Hevosen ajokalut – pihapiiri ennen osa 7

Sisällysluettelo

Yleistä

karrysilta
Soldan August Fredrik, tekijä 1846 Museovirasto – Musketti CC BY 4.0

Ihminen kesytti hevosen noin 4000 – 2000 vuotta eaa. Hän on käyttänyt sen jälkeen hevosen apua myös liikkumiseensa paikasta toiseen. Hevosella on aluksi ratsastettu ja vedätetty purilaita sekä rekiä. Niiden jälkeen sille keksittiin vedettäväksi pyörällinen kärry. Vaikka kärryä pyörillä on käytetty ajokaluna ehkä jo tuhansia vuosia muualla, ne yleistyivät maassamme hitaasti. Kaupankäynti vaati ajokalujen käyttöä ja kärryt sekä vaunut vaativat taas parempia kulku-uria ja teitä. Kävely- ja purilaspolut oli kunnostettava kärrypoluiksi ja vaunuilla ajettaviksi teiksi.

Esittelen tässä artikkelissani hevosvetoiset ajokalut ja tutkin niiden tarpeisiin johtavia syitä sekä niiden käytön vaikutuksia. Esittelen myös tarkemmin kuvaesimerkein kesä- ja talviajokalut. Käytän tässä artikkelissa noista edellä mainituista vetolaitteista yhteisnimitystä hevosen ”ajokalut”. ”Ajokalut” on vanha selkeä ja käyttökelpoinen nimitys kotieläimillä tai ihmisillä vedettäville, yleensä pääosin puusta sorvatuille ja veistetyille sekä metallista vahvennetuille rakenteille. ”Ajokalut” ei aiheuta sekaannusta kuten termi ”ajoneuvo” voisi tässä yhteydessä tehdä.

Purilaat eli renttuut

purilaat

Purilaat eli renttuut ovat kaksi pitkää puunrankaa, jotka ovat toisesta päästä sidottu hevosen länkiin ja toisesta päästä laahavat maata. Niihin väliin voitiin tehdä ajurille ja kuormalle tarkoituksenmukainen rakenne. Puunrankojen väliin voitiin rakentaa esimerkiksi ajurille puusta istuin tai kuormalle kankaasta ja puusta kehystetty pussi. Niiden väliin voitiin sitoa myös vaikka puinen kuljetuslaatikko. Alla on esitetty piirros 1760 -luvulta suomalaisesta, joka kuljettaa purilailla torille eläimiään.

Renttuut purilaat-001

Seuraavassa kuvassa on esimerkki purilaitten sitomisesta kahteen hevoseen, jolloin sillä voitiin kantaa esimerkiksi ihmistä. Sodissa tätä tapaa on käytetty muun muassa haavottuneiden kuljettamiseen.

purilaat 1

Vaikka purilaista ei löydy jalaksien lailla argeologisia löytöjä kivikaudelta, voidaan hyvin olettaa niitä käytetyn hevosenkin vetäminä jo ennen jalaksilla olevien ajokalujen käyttöä.

Takaisin alkuun

Jalasreet

Suomessa on muun muassa Orimattilasta löydetty kivikaudelle ajoitettu argeologinen reen jalaksen löytö. Löytöjen perusteella voidaan arvella ”jalaksilla” liukuvaa rekeä vedetyn ehkä koiralla tai ihmisellä jo tuolloin. Nykytietämyksen mukaan rekiä vedettiin muilla kesytetyillä eläimillä kuten porolla ja hevosella vasta myöhemmin.

Jalaksilla olevia rekiä ja purilaita on mitä ilmeisimmin käytetty yleisemmin kuin pyörillä varustettuja ajokaluja aina 1800 -luvulle asti. Niitä käytettiin varsinkin talvisin ja liikutaessa huonoissa kulkumaastoissa. Kesäisin ne liikkuivat sujuvasti myös kaskipelloilla, niityillä, soilla ja muissa huonommissa maastoissa.

Voidaan myös otaksua, että koska pyörillä ajettavia kulkureittejä oli maassamme vähän ennen 1800 -lukua, talvireittejä käytettiin sitä ennen enemmän. Talviteillä hevosten vetämät jalasreet olivat oiva, liukas ja kantava väline, liikuttaessa paikasta toiseen.

Ennen 1800 -lukua reet valmistettiin yleensä itse. Reet olivat yleensä talon töihin liittyviä työrekiä. Ne olivat muun muassa heinä-, maito- ja tukkirekiä. Talossa saattoi olla lisäksi esimerkiksi 4 työrekeä ja yksi 1 keveämpi pulkkareki. Pulkkareellä kuljettiin ainakin kirkkoajot.

Mielikuvan siitä, minkälaisia ajokaluja esimerkiksi eteläpohjalaisilla isännillä oli 1800 -luvun alkupuolella, saa Samuli Paulaharjun ”Härmän aukeilta” -teoksessa sivulla 398 esitetystä Haapajärven talon perunkirjoituskirjasta vuodelta 1823. Luettelossa on talon ajokaluiksi lueteltu: ”1 kpl Par. Rauta Kärryt, 1 kpl Pulcka eli kevyt kilpareki, 2kpl Rauta andura työrekiä, 1 kpl Keisit pyörän kans, 1 kpl Paree malattu Lohna ja 5 kpl Työrekiä.”

reentekoa-001

isantareenteossajalakset-001

Isanta itte laharoos ajelemhan 2

Takaisin alkuun

Pyörälliset ajokalut

1aa-001

Pyörien päälle on rakennettu kulloiseenkin tarkoitukseen sopivia kalusteita. Yleensä niissä oli vähintään yksi istumiseen sopiva rakenne. Työnteossa ja arkena käytettiin yleisimmin hevosen vetämiä työrekiä ja -rattaita kun taas pyhinä ja juhlina kesäisin 1-2 istuttavia kiesejä eli rattaita sekä talvisin kevyttä rekeä.

Vaikka ajopyörän arvioidaan keksityn suurin piirtein samanaikaisesti hevosen kesyttämisen kanssa, alettiin kärryjä käyttämään maassamme yleisemmin vasta 200-300 vuotta sitten. Hevosvetoisia kärryjä käyttivät aluksi eniten sotilaat, virkamiehet ja ylhäiset. Voidaan myös otaksua, että kaupunkien porvarit eli kauppiaat alkoivat käyttää niitä kaupankäynnin apuna ja myytävänä tuotteena. Heidän toimesta kärryjä kaupattiin yhä enemmän myös vauraimmille talollisille. Hevoskärryt ja niiden käyttö levisivät näin myös maalaisväestön keskuuteen.

Ajokalut saattoivat olla yllä mainittujen lisäksi myös alla kuvassa esitetyn kaltaisia. Kuva on Munkholmens Fabriker Tuotekuvastosta vuodelta 1913 Kansalliskirjaston digitoidusta aineistosta. Siinä vedätetään hevosella naista potkukelkalla ja miestä suksilla.

Hevosella ja potkukelkalla 4 siljat

Takaisin alkuun

Purilaspoluista kärrypoluiksi ja teiksi

Ilman ajokelpoista uraa, kärrypolkua tai tietä hevoskärryt olivat turhat. Tarvittiin parempia tasaisempia ja ajokelpoisia uria ja teitä. Kävely- ja purilaspolkuja oli kunnostettava kärryillä ajeltaviksi. Osasta oli rakennettava vaunulla ajettavia teitä. Uusia kärrypolkuja ja teitä oli rakennettava lähinnä kaupankäynnin sekä hallinnon lisääntyvien tarpeiden takia.

karrypolku3

Tiestön rakentamiseen ja paranemiseen suomen niemimaalla olivat vaikuttamassa 1600 -luvulta aina vuoteen 1808 saakka sen asema ja hallinta Ruotsin kuningaskunnassa. Kenraalikuvernööri Per Prahen johdolla perustettiin Ruotsin kuningaskunnan suomeen vuonna v. 1638 ”Tukholmasta” käsketty postilaitos, jonka vaikutuksesta suurimpien hallintokeskusten välille rakennutettiin kärryillä ajettavia uria.

metsatie

On uskottavaa, että tiestön kuntoon vaikuttivat 1700 – ja 1800 -luvuilla myös maamme alueella liikkuneet Venäjän ja Ruotsin – Suomen armeijojen joukot ja kalusto. Ne rakensivat, ylläpitivät ja osin tuhosivatkin hevosrattailla ajettavia teitä maassamme.

Isojako ja sen myötä elinkelpoiset tilat , tervan poltto ja myynti sekä maan hallinnon mukanaan tuomat tarpeet olivat myötävaikuttamassa jo 1700 -luvulta lähtien tieverkon laajenemiseen ja kasvavaan käyttöön. Talvella sekä vesitse järjestettyjen kuljetusten lisäksi kasvoi tarve 1800 -luvun alussa kuljettaa muun muassa tervaa kauppakeskuksiin myös kesällä.

karrypolku2-001

Tähän tarvittiin hevosvetoisia kärryjä ja vaunuja vähintään kärrypolkuja ja myös painavia hevosvaunuja kestäviä teitä. Myös vuodesta 1808 Suomen Suurruhtinaskunnan virkamiehet ja hallintotapa sekä postilaitos tarvitsivat yhä enemmän ja parempia teitä.

hämeen härkätie

”Hämeen härkätie” v. 1860, Tekijä Werner Holmberg (Bublic Domain)

Kaupankäynnin ”vapautuminen” kauppaporvareilta kansalaisille vuonna 1856 oli myös yksi tekijä, joka vaikutti esimerkiksi ihmisten liikkuvuuteen, tiestön ja kärryjen tarpeeseen.

Näin kärryillä ja vaunuilla kuljettavia uria rakennettiin ja parannettiin 1800 -luvulla niin Suomen Suurruhtinaskunnan käskystä kuin maalaisten ja kauppiaiden omasta toimesta. Kylien välisiä uriakin parannettiin omatoimisesti kävely- ja purilaspoluista kärrypoluiksi.

kärrypolku

Takaisin alkuun

Hevosen kesä- ja talviajokalut

Vaikka maaseudun taloissa isännät veistivät edelleen itse yleensä työrekensä, tarve ajopyörällisten kärryjen ja erikoisempien kuorma- ja ajelurekien hankkimiseen lisääntyi 1800 -luvulla. Ajokalujen tarvetta tyydyttämään syntyi yhä enemmän Suomen Suurruhtinaskunnassa niiden valmistukseen erikoistuneita ajokalupajoja. Vuoden 1840 jälkeen keskittyi ajokalujen valmistus Valkjärven lisäksi muualle maassamme. Ajokalupajoja perustettiin muun muassa Ilmajoen Nopankylään sekä myöhemmin Kurikkaan ja Tuulokseen. Suurissa ajokalupajoissa ja -tehtaissa työskenteli ajokalu-, satula-, puu- ja muita ajokalujen erikoisosia valmistavia seppiä.

Näiltä ajokalupajoilta myytiin ja toimitettiin niin kesä- kuin talviajokalut kaikkialle suomen niemimaalle aina 1930 -luvulle asti. 1900 -luvun alussa myynnissä olleista ajokalumalleista on tuoteluetteloita Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistossa.

Olen liittänyt esimerkkikuvia noista luetteloista muotoilemaani ”Hevoshoidollinen sanasto” Maatalouden hevoshoitolehdestä nro 9 1.11.1916 sivuilta 140 – 144 tekstiotteeseen.

Kesäajokalut

= Sommaråkdon

KÄRRYT, RATTAAT (2 pyöräiset) = Kärra:

  • TYÖKÄRRYT, työrattaat = Arbetskärra:

työrattaat.png

Takaisin alkuun
  • HÄKKIKÄRRYT, häkkirattaat = Häckkärra

hakkirattaat

Takaisin alkuun
  • JOUSI- l. LINJAALIKÄRRYT tai -RATTAAT (tark. 2pyör. jousik.; yleisnimitys) = Linealkärra (allm. ben.)

linjalirattaat

häkkikärryt

Takaisin alkuun
  • AJELURATTAAT l. -kärryt, juoksurattaat l. -kärryt [kiesit] = Schäs, gigg, åkkärra

ajelurattaat

7

KIESSIT2

Kuvallinen selostus Valkjärven ajokaluista, Valkjärvi 01.01.1912, Kansalliskirjaston Digitoitu aineisto

Takaisin alkuun
  • KILPARATTAAT- KÄRRYT, kilpa-ajok = Traftäflingskärra
kilpaajorattaat 1912
Kuvasto 1912 Kurikan ajokalukoulu Kansalliskirjaston Digitoitu aineisto

kilpakarryt-001

  • LOISTORATTAAT (tark. hienoja r. joita ainoastaan juhlatilaisuuksissa käyt.) = Paradschäs
juhlakarryt
Kuvasto 1912 Kurikan ajokalukoulu Kansalliskirjaston Digitoitu aineisto

NELIPYÖRÄT, 4-PYÖRÄISET AJOKALUT, [VAUNUT] (=yleisnimitys) = Fyrhjuligt åkdon, vagn

  • VANKKURIT (työvaunut) = Arbets-vagn
kuormarattaat1
Hinnasto N:o 1, Kurikka 01.01.1918 Kansalliskirjasto Digitoidut aineistot
Takaisin alkuun
  • NELIPYÖRÄT,pyöriläät, [rillat] = Trilla

trilla valkjarvi

trilla2

Takaisin alkuun
  • PIKKUVAUNUT, AJURIVAUNUT, yhden hevosen vaunut (ei roskat) = Droschka, enbetsvagn

ajurintrilla

VAUNUT, 2 -hevosen vaunut = Vagn,(vagn f. 2 hästar)

  • KUOMIVAUNUT = Suflettvagn
KUOMURILLA
Kuvallinen selostus Valkjärven ajokaluista, Valkjärvi 01.01.1912, Kansalliskirjaston Digitoitu aineisto
Takaisin alkuun
  • LOISTOVAUNUT= Lyxvagn

vaunu

  • UMPIVAUNUT (= umpinaiset, kuomittomat ovilla varustetut v.) = Täckvagn, Coupé

2 hevosvaunut

  • AVOVAUNUT(= edellisenvastakohta, siis tavalliset kuomivaunut) = Öppen vagn
Takaisin alkuun
  • KAKSOISVAUNUT (tark. pitkiä vaunuja, joissa on 2 kuomia vastakkain) = Landau
  • PUISTOVAUNUT(tark. puunjuurista palmikoidulla laidoilla var.vaunuja, joita käytetään etup. puistoissa ajellessa) = Korgvagn
puistovaunut
Hevoset, vaunut, naisia kesähameissa ja hatuissa istumassa vaunuilla, Aminoff Kuvaaja Olsson Augusta, 1898–1900 Uudenkaupungin museo CC BY-ND 4.0
Takaisin alkuun

Talviajokalut

TALVIAJOPELIT Vinteråkdon

Reki = Släda

TYÖ- , KUORMAREKI = Arbetssläda:

työreki

 

heinareki

maidonkuljetusreki

Takaisin alkuun

PARIREET= Arbetssläda m. 2 kälkar:

  • ETUREKI = Framkälke ja TAKAREKI= Bakkälke

1talvi parireki

  • MATKAREKI (= iso reki) = Ressläda:

13

  • LAITAREKI, laitio, korja (= pienehkö siististi tehty ajelureki) = Åksläda:

laiturireki

Takaisin alkuun
  • KIPALEKO 1. PEKUREKI (= lyhyt siistireki ilman edessä olevaa ajoistuinta, 1 tahi 2 henkeä v.) = Snäcka:

pekurekivalkjarvi

1907 2 hengen ajelureki

Takaisin alkuun
  • KILPAREKI, korkeareki, [sulkki] = Trafsläda, sulky:

kilpareki

kilpakarrytalvi

karryt22

Takaisin alkuun
  • KUOMIREKI = Kursläda:
  • PARINREKI (parihevosilla ajettava) = Parslada:

Parinreki

parinreki2

parinrekipieni

TAKAISIN ALKUUN
  • LOISTOREKI, loistolaitio, kirjokorja (viimemain. nimitys kalevalainen) = Lyxsläda, paradsläda:

1907 kurikka1

juhlareki

Ajokalujen huollosta

Hyvän mielikuvan hevosajokalujen hoidon tilasta ja huollollisista toimenpiteistä 1900 -luvun alussa antaa seuraava Hevosviesti -lehden leikkeen huolestunut ja opettavainen sanoma. Lehtileike on esitetty alla.

01.03.1929 Hevosviesti no 6
Ajokalujen hoito paremmalle kannalle

Kuinka huolimatonta onkaan usein monella maatilalla ajokalujen hoito. Siihen puoleen asiassa isäntä voisi monessa tapauksessa kiinnittää varsin vakavaa huomiota. Ei ole puhettakaan, että ajokaluja säilytettäisiin edes kuivissa paikoissa, katon alla ja seinien sisällä, mitä sitten että niitä joskus asianmukaisesti hoidettaisiin. On luonnollista, että kuta arvokkaampia ajovehkeet ovat, sitä huolellisempaa niiden hoito tulisi olla.
Ajokalujen puuosat tulisi ainakin kerran kesässä tervata puutervalla ja rautaiset vastaavasti raudan lämpimänä ollessa hiilitervalla.

Talvella käytettävät työreet on joka kesä puhdistettavat ja sen jälkeen tervattavat, samoin kesäajokalut, lavat ja kärrynpyörät y.m. on joko talvella tai keväällä korjattavat ja sen jälkeen tervattavat että ne sitten kärrykelin alkaessa ovat hyvässä kunnossa.
Tämä tällainen työ oli aikasemmin taloissa tavallista, mutta kuinka monessa tapauksessa se nykyisin laiminlyödään.

Muut ajokalut pitäisi maalata korjauksen jälkeen öljymaalilla ja maalaus uudistettava aina tarpeen tullen. Ajokalujen maalaus ja niihin kuuluvien nahkaosien uusiminen on kuitenkin niin kallista työtä, että olisi koitettava huolellisella hoidolla säilyttää ne hyvän näköisinä niin kauan kuin suinkin. Erittäinkin lakatut ajokalut vaativat hyvää hoitoa, muussa tapauksessa niiden siisteys, kiilto ja kauneus on hyvin lyhytaikaista.
Tiellä likaantuneet ajelukärryt (hoijakat) olisi aina pestävä ennenkuin niitä viedään vajaan. Jos lika saa kuivua maalin päälle, turmelee se hyvin pian hienonkin maalauksen ja kuivunutta likaa ilman vettä maalin päältä pois puhdistettaessa, raapiutuvat rattaat pahanpäiväiseksi.

Ajokalujen puhdistuksessa ei saa säästää vettä! Vedellä on ne aina ensin pestävät ennenkuin ruvetaan niitä kuivaamaan tai yleensä rätillä pyyhkimään. Jos lika ehtii ajokaluihin jo kuivua, ennen kuin puhdistus tulee kysymykseen, tulee lika silloinkin ensin runsaalla vedellä pois pestä, ennenkuin pyyhkiminen alkaa.

Sitäpaitsi on varottava pesemästä ajokaluja aurinkoisessa paikassa, koska aurinko tavallisesti kuivaa likaisen pesuveden maalin pintaan, josta on seurauksena maalin rumentuminen. Parempi on pesu toimittaa ulkosalla jossain varjoisassa paikassa, että ehtii pyyhkiä pestyn pinnankuivaksi ennenkuin aurinko sen tekee.

Yleensä on ajokalujen puhdistus ajon jälkeen hyvä toimittaa seuraavassa järjestyksessä:

1) Kaikki irroitettavat sylinahkat, patjat ja jalkamatot poistetaan ja jos ajokaluissa on kuomu, nostetaan se ylös.
2) Ajokalut viedään vesijohdon, tai missä sellaista ei ole, pienen palo- tai puutarharuiskun luo, jolla huuhtelu on hyvä toimittaa. Myös voidaan huuhteleminen toimittaa kaivon luona ämpärillä. Huuhtomiseen on yleensä käytettävä puhdasta vettä, (savinen, likainen vesi ei kelpaa) ja aloitetaan puhdistus ajokalujen yläosasta ja lopetetaan pyöriin. Harjaa voidaan käyttää lian poistamiseksi pyöristä.
3) Kun lika on jollain edellämainituista keinoista tai jollain muulla sopivalla vastaavalla keinolla poistettu, aloitetaan heti pyyhkiminen sienellä, säämiskällä, pumpulitrasselilla tai jollain pehmeällä rievulla.
4) Jos maalauksessa pyyhkimisen jälkeen huomataan joitain pilkkuja tai tahroja, on hyvä pyyhkiä niitä puuöljyllä jota kaadetaan puhtaisiin pehmeisiin pumpulitrasseleihin.
5) Jos vaunuissa tai reessä on kiiltonahkakuomu, on se hyvä pyyhkiä ja hierellä puuöljyyn kastetulla villavaatteella. Mutta jos kuomu on rasvanahkaa, on paras käyttää vaseliinia mikä on tarkoin nahkaan hierottava.
6) Tämän jälkeen tapahtuu rattaan pyörien voiteleminen erilaisilla voitelurasvoilla, riippuen siitä ovatko pyörät kuula-, rulla- tai pyssylaakereilla.
7) Jos ajokaluissa on kiiltoisia metalliosia, tapahtuu niiden puhdistus ja kiilloitus niillä välineillä joista lähemmin metallikiilloituksessa puhutaan.
8) Nyt puhdistetaan istuintyynyt, jalkamalot y.m. ulkosalla ja asetetaan ne tämän jälkeen paikoilleen.
9) Lopuksi on jälellä vain sylinahkain rasvaus, jos ne ovat rasvanahkaa niin tapahtuu rasvaus vaseliinilla, kiiltonahkaiset kuten jo kuomuista sanottiin, puu- tai myös ruokaöljyllä. Kun ajokalut (kuomulla varustetut) viedään vajaan on kuomu aina paras nostaa pystyyn, ettei niihin ilmaannu laskoksia ja murtumia.

Ajokalujen puhdistukseen on aina käytettävä kylmää vettä, vain siinä tapauksessa, että on niin kylmä jotta vesi voi ajokalujen pintaan jäätyä, voi vesi olla haaleaa, mutta ei koskaan kuumaa, sillä se turmelee maalin pinnan.

Kun ajoreet asetetaan kesätiloille, on ne pantava niin etteivät ne vetele kieroiksi. Ennen kuin ne otetaan käytäntöön, tulee siitä huolimatta tarkastaa ettei ne ole kieroja, sillä kiero reki tekee sen käyttämisen paitsi hankalaksi, myös hevoselle raskaaksi.

Jottei koit vahingoittaisi vällyjä (rekivällyjä) tai reessä mahdollisesti löytyviä karvoilla täytettyjä patjoja tai jalkamattoja, ovat ne sitten kun ovat aurinkoisessa paikassa puhdistetut, asetettavat viileään paikkaan. Sitä paitsi voidaan niiden sisään kääriä väkevässä raakatärpätissä kastettu paperi, jonka jälkeen ne voidaan niputa ja viedä varastopaikkoihin. L. J.R.

karrysilta

CC BY 4.0 Soldan August Fredrik, tekijä 1846 Museovirasto – Musketti

Lisätietoa

asiasta ja sen vierestä muun muassa näistä linkeistä:

Kuvallinen hintaluettelo Talviajokaluista, Kurikka 01.01.1907, Kansalliskirjasto Digi: https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/343984?page=1

Kuvallinen hintaluettelo Kesäajokaluista, Kurikka 01.01.1908, Kansalliskirjasto Digi: https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/343985?page=1

Kuvallinen selostus Valkjärven ajokaluista, Valkjärvi 01.01.1912, Kansalliskirjasto Digi: https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/347834?page=1

Kuvitettu ajokaluhinnasto, Tuulos, 01.01.1921, Kansalliskirjasto Digi: https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/347498?page=1

Kurikkalainen ajoreki, Kuukauden esine, Kansallismuseo: http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/kuukauden-esine-2016/kurikkalainen-ajoreki

Ajokalusepät https://fi.wikipedia.org/wiki/Ajokalusepp%C3%A4

Eteläpohjalaaset ajokalut http://www.matesla.fi/ajokalut/ajokalu.htm

Esipolvien työ ja elämäntapa, Martti Karjalan kotisivu http://www.marttikarjala.net/esipolvien-tyo-ja-elamantapa/

Purilaat -haku Finna, Museovirasto:http://bit.ly/2ARKixh

Jalasreet -haku Finna, Museovirasto: http://bit.ly/2mnkrbr

Ilmajoen Nopankylä; – Aikansa Suomen suurin hevosajokalujen käsiteollisuus!, Jari Laurilan ”Jarinhotelli” -kotisivublogi http://jarinhotelli.blogspot.fi/2013/08/ilmajoki.html

Kurpanseppien- Laurilan suvun ajokalut, Jari Laurila: https://plus.google.com/communities/105355707422858178212

Hevosvaunut -haku Finna, Museovirasto, https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=hevosvaunut&type=AllFields&filter%5B%5D=~format%3A%220%2FImage%2F%22&dfApplied=1&limit=20&sort=main_date_str+asc

Hevosajoneuvot http://www.wikiwand.com/fi/Hevosajoneuvo

Silavaljaiden osat ja valjastusohjeita löytyy ”Työhevosharrastajat” -verkkosivuilta : https://tyohevosharrastajat.fi/ohjeita/silavaljastus/

Suitset https://fi.wikipedia.org/wiki/Suitset

Finna.fi; Suomen arkistojen, kirjastojen ja museoiden aarteet: hakusana ”valjaat”: https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=valjaat&type=AllFields&view=grid

Hevosen varusteista : Munkholms Fabriker Tuotekuvasto, K.H. Renlund & Co, Helsinki 01.01.1913 https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/341529?page=1

Hevosen rakenne, Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hevosen_rakenne

TAKAISIN ALKUUN

 

©Jari J Tuomisto

Mainokset
Hevosen ajokalut – pihapiiri ennen osa 7

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s