Lattia- eli luontinavetta – Pihapiiri ennen osa 5

Lattia- eli luontinavetta Länsi-Suomessa

Lattia- eli luontinavetat olivat mahdollisesti karjan ja muiden eläinten suojana jo keskiajan alussa nykyisen Ruotsin puolella. Siis ennen Suomen niemimaalle tehtyjä kristinuskoon ”käännyttämis” -retkiä 1150-luvulla.

Kustaa Vaasan lupa uudisasuttaa erämaat 1500 -luvulla sai ”suomalaisen” asutuksen leviämään rannikolta maan sisempiin osiin. Uudisraivaajat rakensivat torpat erämaan järvien rantaan ja jokien auringonpaisteisille, pohjoistuulen suojassa oleville törmille sekä raivasivat ja kaskesivat metsät pelloiksi. Ajan kuluessa oli selvää, etteivät pelkkä erätalous ja nauristen viljely kaskimailla enää riittäneet elättämään erämaan uudisrakentajien suuria perheitä, vaan oli ryhdyttävä hankkimaan elantoa myös muilla tavoin. Lähellä olevat kaskimaat köyhtyivät ja elintärkeät nauris ja vilja tarvitsivat kasvuvoimaa. Niille oli saatava voimaa eli lannoitetta. Karjan lanta oli ratkaisu tähän ongelmaan. Näin erätaloudesta ja kaskeamisesta alettiin siirtyä yhä enemmän karjatalouteen 1600 -luvun alussa muun muassa Etelä-Pohjanmaalla.

Uusille asutusalueille perustettiin seurakuntia. Seurakuntalaiset rakensivat ajan myötä papillensa pappilan ja antoivat hänelle palkaksi muun muassa lehmiä, lampaita ja hevosia sekä peltotilkun viljeltäväksi. Pappilan navetta rakennettiin yleensä viimeisimmän tyylin mukaiseksi. Siihen otettiin malli naapuriseurakunnasta.

Pappilan navetta oli taas mallina seurakunnan karjan pitäjille. Lattiallisen navetan tyyli levisi näin seurakunnan talonpoikien pihoihin ja käyttöön. On uskottavaa, että ne olivat Pohjanmaalla yleisiä jo 1600 -luvulla.

Karjanhoidon tärkeimpänä tavoitteena oli siis aluksi saada lantaa raivattujen peltojen lannoitteeksi. Maidon tuottaminen tuli tärkeämmäksi vasta myöhemmin.

 

Lattia-­ eli luontinavetan tai parsinavetan parsien välissä oli lehmän sija. Se oli alussa kiinnitettynä kaulan ympäri asennetulla kytkimellä eli lavilla ja siitä johdetulla vitsaliekalla, joka kulki usein seinähirsien välistä ja kiinnitettiin poikkitapilla seinän ulkopuolelle. Nautojen päät olivat alkuaikana seinään päin. Uudemmissa parsinavetoissa karjan päät käännettiin seinän puolelta keskikäytävän suuntaan.

Parret eli pilttuut, jossa oli nautojen ja muiden eläinten sijat, olivat aluksi maalattioilla. Vain navetan keskiosassa oli puulattia. Sen alla oli virtsaa varten kaivanto tai virtsakaivo. Eläinten sijojen eli parsien ja keskiosan puulattian välissä eläinten takana oli lantaa ja virtsaa varten kourut eli luorit. Virtsa johtui kourun pohjaan tehtyjen reikien kautta edelleen lattian alla olevaan kaivantoon tai kaivoon.

navetta16001700byjarijtuomisto19-001

Kouru tyhjennettiin lannasta ja lapioitiin pienestä ikkunaluukusta lantakasaan sen alla. Lanta saatettiin myös kantaa esimerkiksi koivuista ja vitsaksista tedyillä ”paareilla” ulos oviaukosta lähellä olevaan lantakasaan. Kourun pohjalle saatettiin asettaa havuja eli hakoja tai myöhemmin olkia, jolloin lannan sekaan saatiin lisälannoitetta ja se muuttui helpommin käsiteltäväksi ja paloi paremmin lantakasassa.

Parret olivat yleensä molemmilla seinillä ja lisäksi navetassa oli usein erotettu erillinen tila esimerkiksi vasikalle tai esimerkiksi sialle ja sen porsaille. Navetan ovi oli yleensä yläosastaankin avattava. Näin sen aukaisulla saatiin tuuletettua navetta liikaa lämpöä menettämättä ja lisäksi aukosta tuli valoa navetan pimeyteen.

Navetassa oli yleensä yksi ikkunaluukku, joka toimi lannanpoisto- ja valoaukkona. Navetassa käytettiin pärettä valonlähteenä, kuten asuintuvissakin tuohon aikaan, keskiajalla. Helposti tulipalon aihettanutta pärettä käytettiin aina navettalyhtyjen käyttöönottoon asti. Navettalyhdyn valon polttoaineena olivat kynttilät.

Navetassa lämmönlähteinä olivat sen eläimet. Erillistä lämmitystä ei ollut. Myös lattian alla oleva lannan ja virtsan sekoiteliete saattoivat tuoda navettaan lisälämpöä.

Eläimet syötettiin ja juotettiin talvisin usein saman katon alla olevan navettaosan ja heinäladon välitilassa yksitellen tai pareittain. Siihen otettiin viereisestä heinäladosta heinä ja vesi saatiin pihan kaivosta. Jos kaivoa ei ollut tai veden tulo loppui, haettiin vesi kauempaa. Talvella jouduttiin joissain navetoissa sulattamaan lunta vedeksi pihalle rakennetussa keittopaikassa tai -kodassa. 

Keväällä karja ajettiin päiväksi usein niitty- tai metsälaitumelle, joihin oli rakennettu Länsi-Suomessa usein kesänavetta tai suoja. Niiden suojassa lehmät lypsettiin päivittäin. Ne olivat vainiolla karjalle rauhallinen ja turvallinen nukkumapaikka, suoja säältä, petoeläimiltä ja jopa varkailta. Lähipelloilta lehmät kutsuttiin talon navettaan ennen pimeää ja lypsettiin siellä. Viljeltävät pellot ja niin kutsutut miespihat eli asuintalojen ihmisille tarkoitetut pihat erotettiin aidalla karjasta ja muista kotieläimistä. Karjalla oli noina aikoina ”oikeus” kulkea siellä ja täällä, etsiä syömistä alueilta, joilla ne olivat tai joille ne johdettiin paimentamalla.

Samuli Paulaharju on kirjoittanut entisaikojen navetoistakin kirjoissaan. Alla on esitetty otteita hänen tekstistään.

Otteita kirjasta Härmän aukeilta v.1932:

s.188

”Paimenel on pahat päivät

kun ei saata syörä

Lehmiä pitää ajella

ja niitä pitää lyörä”

s.137

”Hirvelän poika vedättää sontaa kesantomaalle. Rakensivat talven mittaan ison tunkion ja hoitivat sen hyvin, vedättäen siihen nevamättäitä,sudensammalia ja ojamaita, hakkauttaen kuusenhakoja sekä tavan takaa kannattaen joukkoon navettasontaa, tallisontaa ja lammaskettaa.

Pömpelin Jaakoon tunkio oli suuri ja leveä kuin luhtalato, ja se paloi kuin tervahauta. Jaakkoo oli ankara asumamies ja tunkiomestari, metsästäkin palatessaan hän kanniskeli kukkulinnaansa kepinnoukassa omatekoisia kylmettyneitä lisiä kuin suksenporkkia. Apua oli niistäkin.

Mutta tallisonta pani tunkion palamhan ja piti niin lämpöisenä, että kaikki aineet siinä hautuivat ja väkiintyivät hyväksi pellonhöystöksi, ja koko tunkio oli kuin voita, hakokapulatkin rumannäköisiä, mustia ja kuumia kuin olisi valkea ollut kyljessä.

Ja kun sontaa ajettaessa avojaloin sotkettiin tunkiossa, niin oikein jalkoja poltti, ja koivet olivat ruokottomat kuin pöyröön käpälät. Vain huonon isännän lantakasassa asui routa niin, että täytyi sanoa: »Jonk’ on routa valporina tunkios, niin sen pellos perttelinä.>>

Melkein koko tunkio vedätettiin kesantopellolle — ohramaille ajettiin vain lammaskettoja kattosonnaksi, jopa joskus levitettiin pelkkiäpahnoja, ja perunapellolle vedettiin lehmänsontaa, tallisonta kun teki peruna trupisiksi, samoin kuin tuhka ja ihrnislanta. Kärryillä, sontilavalla, tunkiota ajettiin vainiolle, kolisteltiin yli ojien ja purettiin kuormat pieniin kasoihin pitkin peltoa. Oli sitten kesannolla pitkät rivit tummia sontaläjiä niin, että hyvin Rannanjärven erustuvan vanha huonosilmäinen mumma saattoi ikkunasta katsoessaan erehtyä imehtelemään; »Mikäs raakkules nua mustat lamphat on pannu menemhän nuan peräpperää?»

Koimikertaan piti kesantopellot kyntää ja äestää ennenkuin ne kelpasivat rukiille. Ensin käännettiin sänki, sitten aarralla kynnettiin peltoon lanta ja äestettiin, ja vielä taas juuri ennen kylvämistä kynnettiin. Viimeiset kyntämiset toimitettiin risthin eli viteehinsä,  jotta pelto tuli pehmooseksi kun jauhovakka. Mutta jo ennen mettumaaria piti kääntää sängetnurin, sillä oli sanottu: »Jok ei oo mettumaarhin sänkiänsä kääntänyt, sillen tuloo syyshalla»”

 
Lisää tietoa navetan historiasta saat muun muassa näistä linkeistä:

1. ”Historiallinen maatalous, navetat ja eläinsuojat” -verkkojulkaisu, Helsingin Yliopisto 

2. Virtuaalikylä ”Navetan historiaa…”

© Jari J Tuomisto

Lattia- eli luontinavetta – Pihapiiri ennen osa 5

Ajankuvia 1600 -luvun Ruotsi-Suomesta

Esittelen tässä artikkelissa ajankuvia ja elämisen ”raameja” 1600 -luvun Ruotsissa. Aihealueet ovat 1600 -luvun Ruotsi-Suomen: maailmankäsitys, uskonto, valta ja oikeus, talous, sivistys ja kulttuuri, asuminen, noitavainot, tiede, naiset ja miehet sekä rakkaus.

Artikkeli perustuu muistiinpanoihini  historioitsija Mirkka Lappalaisen ja toimittaja Leena Häkkisen vuoden 2010 syksyllä esitetystä erinomaisesta 4 -osaisesta radiosarjasta ”1600-luvun hahmoja”. Se käsitteli 1600-luvun Ruotsi-Suomen suurvallan kukoistuskautta.

Maailmankäsitys

1600 -luvun Ruotsia ohjasi kristillisuskonnollinen maailmankäsitys. Sen nimi on kolmisäätyoppi. Se perustui siihen, että kaikilla ihmisillä oli paikkansa ja vastuunsa. Se vaikutti kaikkeen elämään 1600 -luvun Ruotsissa. Yhteisö, valtiosta perheeseen, ja elämä nähtiin hierarkkisena, pysyvänä ja harmonisena. Se vaikutti ihmisten maailmankäsitykseen ja sitä kautta esimerkiksi arkiseen, hengelliseen ja hallinnolliseen elämään sekä säätyjärjestelmän syntymiseen. Niitä kautta se vaikutti muun muassa talouteen, politiikkaan, hengelliseen elämään, kulttuuriin, tieteisiin ja avioliiton solmimisiin sekä elämään perheissä. Se vaikutti jopa lapsenkasvatukseen. Maailma oli valmis. Jumala oli ylimpänä ja valvoi sekä rankaisi koko väärin tehnyttä kollektiivia tai yksilöä.

Kristillinen oppi, oikeus ja valta

1 kuva saadytSäätyjärjestelmän ylimpänä maan päällä oli kuningas. Kristillinen oppi antoi hänelle oikeutuksen valtaan. Sitten tulivat aateliset ja alimpana olivat talonpojat. Nämä olivat säädyt, jotka saivat osallistua valtakunnan asioihin ja niiden hoitamiseen. Muut jäivät sen ulkopuolelle. Tosiasiassa 1600 -luvulla Ruotsia hallitsi kuningas ja välillä holhoojahallituksien aristokraatit. Virat ja nimitykset olivat aatelisilla, joille hallitsija antoi samalla valtaa. He monopolisoivat talonpojilta vallan ja virat itselleen ja siirsivät sen seuraavaksi perintönä perillisilleen eli pojilleen. Pojat valmistautuivat näihin virkoihin yksityisopein ja peregrinaatio matkojen eli vuosia kestävien oppimatkojen avulla. Aateli hallitsi maakunnissa käytännön valtaa ja toimeenpanoa. Talonpojilla oli ainoastaan ”valitusoikeus”. Se, että Jumalan ajateltiin valvovan ja tarvittaessa rankaisevan vääryydestä ihmistä ja hänen yhteisöään, oli suuri ennalta ehkäisevä pelote ja vallankäytön apuväline vallassa olijoille. Jumalan sana oli myös oikeutus antaa rangaistus.

Vallankäyttö

2 kuva Kaarleherttua herjaa Klaus Flemingin ruumista
Kaarle herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. Tekijä Albert Edelfeld, Public Domain

Vallankäytöstä 1600 -luvulla löytyy esimerkki muun muassa Kaarle -herttuan toimista valtaan päästessään. Hän siivosi Suomen aatelisista vastustajansa pois ja asetti myötäilijänsä heidän tilalleen. Hän palkitsi sodassa olleita upseereitaan ja muita katsomiaan henkilöitä mailla ja virkanimityksillä Suomesta. Tämän takia virkanimityksiä saivat henkilöt, jotka eivät olleet ”päteviä” ja kouluttautuneita tehtäviinsä. Veronkeräysjärjestelmää ja oikeuslaitosta uudistettiin Suomessa Kaarle IX:stä perillisen Kustaa Aadolf II: n toimesta. Oikeutta jaettiin sen aikaisen vertailun mukaan hyvin. Vaikka rangaistusasteikko oli kova ja pahimmista rikoksista oli tuomiona kuolema, ei niitä useinkaan pantu täytäntöön. Valtion viroissa oli kuitenkin henkilöitä, jotka olivat epäpäteviä ja käyttivät aika ajoin mielivaltaisesti saamaansa tuomitsemisoikeutta. Aateliset halusivat osoittaa valtaansa ja vaurautta muille muun muassa rakentamalla antiikin tarujen aiheilla koristeltuja linnoja. Tämä muodostui varsinkin Ruotsin Mälaren alueella lähes kilpailuksi aatelisten kesken.

Talous 1600 -luvulla

Talouden hoito ei ollut 1600 -luvulla suunnitelmallista ja talousajatteluun 1600 -luvulla ei kuulunut se, että se pyörittää itse itseään ja se tuottaisi vielä jotain etua. Valtio halusi hallita ja säädellä sitä tiukasti. Merkantilismista puhutaan yleensä käsitellessä 1700 -luvun taloutta, vaikka sen periaatteita käytettiin Ruotsissa jo 1600 -luvulla. Ruotsin taloudella meni kaiken kaikkiaan huonosti 1600 -luvulla.

Ruotsin valtakunnan talouteen, sen nousuihin ja laskuihin, vaikuttivat myös käydyt sodat. Niin nurinkurista kuin se onkin, Ruotsi oli ”rauhankriisissä” sotarasitusten maksuajan tullen. Maksutavat läänityksillä ja aatelisarvoilla sekä sen jälkeinen reduktio osoittavat talouden poukkoilevuuden tuolla vuosisadalla. Ruotsin valtakunnan taloudellinen tila oli 1600 -luvun alussa varsinkin sen Suomessa huono. Siihen olivat olleet vaikuttamassa erityisesti Suomessa 20 -vuotinen sota Venäjää vastaan ja sen tuomat vero- ja muut sodan ylläpitorasitukset. Tämän lisäksi suuri nälkävuosi 1601 romahdutti suomalaisten tilanomistajien veronmaksukyvyn ja esimerkiksi Uudellamaalla kolmasosa tiloista julistettiin veronmaksukyvyttömiksi. Myös Puolan ja Ruotsin Sigismund kuninkaan ja Kaarle -herttuan välinen valtataistelu 1500 -luvun loppupuolella vaikutti Suomen taloudelliseen ja yhteiskunnan yleiseen kurjistumiseen.

Rahatalous ja kupariplootu

3 kuva plootu

1600 -luvun rahataloudessa tapahtui. Kupariplootu saavutti 1600 -luvulla Ruotsissa suurta suosiota maksu- ja talletusvälineenä. Plootu on iso, neliskanttinen kuparilevy, jota käytettiin rahana. Plootun koko suureni, mitä enemmän sitä tuotettiin. Sen koko ja paino suureni ja arvo pysyi samana vaihdossa. Ylituotettu kupari määrättiin sulatettavaksi entistä suuremmiksi kolikoiksi. Plootu oli hyvin epäkäytännöllinen kokonsa ja painonsa takia, mutta siitä ei kuitenkaan luovuttu. Kaivoksia syntyi tällä vuosisadalla kuparihuumassa lisää. Valtio ei puuttunut kuparintuotantoon, vaan pikemminkin rohkaisi sitä. Ruotsin rahataloutta 1600 -luvulla ohjasi merkantilismi, jonka mukaan muun muassa kuparin ylituotanto ei ollut vahingollista. Valtion oli vain varmistettava tulleilla ja muilla veroilla, että se sai maksun ylitse tuotetusta raaka-aineesta. Rahan arvoa ei onnistuttu kuitenkaan säätelemään tullien ja verojen avulla.

Ensimmäinen pankki

”Stockholms Banco” oli Ruotsin ensimmäinen pankki. Se perustettiin vuonna 1660 Tukholmaan. Sen toimintaan liittyi niin kutsuttujen kuparitalletusseteleiden myöntäminen kupariplootuja vastaan. Ruotsi oli ensimmäinen maa, joka otti setelit käyttöön Euroopassa. Talonpojat pitivät uusista seteleistä niiden käytännöllisyyden takia. Vaikka kuparitaalereiden käyttö jatkui 1600 – 1700 vaihteessa, innostus kupariteollisuuden ja plootujen ympärillä lakkasi.

Vuoriteollisuus

4 malmikaivosVuoriteollisuudesta muodostui Ruotsin talouden tukijalka. Ruotsissa kaivettiin 1600 -luvulla tärkeimpinä metalleina kultaa, hopeaa, rautaa ja kuparia. Kuparista oli ylituotantoa. Kulta ja hopea olivat arvossa. Tästä huolimatta kaikella kaivosteollisuudella rikastui, kiitos vallanpitäjien. Kaivosten omistajina olivat yleensä porvarit. Aatelille ei sopinut ideologisesti olla tekemisissä vuoriteollisuuden kanssa. Porvareille se sopi. Vuoriteollisuus oli 1630 -lähtien tärkeä perusta Ruotsin taloudelle. Ruotsin suurvalta asema hiipui 1700 -luvulla ja myös kupariteollisuus menetti jumaloidun asemansa. Siitä tuli teollisuudenala muiden joukossa.

Kauppa

Kauppa oli porvareiden hallinnassa vaikka aateli hallitsikin viljakauppaa 1600 -luvulla. Tärkeimpinä ja arvostetuimpina vientituotteina olivat kulta, hopea ja rauta. Tervaa ei arvostettu. 1600 -luvulle ominainen talouden tiukka säätely johti sen ahdinkoon. Merkantilismin periaatteiden avulla haluttiin luoda ajalle tyypillisesti harmoniaa myös talouden kaaokseen ja epäjärjestykseen, jota kilpailun ajateltiin tuovan mukanaan. Toisin meni Hollannilla, jonka vapaampi talouden säätely ja kilpailu oli parantanut sen taloutta.

Kauppa oli hyvin tiukasti säännelty. Oli tarkkoja privilegioita eli erioikeuksia kuten esimerkiksi ulkomaankauppaoikeuksia. Kaikkeen kaupankäyntiin tarvittiin lupia. Jokaisella oli oma paikkansa yhteiskunnassa kuten porvareilla, joiden oli asuttava kaupungeissa. Maalla ei saanut käydä kauppaa. Kaupanteko oli porvariston käsissä eikä muun muassa aatelistolla ollut oikeutta kaupantekoon. Sitä valvottiin perustamalla esimerkiksi tervakomppaniat Tukholmaan. Säätelystä ovat lisäksi esimerkkeinä muun muassa pohjalainen kauppapakko ja tapulioikeudet. Valtakunta pyrki tällä kaikella ”Jumalan määräämään harmoniaan”, joka ohjasi kaikkea hallintotoimintaa, myös kauppaa.

Asuminen kaupungeissa

Asuminen kaupungeissa ei ollut 1600 -luvulla kovinkaan mukavaa. Varsinkin Suomen maakunnassa näkyi yleinen kurjistuminen. Ohjelmassa kerrotun perusteella esimerkiksi Helsinki oli 1600 -luvun alussa, vanhan kosken alueella, ankea, epäsiisti, takapajuinen ja surkea paikka. Se siirrettiinkin nykyiselle paikalleen 1650 -luvulla. Kaupunki oli riippuvainen ympärillä olevasta maaseudusta. Väestöstä suurin osa asui maaseudulla.

6 Peter Paul Rubens Self portrait with Isabella Brandt his first wifeRakkaus 1600 -luvulla

Rakkautta saatiin, annettiin ja otettiin 1600 -luvulla inhimillisesti. Avioliitto oli pyhä. Tästä huolimatta avioliiton ulkopuolisia suhteita esiintyi silloin tällöin kaikissa yhteiskuntaryhmissä ja säädyissä. Avioliitto samaan säätyyn kuuluvan kanssa oli yleisin tapa. Nousua säädyssä tai varakkuudessa vauhditettiin sopivilla avioliitoilla, jos siihen oli halu, mahdollisuus ja molemminpuolinen tahto. Sota, vaikeat olot ja sairaudet lisäsivät avioliittojen määrää. Tuolloin mentiin naimisiin noin 3 kertaa elämässä.

Miehen ja naisen asema

Miehen ja naisen asema 1600 -luvulla perustui kolmisäätyoppiin. Sen mukaisesti mies oli perheen pää. Miehen ja naisen päivittäinen elämä oli toiminnoiltaan ja arvoiltaan erilaisia. Mies ja nainen elivät päivänsä ”omissa maailmoissaan”. Nainen teki naisten töitä ja eli naisenelämää. Miehen elämä pyöri ”miehisten” asioiden parissa. Nainen oli jossain mielessä vapaa miehen kontrollista ja vallasta, että hänen ja miehen väliset asiat eivät kohdanneet ainakaan päivän tekemisissä kovinkaan usein, sanotaan ohjelmassa.

Sivistys ja kulttuuriset arvot ja myytit 1600 -luvun Ruotsissa

7 Kaarle XISivistys ja kulttuuri sekä myytit vaikuttivat 1600 -luvulla suureksi osaksi kuninkaan, hovin ja muun aatelissäädyn elämään ja arvoihin. Ne ohjailivat muun muassa niin heidän pukeutumista kuin esiintymistä ja tärkeinä pidettyjen tilaisuuksien järjestelyjä. Antiikin jumalat olivat esikuvia muun muassa pukeutumisessa ja arvostuksen kohteina kuninkaalle ja aatelisille. Muodin seuranta oli myös tärkeätä. Muu kansa seurasi uteliaina ja ihmeissään kuninkaan ja aatelisten antiikkisia jumaltarunäytöksiä. Tämän palvontakultin ei katsottu olevan ristiriidassa kristillisen elämän ja sen oppien kanssa. Jumala oli kaiken yläpuolella ja hän oli luonut myös tarujen jumalat. Kuninkaan ja aatelisten sivistys ja kulttuurinharrastus ei ollut tuohon aikaan eurooppalaisella tasolla, vaikka sitä kovasti yritettiinkin.

4 vaatteita 1600 ja 1700

Aateliston pukeutumisesta 1600 -luvulla on esimerkkejä oheisessa kuvassa. Kuvan henkilöt ovat Keski-Euroopasta, joiden mukaisesti Ruotsin aateliset pyrkivät pukeutumaan.

5  noitavainotNoitavainot

Noitavainoja koettiin 1660 -1680 -välillä. Ne koskivat lähinnä maaseudun ihmisiä ja aatelisia ne eivät juuri kiinnostaneet. Talonpoikien joukossa syntyi joukkohysteria lapsien painajaismaisten unien takia. Taalainmaalla ja Suomessakin järjestettiin noitatutkintoja. Noitina tuomittiin useita kymmeniä ihmisiä. Noitavainot vähenivät oleellisesti kuitenkin 1680 -luvulla kun alettiin ymmärtää lääkäri ja tiedemies Urban Hjärnen vaikutuksesta, että Jumala on hyvyyteen eikä pahuuteen pyrkivä. Noitavainoissa taustalla oli siis myös uskonto ja sen tulkinnat sekä ihmisen pelko.

8 AstronomiTiede 1600 -luvulla

1600 -luvun alun tieteellinen perusajattelu perustui kristilliseen ajatukseen, jossa kaikki oli jo valmista, eikä sitä ollut syytä lähteä empiirisesti tutkimaan ja kyseenalaistamaan. Jumala oli luonut maailman valmiiksi. Uusi kokemusperäinen, todisteisiin perustuva ja kyseenalaistava tapa tutkia asioita valloitti kuitenkin Englannin ja Euroopan kautta vuosisadan lopulla myös Ruotsin. Nevanlinnassa, nykyisessä Pietarissa, syntynyt aatelinen tiedemies ja lääkäri Urban Hjärne oli ensimmäisten joukossa viitoittamassa tietä tieteen ja erityisesti lääketieteen modernimmalle tutkimukselle Ruotsissa vuosisadan jälkipuoliskolla.

Muita käyttämiäni lähteitä:
  1. ”Pohjoinen suurvalta Ruotsi – Suomi 1521 – 1809”, Petri Karonen 2008
  2. Urban Hjärne: http://www.slottsfrun.se/Vecka11.htm

© Jari J Tuomisto

Ajankuvia 1600 -luvun Ruotsi-Suomesta