Suomalainen vuonna 98 jaa. – Pohjolan viheliäisen köyhä ja villin vapaa ihminen

Roomalainen senaattori ja historioitsija Cornelius Tacitus kertoo teoksessaan Germania vuonna 98 jKr.,  sen pohjoispuolella olevasta ”fenni” -nimen saaneesta ihmisyhteisöstä, muun muassa seuraavaa: ” Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa[1].

Tacituksen kuvausta voidaan pitää varsin hyvänä kuvauksena pohjolan ihmisestä ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta. Eivät he tuon kuvailun perusteella ainakaan mitään sivistyksen periferiassa eläneitä raakalaismaisia villi-ihmisiä olleet, niin kuin joskus on kuvausta tulkittu.

Fennien yhteisöä ei voi kuvauksen perusteella määritellä tarkemmin esimerkiksi hämäläisiksi, savolaisiksi. pohjalaisiksi tai saamelaisiksi.Yleisimmin fennien on otaksuttu olevan saamelaisia[2]. Vaikka fennejä ei voi todistaa edes Suomen niemimaalla asuneeksi ihmisryhmäksi, voidaan Tacituksen kertomusta pitää  varsin hyvänä yleiskuvauksena noin 2000 vuotta sitten pohjoisen alueella pyynnin -ja keräilyn avulla eläneestä sisäisesti järjestyneestä esikristillisestä yhteisöstä.

Metsästäjä keräilijät public domain
”Naiset seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista” kertoo Tacitus vuonna 98 jaa.

Voi hyvin ajatella, että myös Suomen niemimaalla saamelaiset ja muut suomalaiset metsästäjä-keräilijä-pyydystäjä -elinkeinoa  harjoittavat yhteisöt elivät edellä kuvatulla lailla.Voidaan otaksua, että tuohon aikaan niin Ruotsin kuin Suomen alueilla asuneet metsästäjä-keräilijä suvut tai yhteisöt olivat usein ”liikkeellä”. He eivät rakentaneet pysyvämpiä asuisijoja ehkä sen takia, että he vaelsivat kesäisin perheineen esimerkiksi hyväksi koetun kalaisan järven rantaan ja talvisin peurojen runsaille esiintymisalueille. Tämä varmisti ehkä perheen toimeentulon ja perheen turvallisemman elon.

Viljelyelinkeinoon siirtyneiden kohdalla kuvaus olisi voinut olla  samankaltainen, eroten mahdollisesti miehen ja naisen roolituksen sekä ”majoituksen” eli asumisen rakenteen suhteen. Jos tarkastellaan esikristillisestä pohjoisen ihmisestä saatavaa kuvaa ei ole  merkityksellistä, olivatko fennit saamelaisia, jotka luetaan myös suomalaisiksi vai muita ”suomalaisia” tai peräti nykyisen Ruotsin pohjoisosaan siirtyneitä ”suomalaisia”.

Tacituksen matkakertomuksesta käy ilmi hänen kuvatessaan fennejä paljon kyseisen ajan luonnossa elävän yhteisön maailmasta ja maailmankuvasta. Siitä käy ilmi muun muassa se, että pohjolan eläjät olivat sinut luonnon kanssa ja eivät osanneet ajatella muunlaista elämää olevankaan.

muinaiset Guide_leaflet_(1901)_(14766909282) pieni perhe
Tacitus piti ”fennejä” toisistaan sekä vanhemmista ja heikommista huolehtivana.

Nainen ja mies olivat tasa-arvoisia töissään. Ruokatottumukset olivat tasapainossa; syötiin kasviksia, juureksia ja lihaa. Kertomuksen perusteella voi ajatella, että hän piti fennien yhteisön tapaa elää ja tulla toimeen käytännöllisinä ja olosuhteet huomioonottavana. Kuvauksesta käy ilmi myös  se, että heidän elämänsä muinaisuskonsa jumalien kanssa oli tasapainossa. Hän piti heitä myös yhteisöllisenä, toisistaan sekä vanhemmista ja heikommista huolehtivana. Voi kuvitella heidän tunteneen lähimmäisenrakkautta toisiaan kohtaan.

Eivätkä he tainneet viheliäisen köyhiäkään olla. Sillä näistä ihmisistä saa sen kuvan, että he olivat varsin tyytyväisiä ja onnellisia sekä rikkaita maailmassaan. He olivat villin vapaita ihmisiä!

[1] Germania. kääntänyt  Tuomo Pekkanen. 1976 .

[2] FL Karl Milanin latinan kielen väitöskirja (2001). Fennen und Finnen. Tacitus’ Fennenschilderung in Vergleight mit Lappenschilderungen späterer Zeiten (Fennit ja suomalaiset – Tacituksen fennikuvaus verrattuna myöhempien aikojen lappalaiskuvauksiin) 

 

© Jari J Tuomisto

Advertisements
Suomalainen vuonna 98 jaa. – Pohjolan viheliäisen köyhä ja villin vapaa ihminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s