Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Frans Emanuel Wettberg eli Kivekäs

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää.

Aikaisemmissa osissa olen kertonut Fransin lapsuudesta ja nuoruudesta Kuortaneella 1859 – 1877. Hänen lapsuuden ja nuoruuden ajan raamittivat toisaalta nälkävuodet ja isä pastori Jaakko Wettbergin koettelemukset virassa. Isän kohtelu loi synkän varjon niin äidin, muiden lasten kuin hänen elämään. Voi hyvin olettaa, että asenteet virkavaltaa ja arvostelijoita kohtaan muovautuivat perheessä isän kaltoinkohtelun takia ”herkkähipiäisemmäksi” eli herkäksi reagoimaan niin virkavallan toimenpiteisiin kuin kaikkeen arvosteluun.

Fransin luonne taas kovettui ja muokkaantui jo varhaisessa nuoruudessa vilkkaaksi ja rohkeaksi. Olihan hänen ”sylissään” pappila ja sen ympäristö, miljöö, ihmiset ja elämä. Fransista kasvoi lisäksi utelias, seikkailunhaluinen ja oppi hän ehkä ovelaksikin. Taisi hän olla myös levoton, ainakin liikkeissään. Hän oli kuitenkin ennen kaikkiaan ”selviytyjä”.

Hänellä ei ollut ottaa Kuortaneen pappilasta mukaansa ”kultaisia” eväitä, sen sijaan hänellä oli hyvä ulosanti ja esiintymistaito. Hän oli rohkea, ehkä uhkarohkeakin, ja pystyi esiintymään suurillekin joukoille. Kasvuympäristön vaikutuksesta hänestä kasvoi sosiaalisesti taitava ja hän osasi käyttäytyä niin ”rahvaasti” kuin sivistyneesti. Lukeminen ja kirjoittaminen sujuivat myös. Hän osasi oletettavasti ainakin ruotsia, suomea ja ehkä vähän venäjääkin sekä englantia. Hän oli lisäksi ulkoiselta olemukseltaan suoraryhtinen, kookas ja kovakuntoinen. Uskon, että kaikki lapsuudessa ja nuoruudessa koettu vaikutti hänen vaiheikkaan elämänsä käänteisiin ja valintoihin suuresti.

Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeliosissa. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun Fransin tarinassa todellisiin hänestä löytämiini lehtileikkeisiin, kirkonkirjoihin sekä muihin löytämiini merkintöihin ja nojaan johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut erityisen lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.

Jatkuu …

1882

23 vuotias leipuri ja merimies Frans Wettberg meni naimisiin Amanda Sofia Österlundin kanssa 5.4.1882. Hän oli Ikaalisten kauppalan räätälintytär. Frans muutti kirjansa Ikaalisiin ja he asettuivat asumaan juuri ruutukaavan saaneen kauppalan talo numero 1:n.

amandafransvihitty

1.12.1901 ikaalilainen s 5
Kuva artikkelista ”Ikaalinen ennen ja nyt” 1.12.1901 Ikaalilainen s 5.
ikaalistenkirkkoccby4.0isakjulinin kustliikejakirjakpainaja1902 1907
Ikaalisten kirkko 1902-1907 Isak Julinin kustannusliike CCBY4.0
herraskartano ikaalisissasirelius u. t., kuvaaja 1909ccby4.0
Herraskartano Ikaalisissa. Kuvaaja Sirelius U.T. 1909 CCBY4.0
14.08.1915 lördagen no 33 s 6
Katunäkymä Ikaalisten kauppalasta. Julkaisu14.08.1915 Lördagen no 33 s 6. Kansalliskirjasto Digiaineisto.

Ylläoleviin kuviin liittyvvän julkaisun Ikaalisten kauppalasta voi lukea tästä linkistä ”Katunäkymä Ikaalisten kauppalasta. Julkaisu14.08.1915 Lördagen no 33 s 6.”

1800 -luvulla perustetusta itsenäisestä Ikaalisisten kauppalasta kertoo hyvin ote OivaSeut -lehdessä ilmestyneen artikkelin ote.

”…Väestöltään kauppala oli pieni. Vuonna 1905 asukkaita on laskettu olleen noin 215. Kaupankäynti oli vapautunut kaupunkien ja kauppaloiden ulkopuolella, eikä Ikaalisten kauppalasta kehittynyt toivotunlaista kauppakeskittymää.

Kauppalalaisten joukkoon kuului erilaisia sosiaalisia ryhmiä. Virkamiehiin vuonna 1905 kuuluivat kruununvouti, kruununnimismies, kihlakunnantuomari, maanmittareita, läänineläinlääkäri, koulunjohtaja, käräjäkirjurit ja postinhoitaja. Liikemiehiä olivat kauppiaat, apteekkari ja ajurit. Käsityöläisiin kuuluivat kello- ja kultasepät, nahkuri, valokuvaaja, maalari, teurastaja ja leipurinsälli.

Virkamiehiä yhdisti ruotsin kieli, jota he käyttivät keskinäisenä seurustelukielenään. Paikkakunnalle tuli virkamiesten mukana myös ruotsinkielistä palvelusväkeä. Nuorempi polvi osasi suomea jo paremmin, ja he käyttivät sitä monesti keskenään. Moni heistä kävi myös suomenkielisen oppikoulun. Sellainen saatiin paikkakunnalle vuonna 1902, ensimmäisenä Suomen maalaisoppikouluna…”

Kyseinen artikkeli kokonaisuudessaan on 3.2.2017 OivaSeutu -lehdessä ja linkki siihen on tässä: ” Vanha kauppala oli aikansa erikoisuus ”. Vanhan Kauppalan kartan linkki on tässä: ”Ikaalinen Pirkanmaa, Ikaalisten kirkko”

1883

Franspeterhenrikwettberg

Heidän ensimmäinen lapsensa Frans Peter Henrik syntyi 24.2.1883 onnellisesti.

Alla oleva Vaali -ja ääniluettelo vuodelta 1883 kertoo, ettei Frans ei ryhtynyt Ikaalisissa heti leipuriksi vaan oli otteen mukaan merimies. Merimies oli sisämaan Ikaalisten kylässä perin harvinainen ammattinimike.

Vaaliaaniluettelowettberg1883

1884

Wettbergin perhettä koetteli joulun alla suuri suru. Vajaan kahden vuoden ikäinen esikoinen Frans Petter kuoli kuumeeseen 22.12.1884.

Lapsikuoli1884

1885

Ikaalisten kauppalaan saapui vuonna 1885 kruununnimismieheksi Kaarlo Sparfvén. Nimismies Sparfvén Ikaalisten kauppalan Järjestysmiehenä ja Järjestysoikeuden puheenjohtajana pitää tarkkana ja reipasotteisena kauppalan turvallisena ja rauhallisena asua ja elää.

01.12.1901 ikaalilainen lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille s10
Ikaalisten kauppalan Järjestysoikeus pj nimismies Kaarlo Sparfvén. 01.12.1901 Ikaalilainen -lehti-lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille s10

Järjestysoikeuden vallasta ja vastuusta antaa kuvan artikkeli, joka ilmestyi paikallislehdessä: ”01.12.1901 Ikaalilainen -lehti-lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille sivulta 10. Alla on esitetty siitä ote.

”Järjestysoikeus ja sen jäsenet

MAALISKUUN 23 päivänä v. 1859 vahvistettiin Ikaalisten kauppalalle ohjesääntö ja määrättiin erityinen Hallitus eli Järjestysoikeus hoitamaan, järjestämään ja valvomaan kaikkia kauppalaa koskevia asioita. Järjestysoikeus, johon kuuluu puheenjohtajana kauppalan Järjestysmies ja neljä yleisen kauppalan kokouksen valitsemaa jäsentä eli kauppalan vanhinta, käsittelee ja ratkaisee yleensä kaikki sellaiset asiat, jotka kuuluvat maistraatille, rahatoimikamarille ja poliisikamarille kaupungeissa. Järjestysoikeus on siis meidän maistraattimme, rahatoimikamarimme ja vieläpä poliisikamarimmekin. Järjestysmiehen apulaiseksi, järjestyksen ylläpitämistä varten kauppalassa, on sen ohessa määrätty Poliisivouti, sekä …”

Alla on esitetty kyseisen lehden mainos, mistä ilmenee, että Sparfvénilla oli muitakin kauppalan naruja käsissään. Hän mainosti siinä hoitavansa kohtuullista palkkiota vastaan rahanperimisiä, uloshakuja, valvonnoita, asianajoa oikeuksissa ja virastoissa, perunkirjoituksia ja perinnönjakoja, holhous- ja konkurssitilejä y. m.; laatii kaikenlaisia asiakirjoja, välittää rahainlainauksia sekä kiinteistöjen myyntiä ja ostoa; antaa neuvoja ja selityksiää ym., y.m.

1.12.1901 ikaalilainen s 20
Kruununnimismies Kaarlo Sparfvénin mainos lehdessä. 1.12.1901 ikaalilainen s 20. Kansalliskirjasto Digi -aineisto

Hän oli mies, jonka persoona ja ulkoinen olemus ja esiintyminen oli näkyvä ja tulivat hyvin tutuiksi kaikille 200 kauppalalaiselle seuraavina 45 vuotena. OivaSeutu -lehden artikkelissa ”Vanha kauppala oli aikansa erikoisuus” kerrotaan hänestä näin:

” …Eräs persoona vanhassa kauppalassa oli kruununnimismies Kaarlo Sparfvén, joka sai hoidettavakseen myös joukon luottamustoimia. Hän oli taustaltaan suomenkielinen, mutta ruotsinkielisen oppikoulun käyneeltä taittui hyvin myös ruotsi.

Vuodesta 1885 yli 40 vuotta nimismiehenä toimiessaan Sparfvén hankki itselleen liikanimen kauppalan kuningas. Hänen tärkeimpiä toimintaohjeitaan oli, että kaikessa piti vallita järjestys. Sparfvén aloitti työpäivänsä varhain aamulla ja kiersi tarkistamassa, että joka paikassa oli siistiä. On kerrottu, että isokokoisen vallesmannin vahvat hartiat hiljensivät useimmat rähinöitsijät…”

Nimismies ja apulainen piirta edelfeltMuseovirastoMuskettiCCBY4.0.PNG
Nimismies ja apulainen. Piirtäjä Albert Edelfelt. MuseovirastoMusketti CCBY4.0

Esiintymiskykyiselle ja -haluiselle, kielitaitoiselle ja raamikkaalle sekä sanavalmiille leipurimerimies Frans Emanuel Wettbergille samoja piirteitä omaava, OivaSeutu -lehden artikkelin perusteella, ilmeisen pikkutarkka ja asioihin reippaanvoimaakkaasti käsiksi käyvä nimismies Sparfvén oli mitä todennäköisimmin ”punainen vaate”. Frans tunsi tämän nimismiehen olevan ilmentymä siitä kaikesta pahasta, mitä hänen lapsuudessaan pastori isä Jaakko sai kokea virkavallan taholta. Tämä kaikki oli muokannut lapsuuden perheessä myös Fransin asennetta.

Kruununnimismies Kaarlo Sparfvén sai ensitapaamisella tutustua mieheen, joka oli alempaa säätyä; ”merimies ja leipuri” , mutta hämmästytti niin häntä kuin muitakin kauppalalaisia näkyvällä ja kuuluvalla, rohkealla ”ylempisäätyismäisellä” käyttäytymistyylillään sekä kieli- ja kirjoitustaidollaan. Vähintäänkin epäilyttävä mies, Sparfvén taisi ajatella. Tämä sai kauppalan muutkin ylempisäätyiset sekä virkavallan hämmentymään, ei tuollaista 1880 -luvun yhteiskunnassa ymmärretty eikä välttämättä suvaittu, käytös nimettiin helposti ”röyhkeäksi” ja jopa ”pilkaksi”. Fransin sanavalmius, virkamiesten arvostelut ja muu vastustaminen saivat nimismies Sparvénin verenpaineen nousemaan ensi hetkestä lähtien. Frans joutui Sparfvénin, virkavallan sekä ylempi säätyisten ”silmätikuksi”, olihan hän vain ”merimiesleipuri”.

Frans on ilmeisesti tuosta vuodesta paljon merellä lähinnä Itämerellä, koska en löytänyt hänestä merkintöjä ”ulkomerilaivoista”. Hän asui kuitenkin Ikaalisissa, josta kertoo merkintä Ikaalisten kirkkoherranvaaliluettelossa tuolta vuodelta.

kirkkoherranvaaliluettelosettberg1885

1886

Vuoden 1886 Ikaalisten syntyneiden luettelon merkinnöistä löytyi perheen iloinen tapahtuma heti tammikuulta. Se kertoo, että Frans ja Amanda saivat perheenlisäystä 17.1.1886. Tuolloin syntyi tyttölapsi, joka sai nimekseen Amanda Dagmar.

Amandadagmar

Löysin alla olevia uutisia Fransista tältä vuodelta. Niiden perusteella näyttää siltä, että hän oli ryhtynyt leipuriksi. Tästä osoituksena alla olevien lehtileikkeissä oleva ammattinimike hänen nimensä edessä.

Hän on joutunut selvittelemään joitain asioitaan virallisia teitä joko omasta aloitteestaan tai sitten asianomistajana jutussa, jossa yhtenä osallisena oli torppari Malakias Mattson Jokela. Näistä asioista lienee löytyvän dokumentit Keisarillisen Turun hovioikeuden arkistossa.

1886

10.06.1886 Åbo underrättelser no 155

08.09.1886 Åbo underrättelser no 243

1887

Frans muutti sukunimensä kansallisaatteen hengessä ensimmäisten joukossa Suomen suurruhtinaskunnassa elokuussa 1887. Suomen suurruhtinaskunnassa oli noussut voimiinsa kansallisaate , jonka vaikutuksesta nimiä alettiin suomalaistaa, yleensä ruotsinkielisiä sukunimiä muutettiin suomenkielisiksi. Fransia voisi kutsua ainakin tällä perusteella ”fennomaaniksi”.

Nimi oli syyskuusta lähtien Frans Emanuel (ennen Immanuel) Kivekäs (ennen Wettberg). Frans ilmoitti nimenmuutoksesta Wettbergistä Kivekkääksi sanomalehdissä kuten usein oli tapana.

Mielenkiintoista on nimen alkuperä ja se miksi Frans valitsi juuri tuon nimen. Isä Jaakko -pastorin ja rovasti Carl Fredrik Stenbäckin huonot välit ja niiden syyt olivat hyvin tiedossa Alavuden, Kuortaneen ihmisillä ja kirkon viranhaltioilla pohjanmaalla 1850 – 1870 -luvuilla. Stenbäck ei liene ollut kovin pidetty Fransin lapsuuden perheessä. Moni ”Stenbäck” muutti nimensä fennomanian hengessä suomennetuksi ”Kivekkääksi”. Miksi Frans vaihtoi nimen ”Wettberg” nimeksi ”Kivekäs”?

kivekkään nimenmutosilmoitus 03.09.1887 aamulehti no 105

Pian tuon jälkeen, 8.9.1887, Frans ja hänen perheensä muutivat Akaalle noin 80 kilometrin päähän Ikaalisista, Tampereen eteläpuolelle. Tästä oli varmasti iloinen ainakin nimismies Sparfvén sekä muut ylempisäätyläiset. Näyttää siltä, että Frans löysi Akaalta leipurin töitä. He asettuivat asumaan taloon numero 12.

akaa sisäänmuuttaneet1887kivekäs

1888

Amanda synnytti 6.7.1888 Lempi tyttären.

Ensimmäinen erä välienselvittelyssä nimismiehen kanssa Akaan muuton syynä vahvistuu alla olevan lehtileikkeen uutisella. Heidän keskeisiä asioita selvitettiin myös oikeusteitse. Yhteentörmäys on ollut näille ”herroille” väistämätön, kuten jo aikaisemmin heidän luonteitaan ja tunteitaan toisiaan kohtaan kuvailin.

15.02.1888 Åbo tidning no 44

Ei Kivekkään perhe ehtinyt kunnolla muuttotavaroitaan purkaa, kun he taas pakkasivat tavaroitaan noin puolen vuoden kuluttua. Maaliskuun alussa hevosvetoista muuttokuormaa ohjattiin takaisin pohjoiseen. Näyttää siltä että suuntana oli Tampere. Oliko syynä Fransin levoton mieli, epämieluisa työpaikka, miljöö tai palkka, vai ”potkut”, jää hämärän peittoon. Tampereella oli ainakin töitä, olihan siellä uusien koneiden ja laitteiden voimalla toimivia kasvavia tehtaita.

tampere sisäänmuuttaneet 1888kivekäs

1889 – 1890

Näiden vuosien aikana Fransin perhe muutti takaisin Ikaalisiin ja asettui asumaan kirkonkylän Alasen taloon. Frans teki leipurin töitä.

1891

Perhe sai uuden tulokkaan 17.3.1891. Hän oli tyttö ja sai nimekseen Saima Maria.

lapsi1891

1892

Saima vauva ei kuitenkaan kestänyt ankaraa talvea, vaan sairastui hinkuyskään ja kuoli seuraavana talvena 24.2. Murhe oli niin Amandalla kuin Fransilla sekä muilla lapsilla suuri.

lapsen kuolema1992wettberg

Meri, laivatyöt ja meren takaiset mahdollisuudet alkoivat kiinnostaa taas Fransia. Amerikka oli toivon maa monille tuon ajan suomalaiselle, niin myös Fransille. Hän otti syksyllä merimiehen pestin pietarsaarelaisesta Beritas laivassa ja seilasi sen kannella Lontoon kautta Amerikkaan. Se oli Fransin ensimmäinen matka sinne.

15.10.1892 sjömanswännen no 10 s 12

15.12.1892 merimiehen ystäwä s14

1893

Frans lähettää lehden välityksellä terveisiä New Yorkista Amanda vaimolleen ja lapsilleen Ikaalisiin. Hänelle tuli näinä vuosina tutuksi täynnä elämää olevat vilkkaat satamat ja kaupungit Pohjois-Amerikan ja Suomen suurruhtinaskunnan välillä. Noissa paikoissa Frans oli rohkealla luonteellaan, kyvyillään ja tarvittaessa pidättyvällä asenteellaan ”kuin kala vedessä”.

kivekäs terveisiä 22.08.1893 satakunta no 97

1994

kivekäs wettberg kuortaneelta maapallon ympari 6 b

Minkälaista merimiehen elämä ulkomaiden satamissa sitten oli?

23.07.1927 suomen kuvalehti no 30 s 1-003 pi

Fransin ja muiden merimiesten elämästä ulkomaiden satamissa antaa kuvan Kaiku -lehden numero 126:ssa 31.10.1889 ilmestynyt artikkeli. Olen oikolukenut artikkelin alle.

31.10.1889 Kaiku –lehti nro 126

Merimiesten elämästä ulkomaiden satamissa

Le Temps nimisessä lehdessä kuvailee muuan kirjoittaja niitä monenlaisia vaaroja, jotka pitkiltä matkoilta satamaan saapuneita merimiehiä uhkaavat. Täytyy kiittää Englannin siirtokuntaa Hawresta, se kun on tehnyt, mitä on voinut , estääkseen merimiehiään joutumasta kaikenlaisiin kiusauksiin ja vaaroihin.

Joukko jalomielisiä naisia on näet ryhtyneet yhdistynein voimin poistamaan noita kiusauksia, joiden vuoksi merimiehiä liian usein joutuu hunningolle. Lahjoilla, kokoamisilla ja muilla avuilla on muuan avuliaisuudestaan kuuluisa nainen saanut perustetuksi Hawren ja Honfleurin satamiin suojeluskodin kumpaanikin, joille on annettu nimeksi ”Sailors home”. Olen käynyt kummassakin näistä kodeista ja lähtiessäni niistä olen sydämmestäni ollut kiitollinen näille hyvää tekeville laitoksille.

Kun englantilainen tahi ruotsalainen laiva tulee Hawren satamaan, niin eivät nyt enää koeta merimiehiä puoleensa houkutella, vaan panevat arvoa ruumiinsa ja sielunsa terveydelle, pyydetään merimieskotiin, joka on talossa numero… kadun varrella. Ja todellakin, useat tätä pyyntöä seuraavat. Tultuaan tähän kotiin – joka on vanha, mutta huolellisesti korjattu ja vasta maalattu rakennus – ottaa heitä vastaan penuori nainen, joka päättäväisesti puhuu, ja pitkittä mutkitta kysyy: ” Oletteko naimisissa? Onko teillä vanhempia eli lapsia elossa? Haluatteko lähettää heille osan palkastanne? Harvoin sattuu, että kovasydämmisitkään hylkäävät tämän kehoituksen. Illalla viedään merimiehet pieniin makuuhuoneisiin, joissa kolme tahi neljä makaa yhdessä. Sängyt ovat puhtaita ja varustetut sänkyvaatteilla. Semmoiseen merimies panee suurta arvoa. Erityisiä huoneita on taas laivan päällysmiehille, perämiehille ja kapteeneille.

Sitten on vielä kodissa lukusali, jossa on monenlaisia sanomalehtiä ja muuta kirjallisuutta. Sen ohessa on ruokasali, kylpy- ja pelihuone. Pelihuoneessa on vain tammi- ja tominopelejä; kortteja ei sallita. Eräänä sunnuntai-iltana näin siellä 4 ruotsalaista merimiestä punaposkisia ja vaaleaverisiä kuin tytöt, raskaat merisaappaat jaloissaan tanssivan yhden tovereistaan soittaessa.

Muutoin on merimiehillä kodissaan kylliksi vapautta. Se vaan on ehtona, että heidän tulee saapua määräajalla päivälliselle ja illalla ennen klo 10, jolloin portit suletaan, tulla kotiin. Kodin perustaja ei ole suinkaan tahtonut salata, että hänen kodissaan vallitsee hurskas henki – jokaisella seinällä nähdään näet raamatunlauseita – mutta ei sentään ketään pakoteta olemaan läsnä jumalanpalveluksessa, jota joku pappi pitää joka sunnuntai suuressa salissa, joka myöskin on soitto- ja juhlasali. Mutta moni tässä kodissa asuva kuuntelee omasta tahdostaan jumalanpalvelusta.

Antwerpenissä kerrottiin minulle eräästä ruotsalaisesta papista, jota yleensä arvossa pidettiin, mutta oli niin innostunut toimestaan, että joskus suututtikin hurskasta seurakuntaansa ja joudutti hänet suuriin seikkailuihin.

Heti kun joku ruotsalainen laiva saapui tuohon suureen Belgian satamaan, oli pastorillamme tapana seisoa maallekäytävän luona ja kun merimiehiä käveli hänen sivuitsensa maalle, niin tarttui hän heitä kädestä kiinni ja sanoi: ” Tämä kaupunki on täynnä kauhistusten pesiä (hän nimitti ne ja antoi osoitteet, missä ne olivat), ne houkuttelevat teitä luokseen. Älkää huoliko niistä; seuratkaa minua kotiini ja juokaa tuoppi teetä kanssani.

Varmaankin joka toinen kerta tämä kunnon ukko kuitenkin turhaan sanansa tuhlasi. Mutta eipä hän siitä lukua pitänyt. Illoilla tuhnusteli hän kaupungin pahamaineisissa osissa tottelemattomia hakemassa ja oikealle tielle saattamassa. Jotta ravintolanisännät ja kyypärit, jotka tietenkin karsaasti häntä katselivat, eivät tuntisi, pukeutui hän merimieheksi. Mutta pahaksi onneksi oli hänellä nenällään silmälasit, jotka tietenkään eivät sovi merimiehille.

Usein nähtiin tuon arvoisan pappismiehen ajavan kotiinsa vaunuissa pahanpäiväisesti pieksettynä, mutta monta kertaa tallusteli hän myöskin käsikädessä milloin minkin merimiehen kanssa, jolle hän keskellä kapakan melua oli Jumalan sanaa levittänyt. Kotiin tultuaan pastorimme sitten antoi teetä vieraalleen ja laitteli kuntoon panuraamansa. Siinä hän sitten näytteli kaikkia kuvia niistä taudeista, joita irstaisesta elämästä syntyy. Kun hän luuli vieraansa jo kylliksi nähneen, sanoi hän syvästi huoaten: ”Tämä kaikki ei ole mitään siihen vahinkoon verrattuna, ystäväni, mitä sielu siitä kärsii!”

Noista kaikista peloitettuna ei vieras kyennyt vastustamaan, kun pappi talutti häntä mukanaan rukoushuoneeseensa.

Tuommoinen, lopettaa tämän kirjoittaja, on kerrassaan outoa meistä ja melkeinpä naurettavaakin. Vaan kenties nuo jutut ovat liioteltujakin; mutta ei meidän toimettomuudellakaan paljoa aikaan saada.”

Lehden alkuperäinen artikkeli löytyy Kansalliskirjaston digiaineistosta ja siihen on linkki tässä ”Merimiesten elämästä ulkomaiden satamissa”.

15.01.1901 uusi kuvalehti no 1 s 13-001
Julkaistu 15.01.1901 Uusi Kuvalehti no 1 s 13. Kansalliskirjasto Digiaineisto.

Aikaisemmat ja seuraavat Fransin elämää koskevat artikkelit:

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe

Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs

sekä lisää aiheesta ja sen vierestä:

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885

Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.

© Jari J Tuomisto

Mainokset
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s