Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri, merimies ja Amanda

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.

Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.

Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.

f e wettberg kasvot 3

Tapahtunutta…

Kerron hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan tässä linkissä aukeavassa osassa: ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa” -osassa.

Kerroin siinä Fransin lapsuudesta ja nuoruudesta Kuortaneella 1859 – 1877. Hänen lapsuuden ja nuoruuden ajan raamittivat toisaalta nälkävuodet ja isä pastori Jaakko Wettbergin koettelemukset virassa. Isän kohtelu loi synkän varjon niin äidin, muiden lasten kuin hänen elämään. Vaikuttaa siltä, että Frans haki koko elämänsä ”hyvitystä” ja hyväksyntää perheessä koetulle. Uskon, että kaikki lapsuudessa ja nuoruudessa koettu vaikutti hänen vaiheikkaan elämänsä käänteisiin ja valintoihin suuresti.

Voi hyvin olettaa, että asenteet virkavaltaa ja arvostelijoita kohtaan muovautuivat perheessä isän kaltoinkohtelun takia ”herkkähipiäisemmäksi” eli herkäksi reagoimaan niin virkavallan toimenpiteisiin kuin kaikkeen arvosteluun.

Hänellä ei ollut ottaa Kuortaneen pappilasta mukaansa ”kultaisia” eväitä, sen sijaan hänellä oli hyvä ulosanti ja esiintymistaito. Hän oli rohkea, ehkä uhkarohkeakin, ja pystyi esiintymään suurillekin joukoille. Kasvuympäristön vaikutuksesta hänestä kasvoi sosiaalisesti taitava ja hän osasi käyttäytyä niin ”rahvaasti” kuin sivistyneesti. Lukeminen ja kirjoittaminen sujuivat myös. Hän osasi ainakin ruotsia, suomea ja ehkä vähän venäjääkin sekä englantia. Hän oli lisäksi ulkoiselta olemukseltaan suoraryhtinen, kookas ja kovakuntoinen.

 

Jatkuu …

Leipuriksi

Leipurin ammatista 1800 -luvulla

Leipurin työt olivat tuolloin, 1800 – luvulla, aikamoista raadantaa huonoissa työolosuhteissa. Koneita ei vielä ollut ja taikinan veivaukset, kantamiset ja nostot täytyi tehdä lihasvoimalla. Leipurin oli oltava liikkeessä koko työajan; nostella, veivata ja seisoa, hengittää jauhopölyä ja taikinan muodostamia höyryjä, usein hikoillen, välillä palellen. Työtilassa oli korkea lämpötila. Lämpö oli yleensä uunin ulkopuolellakin 30-40 astetta. Lisäksi työtilaa tuulettaessa jouduttiin alttiiksi läpivedolle ja nopeille lämpötilan vaihteluille. Monesti työskenneltiin talvipakkasillakin ilman paitaa tai muuten vähäisissä vaatteissa. Työt tehtiin yöaikaan, jolloin muut nukkuivat.

Leipurit työssään Hougbergin leipomossa 1910
Leipurit työssään Hougbergin leipomossa v.1910. Työvaatteet olivat tulleet jokaiselle leipomossa. Espoon kaupunginmuseo. CC BY-ND 4.0

Vuosia leipurin töissä olevat, yleensä miehet, olivat usein kalpeita ja jauhopölyn kauttaaltaan peittämiä, kuivaa yskää rykiviä miehiä. Leipureille ominaisina tauteina ja sairauksina tunnistettiin jo tuolloin muun muassa: leipurin ihosairaudet, hammasongelmat ja pahimpana jauhopölystä johtuvat hengityselinsairaudet.

1877

Leipurin ammatti ei pelottanut rohkeaa ja kovakuntoista papinpoikaa. Toimeen oli tultava ja leipureita tarvittiin.

Muutto: Kuortane-Helsinki 25.08.1877 (Helsingin tiedoissa Leipurin oppilas)

Frans muutto kuortaneelta helsinkiin 1877

Fredrikinkatu 24 Helsinki 1870 luvulla. Helsingin kaupunginmuseo.
Fredrikinkatu 24 Helsinki 1870-luvulla. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0

Frans muutti Helsinkiin elokuussa 1877. Hänellä oli leipurin kisällin eli oppilaan paikka Helsingin keskustan leipomossa. Leipurin työt olivat kiinnostaneet myös hänen 2 vuotta nuorempaa veljeänsä Kallea, eli Karl Jacobia. Hän oli kouluttautunut tuohon ammattiin ennen häntä.

1878

Muutto: Helsinki-Mäntsälä 26.04.1878

Hän muutti uudelleen jo seuraavan vuoden huhtikuussa. Voi otaksua sen liittyneen työ- tai harjoittelupaikkaan leipurin alalla.


Tämän jälkeen kadotan Fransin selkeät jäljet muutamaksi vuodeksi. Laitan löytämäni vinkit vuosien 1879 -1880 alle. Vinkit ovat rippikirjojen vaikeaselkoisia merkintöjä, ja sutattuja tai yliviivattuja huomautuksia. Niitä oli perin vaikea tulkita. Jos sinulle lukija selviää paremmin nuo merkinnät, niin olen kiitollinen palautteestasi.

Ehkä se, ettei ehdi jälkiä jäämään, liittyy Fransin liikkuvaan ja rohkeaan elämään. Nuoruutta on mennä ja etsiä. Kyllähän hän etsi myös itseään, sillä leipurin ammatti ei hänelle riittänyt.

1879

Muutto 9.8.1879 Mäntsälä – Jacobstad Pietarsaari (”merille”).

Frans oli merillä tulkintani mukaan 9.8.1879 -20.4.1880 alla olevan Fransin kirkonkirjan huomautuksia sarakkeen suttaisten merkintöjen perusteella.

poriin fransewettberg 3

Vaikka Frans hankki leipurin ammatin itselleen ja töitä olisi riittänyt, halasi hänen seikkailunhaluinen ja levoton nuori mielensä merelle. Laivoilla tarvittiin tuohon aikaan paljon työntekijöitä ja tämä sopi hanelle. On siis hyvin mahdollista, että Frans lähti Mäntsälän leipomosta Pietarsaaren satamassa lähtöä tekevään laivaan ja otti ”merimiesoppilaan” pestin. Frans osasi laivalla käytettävän ruotsin kielen ja oli kyvyiltään sopiva moneen tehtävään laivalla, myös laivakokiksi.

640px-Herzogin_Cecilie_SLV_AllenGren

Seuraavassa on ote ensimmäistä kertaa merellä olleen nuoren miehen kirjeestä veljellensä v. 1882: ”…Laivan työt purjehtiessa tehtiin vahtivuoroissa. Ne olivat tarkkaan jaksotettu ja vuorojen lomassa oli ruokailtava ja levättävä. Myrskyjen tai muuten huonojen sääolosuhteiden takia levättiin vähemmän. Pyhäpäivinä teetettiin kaikkea muuta. Hänen mielestään pyhäpäivinä käsketyt tekemiset olivat vähäpätöisiä ja ne olisi voinut jättää tuonnemmaksi. Hän moitti tuosta asiasta rivinen välistä päällystöä. Eniten häntä harmitti, ettei uskonnonharrastukseen jäänyt juurikaan aikaa. Rukoukset olivat kuitenki tärkeässä asemassa. Aamuisin ja iltaisin rukoiltiin johdetusti ja ennen ja jälkeen veisattiin virsi. Rukoukset aterioiden yhteydessä piti myös muistaa.

Päällystö halusi pitää selkeää etäisyyttä heihin. He eivät osallistuneet miehistön kanssa rukoushetkiin. Kirjeen kirjoittanut merimies totesi, että miehistön käytös niin merellä kuin maissa riippuu siitä, kuinka päällystö heitä johtaa ja kohtelee…” Koko artikkeli on luettavissa tästä linkistä: ”Sananen vuoden 1882 merioloista – Kirje veikolleni”

1.12.1916 merimiehen ystäwä s 1 franskivekas
Merimies Frans Emanuel Wettberg. Alkup kuva julkaistu Merimiehen Ystäwä lehdessä 1.12.1916 s 1. Muokannut Jari Tuomisto

Yllä kuvassa merimiehet pesemässä laivaa. Ylhäällä oikealla vanhemmat merimiehet antavat uudelle miehelle ”linjakastetta”. Alhaalla oikealla vietetään Joulujuhlaa laivassa. Kuvat julkastu lehdessä Suomen merenkulku no 36 sivulla 29 1.12.1921.

Rahtilaiva, jossa Frans harjoitteli merimiehen töitä seilasi pitkin suomen niemimaan rantoja ja yksi tärkeä satama oli Pori.

kokemäenjoki,pori1800 loppuccby4.0muskettihistkuvakok
Laivarantaa Kokemäenjoella Porissa v.1890. Museovirasto Musketti CCBY4.0

Porin kaupunki oli myös paikka, jossa merimiehet, joksi Fransia myös voi nyt kutsua, viettivät mielellään vapaa-aikaansa. Hän nautti kaupungin vilinästä ja siellä huvittelusta. Hän ei käyttänyt alkoholia ja oli komea, raamikas esiintymistaitoinen nuori mies, joka kiinnitti naisten huomion. Eikä mennyt kauaakaan kun hän tapasi nuoren Poriin piiaksi tulleen kauniin naisen, Hulda Holmroosin. Heidän rakkautensa syttyi ja roihahti kuumiin lieskoihin nopeasti. Frans halusi vakiintua ja Hulda tuntui olevan ihminen, jonka kanssa hän halusi muutakin kuin huvitella.

1880

Ei mennyt kauaakaan, kun nämä nuoret päättivät mennä naimisiin. Kuulutukset ilmstyivät myös paikallisissa lehdissä 2.10. 1880.

Kivekäs Wettberg Kuortaneelta maapallon ympari 9

24.9.1880 merkintä

Alla ote ja huomiomerkinnät Hulda Holmroosin kirkonkirjasta.

Hulda Holmroos rippikirja 3.PNG

Hulda Holmroos rippikirja 2.PNG

Hulda Holmroos rippikirja 1

20.9.1880 merkintä:

Alla ote Frans Wettbergin kirkonkirjamerkinnöistä.

poriin fransewettberg 2.png

Frans muutti Pietarsaaresta Poriin virallisesti 6.10.1880. Alla merkintä.

poriin fransewettberg 1

1881

Frans ja Hulda vihittiin, tai sitten ei, ilmeisesti joko 2.5.1881 tai 2.4.1881 viitaten alla oleviin merkintäotteisiin.

Hulda Holmroos rippikirja 1

poriin fransewettberg 3

Rakkaustarina päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Suhde oli kuitenkin toiselle tai kummalekin kestämätön. Oliko Frans sittenkin ”pakotettu” syystä tai toisesta avioliittoon Huldan kanssa. Oliko syynä kolmas henkilö? Oliko Fransin merimiesammatti esteenä, seilasihan hän rahtilaivalla, jossa hän oli merimiehenä, Itämeren satamasta toiseen kuukausia ja Pori oli harvoin määräsatama. Syyt eroon jäävät hämärän peittoon.

Frans onousi laivaan ja jätti Huldan taakseen. Asemapaikaksi hän otti tämän jälkeen jälleen Helsingin.

näkymä nykyisen olympiarannan kohdalta1800lukumuskettihistkuvakccby4.0
Satamanäkymä Helsingistä Kaivopuistosta katsottuna v.1800 -luvulla. Museovirasto Musketti CCBY4.0
eteläsatama 1860-1880ccby4.0helsingin kaupmuseo
Eteläsatama 1860-1880 -luvulla. Keisarinluodonlaituri. Laiturin edustalla on hevoskärryjä kuljettajineen jonottamassa. Taustalla Luoto ja Suomenlinna. Oikealla Kaivopuiston itäisiä osia, observatorio ja makasiinirakennuksia. Helsingin Kaupunginmuseo. CCBY4.0

En ole löytänyt Fransin muuutosta Helsinkiin todentavia merkintöjä kirkonkirjoista. Seuraava jälki Fransista löytyy kirkonkirjoista 6.11.1881. Hän muutti tuolloin Helsingistä Ikaalisiin. Ammattitiedoista löytyy tieto ”Merimies Leipuri”.

1882

Fransin ja Hulda Holmroosin ero virallistettiin ilmeisesti Fransin Ikaalisten rippikirjaan tehdyn merkinnän tulkintani mukaan vasta 5.1.1882. Rippikirjan huomio -sarakkeen merkinnästä on leike alla.

mita lukee 2

Fransin tarina jatkui tämän jälkeen nopeasti uudella rakkaudella. Yhtenä syynä edellisen liiton päättymiseen saattoi olla Fransin uusi rakkaus. Sen kohde oli Amanda Sofia Juho-Kustaantytär Österlund, Ikaalisista. Amanda oli räätälin tytär.

1.12.1901 ikaalilainen s 5
Kuva artikkelista ”Ikaalinen ennen ja nyt” 1.12.1901 ikaalilainen s 5.

Heidät vihittiin Ikaalisten rippikirjan merkintöjen mukaan 5.4.1882 Lapuan kirkossa.

lapuan kirkko 1903 01.01.1904 kyläkirjaston kuvalehti no 8 s7
Lapuan kirkko 1904. Julkaistu 01.01.1904 Kyläkirjaston Kuvalehti no 8 s7. Kansalliskirjasto Digi

Heidän suhteensa oli alkanut ilmeisen tulisesti, sillä heidän ensimmäinen lapsensa Frans Peter Henrik syntyi noin 8 kuukautta vihkimisen jälkeen 24.2.1883.

frans amanda avioliitto

amandafransvihitty

Kummallista vihkimerkinnässä oli se, että se oli merkitty Ikaalisten vihkiluetteloon suoritetuksi Lapualla. Lapuan kirkonkirjoista ei kuitenkaan löytynyt merkintää heidän vihkimisestään vuonna 1882. Miksi Lapuan seurakunna ”Vihityt luetteloon” ei tehty tästä vihkimisestä merkintää.

5.4.1882 ikaalisten kirkonkirja
Ote Ikaalisten seurakunnan ”Vihityt luettelosta päivältä 5.4.1882 ”
5.4.1882 lapualla vihityt.PNG
Ote Lapuan seurakunnan ”Vihityt luettelosta päivältä 5.4.1882”

Fransin elämän vaiheista esiintyy tänä ajanjaksona sotkuisia ja ehkä epäilyttäviäkin merkintöjä, mitä ne sitten osoittavatkin tämän nuoren miehen elämästä todellisuudessa.

ikaalistenkirkkoccby4.0isakjulinin kustliikejakirjakpainaja1902 1907
Ikaalisten kirkko 1902-1907 Isak Julinin kustannusliike CCBY4.0

Fransin tarina jatkuu seuraavassa osassa ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa ja nimismies Sparfvén”

Aikaisemmat ja seuraavat Fransin elämää koskevat artikkelit:

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot” 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe

Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs

sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :

Ensimmäinen sortokausi

01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885

Suuret nälkävuodet

Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.

© Jari J Tuomisto

Mainokset
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri, merimies ja Amanda

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s