Kaksifooninkisen Ala-Kuljun talon kalunkirjoitus vuonna 1892 Kuortaneella – Asuminen ennen osa 6

Sain tutkittavaksi ystäväni ja sukulaiseni Harri Ala-Kuljun yksityiskokoelmasta 9. päivä syyskuuta vuonna 1892 laaditun Ala-Kuljun talon kalunkirjoituksen. Talo oli Kuortaneen Mäyryssä. Se on laadittu talon silloisen emännän, isoisäni isoäidin, Hedvig ”Heta” Yrjöntytär Ala-Kuljun os. Sippolan kuoleman johdosta. Heta oli syntynyt Kauhavalla 16.7.1840 ja kuoli, kuten kuolinilmoituksessa sanotaan, hiljaisesti 14.6.1892 51 vuoden ikäisenä.

Kalunkirjoitukseen on kirjoitettu kuolinpesän irtain ja kiinteä omaisuus. Syvennyn tässä artikkelissa ainoastaan irtaimeen omaisuuteen.

Siinä esitetyistä esineistä, huonekaluista, työ- ja ajokaluista saa kuvan 1800 -luvun lopun kuortanelaisen maanviljelijä perheen elämästä ja sen tasosta kaksifooninkisessa eteläpohjalaistalossa sekä siellä tehdyistä töistä ja asumisesta. Siitä saa myös kuvan tuolle ajalle uusina tulleista työtavoista ja -menetelmistä.

…

1890 -luvulla elettiin Kuortaneella Suomen suuriruhtinaanmaassa Venäjän keisarikunnassa. Ala-Kuljun kaksfooninkinen eli kaksikerroksinen talo oli suuri eteläpohjalainen hirrestä salvattu asuintalo. Siinä oli, kuten aikalaiset taloa kuvailivat: ”10 – suurta ikkunaa rivissä ja vielä kahdessa kerroksessa”.

Tervan myynti oli rikastuttanut Kuortaneen sukuja 1600 -luvulta lähtien. Tämä on uskottavasti mahdollistanut pitäjän suurien kaksfooninkisten talojen rakentamisen. Voi olla, että terva ja sen myyntitulojen mukanaan tuoma vaurastuminen pelastivat myös omalta osaltaan Kuortaneen suuremmilta kärsimyksiltä nälkävuosina 1860 -luvulla.

1870 -luvulla teollistumisen aallot löivät maailmalta myös suomen niemimaalle. Teollistumisen ja koneellistumisen vaikutus näkyi myös Etelä-Pohjanmaalla Ala-Kuljussa käytetyistä koneista ja laitteista. Uusi aika näkyi muuttuneina työtapoina ja -menetelminä. Viljaa ei enää leikattu ja puitu entiseen tapaan, vaan talossa leikattiin vilja niittokoneella ja käytettiin viljan puintiin puimakonetta . Niillä saatiin myös Ala-Kuljussa tehostettua peltoviljelyä, maito- ja karjataloutta.

Vuosien 1870 -1890 välisenä aikana alettiin siirtyä myös Kuortaneella omavaraisuudesta entistä enemmän myös tuottajiksi. Maidon ja puun myynti toivat Ala-Kuljun taloon lisätuloa. Maanviljelyä ja karjataloutta harjoitettiin oman perheen ja lähisuvun elättämisen lisäksi tai sijaan myös tuottaakseen myytävää muille. Oltiin yhä enemmän maatalousyrittäjiä. Ala-Kulju oli 1800 -luvun lopulla Kuortaneella ensimmäisten joukossa, jotka olivat mukana muutoksessa omavarais- ja vaihdantataloudesta kulutus- ja rahatalouteen. Maito, jota tuotettiin yli oman tarpeen, myytiin ja toimitettiin uudenlaissa metallisissa meijeriastioissa paikkakunnan ensimmäiseen, vuonna 1887, perustettuun Meijeri Oy:hyn eli ”Lyytin Meijeriin”. Meijeri sijaitsi Kuhalammen rantatöyräällä noin kilometrin päässä.

Vainajan leski, talon isäntä Aleksanteri, oli käynnistänyt kumppaneidensa kanssa Kuortaneen pitäjässä uutena asiana meijeritoiminnan, jota monen kuortanelaisen sanotaan alkuun hämmästelleen ja vastustaneen. Myös puuta myytiin. 1800 -luvun lopun aikana tervan kysyntä väheni maailmalla teollistumisen ja laivanrakennustekniikan muutoksen myötä. Savu nousi enää harvoin 1890 -luvulla Kuortaneen tervahaudoilta. Ala-Kuljun tervahauta oli ilmeisesti tuolloin jo sammunut, ainakin sen perusteella, ettei tervatynyreitä mainittu luettelossa lainkaan.

M012_KK4849_153 J.Laaksonen ja K. Hattula sahaavat lautojaCCBY4.0MuseovirastoMusketti — Miehet sahaavat lautoja justeerilla. Museovirasto Musketti, CCBY4.0

Talollisten metsästä saatavaa puutavaraa tarvittiin kuitenkin yhä enemmän tuona aikana voimistuvalle sahateollisuudelle. Vaikka talon puut kaadettiin vielä talon miesväen voimalla justeereilla ja tukkipuista sahattiin kahden miehen voimin talon tarpeisiin lautoja ja lankkuja, niin tukkeja myytiin myös yhä enemmän sahoille. Voi hyvin olla, että Ala-Kuljustakin niitä ajettiin myös tukkireellä lähimmälle raamisahalle tai Kuortanejärven rantaan uitettavaksi edemmäs.

Vaikka polttomoottori- ja höyryvoimakoneet tekivät tuloaan, Ala-Kuljussa jauhettiin jauhot vielä talon tuulimyllyssä ja puintikoneeseen saatiin voima hevosien pyörittämällä ”hevoskierrolla”. Sen lisäksi, että saatavilla oli jo teollisesti tuotettuja metallisia työkaluja, esineitä ja osia, oli talossa myös omat sepän työkalut ja paja. Niillä korjattiin ja taottiin talon tarpeisiin se, mitä itse osattiin. Vaativammat sepän työt jätettiin ammattitaitoiselle kyläsepälle.

Kulutustottumukset näkyivät esineissä. Ala-Kuljussa juotiin paljon kahvia mikäli ajattelee 4 kahvipannun sitä osoittavan. Muun muassa kahvipannut, paahtimet ja sokerikone sekä tarjoiluun ja nauttimiseen kuuluvat esineet kymmenine kahvikuppeineen ja lautasineen sekä hopea ja metallilusikoineen osoittavat miten talossa oli otettu 1800 -luvulla maassa yleistynyt kahvin ja sokerin nauttiminen sekä tarjoilu talon tapoihin. Voi hyvin uskoa, että talossa kulki paljon vierastakin väkeä, joille talon kuparipannu oli oitis lämpimänä. Luettelossa oli lisäksi monenlaisia esineitä lasista ja posliinista sekä esimerkiksi peilejä, jotka olivat vielä tuolloin ylellisyyttä maaseudulla.

1a1 alakuljunpihakuortane1900 35 — Mallinnus Tuomiston tuvasta Kuortaneella 1900 -luvun alussa.

Huonekalut Ala-Kuljussa olivat käsityönä tehtyjä ja edustivat niin kutsuttua ”talonpoikaistyyliä”. Huonekalujen valmistuksessa ja koristelussa käytettiin tuolloin paikallisen tyylin ja oman suunnittelun sekä taidon lisäksi mallina eurooppalaisia klassisia tyylejä. Tuon ajan maalaistalojen huonekaluissa näkyi sekoitus muun muassa rokokoota ja kustavilaisuutta, joissa tekijät olivat ottaneet huomioon lisäksi käytettävyyden ja tilan käytön.

Mallinnus Tuomiston tuvasta Kuortaneella 1900 -luvun alussa.

On hyvin mahdollista, että puusepät ja amatöörinikkarit ovat sekoittaneet noita tyylejä suunnittelemattomasti, tavoitellen myös käytännöllisyyttä ja sopivaa, miellyttävää ja omaa lopputulosta. Joku voi sanoa, että niissä on yksinkertaistettu noita Euroopasta tulleita tyylejä. 1800 -luvun lopulla elettiin myös Etelä-Pohjanmaalla ja Kuortaneella lisäksi kansallisromantiikan voimakkaissa tunteissa, joka on mitä ilmeisimmin vaikuttanut myös näihin taidekäsitöihin.

Voi myös hyvin ajatella, että tämä 1800 -luvulla ja sen lopulla Kuortaneella ja muualla Etelä-Pohjanmaalla vaikuttanut talonpoikaistyyli on rokokoosta ja kustavilaisuudesta pitemmälle kehitetty ”länsisuomalaisen” kulttuurin huomioiva ja myös siitä vaikutteita ottanut kansallisromanttinen, ”uniikki”, taiteellinen ja arvokas tapa rakentaa ja muotoilla käsin, koristella ja maalata sekä ottaa teoksessa myös käytäntö huomioon. Kansallisromantiikka ja sen aiheet on jostain syystä otettu ja mielletty useimmin itäsuomalaisesta kulttuuriperinnöstä ja se nostettiin jalustalle.

On ilmeistä, että Kuortaneelta kotoisin oleva musiikkimestari Heikki Klemetti on oivaltanut tämän saman asian, koska hän on esittänyt 1930 -luvulla ilmestyneessä paikallishistoriateoksessaan ”Kuortaneen vaiheita sanoin ja teoin” lukuisan määrän tarkasti piirrettyjä kuortanelaisia huonekaluja ja muita käsitöin tehtyjä taideteoksia. Ajan historian- ja taidetulkinnan hengestä kertonee jotain se, että tuolloin kyseistä teosta kritisoitiin kovin juuri sen takia, että siinä esiintyi kriitikoiden mielestä liian lukuisa määrä noita maalaistalojen huonekaluja ja muita käsitöitä.

On selvää, että nämä Klemetin teoksessa esitetyt piirrokset ja taidokkaiden puuseppien ja muiden käsityöläisten teokset ovat tärkeää ja arvokasta eteläpohjalaisen kansallisromanttisen kulttuuriperinnön ja paikallista identiteetin säilyttämistä. Voi hyvin todeta, ettei tämä arvokas maalainen taidekäsityötyyli ole vielä tänä päivänäkään saavuttanut sille kuuluvaa taidepiirien arvostusta maassamme. Sen sijaan sisustustyylin asiantuntijat, antiikkihuonekalujen myyjät sekä ”talonpoikaisesti” kotinsa rakentajat arvostavat enemmän tätä tyyliä.

NurkkapenkkiarkkubyJaiJTuomisto — Mallinnus Tuomiston tuvasta Kuortaneella 1900 -luvun alussa. Vasemmalla nurkkapenkkiarkku, joka kiersi tavan mukaan lähes koko tuvan. Siellä oli hyvä säilyttää talon tarpeita ja se toimi myös penkkinä ja vaikka ”torkkualustana”. Pukinsarviaihetta, joka näkyy nurkkakaapin yläosassa sanotaan käytetyn tyypillisesti Kuortaneen alueella.

Puusepät kuten muutkin käsityöläiset olivat saaneet 1800 -luvulla virallisen oikeuden toimia maaseudulla käsitöiden valmistajina ja myyjinä. Voi hyvin otaksua, että myös Ala-Kuljun huonekalut; kaapit, nurkkakaapit ja tuolit, keinutuolit, nurkkapenkkiarkut, ylisänkyratit, sivustavedettävät sängyt sekä kaappikellot ja piirongit olivat tehty paikka- tai maakunnan ”ammattipuusepän” puuverstaassa oppipoikien avustamana. Osa kalusteista oli valmistettu myös talon oman väen taidolla ja käsin. Ne jäljittelivät puuseppämestareiden töitä ja olivat taideteoksia siinä kuin heidänkin.

Aleksanteri, vainajan leski, oli myös hyvä käsistään ja voi hyvin uskoa, että osa vuoden 1892 kalunkirjoituksen huonekaluista oli ”Aleksin” itse valmistamia. Alla on osa hänen vuosien 1850-1920 välisenä aikana tekemistään huonekaluista. Valokuvat huonekaluista on otettu vuonna 2018 Harri Ala-Kuljun yksityiskokoelmasta.

AleksanteriAlaKuljun itsetekemäpiironkikirjahylly1800 1900 — Talon isäntä Aleksanteri Ala-Kuljun itse 1800 -luvulla tekemä piironkivitriinikaappi, jonka keskellä alaspäin aukaistavaa luukkua voi käyttää kirjoitus ja piirtämisalustana. Sitä voi kutsua myös *sekretääriksi* eli *vinolipastoksi.* Voi olla, että vitriinin takana olevat kuparipannut ja muut esineet ovat myös Aleksanterin perua. Harri Ala-Kuljun yksityiskokoelma.

AleksanteriAlaKuljun itsetekematuoli 1800 1900 — Talon isäntä Aleksanteri Ala-Kuljun itse tekemä tuoli 1800 -luvulta. Harri Ala-Kuljun yksityiskokoelma

AleksanteriAlaKuljun itsetekema tuolit 1800 1900-002 — Talon isäntä Aleksanteri Ala-Kuljun itse tekemiä tuoleja 1800 – 1900 luvun alusta. Harri Ala-Kuljun yksityiskokoelma

AleksanteriAlaKuljun itsetekemapiironki 1800 1900-001 — Talon isäntä Aleksanteri Ala-Kuljun itse tekemä vetolaatikkopöytä 1800 -luvulta. Harri Ala-Kuljun yksityiskokoelma

AleksanteriAlaKuljun itsetekema sivustavedettava1800 1900-003 — Talon isäntä Aleksanteri Ala-Kuljun itse tekemä sivustavedettävä parisänky 1800 -luvulta. Harri Ala-Kuljun yksityiskokoelma

AleksanteriAlaKuljun itsetekema piippuhylly 1800 1900-003 — Talon isäntä Aleksanteri Ala-Kuljun itse tekemä piippuhylly 1800 -luvulta. Harri Ala-Kuljun yksityiskokoelma

Kuvassa oleva seinäkaappi on Kuortaneella 1800 -luvulla tehty. Se on säilytettävänä Maakuntamuseossa Seinäjoella. Siinäkin näkyy Kuortaneella paljon käytetty ”pukinsarvikuvio” -ootraus. Kaappi on mallinnettu ottamastani kuvasta. Seinäkaapin vieressä on ylisänkyrati.

Kuvaaja Sirelius U. T. v 1913, Emil Rasinperän tuvan sisustus Kuortaneella 2, Museovirasto - Musketti, CCBY4.0 — Emil Rasinperän tuvan sisustus Kuortaneella, Kuvaaja Sirelius U. T. v 1913, Museovirasto – Musketti, CCBY4.0

Kuvaaja Sirelius U. T., kuvaaja 1913, Emil Rasinperän tuvan sisustus Kuortaneella, Museovirasto - Musketti, CCBY4.0 — Emil Rasinperän tuvan sisustus Kuortaneella, Kuvaaja Sirelius U. T., v.1913, Museovirasto – Musketti, CCBY4.0

Valaisu päreillä ja kynttilöillä oli taakse jäänyttä aikaa myös Ala-Kuljussa, talon tupia ja huoneita valaistiin öljylampuin. Öljy- ja petroolilamput yleistyivät valaisuvälineinä kynttilöiden ja päreiden sijaan 1800 -luvun lopulle tultaessa. Pärepihtejä ei näkynyt luettelossa ollenkaan, jos ne eivät sitten olleet ”romuksi” luetelluiden nimikkeiden joukossa. Ruoanlaittovälineiden joukossa on monenmuotoisia ja erilaisia kattiloita ja pannuja sekä muita välineitä, ei tyydytty enää pelkkään pataan. 3 seinäkelloa osoittavat, että ajankäyttö ja sen seuraaminen olivat tärkeitä talon eläjille.

Talossa oli myös ”neulomakone” eli nykyisin ”ompelukone” sekä kankaita ja nahkoja, joka perusteella voi arvella, että talon väestä joku ompeli vaatteita ja muuta verhoilua itse. Isännän ja emännän juhlavaatteet ompelutettiin kuitenkin mitä ilmeisimmin mittatilaustyönä kylän räätälillä.

Talossa oli metallisia kaluja, välineitä ja esineitä paljon, mikä on myös osoitus siitä, että Ala-Kulju oli mukana muutoksessa omavaraistalouden pidosta kulutustalouteen.

Arvokkain irtain omaisuus on ”kone” -ryhmässä. Siinä oli tuolle ajalle talolle uutta ja suurta hyötyä tuovia koneita ja laitteita. Työvoimaa ei tarvittu enää niin paljoa kuin ennen. Yksittäisinä huomioina voi todeta, että tuulimyllyn hyötyarvo oli laskemassa, jos vetää johtopäätöksen markkamääräisestä arvostuksesta verrattuna muihin koneisiin ja laitteisiin. Voi olla, että talon jyvät jauhettiin entistä enemmän tilaustyönä lähistön vesi- tai höyrymyllyllä. Yksittäisinä ”arvoirtaimena” noiden koneiden ja laitteiden lisäksi arvostuksen mukaan luetteloidaan muun muassa muurinkuoret, kamiinipata ja neulomakone.

Se, mitä luettelossa ei esiintynyt ”pisti myös silmään”. Jostain syystä esimerkiksi sänkyjä ja niiden lukumäärää ei oltu kirjattu. Voi olla, että mahdolliset sänkyratit eli ”kakskerrossängyt” kuuluivat ”kiinteään” omaisuuteen ja sivustavedettävät sängyt sisältyivät luettelossa ”sohviin”. Varstojen puuttuminen listalta osoittaa taas sen, että viljaa ei enää todennäköisesti puitu ollenkaan käsin Ala-Kuljussa 1890 -luvun alussa.

Myös nahkojen käsittelyvälineet puuttuivat tästä vuoden 1892 kalunkirjoituksesta, vaikka luettelossa esiintyikin nahkoja ja erikseen lueteltuina koirannahkoja. Vielä 1800 -luvulla oli varsin yleistä se, että kenkien valmistus ja korjaus tapahtuivat kiertävän suutarin toimesta. Hän tuli taloon suutaroimaan sovittuna aikana. Talossa, johon hän tuli, oli esikäsitelty nahat, joista hän valmisti kenkiä ja muita nahkatarpeita talon väelle. Koirannahoista tehtiin esimerkiksi koirannahkarukkasia tai karvakintaat, mikä oli tuohon aikaan yleisestä ja hyväksyttyä. Koska nahankäsittelyvälineitä ei ollut luettelossa, voi otaksua myös, että nahkoja ja kenkiä ei enää tehty 1890 -luvulla ”mittatyönä” Ala-Kuljussa. Ne teetettiin ehkä kylän suutarilla tai ostettiin kaupasta.

Yksi mielenkiintoinen asia on se, että talon kalunkirjoituksesta puuttuivat kokonaan henkilön liikuntavälineet kuten esimerkiksi sukset ja lumikengät, joita olisi luullut olevan siellä ainakin töihin liittyen. Yhtään musiikkivälinettä kuten viulua tai muuhunkaan harrastukseen liittyvää ei oltu kirjattu luetteloon. Tämä osoittanee sen, että talossa ei ollut aikaa harrastaa eli elämä oli työvaltainen ja sitä arvostettiin. Tämä lienee ollut tuon 1800 -luvun lopun ajan henki maalaistaloissa niin Kuortaneella kuin muuallakin Etelä-Pohjanmaalla.

Myös kirjoitusvälineet mustepulloineen puuttuivat kokonaan. Voi kuitenkin hyvin uskoa, että sellaisia talossa oli, esiintyihän kalunkirjoituksessa useampi piironki. Niitä tarvitsi ainakin talon isäntä Aleksi, joka oli toiminut muun muassa kuntakokouksen sihteerinä ja johtajana sekä laamannina. Voi hyvin ajatella talossa olleiden kirjahyllyjen ja piironkien osoittavan niin kirjoittamisen kuin piirtämisen sekä kirjallisten harrastusten kuuluneen talon elämään.

Huomioni kiinnittyi myös siihen, ettei minkäänlaisia aseita oltu luetteloitu kalunkirjoitukseen ollenkaan. On ilmeistä, että Ala-Kuljun talossa oli aseita esimerkiksi metsästystä ja teräaseita nylkemistä ja muuta varten, mutta niitä ei ollut kalunkirjoittajan ”silmien alle saatettu”. Liekö 1890 -luvun aseita koskevissa määräyksissä ollut syy vai eikö niitä muun syyn takia haluttu tuoda esiin?

Kaiken kaikkiaan Ala-Kulju osoittautuu kalunkirjoituksessa olevien ”kalujen” mukaan vireäksi ja sen ajan mukaisin välinein ja menetelmin eläneeksi taloksi. Se näyttää olleen kohtuullisen varakas talo, vaikkei minulla vertailukohtaa olekaan. Arvioiduista markka ja pennimäärisistä arvoista voi vertailemalla saada kuvan siitä, mikä oli talossa arvokasta. Hevonen oli talon tärkein ja arvokkain voima, talon oman väen, renkien ja piikojen lisäksi.

Esittelen alla irtaimen omaisuuden osuuden tästä kalunkirjoituksesta. Olen lisännyt esineiden ja kalujen nimiin linkkejä, josta pääsee katsomaan minkä näköinen kyseinen kalu tai esine oli. Esineen nimet ovat 1890 -luvulta ja ”kuurtaneen murteella kirjootettu”. Olen pyrkinyt nimien vastaavuuteen linkkien kuvien kanssa, mutta voi olla, että olen ymmärtänyt jonkun niistä väärin. Otan mielelläni vastaan oikaisut ”virheellisyyksien” suhteen.

Kpl	Irtainta	Smk	pen
7	Hopialusikkaa	25
8	Kahvilusikkaa	16
1	Nuuskatoosa	3
1	Hopeakuppi	5
1	Kotelo	1
2	Hopeariksiä	10
4	kap Lusikoita	8
1	Teekannu	5
1	Touppi	1
2	Sinettiä	2
		76

Kpl	Kuparia yms	Smk	pen
1	Timantti	6
2	17
8	Kynttilänjalkaa	10
4	Kahvipannua	13
7	Kulua	5
1	Kastrulli	5
1	Mortteli	1
	Rikkokuparia	2
2	Kuparinappoa	2
1	Kattila	3
2	Lootaa	3
		67

Kpl	Läkkiastioita	Smk	pen
6	Meijeriastiaa	15
3	Hinkkiä	1	50
2	Kiulua	1
4	Touppia	1	50
4	Koolia	2
3	Rattia		50
2	Nappoa		50
2	Lootaa		50
1	Öljykannu		50
		23

1a1 alakuljunpihakuortane1900 13 — Kuvallinen luettelo konepajoista Kokkolassa ja Kalajoella, Digi.Kansalliskirjasto

Kpl	Koneita	Smk	pen
1	Tuulimylly	40
2	Silppumyllyä Kuvallinen luettelo konepajoista Kokkolassa ja Kalajoella. Digi.Kansalliskirjasto	32
1	Puimakone Lantbrukets historia Projekt Runeberg	100	(Video)
1	Hevoskierros	100	(Video)
2	Kohlittimet Puimakoneen osa	100	(Video)
2	Wiskuria Digi.Kansalliskirjasto	100
1	Niittokone Digi.Kansalliskirjasto	300
1	Neulomakone	80

Kpl	Rautaa	Smk	pen
4	Seiväskankea	12
5	Piilua	14
12	Kirvestä	15
10	Kuokkaa	10
4	Perunakuokkaa	1
2	Kouraa	1
7	Talikkoa	8
20	Lapiota	10
20	Wiikatesta	20
20	Sirppiä	10
1	Elokarhi Äes; Puukkoäes; Kolmiomainen Karhu Kolmioäes Museokeskus Vapriikki	1
3	Isoa navaria Kaira; napakaira CCBYND4.0 Kustavin museon kokoelma	5
4	Pientä navaria	5
1	Wintilä Wintilä, pora CC BY-NC-ND 4.0 Suomen metsämuseo	1
2	Hohtimet	1	50
2	Hakorautaa	1	50
5	Kassaria (kirves; hakokirves; havukirves)	2
2	Lankkusahaa	6
2	Justeeria	4
3	Käsisahaa	3
2	Sirkilää Harppi; sirkilä; sirkkeli CCBY4.0 Kansallismuseo, Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat	1
2	Raspia ja viila	3
3	Puntaria	5
4	Tasaterää (taltta)	2
4	Jatkorautaa	2
2	Kolomarautaa (parkkuurauta)	2
2	Waraa	1
1	Putulapio (roskalapio)		50
6	Hiilihankoa	4
2	Raakua Kraaku, raaku . Digi.kansalliskirjasto	3
	Pajantavarat	20
	Romurautaa	3
	Kivihakut ja porat	20
5	Tarjotinta	2	50
1	Kahvimylly	3
1	Paahdin Paahdin, kahvin, CCBYND4.0 Kustavin museon kokoelma		50
18 par	Veitsiä ja kahvelia	9
1	Sakset	0	50
6	Keritsimet	2	50
6	Rissaa	1
1	Kamiinipata (veden lämmittäjä)	40
4	Pataa	10
2	Pannua	2
2	Paistinpannua	1
6	Paistinlootaa Paistinloota, Museokeskus Vapriikki	1
1	Muurinkuori Muurinkuoret, Digi.Kansalliskirjasto	30
5	Tahkoa	10

Aleksanteri Ala-Kulju esittelee peruna-aaraansa pihapiirissään vuonna 1901

Kpl	Ajokaluja	Smk	pen
3	Keisikärryt Häkkikarryt Kuortaneen Ala-Kuljussa, Kuvaaja Grotenfelt Gösta 1901, Museovirasto – Musketti, CCBY4.0	170	Eteläpohjalaiset kiesit
8	Kärryt lavoneen	180
1	Lastenkärryt	2
1	Aura	30
6	Äjestä	40
2	Saharat,2 Aaraa Nainen ja sahra, sahra uudempaa tyyppiä Ala-Kuljusta, Kuvaaja Grotenfelt Gösta 1901, Museovirasto – Musketti, CCBY4.0 Vanhempi sahra Kuortaneen Ala-Kuljusta, Kuvaaja Grotenfelt Gösta 1901, Museovirasto – Musketti, CCBY4.0 Uudempi sahra Kuortaneen Ala-Kuljusta, Kuvaaja Grotenfelt Gösta 1901, Museovirasto – Musketti, CCBY4.0	6	(Aatra)
6	Wälttiä	40
3	Kirkkorekiä	35
6	Rautarekiä	30
2	Kivirekiä	20
1	Kivikärryt	2
2	Hirsirekiä	15
5	Takarekiä	10
5	Puurekiä Heinäreki ja kaha, kuvaaja Ala-Kulju Reino 1931, Museovirasto – Musketti, CCBY4.0	5
7	Silat	50
	Ränkiä	10
5	Potuumet (mäkivyöt)	14
2	Siltolkkaa	8
15	Luokkaa	7
5	Kakulat	2

Kuvaaja Ala-Kulju Reino 1930, Hurrin isäntä ajelee vanhoilla närpesläisillä ajokärryillään,Museovirasto - Musketti, CCBY4.0 — Hurrin isäntä ajelee vanhoilla närpesläisillä ajokärryillään, Kuvaaja Ala-Kulju Reino 1930, , Museovirasto – Musketti, CCBY4.0

Kpl	Lasi- ja posliinitarvikkeet	Smk	pen
7	Lamppua	12
2	Karafiiniä CCBYND4.0 Turun museokeskus	1	50
7	Pulloa	2	50
10	Pientä pulloa	1
6	Lasivatia	2	40
1	Lasitouppi, (-tuoppi)		50
7	Lasikortteli (lasimuki)	1	40
10	Pikaria	1
	Seinälasia	10
1	Teekannu	1
7 par	Kahvikuppia	2
3	Kerma-astiaa	1
2	Sokeriastiaa	1
35	Talrikkiä (Lautanen)	5
5	Maitonekkaa	5
4	Lampunvarjoa		50
2	Yöastiaa	2
2	Pesuvatia pilkkuun	5	50
2	Touppia		15

Kpl	Puukaluja	Smk	pen
13	Myllytynnyriä	6	50
5	Ammesta	10
	Jyvämittoja	10
4	Laaria	100
1	Pohdin ym	3
5	Tiinua Kimpiastia; tiinu; taikinsaavi, CCBY4.0, Kansallismuseo	5
2	Kaljatynnöriä	4	0
1	Hana	1
2	Tyn. kalkkia	7
3	Leivunta	3
1	Juurihutikka Juuripytty; Juurihulikka taikina-astia taikinatiinu Talossa leivotaan , Kuvaaja Ala-Kulju Reino 1931, Museovirasto – Musketti, CCBY4.0	1
7	Tynnöriä	7
1	Wälppä kylvövakka (vas.), pohdin, välppä ja sihti, CCBY4.0, Museovirasto Musketti	1
3	Kangaspuut	20
16	Kaidesta Nauhapirta; Kaide Suorakaiteen muotoinen, yksipuinen, 11 pystyrakoa, 12 reikää.	10
3	Niidet Niisipuut, CCBY4.0, Satakunnan museo	3
1	Wyhdinpuut	2
4	Rukkia	12
2	Loukku Pellavaloukku, CCBYND4.0, Turun museokeskus	2
2	Lihta Esim. Pellavalihta	2

Laakson tyttäret Vimpelistä kutovat ja kehräävät, kuvaaja Ala-Kulju Reino 1931, Museovirasto – Musketti, CCBY4.0

Kpl	Huonekaluja	Smk	pen
5	Piironkia	85
1	Ruokakaappi	5
1	Kirjakaappi	3
1	Piippuhylly hylly; kulmahylly; piippuhylly	1
1	Isokaappi	30
1	Nurkkakaappi	3
2	Winkkaa Vinkka, työkaluja varten, seinään kiinnitettävä. Kansallismuseo	2
1	Hylly	2
3	Isokaappiromua	3
1	Pataarkku	2
2	Pesukaappia	5
3	Satulipeiliä	7
1	Sokerikone	2
10	Sohvaa	54	Video sivusta vedettävästä sängystä
14	Pöytää	36
2	Arkkua	5
2	Soutulavittaa Keinutuoli	10
36	Lavittaa	45
6	Penkkiä	12

Kpl	Waatteita	Smk	pen
5	Parjaa ilmeisesti tarkoittaa ”patjaa”	50
20	Tyynyä	40
5	Wällyt	50
4	Täkkiä	25
8	Loidetta (Leveä kangas)	14
14	Lakanaa	14
12	Pyhettä	3
3	Pöytätuukia	1	50
12	Kassia	12
20 kyyn	Kangasta	20
	Lattiamattoja	16	50
	Wainajan vaatteet	35
	Miehen pukuvaatteet	75
	Sekatavaraa	2
15	Säkkiä	6
	Lasikartiinia	16
1	Sateenvarjo	4
2	Suittet	6
3	Koirannahkaa	5
1	Kapsäkki Matkalaukku	7
4	Laukkua	4
	Nahkoja	33
25 Kgr	Ihraa	15
	Koppakaari (loput tavarat)	15