Ajankuvia 1600 -luvun Ruotsi-Suomesta

Esittelen tässä artikkelissa ajankuvia ja elämisen ”raameja” 1600 -luvun Ruotsissa. Aihealueet ovat 1600 -luvun Ruotsi-Suomen: maailmankäsitys, uskonto, valta ja oikeus, talous, sivistys ja kulttuuri, asuminen, noitavainot, tiede, naiset ja miehet sekä rakkaus.

Artikkeli perustuu muistiinpanoihini  historioitsija Mirkka Lappalaisen ja toimittaja Leena Häkkisen vuoden 2010 syksyllä esitetystä erinomaisesta 4 -osaisesta radiosarjasta ”1600-luvun hahmoja”. Se käsitteli 1600-luvun Ruotsi-Suomen suurvallan kukoistuskautta.

Maailmankäsitys

1600 -luvun Ruotsia ohjasi kristillisuskonnollinen maailmankäsitys. Sen nimi on kolmisäätyoppi. Se perustui siihen, että kaikilla ihmisillä oli paikkansa ja vastuunsa. Se vaikutti kaikkeen elämään 1600 -luvun Ruotsissa. Yhteisö, valtiosta perheeseen, ja elämä nähtiin hierarkkisena, pysyvänä ja harmonisena. Se vaikutti ihmisten maailmankäsitykseen ja sitä kautta esimerkiksi arkiseen, hengelliseen ja hallinnolliseen elämään sekä säätyjärjestelmän syntymiseen. Niitä kautta se vaikutti muun muassa talouteen, politiikkaan, hengelliseen elämään, kulttuuriin, tieteisiin ja avioliiton solmimisiin sekä elämään perheissä. Se vaikutti jopa lapsenkasvatukseen. Maailma oli valmis. Jumala oli ylimpänä ja valvoi sekä rankaisi koko väärin tehnyttä kollektiivia tai yksilöä.

Kristillinen oppi, oikeus ja valta

1 kuva saadytSäätyjärjestelmän ylimpänä maan päällä oli kuningas. Kristillinen oppi antoi hänelle oikeutuksen valtaan. Sitten tulivat aateliset ja alimpana olivat talonpojat. Nämä olivat säädyt, jotka saivat osallistua valtakunnan asioihin ja niiden hoitamiseen. Muut jäivät sen ulkopuolelle. Tosiasiassa 1600 -luvulla Ruotsia hallitsi kuningas ja välillä holhoojahallituksien aristokraatit. Virat ja nimitykset olivat aatelisilla, joille hallitsija antoi samalla valtaa. He monopolisoivat talonpojilta vallan ja virat itselleen ja siirsivät sen seuraavaksi perintönä perillisilleen eli pojilleen. Pojat valmistautuivat näihin virkoihin yksityisopein ja peregrinaatio matkojen eli vuosia kestävien oppimatkojen avulla. Aateli hallitsi maakunnissa käytännön valtaa ja toimeenpanoa. Talonpojilla oli ainoastaan ”valitusoikeus”. Se, että Jumalan ajateltiin valvovan ja tarvittaessa rankaisevan vääryydestä ihmistä ja hänen yhteisöään, oli suuri ennalta ehkäisevä pelote ja vallankäytön apuväline vallassa olijoille. Jumalan sana oli myös oikeutus antaa rangaistus.

Vallankäyttö

2 kuva Kaarleherttua herjaa Klaus Flemingin ruumista
Kaarle herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. Tekijä Albert Edelfeld, Public Domain

Vallankäytöstä 1600 -luvulla löytyy esimerkki muun muassa Kaarle -herttuan toimista valtaan päästessään. Hän siivosi Suomen aatelisista vastustajansa pois ja asetti myötäilijänsä heidän tilalleen. Hän palkitsi sodassa olleita upseereitaan ja muita katsomiaan henkilöitä mailla ja virkanimityksillä Suomesta. Tämän takia virkanimityksiä saivat henkilöt, jotka eivät olleet ”päteviä” ja kouluttautuneita tehtäviinsä. Veronkeräysjärjestelmää ja oikeuslaitosta uudistettiin Suomessa Kaarle IX:stä perillisen Kustaa Aadolf II: n toimesta. Oikeutta jaettiin sen aikaisen vertailun mukaan hyvin. Vaikka rangaistusasteikko oli kova ja pahimmista rikoksista oli tuomiona kuolema, ei niitä useinkaan pantu täytäntöön. Valtion viroissa oli kuitenkin henkilöitä, jotka olivat epäpäteviä ja käyttivät aika ajoin mielivaltaisesti saamaansa tuomitsemisoikeutta. Aateliset halusivat osoittaa valtaansa ja vaurautta muille muun muassa rakentamalla antiikin tarujen aiheilla koristeltuja linnoja. Tämä muodostui varsinkin Ruotsin Mälaren alueella lähes kilpailuksi aatelisten kesken.

Talous 1600 -luvulla

Talouden hoito ei ollut 1600 -luvulla suunnitelmallista ja talousajatteluun 1600 -luvulla ei kuulunut se, että se pyörittää itse itseään ja se tuottaisi vielä jotain etua. Valtio halusi hallita ja säädellä sitä tiukasti. Merkantilismista puhutaan yleensä käsitellessä 1700 -luvun taloutta, vaikka sen periaatteita käytettiin Ruotsissa jo 1600 -luvulla. Ruotsin taloudella meni kaiken kaikkiaan huonosti 1600 -luvulla.

Ruotsin valtakunnan talouteen, sen nousuihin ja laskuihin, vaikuttivat myös käydyt sodat. Niin nurinkurista kuin se onkin, Ruotsi oli ”rauhankriisissä” sotarasitusten maksuajan tullen. Maksutavat läänityksillä ja aatelisarvoilla sekä sen jälkeinen reduktio osoittavat talouden poukkoilevuuden tuolla vuosisadalla. Ruotsin valtakunnan taloudellinen tila oli 1600 -luvun alussa varsinkin sen Suomessa huono. Siihen olivat olleet vaikuttamassa erityisesti Suomessa 20 -vuotinen sota Venäjää vastaan ja sen tuomat vero- ja muut sodan ylläpitorasitukset. Tämän lisäksi suuri nälkävuosi 1601 romahdutti suomalaisten tilanomistajien veronmaksukyvyn ja esimerkiksi Uudellamaalla kolmasosa tiloista julistettiin veronmaksukyvyttömiksi. Myös Puolan ja Ruotsin Sigismund kuninkaan ja Kaarle -herttuan välinen valtataistelu 1500 -luvun loppupuolella vaikutti Suomen taloudelliseen ja yhteiskunnan yleiseen kurjistumiseen.

Rahatalous ja kupariplootu

3 kuva plootu

1600 -luvun rahataloudessa tapahtui. Kupariplootu saavutti 1600 -luvulla Ruotsissa suurta suosiota maksu- ja talletusvälineenä. Plootu on iso, neliskanttinen kuparilevy, jota käytettiin rahana. Plootun koko suureni, mitä enemmän sitä tuotettiin. Sen koko ja paino suureni ja arvo pysyi samana vaihdossa. Ylituotettu kupari määrättiin sulatettavaksi entistä suuremmiksi kolikoiksi. Plootu oli hyvin epäkäytännöllinen kokonsa ja painonsa takia, mutta siitä ei kuitenkaan luovuttu. Kaivoksia syntyi tällä vuosisadalla kuparihuumassa lisää. Valtio ei puuttunut kuparintuotantoon, vaan pikemminkin rohkaisi sitä. Ruotsin rahataloutta 1600 -luvulla ohjasi merkantilismi, jonka mukaan muun muassa kuparin ylituotanto ei ollut vahingollista. Valtion oli vain varmistettava tulleilla ja muilla veroilla, että se sai maksun ylitse tuotetusta raaka-aineesta. Rahan arvoa ei onnistuttu kuitenkaan säätelemään tullien ja verojen avulla.

Ensimmäinen pankki

”Stockholms Banco” oli Ruotsin ensimmäinen pankki. Se perustettiin vuonna 1660 Tukholmaan. Sen toimintaan liittyi niin kutsuttujen kuparitalletusseteleiden myöntäminen kupariplootuja vastaan. Ruotsi oli ensimmäinen maa, joka otti setelit käyttöön Euroopassa. Talonpojat pitivät uusista seteleistä niiden käytännöllisyyden takia. Vaikka kuparitaalereiden käyttö jatkui 1600 – 1700 vaihteessa, innostus kupariteollisuuden ja plootujen ympärillä lakkasi.

Vuoriteollisuus

4 malmikaivosVuoriteollisuudesta muodostui Ruotsin talouden tukijalka. Ruotsissa kaivettiin 1600 -luvulla tärkeimpinä metalleina kultaa, hopeaa, rautaa ja kuparia. Kuparista oli ylituotantoa. Kulta ja hopea olivat arvossa. Tästä huolimatta kaikella kaivosteollisuudella rikastui, kiitos vallanpitäjien. Kaivosten omistajina olivat yleensä porvarit. Aatelille ei sopinut ideologisesti olla tekemisissä vuoriteollisuuden kanssa. Porvareille se sopi. Vuoriteollisuus oli 1630 -lähtien tärkeä perusta Ruotsin taloudelle. Ruotsin suurvalta asema hiipui 1700 -luvulla ja myös kupariteollisuus menetti jumaloidun asemansa. Siitä tuli teollisuudenala muiden joukossa.

Kauppa

Kauppa oli porvareiden hallinnassa vaikka aateli hallitsikin viljakauppaa 1600 -luvulla. Tärkeimpinä ja arvostetuimpina vientituotteina olivat kulta, hopea ja rauta. Tervaa ei arvostettu. 1600 -luvulle ominainen talouden tiukka säätely johti sen ahdinkoon. Merkantilismin periaatteiden avulla haluttiin luoda ajalle tyypillisesti harmoniaa myös talouden kaaokseen ja epäjärjestykseen, jota kilpailun ajateltiin tuovan mukanaan. Toisin meni Hollannilla, jonka vapaampi talouden säätely ja kilpailu oli parantanut sen taloutta.

Kauppa oli hyvin tiukasti säännelty. Oli tarkkoja privilegioita eli erioikeuksia kuten esimerkiksi ulkomaankauppaoikeuksia. Kaikkeen kaupankäyntiin tarvittiin lupia. Jokaisella oli oma paikkansa yhteiskunnassa kuten porvareilla, joiden oli asuttava kaupungeissa. Maalla ei saanut käydä kauppaa. Kaupanteko oli porvariston käsissä eikä muun muassa aatelistolla ollut oikeutta kaupantekoon. Sitä valvottiin perustamalla esimerkiksi tervakomppaniat Tukholmaan. Säätelystä ovat lisäksi esimerkkeinä muun muassa pohjalainen kauppapakko ja tapulioikeudet. Valtakunta pyrki tällä kaikella ”Jumalan määräämään harmoniaan”, joka ohjasi kaikkea hallintotoimintaa, myös kauppaa.

Asuminen kaupungeissa

Asuminen kaupungeissa ei ollut 1600 -luvulla kovinkaan mukavaa. Varsinkin Suomen maakunnassa näkyi yleinen kurjistuminen. Ohjelmassa kerrotun perusteella esimerkiksi Helsinki oli 1600 -luvun alussa, vanhan kosken alueella, ankea, epäsiisti, takapajuinen ja surkea paikka. Se siirrettiinkin nykyiselle paikalleen 1650 -luvulla. Kaupunki oli riippuvainen ympärillä olevasta maaseudusta. Väestöstä suurin osa asui maaseudulla.

6 Peter Paul Rubens Self portrait with Isabella Brandt his first wifeRakkaus 1600 -luvulla

Rakkautta saatiin, annettiin ja otettiin 1600 -luvulla inhimillisesti. Avioliitto oli pyhä. Tästä huolimatta avioliiton ulkopuolisia suhteita esiintyi silloin tällöin kaikissa yhteiskuntaryhmissä ja säädyissä. Avioliitto samaan säätyyn kuuluvan kanssa oli yleisin tapa. Nousua säädyssä tai varakkuudessa vauhditettiin sopivilla avioliitoilla, jos siihen oli halu, mahdollisuus ja molemminpuolinen tahto. Sota, vaikeat olot ja sairaudet lisäsivät avioliittojen määrää. Tuolloin mentiin naimisiin noin 3 kertaa elämässä.

Miehen ja naisen asema

Miehen ja naisen asema 1600 -luvulla perustui kolmisäätyoppiin. Sen mukaisesti mies oli perheen pää. Miehen ja naisen päivittäinen elämä oli toiminnoiltaan ja arvoiltaan erilaisia. Mies ja nainen elivät päivänsä ”omissa maailmoissaan”. Nainen teki naisten töitä ja eli naisenelämää. Miehen elämä pyöri ”miehisten” asioiden parissa. Nainen oli jossain mielessä vapaa miehen kontrollista ja vallasta, että hänen ja miehen väliset asiat eivät kohdanneet ainakaan päivän tekemisissä kovinkaan usein, sanotaan ohjelmassa.

Sivistys ja kulttuuriset arvot ja myytit 1600 -luvun Ruotsissa

7 Kaarle XISivistys ja kulttuuri sekä myytit vaikuttivat 1600 -luvulla suureksi osaksi kuninkaan, hovin ja muun aatelissäädyn elämään ja arvoihin. Ne ohjailivat muun muassa niin heidän pukeutumista kuin esiintymistä ja tärkeinä pidettyjen tilaisuuksien järjestelyjä. Antiikin jumalat olivat esikuvia muun muassa pukeutumisessa ja arvostuksen kohteina kuninkaalle ja aatelisille. Muodin seuranta oli myös tärkeätä. Muu kansa seurasi uteliaina ja ihmeissään kuninkaan ja aatelisten antiikkisia jumaltarunäytöksiä. Tämän palvontakultin ei katsottu olevan ristiriidassa kristillisen elämän ja sen oppien kanssa. Jumala oli kaiken yläpuolella ja hän oli luonut myös tarujen jumalat. Kuninkaan ja aatelisten sivistys ja kulttuurinharrastus ei ollut tuohon aikaan eurooppalaisella tasolla, vaikka sitä kovasti yritettiinkin.

4 vaatteita 1600 ja 1700

Aateliston pukeutumisesta 1600 -luvulla on esimerkkejä oheisessa kuvassa. Kuvan henkilöt ovat Keski-Euroopasta, joiden mukaisesti Ruotsin aateliset pyrkivät pukeutumaan.

5  noitavainotNoitavainot

Noitavainoja koettiin 1660 -1680 -välillä. Ne koskivat lähinnä maaseudun ihmisiä ja aatelisia ne eivät juuri kiinnostaneet. Talonpoikien joukossa syntyi joukkohysteria lapsien painajaismaisten unien takia. Taalainmaalla ja Suomessakin järjestettiin noitatutkintoja. Noitina tuomittiin useita kymmeniä ihmisiä. Noitavainot vähenivät oleellisesti kuitenkin 1680 -luvulla kun alettiin ymmärtää lääkäri ja tiedemies Urban Hjärnen vaikutuksesta, että Jumala on hyvyyteen eikä pahuuteen pyrkivä. Noitavainoissa taustalla oli siis myös uskonto ja sen tulkinnat sekä ihmisen pelko.

8 AstronomiTiede 1600 -luvulla

1600 -luvun alun tieteellinen perusajattelu perustui kristilliseen ajatukseen, jossa kaikki oli jo valmista, eikä sitä ollut syytä lähteä empiirisesti tutkimaan ja kyseenalaistamaan. Jumala oli luonut maailman valmiiksi. Uusi kokemusperäinen, todisteisiin perustuva ja kyseenalaistava tapa tutkia asioita valloitti kuitenkin Englannin ja Euroopan kautta vuosisadan lopulla myös Ruotsin. Nevanlinnassa, nykyisessä Pietarissa, syntynyt aatelinen tiedemies ja lääkäri Urban Hjärne oli ensimmäisten joukossa viitoittamassa tietä tieteen ja erityisesti lääketieteen modernimmalle tutkimukselle Ruotsissa vuosisadan jälkipuoliskolla.

Muita käyttämiäni lähteitä:
  1. ”Pohjoinen suurvalta Ruotsi – Suomi 1521 – 1809”, Petri Karonen 2008
  2. Urban Hjärne: http://www.slottsfrun.se/Vecka11.htm

© Jari J Tuomisto

Mainokset
Ajankuvia 1600 -luvun Ruotsi-Suomesta

Suomi on ollut Ruotsin olennainen ja erityinen osa

Ruotsin pieni vaakuna. Henrik Dahlström / Riksarkivet Sverige [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons
Ruotsin pieni vaakuna. Henrik Dahlström / Riksarkivet Sverige [CC BY-SA 3.0]
Minkälainen oli Suomen asema Ruotsin osana ruotsalaisesta ja suomalaisesta näkökulmasta? Esitän tässä artikkelissani kahden Ruotsin ja Suomen yliopistojen opettajan esittämiä ajatuksia Suomesta Ruotsin osana sen historiassa aina vuoteen 1808.

Suomen erityisyydestä ja olemisesta olennaisena osana Ruotsin kuningasvaltaa on esitetty näkemyksiä muun muassa Suomen historian professori Petri Karosen toimesta. Myös Ruotsissa on huomattu suomalaisten historiantutkijoiden tuoma tieto ja tulkinta Suomen historian tapahtumista sen ollessa Ruotsin osana.

Tukholman Yliopiston historian professori Mats Hallenberg piti taannoin luennon “The history of Sweden seen through Finland”. Hän halusi tuoda esille sen, mitä ruotsalaisessa valtakunnan historiankirjoituksessa kerrotaan Suomesta ja sen merkityksestä Ruotsin historian tapahtumissa. Hän tahtoi myös kuulla luennon päätteeksi suomalaisten ”Ruotsin vallan” -ajan historiantutkijoiden näkemyksiä ja mahdollisia uusia tietoja käsiteltävästä asiasta.

Mats Hallenbergin ”ruotsalainen näkökulma”

Mats Hallenberg toteaa aluksi, että perinteinen historiankirjoitus on valtioiden historiankirjoitusta. Hän toteaa nykypäivän ja uusien lähestymistapojen tuoneen muutostarvetta ja -painetta myös kansallispoliittiseen historiankirjoitukseen. Professori Hallenberg käsittelee Ruotsi – Suomen yhteisestä historiaa tarkastellen sitä ruotsalaisesta näkökulmasta.

Swedish_Empire_(1560-1815)_en2
Ruotsin valtakunta vuosina 1560 – 1815. Tekijä: Ortus-imperii-suecorum.png: Memnon335bc [CC BY 3.0]
Hallenberg jakaa esittämänsä historialliset jaksot keskiajan jälkeen kolmeen pääkauteen, joita olivat Vaasa-, Suurvalta- ja Vapaudenaikakausi. Vaasa kausi kesti vuodesta 1520 vuoteen 1611. Se oli kuningasvallan ja valtakunnan rakentamisen aikakausi sekä luterilaisen reformation ja Vaasa suvun valtaistuintaistelujen aikaa. Suurvaltakausi on tietenkin 1600 -luvun kausi, jolloin Ruotsin vahvuus oli otettava huomioon Euroopan suurvaltapolitiikassa. Se oli myös kultainen aika aristokraateille, jotka olivat tuolloin ottaa kuninkaalta kokonaan vallan itselleen. Sitä seurasi Vapauden aikakausi. Se oli parlamentarismin eli neljän säädyn yhdessä päättämisen aikakausi. Sinä aikana valtakunnan talous korjaantui ja kulttuuri alkoi kasvaa. Se oli myös, ihmetellen kyllä,  kausi jolloin Ruotsi aloitti kolme kansainvälistä sotaa. Ja kaiken sen tuloksena ja lopuksi menetti vuonna 1809 Suomen. Hän kertoo aluksi ruotsalaisten talonpoikien ratkaisevasta merkityksestä Kustaa Vaasan valtaan nousulle. Hän mainitsee, että suomalaisilla talonpojilla oli vain vähäinen merkitys verrattuna Ruotsin puolella oleviin kollegoihinsa.  Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523, “Suomi mukaanlukien”, kuten hän tekstissään kertoo.

Mikael Agricola. Tekijä Albert Edelfeld [Public Domain]
Mikael Agricola. Tekijä Albert Edelfeld [Public Domain]
Suomi esiintyy seuraavaksi “Muuttuvassa papin rooli” -osiossa hänen kertoessa, että Mikael Agricola sai toimittaa suomen kielisen Uuden Testamentin vuonna 1548. Seuraavaksi hän mainitsee Suomen kärsimästä suuremmasta taakasta idässä käytävän sodan takia. Hän tarkoittanee 25 -vuotista vuosina 1570 -95 Ruotsin ja Venäjän välillä käytyä sotaa.

Vuosina 1596-97 hän kertoo olleen aateliston ja talonpoikien ristiriitoja, joka liittyi valtaistuintaisteluun. Hän tarkastelee Suomen Nuijasotaa, joka käytiin vuosina 1596-97. Siinä Suomen talonpojat nousivat väkivaltaiseen vastarintaan liian kovaa verotusta ja Suomessa olevaa aatelia vastaan.  He lupasivat tukea Kaarle -herttuaa. Fleming löi kuitenkin kapinoitsijat. Monen käänteen jälkeen Kaarle -herttua löi vastustajansa ensin Ruotsissa ja lopuksi Suomessa, jonka valloittamisen jälkeen hän sai valtiopäivien tuen taakseen. HIstorioitsija Dacke on tulkinnut, ettei Nuijasodalla ollut merkitystä Suomen integroitumisessa Ruotsiin.  Hän ei katso sillä olleen merkitystä Suomen talonpoikien asemaan.

Kustaa II Adolf  ja Axel Oxenstiernan ajalta hän kertoo, kuinka Suomeen perustetaan Turun hovioikeus vuonna 1623 ja Turun akatemia 1640. Suomi kiinnitetään tiukemmin heidän aikanaan kruunun hallintokoneistoon. Aatelisten osalta hän mainitsee, kuinka Suomen aateli oli ollut väärällä puolella valtataistelun aikana. Ruotsin puolen aristokraatit ottivat tämän jälkeen heidän asemansa ja uudet läänitykset. Sodat idässä rasittivat enemmän Suomea.

Hän puhuu myös Saamen alueesta pohjoisessa ja sen kolonialistisesta hyväksikäytöstä sekä Saamen maanhallintaan liittyvistä asioista 1700 -luvulla. Hän mainitsee nykyisten ongelmien juontavan juurensa sieltä. Lopuksi hän kysyy kysymyksen, kuinka paljon tiedämme Saamen historiasta. Seuraavaksi hän puhuu Suuresta Pohjan sodasta, jonka yhteydessä Venäjä valloitti Suomen. Vapauden ajalla myös Suomi sai esittää hallinnolle eriäviä mielipiteitä. Hän esitti kysymyksen, että oliko tämä merkki siitä, että ja se hyväksyttiin yhdeksi parlamentaarisen keskustelun osapuoleksi vai olisiko Suomessa ollut tuolloin puheita itsenäistymisestä. Hän mainitsee lopuksi Ruotsin menettäneen Suomen Venäjälle 1809.

Pohdintaa edellisen johdosta

Kun miettii Matts Hallenbergin luennon sisältöä ja Suomen osuutta kertomassaan, ei voi olla kiinnittämättä huomiota muutamaan seikkaan. Ensinnä huomio kiinnittyy siihen, että  tietoa Suomesta Ruotsin osana ei tullut paljoakaan.

Toiseksi hänen käyttämänsä periodisaatio on kohtuullisen käyttökelpoinen, jos lähtökohtana on perinteinen historiankirjoitus, aina 1700 -luvulle saakka. Tämän jälkeen Suomen puolen kokema historia on sellainen, että odottaisi, että esimerkiksi niin Ison- kuin Pikkuvihan aikakaudet olisi tuotava Ruotsia koetelleina selvästi esille myös periodijaossa. Hallenbergin periodien nimet ja jako ovat Ruotsin asemaa kuvaavia, mutta unohtavat tai eivät halua korostaa Suomen tapahtumia 1700 -luvulla.

Kolmas asia joka kiinnitti huomiota on se, että mitä häneltä jäi sanomatta. Kaiken kaikkiaan Hallenbergin luento ja ”ruotsalainen” näkökulma ei saanut minua vakuuttuneeksi Suomen olemisesta olennaisena osana Ruotsin valtakuntaa tarkasteltavana aikana.

Petri Karosen “suomalainen näkökulma”

Ruotsi (Sveanmaa, Götanmaa, Norlanti ja Suomi) Turun rauhan jälkeen, kartta vuodelta 1747
Ruotsi (Sveanmaa, Götanmaa, Norlanti ja Suomi) Turun rauhan jälkeen, kartta vuodelta 1747 [Public Domain]
Tutustuin edellisen takia sekä aiheeseen liittyen Petri Karosen historiateokseen “Pohjoinen Suurvalta Ruotsi ja Suomi 1523 – 1809”. Alla on esitetty kyseiset muistiinpanoni: Suomen asema Ruotsin osana (Muistiinpanot/Petri Karonen, teos: ”Pohjoinen Suurvalta Ruotsi ja Suomi”)

  1. Suomi oli paljon enemmän kuin lääniensä summa. Erityisasema oli omaa luokkaansa muun muassa pitkän sotakauden vuoksi 1500 -luvulla ja 1600 -luvulla tilanne jatkui samanlaisena. s.28
  2. 1600 -lukua pidetään Suomen Ruotsiin yhtenäistämisen aikakautena. Suomi erotettiin tuolloin maakuntapäätöksissä tiukasti Svea ja Götanmaan päätöksistä.
  3. Kieli ja sen käytön salliminen oli selkeä erityispiirre muihin maakuntiin kuten esimerkiksi etelä-Ruotsiin nähden.
  4. Suomen suuruhtinaskunta -nimityksen käyttö Ruotsissa on vanhaa perua. Vanhempaa kuin aika, jolloin Ruotsin hallitsijat kutsuivat itseään Suomen suurruhtinaaksi 1580 -luvulla. Tätä jatkui säätyvallan aikaan saakka. s.29
  5. Aikalaisille oli Suomen erityisasema Ruotsin osana selvä. Tämän tulkinnan puolesta puhuu esimerkiksi Olaus Petrin 1530 – luvun lopulla kirjoittama En Svensk Cröneka, jossa hän puhuu Ruotsin valtakunnan koostuvan viidestä yhteenliitetystä valtiosta. Näistä oli ensimmäisenä ”Suomi ja koko Turun hiippakunta”. Samalla kannalla oli myös myöhemmin professori Wexionius-Gyllenstolpe. s. 28 -29
  6. Mikael Agricolan suomen kielen kehittäminen ja hänen sillä kirjoittamansa kirjallisuus katsottiin hyväksi asiaksi lähinnä reformaation eteenpäinviemiseksi Suomessa. 78
  7. Suomen herttuakunnan perustaminen oli yksi sen asemaa kuvaava asia Ruotsin osana. Kustaa Vaasan Juhana pojalle myönnettiin 1556 Suomen herttuan titteli. Suomi erotettiin tuolloin omaksi hallinnolliseksi kokonaisuudekseen ja Juhana oli Suomen ”valtias”. Suomi oli ikään kuin valtio Ruotsin valtiossa. s.92
  8. 25 vuotinen sota vuosien 1575 – 90 välissä rasitti erityisesti Suomea ja sen kansaa. Suomesta kerätyt verot käytettiin sotiin itärajalla ja Baltiassa. Perustettiin oma verohallinto, muonitusjärjestelmä sotajoukoille sekä laskukamari. Suomi oli ”autonominen” hallinnollinen yksikkö, valtio valtiossa. s.101 – 102
  9. Saman sodan aikana valtakunnan ”itäiseen osaan” siirrettiin lisää hallintokoneistoa. Näin Kustaa Vaasan aikana alkanut Suomen tiukempi yhteen liittäminen voimistui edelleen. s.102
  10. Suomen alueella käyty Nuijasota 1590 -luvulla oli osa Ruotsin valtataistelua. Sen lopputulos helpotti olennaisesti Kaarlen valtaannousua. Koko kriisin tulos oli tärkeä käännekohta valtakunnan kehityksessä ja varsinkin Suomen kehityksessä. s.114
  11. Erityisasema muuttui Kaarlen aikana. Valtakunnan osia yhtenäistettiin kaikilla aloilla, myös uskonnon osalta. Valtakunnan olot tasoittuivat ja rauhoittuivat. s.120 – 121
  12. Suomi joutui 1600 luvulla erityisen tarkastelun ja toimenpiteiden alle osittain siitä syystä, että sitä pidettiin perifeerisenä ja kehityksestä jälkeen jääneenä alueena. Sitä pidettiin Tukholmasta päin katsottuna huonosti hallittuna, kurittomana ja mahdollisesti poliittisesti epäluotettavana. Sen rakennetta kehitettiin 1600 -luvun alkupuolella muun muassa vaihtamalla tärkeimmät paikalliset hallintomiehet ja tuomarit ”Tukholman” hyväksymiin.  Taustalla oli Ruotsin kruunun tehokkaamman verotuksen ja väenotto tarve sotaa varten. s.183 ja 305
  13. Suomea johdettiin entistä vahvemmin 1600 luvun kuluessa ”Tukholmasta”. Suomeakin yhtenäistettiin kohti Justus Lipsitiuksen luomaa periaatetta ”Sama uskonto, sama laki ja samat tavat.” s.185
  14. Suomi oli 1600 -luvulla Ruotsin valtakunnan toinen puolisko, jossa sallittiin suomen kielen käyttö valtakielenä. Virkakielenä käytettiin taas ruotsia. Se, ettei itsevaltius jatkunut ja tuli 30 -vuotinen sota oli kielen mahdolliselle yhtenäistämiselle Ruotsissa takaisku, josta Suomi hyötyi. s. 306 -307
  15. Turun yliopisto… 1700 -luvulla vaadittiin entistä enemmän, että virkoihin nimitettäisiin suomalaisia. s.338
  16. Isojako Suomessakin alkoi vuonna 1757. Suomen erityistä asemaa Ruotsin osana kuvaa selvästi se, että maahan laadittiin vuonna 1762 ja vuonna 1775 sitä varten omat jakotoimitusasetukset. s.357
  17. Isovihan jälkeen ei Suomen asemaan kiinnitetty erityistä huomiota. Pikkuvihan jälkeisenä aikana Suomea kehitettiin voimaperäisemmin lähinnä sotilaallisen puolustuksen ja talouden osilta.  s.397
  18. Suomen itsenäistymishankkeet Liikkalan nootti ja Anjalan liittokirje. Kapina kuivui nopeasti kokoon. Sprengtporten uumoili Suomesta autonomiasta Venäjän alaisuudessa. s.415
  19. Suomen sodassa Ruotsi jätti Suomen alkuvaiheessa paljolti oman onnensa nojaan vuonna 1808, joka kuului kyllä sen puolustusstrategiaan. Ruotsalaisten suunnittelema puolustustaktiikka ei kuitenkaan onnistunut. Ruotsin ruotsalais-suomalainen armeija lyötiin marraskuuhun 1808 mennessä, jolloin sotatoimet väliaikaisesti lopetettiin. Seuraavan kevään ja kesän kuluessa käytiin vielä taisteluja, joissa Venäjä näytti voimansa. Rauha solmittiin 17.9.1809. Tuo hetki sinetöi Ruotsin ja Suomen eron. s. 424

Yhteenveto

En voinut olla huomioimatta sitä, että miten paljon enemmän ja tarkemmin Karonen oli löytänyt Suomen puolen merkityksiä yhteisen historian ajanjaksolta. Suomalaisen ja ruotsalaisen historian yliopisto-opettajan ajatuksien eroja Ruotsin ja Suomen yhteisestä historiasta on havaittavissa muun muassa tapahtumien merkittävyyksien arvioinnissa sekä painotuksissa. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten kaksi suvereenista valtiota, joilla on yhteinen historiallinen ajanjakso, tulkitsevat sen tapahtumia ”virallisesti ja kansallisesti” eri tavoin.

Hallenbergin esitys täydennettynä Petri Karosen huomioilla antavat minulle kuitenkin varmuuden siitä, että Suomi oli Ruotsin olennainen osa tarkasteltavana ajanjaksona.

Ruotsi sodissa-001Sinetin tälle johtopäätökselle antaa Suomen osuus Ruotsin käymissä sodissa vuosien 1563 – 1790 välillä eli 227 vuoden aikana. Ruotsi soti tuona aikana 133 vuotta enemmän tai vähemmän Suomen ”maakunnan” sotilaiden ja muun merkittävän tuen avulla. Nämä sodat käytiin lisäksi useasti Ruotsin valtakunnan itäisissä osissa, meren takana, kaukana Ruotsin ”ydinalueesta”.

© Jari J Tuomisto

Suomi on ollut Ruotsin olennainen ja erityinen osa

Suomen liittäminen Länsi-Eurooppaan – Suomen eurooppalaistumisen historiaa

Johdanto

Piispa_Henrik_at_Kupittaa
”Piispa Henrik kastaa suomalaisia.” Robert Wilhelm Ekmanin teos 1850 luvulta [Public domain], lähde: Wikimedia Commons
Myöhäiskeskiaikaa, eli noin vuosien 1100 – 1300 ajanjaksoa, pidetään yleisesti länsieurooppalaisuuden vaikutteiden voimakkaimpana tuloaikana Suomen niemimaalle. Tuolloin alueelle rantautui lujalla otteella Länsi-Euroopassa ja nuoressa Ruotsissa vallalla ollut usko, kulttuuri ja maailmankäsitys sekä valta- ja talouspolitiikka. Länsi-Eurooppaa ja Skandinaviaa piti tuolloin hengellisessä vallassaan paavi ja roomalaiskatolinen kristinusko. Sen valtioiden päämiehinä olivat kuninkaat, jotka olivat tehneet liiton paavin kanssa. Paavi ja roomalaiskatolinen usko saivat valtiollisen suojeluksen ja yksinoikeuden valtiossa vallalla olevana uskontona. Kuningas sai jumalallisen oikeuden hallita valtakuntaansa maan päällä paavin voidellessa ”Jumalan tahdolla” hänet tähän tehtävään 1. Länsi-Euroopan valtakunnat ja ihmiset omaksuivat itselleen kristillisen aallon mukana tulleen kreikkalais-roomalainen kulttuurin. Paavi ja kuningas ”liittoutuivat” muun muassa Ruotsin nuoressa kuningaskunnassa. Hengelliset, taloudelliset ja valtapoliittiset intressit ajoivat Ruotsin kuningasta ja roomalais-katolista paavia vaikutusalueensa laajentamiseen pakanalliseen periferiaan eli Suomen niemimaalle.  Tämä aikakausi avasi tien suomalaisten länsieurooppalaistumiselle ja kuten voidaan todeta, sillä on vaikutus nykyiseenkin elämään ja ihmisiin Suomessa.

Vaikka Suomeen on saatu sen asutushistorian ajan niin etelästä, lännestä kuin idästä kulttuurillisia vaikutteita, tässä artikkelissa keskitytään noin 1000 – 1300 -lukujen välisen ajanjakson tapahtumiin Ruotsissa ja Suomen niemimaalla. Kuningasvaltainen Ruotsi oli ottanut katolisen kristinuskon valtakunnan uskonnoksi ja omaksunut Länsi-Euroopasta tulleita vaikutteita. Ruotsin valtakunnan syntyvaiheissa 1100 -1200 luvulla oli todellinen johtoasema ensin Göötanmaan ja LIngöpingin piispoilla 2. Ruotsin valtakunnan alkuvaiheisiin liittyi kasvuhalut etelään, pohjoiseen, länteen ja meren yli itään, Suomen niemimaalle.

Keskus on tässä artikkelissa tietyllä maantieteellisellä alueella vallalla oleva maailmankäsitys ja uskonto, kulttuuri, arvomaailma ja valtapolitiikka. Keskuksella oli ”valta” ja ”intressit” kohdistaa ne alueensa ulkopuolelle. Keskuksia edustavat tässä artikkelissa keskiaikainen Länsi-Eurooppa ja Itä-Eurooppa. Niitä erottivat toisistaan muun muassa uskonto, joka oli lännessä roomalais-katolinen ja idässä kreikkalais-katolinen.

Periferia käsittää tässä artikkelissa ne alueet ja ihmiset, jotka ovat tarkasteltavana olevana aikana tämän keskuksen alueen ulkopuolella tai laidalla. Suomen niemimaan alue oli hallintonsa puolesta heimojen ja yhteisöjen aluetta, eikä sillä ollut valtiollista valtarakennetta. Alue alkoi kiinnostaa keskusalueella olevia valtoja muun muassa uskonnon levittämistarpeen, valtapolitiikan ja talouden intressien takia. Se sijaitsi keskuksista katsottuna kaupallisesti tärkeän Itämeren alueella ja oli näin ollut Itämeren kulkuväylän takia niin idän kuin lännenkin vaikutteiden piirissä niin kauan kuin merta pitkin oli kuljettu. Suomen niemimaa ja sen asukkaat olivat kulttuurillisesti niin lännen kuin idän vaikutuspiirissä. Sen valloittamisesta oli tuona aikana kiinnostunut pääasiassa Ruotsi lännestä. Novgorod idässä halusi lähinnä pitää alueensa Laatokan Karjalassa sekä laajentaa vaikutustaan koko Karjalan alueella.

1 Kristinuskon historia 2000: Alkukirkosta renessanssiin s. 78–80
2 Per Olof Sjöstrand HTF 3/94, Katermaa luentoesityksestä

Aikaisemmat vaikutteet Euroopasta

Jo tarkasteltavaa aikakautta aikaisemmin on Suomen niemimaa ja sen kansa ollut jatkuvasti sen ympärillä olevien vaikutteiden alaisena. Siellä asuvat ihmiset ovat saaneet aina ”ulkopuolisilta” jotain piirteitä omaan elämäntapaansa, uskoonsa ja kulttuuriinsa 3.

Esimerkiksi noin vuosina 3200–2600 e aa, Suomen niemimaan rannikolla asuneilla ihmisillä on ollut Euroopasta tullutta indoeurooppalaista nuorakeraamista- eli vasarakirveskulttuuria. Tiedetään, että tämä ”vasarakirveskansa” olivat tulleet etelästä, todennäköisesti Baltian kautta. Varmoja todisteita siitä, että heidän kulttuuriinsa olisi kuulunut karjanhoitoa ja maanviljelyä ei ole arkeologisten löytöjen perusteella. He sulautuivat myöhemmin ”kampakeraamiseen” kantaväestöön. Heidän kulttuurillaan on ollut kuitenkin vaikutus ainakin kieleen, tuoden siihen indoeurooppalaisia lainoja 4.

Kristinuskon tulo Skandinaviaan

Pohjola ja sen kansan hengellistä ajattelua ohjasi vielä Viikinkiajalla, 8. vuosisadalta aina vuoteen 1050, germaaninen kansanusko.  Suomen niemimaalla vaikutti oma ”perifeerinen” kansanusko, jossa lienee ollut sävyjä niin germaanisista kuin idästä saaduista kansanuskojen tavoista3. Kristinuskoiset hallitsijat levittivät kuitenkin samanaikaisesti kovalla kädellä kristinuskoa pakanoiden pariin Euroopan mantereella niin pohjoisessa kuin idässä.

Kaarle Suuren johdolla käännytettiin 800 vuosisadalle tultaessa Itämeren etelärannikolla asuvat saksit ja friisit. Kristinuskoiset friisikauppiaat levittivät Itämeren kauppapaikoissa ja kaupungeissa vaikutteita kristinopeista ja sen maailmankäsityksestä. Viikinkiajan alusta lähtien tehtiin johdettua kristillistä lähetystyötä Saksasta, Hampurin-Bremenin arkkihiippakunnasta Skandinaviaan 5. Voidaan otaksua, että tämän lähetystyön kristillisiä oppeja rantautui jo tuona ajanjaksona myös Suomen rannikolla sijaitseviin kauppapaikkoihin. Kristinuskon ”soluttautumista” kansanuskoisten pakanoiden pariin tukivat myös Suomen niemimaan rannikoiden kauppapaikkoihin pysyvästi asumaan tulleet kauppiaat ja heidän perheensä 3.

Käännytystyö ”Ruotsiin” ja sen tärkeimpään BIrka -kaupunkiin aiheutti ristiriitoja ja pakanat nousivat vastaiskuun ja pysäyttivät sen. Kristinuskon uuden tulemisen laukaisi 1000 -luvulla se, että kuninkaat alkoivat ottamaan kristinuskon kasteen. Näin kirkollinen lähetystyö alkoi uudelleen Hampurin – Bremenin hiippakunnan kautta. Käännytystyön vaikutteiden voimistuneet laineet pärskyivät tuolloin mitä todennäköisimmin myös Suomen niemimaan kauppapaikkoihin. Niitä saatiin niin sinne tulleilta kauppiailta ja saarnamiehiltä kuin BIrkassa käyneiltä omilta ihmisiltä. Myös Gotlannin kristinopin ottaneilla talonpoikaiskauppiailla lienee ollut vaikutuksensa myös Suomen niemimaan rannikon kauppapaikkojen ihmisiin 5.

3 Kirjoittajan oma tulkinta
4 Suomen Historia 1, Pentti Virrankoski, s. 28
5 Suomen Historia, Jääkaudesta Euroopan Unioniin, Jouko Vahtola, s. 26

Suomen niemimaan kiinnostavuus kasvoi keskiajalla hengellisesti ja poliittisesti

Suomen niemimaan periferia kiinnosti yhä enemmän valtakeskuksia keskiajan kuluessa niin etelässä, lännessä kuin idässä. Sen alueella ja asukkailla oli merkitystä hengellisesti kuin valtapoliittisesti. Hengellisesti se oli roomalais- ja kreikkalaiskatolisuuden välimaastoa, ”ei kenenkään maata” ja näin ”valloitettavaa” aluetta. Paavi Eugenius III:n julisti vuonna 1147 Roomassa olevalta valtaistuimeltaan, että roomalaiskatolista kristinusko täytyy levittää Itämeren rantojen pakanoiden keskuuteen.  Se sai ilmeisesti aikaan myös Ruotsin kuningas Eerikin ja piispa Henrikin mahdollisen niin kutsutun ensimmäisen ristiretken noin vuonna 1155. Tämä katsotaan olevan lähtökohta Suomen periferian valloittamiseksi ja länsimaistamiseksi. Tästä valloitus- ja käännytysretkestä ei ole oman ajan uskottavia lähdetietoja 6.

Kartta 1190 eurooppa

Yllä kuvassa on esitetty Wikimediasta löydetty kartta ilmeisesti noin 1190 -luvulta. Kartan tallentajaksi on ilmoitettu ”Roke” niminen henkilö. Vaikka se ei täytä lähteelle asetettavia ehtoja esimerkiksi alkuperämerkinnöiltään, voi siitä saada kuvan Suomen niemimaan sijainnista suhteessa sen länsi, itä- ja eteläpuolisiin ”keskusvaltoihin”.

Valloittamattomat, ei kenenkään maat eli ”periferia” on väritetty karttaan valkoisella. Arkkipiispan johtavasta valta-asemasta Ruotsin syntymässä olevassa kuningaskunnassa voi katsoa olevan merkkinä Uppsalan maininta ainoana kaupunkina Ruotsin kuningaskunnan osalta.

6  Suomen Historia, Jääkaudesta Euroopan Unioniin, Jouko Vahtola, s. 36

Periferia eli Suomen niemimaa ja sen asukkaat keskiaikana

Suomen niemimaahan kuului keskiaikana: Suomi, Häme, Pohjanmaa ja Karjala. Pohjanmaalla kävivät retkillään niin hämäläiset kuin karjalaiset. Lapin alue käsitetään olleen tuolloin tuon alueen ulkopuolella 7.  Se oli niin lännen kuin idän keskuksista katsoen kaukaista periferiaa. Se oli syrjäinen ja kulkuyhteydet muualle kuin rannikolle olivat huonot. Siellä oli talvisin kylmä ja pimeä. Kesä oli valoisa ja lyhyt. Sen rannikon läheisyydestä alkoivat erämaat. Ne olivat siellä asujien pyynti- ja saalistusmaata. Kalastukseen siellä sopivat parhaiten sen rannikko ja vuolaat joet. Asutusta oli harvassa ja välimatkat olivat pitkiä. Sen asukkaat olivat keskusvaltojen näkökulmasta luonnonuskoisia pakanoita eli ”maalaisia”. Heidän elämäntapansa oli syklinen, jota rytmittivät muun muassa työ, oikeus, velvollisuudet ja juhlat. Kellonaikakäsitettä ei ollut. Yhteisö ja naapuriapu olivat tärkeitä8. Heimoja hallitsivat kuninkaat ja yhteisöjä päälliköt. Väkiluku oli 1100 -luvun tienoilla epävarmasti arvioiden 50 000 ja 60 000 hengen välillä 9.

Taloudellisesti ajatellen Suomenmaan arvo mitattiin keskiajan alussa mitä ilmeisimmin muutaman kaupungin kaupan sekä turkiksien, kalan ja käsitöiden vaihdannan mitassa. Sen arvo oli näin ajatellen taloudellisesti vähäinen 3. Sijainti Itämeren rannalla ja kaupankäynnin hallinta sen kautta oli kuitenkin tärkeä seikka kaikille kaupankäynnin intressipiireille. Näitä intressejä oli muun muassa saksalaisella hansakaupalla, Ruotsin syntymässä oleva valtiolla, Tanskalla ja idän Novgorodilla.

Valtapoliittisesti Suomen niemimaan alue ja sen asukkaat kiinnostivat keskiaikana niin länttä kuin itää. Se nähtiin ”raja- ja turvavyöhykkeenä”. Keskusvaltojen ympärillä olevien ”laita-alueiden” merkitys kasvoi. Suomen niemimaa oli hyvä valloittaa, olihan se turvallisen matkan päässä etuvartioasemana ja taistelutantereena 3. Sotaväen ottamisresurssi oli myös merkittävä houkutin keskusvalloille. Sieltä oli saatavissa lisäksi veroja. Sillä ei ollut kuitenkaan suurta merkitystä, koska Suomen alueella ei ollut keskiajan alkuaikoina paljoa veronmaksukykyistä väkeä.

Ruotsin intressit itään

Niin kutsutun ensimmäisen ristiretken aikana, noin vuonna 1150, oli perifeerisen Suomen niemimaan länsipuolella vasta syntymässä oleva Ruotsin kuningaskunta sekä itäpuolella Novgorodin ruhtinaskunta. ”Ruotsia” hallitsi tuolloin vahvimmin Göötanmaan ja LIngöpingin piispat. Ruotsi oli Suomen rannikkoalueen valloittamispyrkimyksissä tuona aikana kuitenkin aloitteellisempi kuin Novgorod. Syntyvä Ruotsi ja sen kanssa liitossa oleva roomalaiskatolinen kirkko päättivät aloittaa laajentumisen itään. Itämeri ja sen kauppa oli otettava hallintaan. Katolinen usko oli saatava levitettyä itään ja valtakunnan olemassaolo, talous sekä toimintavapaus piti turvata.

7 Keskiajan politiikka ja Suomi, Aino Katermaa, PowerPoint -esitys
8 Katermaa P3 2012-13
9 Suomen Historia 1, Pentti Virrankoski, s. 60

Sotilaallisesti Suomen niemimaa kiinnosti Ruotsia ilmeisesti myös siitä syystä, että siellä oli sopivaa ottoväkeä Itämeren rannikkojen valloittamiseksi ja hallinnan ylläpitämiseksi. Ruotsin kuninkaan intressit olivat todennäköisesti myös taloudelliset. Hän halusi valloittaa Itämeren rannikkokaupunkeja kaupan takia. Se, että ensimmäinen valloitusretki tehtiin Turun kaupunkiin, ei liene olleen sattumaa. Ruotsin kuningas sekä Uppsalan piispa katsoivat sen otaksuttavasti tärkeäksi ja avainasemassa olevaksi paikaksi Suomen niemimaalla. Upsalan piispa halusi todennäköisesti laajentaa aluettaan. Hän otaksuttavasti näki, että idän suuntaan Suomen niemimaalle sitä oli helppo laajentaa, koska siellä oli jo valmiina verraten paljon kristillisiä elämänpiirteitä omaavia ihmisiä. Ruotsin arkkipiispalla ei ollut siellä kuitenkaan katolisen kirkon organisaatiota, jonka hän todennäköisesti halusi sinne alkaa perustamaan 8.

Ruotsin kuninkaan ja Uppsalan piispan intressit lienevät olleet myös verotukselliset. Organisaatioiden ylläpitämiseksi tarvittiin verojen kautta saatavaa pääomaa. Kuningas halusi myös uusia alueita hallitakseen ja jaettavaksi palkkioina aatelisilleen. Hän halusi myös varmistaa isässä suotuisat maarajat sodankäynnin kannalta.

Kulttuurin levittämisen suunnitelmallista intressiä ei liene Ruotsilla ollut vaan se tyytyi levittämään hengellistä kulttuuria kirkon kanssa. Roomalaiskatolisen kristinuskon ja hengellisen kulttuurin leviäminen alkoi voimistua noin 1220 -luvulta kun kirkkopitäjiä perustettiin rannikolta alkaen Suomen historian kartasto 2008 s. 64.

Valloitus- ja käännytystyö Suomen niemimaalla vuosina 1150 – 1300

On esitetty arveluita, että Varsinais-Suomen länsiosa ja Satakunta olisivat liittyneet svealaisten kuninkaan valtaan ehkä jo 1000 -luvulla. Se on mahdollista, mutta väite on kuitenkin kiistanalainen. On kuitenkin uskottavaa, että ennen ”ristiretkiä” niin ruotsalaisten kuin Novgorodin suunnasta tulleet kauppiaat kilpailivat ”Suomen” alueella vaikutusvallasta 10.

Suomen niemimaalle tehtiin noin vuosien 1155 – 1293 aikana ainakin 3 nykyään ”ristiretkinä” kutsuttua retkeä. Näitä on kuvailtu yhtäältä sotaisaksi ja toisaalla valloitus- sekä käännytyshaluisiksi. Ristiretki nimitys on liitetty näihin sotaretkiin ilmeisesti jälkeenpäin 1800 -luvulla. Kirkollisessa mielessä kyse oli lähinnä lähetystyöstä sen organisaation järjestämiseksi 11.  Ristiretki -nimitys on myös harhaanjohtava. Sitä ei voi rinnastaa Pyhän maan ristiretkiin, jotka olivat tapahtumiltaan täysin erilaisia 8.  Jos nämä useissa historialähteissä mainitut ristiretket ovat statuksesta puolesta kiisteltyjä, niin myös niiden tapahtumat ovat hämärän peitossa. Pitäviä todisteita ei aikakaudelta löydy. On otaksuttu esimerkiksi niin, ettei ensimmäistä ristiretkeä tehty ollenkaan ainakaan siinä mielessä kuin Eerikin ja Henrikin legendat siitä kertovat.

3 ristiretkea suomeen

Yllä olevassa kuvassa on esitetty nämä kolme ”ristiretkeä”, jotka tehtiin enemmän tai vähemmän uskottavasti niistä kirjoitettujen kertomusten perusteella. Valloitus- ja käännytysretkiä on kuitenkin tehty tavalla tai toisella perifeerisen Suomen niemimaan kansan käännyttämiseksi läntiseen hengelliseen ja maalliseen keskusvallan valta- ja vaikutuspiiriin.

10 Suomen Historia 1, Pentti Virrankoski, s. 64

Yhteenveto

Suomen niemimaa, periferia, oli näin vallallisesti liitetty läntiseen valtakeskuksen Ruotsiin ja sitä myötä Länsi-Eurooppalaiseen uskontoon, maailmankäsitykseen ja valta ja talouspolitiikkaan sekä kulttuuripiiriin. Roomalaiskatolisen kirkon ja kuninkaan vallan organisaatioiden rakentaminen voimistui Suomen niemimaalla. Suomea alettiin kutsua Ruotsin maakunnallisena osana. Otaksuttavasti ensimmäinen virallinen lähde, jossa Suomen voidaan katsoa esiintyvän selvästi Ruotsin osana, on Ruotsin piispojen luettelo 11.2.1253. Siinä mainitaan Suomen piispa ensimmäisen kerran Ruotsin piispojen luetteloissa 12. Tämä kehitys takasi ”pysyvyyden” ja valtatien länsieurooppalaisille vaikutteille Suomen niemimaalle ja myöhemmin Suomeen sekä sen kansaan. Ruotsi – Suomen olemassaolon aikana, aina vuoteen 1808 asti, Suomi yhdistettiin osaksi läntistä kristikuntaa. Se liitettiin myös osaksi läntisen Euroopan kulttuuria ja sen hallinnollista ja taloudellista järjestystä. Voidaan todeta, että se oli perusta, josta muodostui muun muassa Suomen perustuslaillinen valtiomuoto ja markkinatalous sekä tarkkoihin laillisuusperiaatteisiin sidottu hallinto.

11 Suomi, Ruotsi ja läntinen kirkko: Teoksessa Suomen kulttuurihistoria. 1, Taivas ja maa, s. 84–99.Lehtonen, Tuomas
12  Suomen varhaiskeskiajan lähteitä nro 60

Jälkipuhe

Suomen länsieurooppalaisuus on omaleimainen. Siihen on sekoittunut aikojen saatossa vaikutteita lännestä, idästä ja etelästä ja jopa Mongoliasta asti. Sen kulttuuri, kieli, hengellisyys ja maailmankäsitys sekä arvot sisältävät eurooppalaisuuden lisäksi muun muassa slaavilaisuutta. Suomen sijainti idän ja lännen välillä on siihen luonnollinen selitys. Olemme olleet aikojen saatossa niin läntisen, eteläisen kuin itäisen vaikutuspiirin vallassa. Länsieurooppalainen valtiorakenteemme, poliittinen ja uskonnollinen järjestelmämme ovat kuitenkin kehittyneet sen liitoksen varassa, joka luotiin Ruotsin ja Suomen niemimaan välille tuona tarkasteltuna vallan ja voimankäytön aikakaudella vuosien 1100 – 1300 välillä.

”Ristiretket” ja eurooppalaisuus eivät tuoneet välttämättä heti suurta onnea 1100 – 1300 -luvuilla tuossa ”periferiassa” ilman kelloja eläneille suomalaisille. Asiasta voi olla myös sitä mieltä, että ihmisten onni ja elämäntapa, usko ja maailmankäsitys rikottiin tuolloin Ruotsin, otaksuttavasti brutaalilla ja perifeerisellä väkivallalla ja voimalla tuolla vuolaitten virtojen ja takametsien alueilla. Yleisradion uutiset kertoivat kuitenkin nykyisestä Suomesta 24.4.2015 näin: ”Onnellisimpien maiden listaa hallitsevat läntisen Euroopan pienet maat – Suomi nousi kuudenneksi ohi Ruotsin! Kärkikymmenikössä ovat kaikki Pohjoismaat.” Tässä raportissa onnellisuuden mittareita ovat: kansantuote, odotettavissa oleva terve elinikä, tunne vapaudesta tehdä elämänvalintoja, vapaus korruptiosta, anteliaisuus sekä sosiaalinen tuki.

Lisää aiheista:

”Suomi onnellisten maiden listalla kuudentena” by Yleisradion uutiset 24.4.2015: http://yle.fi/uutiset/onnellisimpien_maiden_listaa_hallitsevat_lantisen_euroopan_pienet_maat__suomi_nousi_kuudenneksi_ohi_ruotsin/7951286

”Keskiajan hämäläiset ja uusi läntinen maailma” Jari J Tuomiston Artikkeli 8.6.2015

© Jari J Tuomisto
Suomen liittäminen Länsi-Eurooppaan – Suomen eurooppalaistumisen historiaa