Varvas, harakka ja mamselli-pihapiiri ennen osa 1

Tuuli- ja vesimyllyt kuuluivat vielä 1800 -luvulla arkisena osana lähes jokaisen suvun, kylän ja suuremmankin yhteisön elinpiiriin.

Turun seudulla oli ensimmäinen tuulimylly merkintöjen mukaan vuonna 1463. Tuulimyllyjä rakennettiin aluksi Lounais-Suomeen ja EteläPohjanmaan rannikolle. Lännessä oli teknisesti hyvin toimivia tuulimyllyjä jo 1580-luvulla satamäärin. Vaikka vesimyllytkin olivat tuolloin yleisesti käytössä, oli tuulimyllyjen käyttöarvo koko vuotta ajatellen parempi. Pienet puro- ja jokimyllyt pyörivät usein vain sulan ja tulvavesien aikaan.

Samuli Paulaharju kertoo kirjassaan Suomenselän Wieriltä vuodelta 1930 tuulimyllyistä sivulla 39 näin:

” Entisen erämaalaisen rakennusryhmään liittyi usein vielä tuulimylly. Varsin monen talon luona se mäen töyryllä kojotti kurotellen korkeita siipiään yli kaikkien. Ojennellen pitkää pyrstöään niin kuin vanha arvoituskin oli pannut merkille:: 
 
»Harakka hatistelee, 
pitkäpyrstö pyristelee, 
kalliolla karistelee, vuorella muniakseen».

Mutta nämä mäkien ylpeät eläjät ovat jo melkein kaikki lakanneet viuhtomasta, muutamat vain vielä siellä täällä natisevat tuulen käsissä siivettöminä ja siipirikkoina, vain jotkut enää pystyvät vanhaan kunnialliseen virkaansa. Tavallisia varvasmyllyjä ne ovat, tukevalle hirsiristikolle istutettuja yksihuoneisia, nelisiipisiälaitoksia, jotka entisaikaan tohisten ja natisten jauhaa jyristivät viljoja.” 

Tuuli- eli jauhomyllyt

Tuuli- eli jauhomylly oli tärkeä laite niin maanviljelystä ja -karjanhoitoa harjoittaville kuin muillekin kulkijoille. Se mahdollisti maan-, halmeen- ja kaskenviljelijöille mahdollisuuden saada kasvattamistaan viljanjyvistä jauhoa. Jauho jauhettiin usein omassa myllyssä. Jauhoa ei ostettu vielä yleisesti kaupasta 1800 -luvulla, varsinkaan maalaisyhteisöissä. Kaupungeissa ja suuremmissa kyläyhteisöissä, joissa väki oli muissakin ammateissa, ostojauhon merkitys oli suurempi.

Varvasmylly

Alla on esitetty piirrokseni Kuortaneen Ruonan kylän Sippolan pihan tuulimyllystä. Se on niin kutsuttu varvasmylly, jota on kutsuttu myös kontti- ja jalkamyllyksi. Lappajärvellä tällaistä myllytyyppiä on muuten sanottu ”kämpiäismyllyksi”. Yritin hakea nimen alkuperää, mutten ainakaan ensi yrittämällä löytänyt. Kyseistä tuulimyllyä ei enää ole ja olen käyttänyt piirrokseni lähteenä valokuvaa 1900  -luvun alkupuolelta. Tästä voi olettaa, että tämä ”yksilö” oli rakennettu noin 1850 -luvulla.

 

Harakka- ja mamsellimylly

Harakkamylly on varvasmyllyä teknisempi ja helpommin liikuteltava laite. Harakkamyllystä edelleen kehittyneempää versiota kutsutaan mamsellimyllyksi. Siinä yläosa on laakeroitu alaosan kanssa ja siinä ei ole ulkopuolista kääntöpuomia vaan se kääntyi tuulen suuntaan laakereidensa varassa. Se on teknisin ja ehkä tehokkain näistä Suomessa käytetyistä jauhomyllyistä. Mamsellityyppi tuulimyllystä ei kuitenkaan ehtinyt levitä aivan sisämaahan saakka 1900 -luvun alkupuolella, ennen kuin tuulimyllyjen tarve alkoi vähetä.

Mamsellimyllyn erottaa ”pitkästä hamemaisesta”tai leninkimäisestä alaosasta. Molempien versioiden toimintaperiaatteena on se, että myllynkivi, joka jauhaa jyvistä jauhoa on alhaalla, liikkumattomassa jauhatustilassa. Sen yläpuolella on tuulen suunnan mukaan liikkuva ratasvaunu.

Alla on piirrokseni harakkajauhomyllystä. Sain sen mallin Kuortaneen Länsirannalta Yli-Seppälän tuulimyllystä, joka lienee rakennettu 1800 -luvulla. Sen taustalla on ainakin yhtä vanha Seppälän pihan Kurkimänty.

 

Alla kuvassa seisoo mamsellituulimylly Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon taloalueen vartijana.

EteläPohjanmaan maakuntamuseo mamselli tuulimylly winmill pi

Tuulimyllyn koneisto ja voiman tuotto

Seuraavassa piirroksessani olen esitettänyt varvasmyllyn koneiston. Koko tuulimyllyä, eli rakennusta ja siipiä, siirrettiin tuulen suuntaan takana olevan pitkän parrun tai parrujen avulla.Siivet liikkuivat tuulen voimasta ja pyörittivät siipiratasta, joka pyöritti jauhinkiveä.

Jyvät kaadettiin hitaasti yksipuisesta jyvätuutista ohuempaan putkeen. Siitä ne valuivat jauhinkiven ja sen kaulakiven väliin. Jauhojen karkeus saatiin säädettyä kivien väliä muuttamalla. Valmis jauho tippui alas jauholaariin syöksykaukaloa pitkin.

Jauhin- ja kaulakiviaines löytyi yleensä lähikalliosta. Halkaistut lohkareet työstettiin paikanpäällä poraraudoilla ja meslaamalla sopivan kokoisiksi ja muotoisiksi myllyn- ja kaulakiveksi. Kivien jauhinpintaan naputeltiin 1700 -luvulta lähtien lisäksi uurteita eli rihloja. Ne paransivat jyvien jauhautumista kivien välissä.

Tuulimyllyn voimaa käytettiin hyväksi myös muissa töissä, kuten esimerkiksi päreiden höyläämisessä. Siipirattaasta saatiin voima liittämällä siihen sivuratas, joka pyöritti siihen kiinnitettyä vipuparrua. Tätä sivuratasvoimaa saatettiin käyttää höyläämisen lisäksi myös sahaamiseen, luumyllyyn tai silppuriin. Joissakin myllyissä saatettiin apuvoimaa ottaa myös sarkatamppiin. Tampilla vanutettiin märästä villakankaasta paksua huopamaista sarkaa. Olen piirtänyt alla olevaan kuvaan siipirattaan oikealle puolelle apuvoimarattaan ja vipuvarren.

 

Löysin Kansalliskirjaston digitoiduista aikakausilehdistä mielenkiintoisen artikkelin tuulimyllyistä ja niiden rakentamisohjeesta. ”Tuulimyllyistä” -artikkeli on julkaistu  Suomen Teollisuuslehdessä nro 17  1.9.1888. Se alkaa sivulta 260 ja esitän alla osan siitä.

Tuulimyllyjen halkileikkauksia Suomen Teollisuuslehti_17_01_09_1888 1

Tuulimyllyjen halkileikkauksia Suomen Teollisuuslehti_17_01_09_1888 2

© Jari J Tuomisto

Mainokset
Varvas, harakka ja mamselli-pihapiiri ennen osa 1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s