennettiin moniin kantakaupungin osiin rakennukset jugendtyylillä. Tässä tyylissä pyrittiin irti rajoista ja sille on tyypillistä aaltoileva epäsymmetria sekä luonnosta otetut aiheet. Helsingistä tuli maan johtava hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki, jossa oli myös teollisuutta.

Empire oli päätyyli kaupunkien asuinrakentamisessa. Puuempiretalot ovat matalia vaaleansävyisiä suoraviivaisesti, vaakalaudoilla vuorattuja ja pystysuuntaisilla pilastereilla ja liseeneillä koristeltuja rakennuksia. Talossa on ikkunat, jotka ovat kuusiruutuiset. Talon kattona on tasainen aumakatto. Esimerkiksi 1800 -luvulla uudelleen rakennetussa Uudessakaupungissa näkee näitä empiretyylisiä puutaloja. Sitä voidaan kuvata sanalla ”puuempirekaupunki”.

Uudenkaupungin miljöön 1800 -luvulta muodostavat muun muassa suuret tontit ja hienot katunäkymät. Kaupungin keskustaa halkaisevat yhdensuuntaiset ja leveät pitkittäiskadut. Katujen varsia reunustavat koivupuut. Niiden vaaleat rungot sopivat hyvin väriltään ja muodoltaan niiden vierellä olevien matalahkojen vaaleansävyisten empiretalojen yhteyteen. Rakennusten pitkä sivu on niissä kadun suuntaisesti. Aita kiertää tontin ja portti on kulkuväylän kohdalla. Tämän miljöön etuna on paloturvallisuus.

Nämä alla olevat kuvat ovat vanhasta Raumasta. Puutalojen yksi peruspiirre on se, että ne ovat yksilöllisiä.Rauma 2015 1 pi Rauma 2015 2 pi Rauma 2015 7 pi

Ja ikkunanpielillä saatiin oma talo viimeistään erotettua joukosta omaleimaiseksi.

Vanhan Rauman puuempiren ikkunanpielikollaasi 2015 pi

1800 -luvun lopulla väistyivät väestön lisääntymisen takia puutalot yhä enemmän kivi ja tiilitalojen tieltä. Kaupunkien tonttien määrä väheni ja huomattiin, että kerrostaloihin mahtui enemmän asukkaita. Kerrostalot yleistyivät 1800 -luvun lopulla ja loivat kaupunkimiljööseen oman sävynsä. Rakentamiseen vaikutti vuosisadan puolivälin jälkeen niin kutsuttu historismi syrjäyttäen empiren rakennustyylinä.

Erityispiirteenä 1800 -luvun kaupunkimiljöölle on vuosisadan puolivälissä yleistynyt tehdas- ja sen yhteisön rakennusten rakentamiskulttuuri. 1850 -luvulta alkoi teollisuuden aiheuttama rakentaminen näkyä kaupungeissa yhä enemmän. Esimerkiksi Tampereella muodostui tehtaan ympärille oma yhteisö rakennuksineen, joka on leimaa antava Tampereen kaupungin yleiskuvalle. Siellä on esimerkiksi vuonna 1837 rakennettu kuusifooninkinen tehdasrakennus ja sen ympärillä rakennuksia joiden rakennustyyliin on ollut vaikuttamassa uusrenessanssi.

Alueella on myös työntekijöiden 1800 -luvun loppupuolella rakennettuja asuinrakennuksia sekä oma sairaala, koulu ja jopa kirkko. Ne ovat rakennustyyliltään historismia edustavaa uusrenessanssia. Asuinmukavuutta ja -turvallisuutta nostivat oma kauppa, palokunta ja poliisi. Alueella otettiin käyttöön maamme ensimmäisenä uusi kaasuvalaistus. Tehtaassa käytettiin taas maan ensimmäisenä uutta sprinkleritorni sammutusjärjestelmää. Tämä tehdasalueella käytetty historismi -rakennustyyli syrjäytti muissakin kaupungeissa siihen asti vaikuttaneen empiretyylin. Vuosisadan vaihteen jälkeen alkoi jugend -tyyli vallata alaa rakentamisessa.

Kaupunkien hallinnosta

1700 -luvulla kaupunkien hallinnossa tapahtui muutoksia. Muun muassa keskiajalta noin vuodelta 1349 vuoteen 1734 saakka kaupungeissa voimassa ollut kaupunginlaki ja maaseudulla ollut maanlaki kumottiin. Sen tilalle astui ”Vuoden 1734” -laki, jonka kohteena olivat niin kaupunkilaiset kuin maaseudun väestö. Siihen oli koottuna kaikki tärkeimmät oikeudelliset säädökset. 1600 – 1700 -vuosisadoilla ruotsalainen kaupunginhallinto uudistui.

Raati jakaantui maistraatiksi ja raastuvanoikeudeksi. Raati huolehti hallinnosta ja raastuvanoikeus oikeuden jaosta. Pormestari johti näitä. Vuodesta 1749 alkaen vaadittiin raastuvanoikeutta johtavalta pormestarilta oikeudellista koulutusta, joka johti vähintään kahden pormestarin tarpeeseen kaupungeissa. Raatimiehet valittiin vuodesta 1720 alkaen vaaleilla. Tehtävien siirtyminen isältä pojalle vääristi vallankäyttöä kaupungeissa.

Kaupungit ja niiden porvarit saivat oikeuden valita pormestarin vaaleilla. Raastuvanoikeutta johtavaan pormestarivirkaan ei käytännössä saatu porvaria, koska häneltä vaadittiin juridista koulutusta. Muita kaupungin ja valtion virkoja olivat muun muassa notaari, kassanhoitaja, kaupunginvouti ja palvelijoita. Uuden oikeuskäytännön takia joihinkin kaupunkeihin rakennettiin vankiloita, jollaisia ei aikaisemmin ollut.

Kaupunginarkistoa hoidettiin vuoroperiaatteella porvareiden toimesta. Kaupunkien porvareilla oli edelleen täydet poliittiset ja taloudelliset oikeudet käydä esimerkiksi kauppaa. Heidän lisäkseen tuli porvareihin esimerkiksi käsityöläisiä, merimiehiä ja kalastajia, jotka ostivat kaupungilta porvarinimityksen.

Vuonna 1758 määrättiin, että kaupungissa tulee olla kaupunginvanhimmat, jotka tuovat esille porvariston mielipiteen verotusta, taloutta ja maaomaisuutta koskevissa asioissa. Vielä myöhemmin, eli vuonna 1789 kaupankäynti yritettiin keskittää kaupunkeihin. Porvariston ja kaupunkien erikoisoikeudet vahvistettiin vielä tuolloin, mutta ne kumottiin 1800 -luvulla.

Vuoden 1873 kunnallisasetuksessa määrättiin, että kaupungeissa oli oltava kaupunginvaltuustot, jotka oli valittava äänestämällä. Kaupunginvaltuusto sai siihen asti maistraatille kuuluneen kaupungin ylimmän kunnallisen päätösvallan. Maistraatti valmisteli tästä eteenpäin esitykset valtuustolle, joka päätti kaupungin asiat. Maistraatti toimeenpani sen jälkeen valtuuston päätökset.

Lähteitä, joiden ajatuksia on käytetty apuna artikkelin sisällön muodostamisessa:
  1. Yle Radio 1:ssä keväällä 2014 lähetetty ohjelmasarja ”Kaupunkirakentamisen historia – 5-osaa”, joka esitteli suomalaista kaupunkirakentamista keskiajalta 1800 -luvulle.
    http://yle.fi/radio/yleradio1/ohjelmat/historiasarjoja/kaupunkirakentamisen_historia_-_5-osainen_sarja/7302379
  1. Suomen empirearkkitehtuuri: https://www.jyu.fi/taiku/aikajana/taidehist/th_va_empire.htm
  2. Porvoo/Suomen empirekortteleiden historiaa: http://www.porvoo.fi/fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/puistot_viheralueet_metsat/porvoon_kansallinen_kaupunkipuisto/empirekorttelit/empirekortteleiden_historiaa
  3. Aboa Vetus & Ars Nova -museo: http://www.aboavetusarsnova.fi/fi
  4. Finlaysonin alue Tampereen Vanha kaupunki, jo vuodesta 1820:
    http://www.finlaysoninalue.fi/historiaa_1820-/rakennukset

© Jari J Tuomisto

Mainokset
Suomen kaupunkien piirteitä ja hallintoa keskiajalta 1800 -luvulle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s