Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.
Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.
Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.
Tässä on linkki edelliseen osaan: ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 11 – ”Leipurin korkeuksiin nousu” ”
Edellisen osan lopussa elettiin vuoden 1918 loppua.
1919
Syksyllä 1919 Frans ja Amanda ja pojat Väinö ja Uuno muuttivat Amerikkaan.
21.9.1919
Heillä oli mukanaan lisäksi Fransin Olga sisar, poikien täti. Heidän määränpäänsä oli Detroit Michiganin osavaltiossa. Frans ja Amanda olivat 60 vuoden, Väinö 19 ja Uuno 17 vuoden ikäisiä.
He asettuivat asumaan Detroitin Highland Parkiin 287 Genava Avenuelle. He ostivat autotehtaitten viereen kaavoitetulta työläisasuinalueelta tyypillisen amerikkalaisen ”American Foursquare” -mallisen talon. Heillä oli kuitenkin edelleen asunto myös Helsingissä.
1920
1921
Fransilla ja Amandalla oli vielä asunto Helsingissä.
1922
Fransin patikointiliekki nousi uudestaan hiilloksilta vuonna 1922. Hän oli jälleen kymmenien amerikkalaisten ja suomalaisten lehtien palstoilla. Frans oli tuolloin 64 vuotias. Alla on esitelty niistä vain muutama.
Frans Emanuel etsi ja kenties löysi tuon Mr Olsonin ja sai palkintorahat. Vaikka, kyllä hän sen tiesi, että suurin palkinto häntä odotti kotona.
Hän sai kerättyä sievoisen summan viimeisestä esiintymiskierroksestaan ja korttien myynnistä. Tämän lisäksi hän oli syksyllä Suomesta lähtiessään myynyt hyvällä hinnalla Liisankatu 16:sta olevan asuntonsa. Frans asettui aloilleen ja seuraavat vuodet hän eli Amanda vaimonsa kanssa onnellisena elämäänsä, ja olipa hänellä talonsa terassilla kiikkustuolissa istuessaan muistelemista kerrassaan. Hän oli tyytyväinen, hän oli voittanut tuulimyllynsä.
1933
Frans Emmanuel Wettberg kuoli rauhallisesti rakkaan Amanda vaimonsa pitäessä häntä kädestä 7.2.1933 73 vuotiaana Highland Parkissa 287 Genava Avenuella.
–
–
Hänen kuolinsyynsä ilmenee alla esitetyssä todistuksessa.
Fransin vaimo Amanda Sofia nukkui ikiuneen 10 vuotta myöhemmin 83 vuotiaana 28.4.1943 kotonaan.
–
–
Jälkipuhe:
Olipa aikamoinen tarina. Nämä artikkelit Fransin ja hänen perheensä elämästä on laadittu perin löyhin lähtein. Se ei ole elämänkerta vaan yksi näkemys, kuva henkilöstä. Se on kuvaus ”oman elämänsä sankarista”. Frans oli henkilö, joka halusi olla aikanansa esillä, tulla hyväksytyksi ja kunnioitetuksi. Karistaa samalla lapsuuden ja menneisyyden taakat harteiltaan. Hän halusi myös rakastaa ja tulla rakastetuksi sekä elättää perheensä. Tässä kaikessa hän mielestäni onnistui omalla jäljittelemättömällä tavallaan.
Hän oli kaveri, joka hankki toimeentulonsa omalla persoonallaan, sanavalmiudellaan, nokkeluudellaan, rohkeudellaan, tempuillaan, röyhkeydellään, näyttelijän taidoillaan ja myös esitelmiensä mielenkiintoisella, ”uskomattomalla” sisällöllä, käyttäen hyväksi lehdistön sekä ihmisten uteliaisuutta. Hänelläkin oli vastustajat, jotka paheksuivat ja löivät kapuloita rattaisiin. Mutta, Frans, mitä hän siitä välitti, hän tokaisi arvostelijoilleen vain ”So what!” ja käveli eteenpäin. Niinpä, hänestä puhuttiin ja häntä seurattiin.
Tuo äskeinen kuulostaa todennäköisesti tutulta, sillä kaikkina aikoina, tänäkin päivänä, hänen laillaan toimeentulonsa hankkivia ja eläviä löytyy. Heitä on esillä joka päivä ja joka hetki ”somessa”, televisiossa, lehtien palstoilla ja esitelmöimässä näyttämöillä.
Eikä siinä ole mitään väärää.
Lopuksi laitan linkin kappaleeseen ”Smile”. Sen on säveltänyt toinen ”Maankiertäjä, tramppi” -hahmollaan maailmanmaineeseen kohonnut Charles Chaplin.
Sukututkimuksesta vielä sen verran, että kyllä Frans, ”oman elämänsä sankari”, osoittautui sukulaisekseni, äitinsä puolelta.
Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti alkaen vuodesta 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, miljööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 11 – ”Leipurin nousu korkeuksiin”
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe
Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs
sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :
01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille
Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto
Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua
Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018
Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.
”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut
Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.
Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885
Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.
© Jari J Tuomisto
"Mennyt ei ollutkaan mustavalkoinen" 