Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen  ikkuna   

Pappilan paikan valinta

Pappilan paikka valittiin 1600 -luvulla Haapaniemeen sen luonnonkauneuden ja sijaintinsa takia.  Se sijaitsi nimittäin perustamisensa aikana tärkeän Uusikaarlepyyn ja Ruoveden välisen tien varrella. Kuortaneen kirkkoon oli matkaa maanteitse 8 kilometriä ja järven poikki noin kolme kilometriä. Vaikka kirkko ja kylä eivät olleet aivan pappilan läheisyydessä se päätettiin kuitenkin perustaa sinne. Myös sillä, että Haapalan isäntä suostui tai tarjoutui antamaan niemen seurakunnan käyttöön lienee ollut päätöksen teolle tärkeää. Antoiko kirkko ja seurakunta maallista vastiketta Haapalan isännälle, en tiedä. Pappila on ollut Haapaniemessä vuodesta 1663 lähtien. Viimeisin päärakennus on rakennettu vuonna 1811.

vanhakartta-haapaniemipappila

haapaniemipappila16006-001
Haapaniemi ja sen ensimmäisen rakennuksen paikka oli todennäköisesti 1600 -luvulla noin 20 metriä nykyistä vanhaa pappilaa alempana ja lähempänä järveä.

Pappilan rakennukset

Haapaniemen ensimmäinen asuirakennus lienee toiminut myös kappalaisen pappilana 1660 -luvulta lähtien, antaa Heikki Klemetti ymmärtää. Olen piirtänyt pappilarakennuksen Heikki Klemetin kirjassa ”Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin” olleesta valokuvasta. Alussa siinä lienee ollut malkakatto ja se on ollut puun värinen eli harmaa. Malka- ja turvekatto olivat yleisiä kattorakenteita Kuortaneenkin rakennuksissa 1600 – 1800 -luvuilla. Pärekatot yleistyivät vasta 1800 -luvun lopulla. Puutarha oli alussa lähinnä hyötytarha eli siellä saattoi olla marjapensaita ja ehkä muutama ruusupensas. Takana on kirkkoveneet valmiina viemään pappia ja kirkkoväkeä järven selän yli Kuortaneen kirkkoon.

vanha-pappila-haapaniemi-kuortane
Kuva: Lähde: Kuortaneen Vaiheita sanoin ja kuvin. Heikki Klemetti,v.1935. Kuortaneen pappilan entinen ”vähäpuoli” Lakajoen sahalle siirrettynä. Oli ennen korkeammalla kivijalalla. Ikkunat oli pienemmät ja oven edessä portaitten kate. Todennäköisesti tämä rakennus on ollut aikoinaan pappilan ainoa asuinrakennus silloin 1700 – luvun alulta ainakin.

Haapaniemen ensimmäinen asuirakennus lienee toiminut myös kappalaisen pappilana 1660 -luvulta lähtien. Olen piirtänyt pappilarakennuksen Heikki Klemetin kirjassa ”Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin” olleesta valokuvasta, jossa on hänen tietonsa mukaan  Haapaniemen ensimmäinen asuinrakennus. Alussa siinä lienee ollut malkakatto ja se on ollut puun värinen eli harmaa. Malka- ja turvekatto olivat yleisiä kattorakenteita Kuortaneenkin rakennuksissa tuohon aikaan.

haapaniemipappila160014-001

haapaniemipappila160013-001

haapaniemipappila160011
Tämä piirrokseni on pärekatolla, joka tuli kuitenkin käyttöön vasta 1800 -luvun loppupuolella. Uudempi pappila oli jo rakennettu tuolloin 20 metriä ylemmäs tästä rakennuksesta.

Minulla ei ole varmaa tietoa, mitä ja minkälaisia rakennuksia ja niiden huonejakoja Haapaniemessä oli 1600 – ja 1700 -luvuilla, mutta niistä ja niiden ryhmityksestä saa jonkun käsityksen, jos oletetaan niin, että pappilan rakennukset olivat rakennettu sen aikaisten määräysten mukaisesti.

Haapaniemen pappila 2 pi rere
Tämä Haapaniemen nykyinen pappila on rakennettu 1800 -luvun alkuvaiheessa

Ruotsin vallan aikana säädeltiin pappiloiden rakentamista tiukasti. Pappiloiden rakentamista varten määrättiin säännöt ja mallipiirrustukset. Ruotsi (-Suomen) valtiopäivillä vuonna 1727 annettiin päätös, että seurakuntalaisten oli rakennettava pappiloihin jo keskiaikana käsketyt rakennukset.

haapaniemen-pappila-jarven-puolipi
Haapaniemen nykyinen päärakennus lienee rakennettu 1811, jonka jälkeen siihen on tehty lisäsiipi ja useita huoltoremontteja. Terassi on komea ja siitä aukeaa ranta ja Kuortanejärvi katselijan silmiin.

Niissä asuin- ja vierastuvan sekä keittiön täytyi olla saman katon alla. Nämä rakennussäännöt loivat uudenmallisen päärakennuksen rakentamisiin ja aikaisemmin 1600 -luvulla käytetyn niin sanotun karoliinisen viishuonejärjestelmän ottamisen käyttöön. Sen mukaan rakennuksen keskellä oli eteinen ja sali ja sen molemmin puolen kamarit ja keittiö.

aittakuortanehaapaniemi-jari-j-tuomisto-pi

haapaniemitallinavettakuortane-jari-j-tuomistopi
Nykyinen ulkorakennus sijaitsee mitä todenäköisimmin vanhan navetan ja hevostallin paikalla

Näin ollen määräyksen mukaiset rakennukset olisivat olleet Haapaniemen pappilassakin: asuintupa, jossa oli kaksi kamaria ja kyökki sekä eteinen saman katon alla, panimohuone, jossa on leivinuuni ja kyökintakka, kaksilattiainen aitta eli luhti, ruoka-aitta ja kaksilattiainen lato ja luua välissä sekä navetta parsineen ja talli tarpeenmukaisine pilttuineen.

haapan-kuortanepappilan-takapiha-jari-j-tuomistopi
Pappilan aikaisempi päärakennus sijaitsi parikymmentä metriä lähempänä järveä, mutta alue huvimajalle ja puutarhalle oli samalla lailla kuin kuvassa sijoitettuna ja reunustettuna kiviaidalla. Sitä oli mukava katsella pappilan terassilta.

Luonnonkauneus Haapaniemessä

Haapaniemi sijaitsee Kuortanejärven pohjoisrannalla.

haapaniemi-pappila-piha-3-jari-j-tuomistopiHaapaniemen pappilaa reunustaa peltoaukeat. Sitä varjostaa siellä täällä vanhoja korkeita riippakoivuja ja havisevia haaparyhmiä.

Rantaan vie lehväkuja, joka varjostaa kulkijan tien ja luo turvallisen tunnon. Kesäisin saa valon ja varjon leikki luonnon vihreissä ja kirjavissa väreissä Haapaniemessä olijan mielen rauhoittumaan ja ihastelemaan sitä yhä uudelleen. Matalaa rantatöyrästä pitkin kulkee rantapolku, joka johtaa Hiironniemen puoleiselle oleilualueelle. Siinä on ollut pappilanväen mukava istuskella ja katsella ilta-aurinkoa tyynenä kesäiltana. Onhan siellä saaneet virkistyksen varmasti vieraat ja muukin pappilanväki, kunhan ovat muilta asioiltaan, töiltään ja kiireiltään ehtineet. Haapaniemessä oli papilla ja hänen perheellään hyvä olla, tehdä virkatyönsä ja asua.

haapaniemi-pappila-lehtokuja-jari-j-tuomistopi

Kuortanejärven rannat ovat hiekkaiset ja osittain kivikkoiset. Järven vesi on lämpimän ruskeaa ja kaislikot reunustavat rantaa siellä täällä. Rannassa on puulaituri, jonka alle on kerätty jo aikaisemmin rantavedessä olleet nostettavat kivet. Ranta oli pappilan kohdalta pitkälle matalaa ja hiekkaista. Ranta, laituri ja vilpola eli rantamaja olivat oiva paikka niille, jotka halusivat uida tai viettää rannalla muuten vain aikaa. Tuuli kävi usein kuitenkin järveltä päin ja silloin rannassa oli perin ikävä olla. Venevalkama oli kaivettu laiturin läheisyyteen rannan suojaan.

nakyma-kuortaneen-kirkkoon-pappilasta-jari-j-tuomistopi

nakyma-kuortaneen-kirkkoon-haapaniemen-pappilasta1pi
Näkymä Kuortaneen kirkkoon Haapaniemen vanhalta kivilaiturilta.

Kirkkovene, jossa oli 6 airoparia, on ollut koko pappilan ajan tärkeä kulkuväline. Kirkon torni ja tapuli siintää rannasta katsoen noin 3 kilometrin päässä järven vasemmassa laidassa hiekkatöyryn ja metsikön takaa. Kirkkoon ja kirkonkylälle soudettiin järven selän yli usein varsinkin hyvällä säällä. Veneeseen mahtui monta henkilöä ja aina oli vapaaehtoisia soutajia. Pappi oli monesti pitämässä perää.

nakyma-lansirannalle-haapaniemestapi-jari-j-tuomisto

Toinen vene oli kalastusta ja ajankulua varten. Ei pappilassa paljoa kalastettu, jos poikasten onkimista ei oteta huomioon. Jos kalaa tarvittiin, sitä sai ostettua hyvätahtoisilta kalastajilta.

Pappila virka- ja asuinpaikkana

Vuonna 1811 rakennettu pappila rippikoulusaleineen ja asuinhuoneineen sekä väentupa eli ”vanha pappila” ja mahdollinen renkitupa sekä sen muut rakennukset olivat Kuortaneen seurakunnan. Päärakennuksessa eli pappilassa, jota kutsuttiin myös puustelliksi, olevien vierashuoneiden lisäksi oli sen länsipäädyssä todennäköisesti kouluhuone.

Tärkeät virkamiehet, kirkolliset ja muut huomattavat vieraat sekä pastorin sijaiset majoitettiin pappilan päärakennukseen. Olipa pappilassa mahdollisesti ajan hengen mukaan myös olut- ja viinikellari valtion virkamiehiä, kuten maamittareita, tuomareita ja upseereja varten. Väentupa oli nimensä mukaisesti tarkoitettu pappilan ”tavalliselle” väelle. Pappilassa oli lisäksi navetta, jossa oli ainakin hevosia ja lehmiä sekä lampaita, sikoja ja kanoja.

Pappilan hyvinvoinnin ja elämän ylläpitäjät

Naisväki hoiti kodin ja pappilan askareet. Johtajana oli kappalaisen vaimo, pappilan emäntä. Töitä oli paljon. Emäntä teki itse kotitöitä ja piti huolta lapsista. Kappalaisella ja hänen sijaisillaan oli apunaan palvelijoita. Sisätilatöihin palkattiin sisäkkö ja navettaan karjapiika. Sisäkkö huolehti emännän kanssa kodin ja pappilan yhteisten tilojen hoidon ja tarjoilut. Navettapiika hoiti tilan lehmien ylläpidon ja maidon lypsyn jatkokäsittelyineen. Miesten työt kuten hevosten hoidon ja ajot hoiti pappilan renki.

Pappilan elämässä arvostettiin tuona aikana käsitöitä, raamatun ääneen lukua ja kuuntelua. Niiden ääressä istuttiin ja rauhoituttiin. Myös tarkkaa ja jopa muodinmukaista pukeutumista pidettiin tärkeänä.

Hevonen oli tärkeä apu monessa asiassa. Se kuljetti pappia ja pappilan väkeä päivittäin paikasta toiseen, ympäri pitäjää. Kirkkomatkat olivat sille tuttuja. Kesällä se valjastettiin useimmiten vetämään kärryjä ja talvisin rekeä. Kyllähän sillä tehtiin myös pappilan maatöitä, mikäli sille aikaa reissuiltansa jäi. Pappilan renki huolehti yleensä hevosen valjastuksesta, ajosta ja sen hoidosta.

”Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna” kuortanelaisille

Seurakunta ja kuortanelaiset odottivat, että pappilan rakennukset ovat kauniita, edustuskelpoisia ja siistejä. Sen vieressä olevat puutarha ja hedelmäpuut oli myös oltava edustuskelpoisia. Ne olivat myös esimerkkinä koko pitäjän talollisille. Uusimpana muotina oli pappiloihin tulossa hyötypuutarhanurkkaus mauste- ja rohdoskasveineen ja siitä puhuttiin myös Kuortaneella 1800 -luvulla.

10
Kuortaneen Haapaniemen pappilan puutarha ei liene ollut ulkoasultaan aivan näin koristeellinen kuin tämä Toini Olga Kallion vesivärityössä oleva verannan edusta Ruoveden pappilasta 1800 -luvulta. Sen lisäksi, että Toini piirtää upeasti pappilan eri paikoista, niin hän on liittänyt moneen niistä kuvauksen ja pappilan elämän hetken.

Kurkistus pappiloiden ihmisiin, elämään, rakennuksiin, kalustukseen ja sisustukseen

Tästä artikkelista pääset kurkistamaan Kuortaneen Haapaniemen pappilan elämään lapsen näkökulmasta Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat  muun muassa katselemalla lisää kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion  , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila”  ja ”Pirttikylän pappila”.

Kuortaneen seurakunnan entisestä Haapaniemen pappilasta on lisää tietoa esimerkiksi Museoviraston sivulla:”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila”  ja Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitetusta kirjasta ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

© Jari J Tuomisto

.

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen  ikkuna