Maanviljelijä Aleksanteri Eliaksenpoika Ala-Kulju – Kuortaneelta

 

Talonpoikaispersoona, maanviljelijä, talous- ja kunnallismies, Aleksanteri Eliaksenpoika Ala-Kulju syntyi marraskuun 10.päivänä 1839 Kuortaneen Kuljussa. Hän vaikutti ja kehitti luottamustoimissaan Kuortanetta 1876 – 1915 eli noin 40 vuoden ajan. 
Aleksanteri eli lapsuutensa Ala-Kuljun vauraassa ja vilkkaassa pohjalaistalossa Alavudelle johtavan vanhan tien varressa, Kuortaneen Ylijoella Mäyryn kylän pohjoispäässä. Alla on esitetty pihan alue kartalta. Rakennuksia ei enää ole. Paikalla on nykyisin yksityinen omakotitalo.
Alla on piirroksiani Ala-Kuljun pihasta. Olen piirtänyt ne 3D -sovelluksella mukaellen Harri Ala-Kuljun omistuksessa olevia valokuvia. Rakennukset, rakenteet ja kasvit, jotka on valokuvista havaittavisssa ovat niillä paikoilla kun ne olivat kuvien ottohetkellä noin 1920-1930 luvuilla. Rakennuksia ei enää tänä päivänä ole. Tuulimyllyn ja riihen olen olettanut olevan noilla paikoilla kuin ne piirroksissani olen piirtänyt. Jos sinulla on tarkennettavaa ko.piiroksien suhteen, olen kiitollinen, jos otat yhteyttä.
1 alakuljunpihakuortane1900ukkospilvi
Ala-Kuljun piha ukkosen jälkeen joskus 1900 luvun alussa.
 
Ala-Kuljun 3 aittaa vasemmalla kuvassa on piirretty  Harri Ala-Kuljun omistamasta mustavalkoisesta valokuvasta noin vuodelta 1930. Nuo aitat sijaitsivat Aleksanterin ja Eveliinan syytinkituvan kohdalla tien toisella puolen. Näet nuo aitat tästä linkistä tarkemmin: ”Ala-Kuljun aitat”.

 
 Talo sisältä oli mitä ilmeisimmin järjestetty ja kalustettu ”yleisesti hyväksytyn” eteläpohjalaisen mallin mukaan, kuortanelaisittain sävyttämänä. Alla on muutama esimerkkikuva kaksifooninkisen talon sisältä. Ne ovat piirretty kuortanelaisen Pentti Koskelan talostansa Mäyryn kuvakirjassa piirtämän kartan mukaan.
talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakerta-1-001
9talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertatupa-001
Talon värikäs elämä ja työn arvostus, yhteiselo niin suuren sisarusparven kuin muiden talossa asujien sekä vieraiden kanssa loivat  Aleksanterille hyvän ja onnellisen kasvualustan. Kasvaminen tässä sosiaalisesti rikkaassa ympäristössä loivat vankan perustan myös hänen tulevalle työlleen Ala-Kuljun talon sekä kuortanelaisten hyväksi. Hän oppi diplomaattiseksi ja sosiaaliseksi. Lisäksi Aleksanteri halusi omaksua isänsä opit maataloudessa ja suuntasi mielenkiintonsa myös itsenäisiin luku ja kirjoitusopintoihin.

Kauhavan Sippola oli talo, josta 22 vuotias Aleksanteri löysi Hedvigin, tulevan vaimonsa. Hedvigin eli Hetan isä oli talollinen Yrjö Sippola ja äiti Susanna Amalia Matintytär omaa sukua Mäki-Marttila. Kosiomatkaa Kauhavalle kertyi vajaa 100 kilometriä, joka tuohon aikaan mentiin hevosilla. Hartaat pohjalaishäät pidettiin Kauhavan Sippolassa pääsiäisviikolla  2.4.1861.

Heta omasi eteläpohjalaisen huumorin, jos on uskominen kuortanelaisen muistissa olevaa tapahtumaa Hetasta. Sen mukaan silloin kun Hetaa lähdettiin tuomaan häiden jälkeen hevosen vetämässä hoijakalla Kauhavan Sippolasta uuteen kotiinsa  Ala-Kuljuun Kuortaneelle, Heta oli noussut ylös ja huutanut  kauhavalaisille: ” Hyvästi nyt Kauhavan köyhät!” Liekö totta, mutta tuossa on ainakin pieni esimerkki paikallisesta huumorista. Mainittakoon vielä se, että ”nuijapäällikkö” Jaakko Ilkka oli Hetan yksi esivanhemmista 8 sukupolvea aikaisemmin.

Siunattu oli heidän avionsa ja heille syntyi tyttöjä 4 ja poikia 4, Amalia vuonna 1863,  Juho vuonna 1865, Sanna-Liisa vuonna 1870, Aleksanteri vuonna 1871, Serafia vuonna 1873, Antti vuonna 1876, Vilho vuonna 1879 ja viimeisenä syntyi Helmi vuonna 1882.

Aleksanterin isä kuoli vuonna 1865, jonka jälkeen hän peri Kuortaneen Mäyryn kylässä sijaitsevan Ala-Kuljun maatilan isännyyden. Sen peltopinta-ala oli noin  50 hehtaaria (yli 100 tynnyrialaa) . Sen lisäksi siihen kuului laajat metsät.

Ala-Kulju oli vilkas paikka ja elämänmeno oli vireää. Ruokapöydässä istui monipäisen kotiväen lisäksi päivämiehiä ja monesti torppari emäntänsä kanssa. Usein ruokaa tarjottiin myös talossa asioiville. Talossa toimi myös kestikievari, joka toi väriä ja vilskettä elämiseen. Vieraita muun muassa majoitettiin, kestittiin ja heille järjestettiin kyytejä. 

Tämän kaiken lisäksi talon peräkamarissa toimi 10 vuotta Kuortaneen Säästöpankki. Talo oli myös postipiste, missä postipoika kävi keräämässä Kuljunpihan ja mäyryläisten kirjeet ja jatkoi edelleen Alavudelle.

Jälkipolville ei ole jäänyt paljoa muisteloita Ala-Kuljun talon elämästä, piikoineen, renkeineen ja eläimineen, mutta yksi Vaasa -lehden lehtileike vuodelta 1908 kertoo, että puolalaisvenäläisillä sotajoukolla oli myös oma hehkunsa kuortanelaisten, Ala-Kuljun ja mäyryläisten elämään. Aleksanteri eli nuoruuttaan sotilasmuistelon aikaan 1850 -luvulla. Voi hyvin ajatella, että muistelija voisi olla itse Aleksanteri.

Kuva: Sotilasmuistoja Kuortaneelta 03.03.1908   Vaasa no 25

  

Ala-Kuljun tilan elämä oli siis vilkasta ja värikästä. Siitä huolimatta tilan hallinto ja toiminta pysyivät Aleksanterin vankassa ja persoonallisessa otteessa. Ala-Kuljusta tuli 1800 –luvun loppuun mennessä edellä kerrotun hyörinän lisäksi Kuortaneen yhteisten toimien keskipiste. Sillä Aleksanteri oli Kuortaneen yhteisten asioiden hoitamisessa kyvykäs, aktiivinen ja arvostettu. Hänen aloitekykyä ja lahjakkuutta osoitti muun muassa se, että hän opetteli jo nuorena siihen aikaan harvinaisen luku- ja kirjoitustaidon. 

Tämän lisäksi hänen tietonsa karttui lukuharrastuksen myötä. Nämä avut, sekä persoona ja sosiaaliset kyvyt vaikuttivat siihen, että hän sai nopeasti useita luottamustoimia. Hänet mainitaan Kuortaneen kuntakokouksen johtajana, joka oli nykyisen kunnanvaltuuston edeltäjä, kunnan varaesimiehenä ensi kertaa 36 vuotiaana 8.4.1876, kun silloiselle varsinaiselle kuntakokouksen johtajalle lukkari Herman Klemetille haettiin kunniamerkkiä. Hän johti ensi kertaa kuntakokousta varsinaisena puheenjohtajana 25.4.1881, pääasia kokouksessa oli Kuortaneen kansakoulun perustaminen, jota hän lujasti kannatti.  

Kuva: 03.12.1907   Vaasa no 137

Kuortaneen kuntakokouksen puheenjohtajan nuija oli hänen kädessään noin 30 vuotta.

Häntä arvostettiin myös keisarin taholta. ”Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on suvainnut myöntää  pääsiäiseksi vuonna 1910 kuntakokouksen esimies Aleksanteri Ala-Kuljulle kultamitalin ritarikunnan nauhassa rinnassa kannettavaksi ”, kuten Vaasa -lehti asiaa 3.05.1910 uutisoi. 
Kuva: Keisarillinen arvonosoitus  03.05.1910   Vaasa -lehti no 4
Kuva:  12.11.1907   Vaasa -lehti no 128
 

Hän oli myös perustamassa Kuortaneen Säästöpankkia 1901 ja toimi sen puheenjohtajana vuoteen 1915. Hän oli lisäksi mukana monissa muissa kunnan ja seurakunnan luottamustoimissa. 

Aleksanteri oli myös lahjakas ja aktiivinen maatalouden saralla. Ala-Kuljussa kasvatettiin myös perunaa. Alla olevassa kuvassa Kuortaneen ”perunaherra” Aleksanteri esittelee peruna-aarraansa.

 

Kuva: 15.12.1893   Suomalainen-lehti no 146

Hän seurasi kehitti etujoukossa omalla tilallaan maatalouden uudistuksia, joita sitten otettiin käyttöön muuallakin Kuortaneella. Yksi osoitus Aleksanterin aktiivisuudesta oli Läänin maanviljelysseuran johtaman kiertävän karjakkokoulun järjestäminen hänen talossaan vuonna 1894.  Aleksanteri hoiti myös vuonna 1902 perustetun Kuortaneen maamiesseuran puheenjohtajan tehtäviä yli 10 vuotta. 


Kuva: Kuortaneen maamiesseura 12.12.1908   Vaasa no 142A

Aleksanteri käynnisti Kuortaneen pitäjässä meijeritoiminnan.  Mäyryn kylälle, Kuhalammen töyräälle, vuonna 1887 perustettiin Meijeri Oy (Lyytin Meijeri). Kuortanelaiset vastustivat kovasti meijerin tuloa. Heidän mielialojaan kuvaa Klemetti hyvin kirjassaan: ”Mikä viha ja halveksuminen ensin alussa, kun väen piti ruveta nauttimaan ’meijerilitkua’; monin sadatuksin toivottiin koko laitos Kuhanjärveen!” Meijeri kuitenkin tuli myös Kuortaneelle ja Aleksanteri oli isännöitsijänä meijerissä koko 20 vuotta kestäneen toiminnan. Tämän jälkeen, vuonna 1906, hän oli käynnistämässä myös Kuortaneen Osuusmeijeriä. Aleksanteri oli käynnistämisen jälkeen Kuortaneen Osuusmeijerissä toivottuna hallituksen jäsenenä.

Hedvig vaimon kuolema ja sen tuoma suru kosketti syvästi sekä lamaannutti Aleksanterin ja lapsien elämän kesäkuussa vuonna  1892.

Rakastettua ”Hetaa” jäivät läheisimpinä suremaan Aleksanteri ja heidän lapsensa;  Maija Amalia, Juho, Sanna Liisa, Aleksanteri, Hedvig Serafia, Antti Eemeli, Vilho Erland ja  Helmi.
Noin viiden vuoden kuluttua Aleksanteri avioitui Eveliina Poikosen, os Ojalan kanssa, josta avioliitosta heille syntyi vuonna 1898 Reino poika. Aleksanterilla ja Eveliinalla oli tapana kutsua lapset perheineen  Ala-Kuljuun joulunviettoon. Lapsia vilisi jouluna Ala-Kuljun kartanolla ja heitä oli siellä jopa 70  ja vanhemmat vielä siihen päälle!  Usein siellä olivat myös Aleksanterin tytär Sanna-Liisa, os. Ala-Kulju,  ja Juho Tuomisto sekä heidän lapset:  Aino, Lilja, Martta ja Susanna  sekä nuorimmainen Jussi.

Laajassa perhepiirissään rakastettu talonpoikaispersoona, kuortanelaisten arvostama ammatti-, talous- ja kunnallismies, Aleksanteri Ala-Kulju kuoli 27.12.1924. Hän jätti jälkensä kuortanelaiseen elämänmenoon.


 

 

Lähteet:                

Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin, Heikki Klemetti

Kuortaneen Kirja, Kyrönmaa XIV

Veikko Pirilä, Maakuntapatriootit: Reino Ala-Kulju ja Matti Laurila

Sanomalehdet : Vaasa – ja Suomalainen -lehti, Kansalliskirjasto, digitoidut aineistot

Ruona: Ruonan Rinki ry 2013

fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_historian_aikajana

Mäyryn alueeen kuvakirja 2007

 

 

©Jari J Tuomisto

Mainokset
Maanviljelijä Aleksanteri Eliaksenpoika Ala-Kulju – Kuortaneelta

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Sisällysluettelo

Piirros Kuortaneen pappilan puutarhasta vuodelta 1928

Tämän puutarhaluonnostelun perustana on Jenny Elfvingin Kuortaneen vanhan pappilan kadonneesta puutarhasta piirtämä kartta sekä hänen artikkelinsa ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha”. Se on julkaistu Kansan Kuvalehdessä vuonna 1928.

Hän kuvailee lehden numeron 45 sivulla 3 puutarhan yleisilmettä muun muassa näin: ”… joka tämän puutarhan kesällä näkee, joutuu kokonaan sen lumoihin. Tuo mahtava kasvullisuus herättää kunnioitustamme, ja idyllimäinen kodikkuus saa meidät unohtamaan mahdollisia tyylipuutteita. Selvästi huomaa, että puutarha on peräisin hyvin vanhoilta ajoilta, jolloin harvassa paikassa meidän maassamme vielä harrastettiin puutarhakauneutta. ”

Puutarhaelfvingkuortane-001

Halusin tietää enemmän tästä puutarhasta. Tutustuttuani Jenny Elfvingin ajatuksiin sekä muihin lähteisiin innostuin luonnostelemaan Kuortaneen vanhan pappilan puutarhaa laskelmin ja piirroksin. Mietin myös mitä kasveja siellä oli mahdollisesti kasvanut tuohon aikaan. Laadin kasviluettelon ja niiden kustannusarvion nykyhinnoin. Piirsin lopuksi perenna- ja kesäkukkaistukset kuhunkin kartan osoittamaan istutuspenkkiin.

1b Kuortanevanhahaapaniemipappila

Takaisin alkuun

Puutarhan perustamisajankohta

Vaikka tuossa vuonna 1928 laaditussa artikkelissa ruustinna Signe Soini sanoo ensiksi puutarhan perustajana olleen kirkkoherra Stenbäckin 1800 -luvun alussa, otaksuu hän sen kuitenkin perustetun jopa 1700 -luvulla.

Voi hyvin olla, että puutarha on perustettu samana aikana, jolloin kartassa oleva pappilarakennus on rakennettu, eli noin 1779. Tuolloin Kuortaneen kappeliseurakunnan kappalaisena oli Johan Reinholm. Hän oli virassaan vuodesta 1779 kuolemaansa vuoteen 1793. Hän ja muut seurakuntien papit suomen niemimaalla saivat tuolloin, ja aina 1920 -luvulle saakka, osan ”palkastaan” kasvattamalla muun muassa keittiökasviksia puutarhassaan. Reinholm opiskeli Turussa. Voi hyvin otaksua hänen saaneen puutarhan pidosta oppia pappi ja kasvitieteilijä, professori Pehr Kalmilta, joka vaikutti siellä samaan aikaan. Kalmia voinee pitää suomalaisen ”puutahanpidon isänä”. Hän oli ruotsalaisen Carl von Linnén oppilas. Tällä hyödyn aikakaudella perustettiin puutarhoja pappiloiden yhteyteen yleisesti.

Voi hyvin kuvitella Kuortaneen seurakunnassa kirkkoherrana 1807 – 1823 olleen Carl Fredrik Stenbäckin ja hänen jäljessään papilaa virkatalonaan pitäneiden jatkaneen ja kehittäneen edelleen tätä puutarhaa.

Takaisin alkuun

 Luostarimallinen puutarha ja siellä viljellyt kasvit

Kuortaneen vuoden 1928, kirkkoherran, rovasti Eevertti Soinin puoliso, ruustinna Signe Soini oli käynyt tässä puutarhassa 40 vuotta aikaisemmin eli noin vuonna 1888. Tällöin hän kuvaili puutarhaa näin: ”… koko etelänpuoleinen puutarha-alue oli neliöinä (6 neliötä)…” (Kansan kuvalehti nro 45 1.1.1928 s 3-4).

Puutarha oli kuvailun mukaan tuolloin tyyliltään niin kutsuttu ”luostarimallinen”. Se oli lähes puhdas hyötypuutarha.

4 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001
PAPPILAN PUUTARHA VUONNA 1888 Tyyliltään nk. ”luostarimallinen” lähes puhdas hyötypuutarha Viljelyruudut on voitu jakaa esimerkiksi kuvan mukaisesti.

Puutarhassa viljeltiin tuolloin 1700 -luvun lopulla ja aina 1800 -luvun puoliväliin ”hyötykasveja” ja koristeellisuus oli toisarvoista. Siellä viljeltiin mahdollisesti muun muassa alla lueteltuja kasveja:

Lääke- ja rohdoskasveja, kuten esimerkiksi

  • palsternakka
  • salvia
  • sinappi
  • viiniruutu
  • karvasohdake
  • valerianan juuri
  • kamomillaasaunio
  • latva- ja maaartisokka
  • retiisi
  • kurkku
  • kurpitsa
  • litulaukka
  • keltamo
  • kyläkellukka
  • maahumala
  • pietaryrtti
  • pioni

5 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001

Leikkokukkia, kuten esimerkiksi

  • Keltareseda
  • Hajuherne
  • Unikko

Keittiö- ja maustekasveja, kuten esimerkiksi

  • nauris
  • avomaan kurkku
  • pinaatti
  • retikka
  • punajuuri
  • porkkana
  • lanttu
  • sipuli
  • pensaspapu
  • sokuriherneitä
  • silpoherneitä
  • sokuriherneitä
  • parsa
  • peruna
  • selleri
  • palsternakka
  • tilli
  • persilja

Marjapensaita, kuten esimerkiksi

  • karviainen
  • mustaherukka
  • punaherukka
  • vadelma
6 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001
Marjapensaita esim. karviainen, mustaherukka, punaherukka, vadelma
Takaisin alkuun

Luostari-maisematyylinen puutarha

Ruustinna Signe Soini kertoo: ”… Näistä kahdesta etumaisesta neliöstä oli myöhemmin muodostettu nykyiset neljä epäsäännöllistä nurmikkoa, joita halkaisevat sivulle päin kulkevat kapeat kaarevat tiet. (Vanhan»maisematyylin» vaikutusta.Ks. karttaa!) ” (Kansan kuvalehti nro 45 1.1.1928 s 3-4)

Kuortaneen vanhan pappilan puutarha on ollut vuonna 1928 lähinnä niin kutsuttu ”luostari-maisematyylinen”. Sen etuosaa on muutettu edellä olevasta ”puhtaasta” luostarityylistä 40 vuoden aikana eurooppalaisen ja englantilaisen maisematyylivirtauksen ja muodin mukaiseksi. Kauneusarvot muuttuivat näin myös Kuortaneen vanhan pappilan puutarhassa ”romanttisemmiksi” 1800 -luvun lopun ja 1900 -luvun alun aikana.

3 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001
PAPPILAN PUUTARHA VUONNA 1928 ”Luostari- ja maisematyylinen”, jossa aikaisempaa enemmän ulkoista näyttävyyttä ja viihtyisyyttä lisääviä elementtejä Viljelyruudut on voitu jakaa esimerkiksi kuvan mukaisesti.

Takaisin alkuun

Puutarhan puut

Jenny Elfving kuvailee puutarhan puita ja syreenipensaita muun muassa näin : ” …tuomia siellä täällä rajalla, komeita haapoja ja pihlajoita … syreenejä on paljon, yksi syreenikuja on metsäinen, rakennuksen eteläreunassa on pitkin seinustaa kulkeva syreenirivi, jokin hopeakuusi… länsinurmella on 3 isoa omenapuuta 1895 ja 1900. Taustassa itäpuolella kasvavat suuret koivut…koko pitkän kujan muodostavat ensisijassa tuomet, välillä on muitakin puita. Tuomet ovat kerrassaan valtavat ja kukkivat aivan valkoisenaan. Ne ojentavat oksansa katoksi polun yli. …komeita jättiläiskoivuja …

7 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001

Hedelmäpuut, koristepensaat ja köynnökset

uusi koristepensaat

  1. Papulanruusu Rosa ’Papula’
  2. Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia ’Plena’
  3. Suviruusu Rosa ’Poppius’
  4. Hapankirsikkapuu Prunus cerasus
  5. Pihajasmike Philadelphus coronarius
  6. Lehtokuusama Lonicera xylosteum, Koiranheisi Viburnum opulus tai Tuoksuvatukka Rubus odoratus
  7. Neidonruusu Rosa ’Maiden’s Blush’
  8. Pohjolan Kuningatar kurtturuusu Rosa rugosa ’Pohjolan Kuningatar’
  9. Valamonruusu ’Rosa ’Splendens’
  10. Kirjoapteekkarinruusu Rosa Mundi
  11. Terttuselja l. euroopanterttuselja Sambucus racemosa
  12. Imukärhivilliviini Parthenocissus quinquefolia
  13. Antonovka omenapuu Malus domestica ’Antonovka’
  14. Siperianomenapuu Malus prunifolia
  15. Valkea kuulas omenapuu Malus domestica ’Valkea Kuulas’

9 b Kuortanevanhahaapaniemipappila-001.jpg

Takaisin alkuun

Kesäkukka- , köynnös- ja perennaistutukset

Puutarhan perenna- ja kesäkukkaistutuksissa käytettiin monivuotisia kukkia eli perennoja sekä yksivuotisia kukkia. Niitä aseteltiin perennojen lomaan ja yksittäisryhmiin. Ne toivat väriä puutarhaan koko kesäksi.

Jenny Elfving kuvailee artikkelissaan puutarhan kukkia esimerkiksi näin: ” … Keskipyörylää lukuunottamatta on kukkia monenlaisissa sommitteluissa, kuten pyörylöissä, nauhoissa y. m. … Keskikäytävän varrella sijaitsevat suoraviivaiset pionisarakkeet. .. Komeina esiintyvät jo yksin pionit, kuten näemme kuvasta. Uhkeat dahliat ovat rehevyydessään ja kukka runsaudessaan vertaistaan vailla. Erillisryhminä näemme ukonhattuja (Aconitum), unikkoja (Papavor collosseum), liljalaatuja, pioneja sekä ruusuja. Narsissikimppuja nousee alkukesällä palopaikoistaan. Ne ovat näinkin pohjoisessa hyvin kestävät, talveksi lehdillä peitettyinä. Yksivuotisia kukkia on kuitenkin eniten, ja ne antavat tähe pienelle alueelle suurimman loiston. Kuistia peittää villiviini, joka sekin on hyvin kestänyt sen jälkeen kun sitä on alettu ottaa alas talveksi.”

Mieleeni tuli muutama kysymys. Mitä perennoja noissa vanhan pappilan puutarhan istutuspenkeissä 1900 –luvun alussa tarkemmin oli ja miltä ne näyttivät? Mitä niiden istutus nykyään maksaisi? Innostuin luonnostelemaan nuo istutukset, suunnittelemaan kasvit ja laskemaan niiden kustannusarvion. Esitän luonnosteluni, jotka ovat kuvitteellisia ja niille löytyy jokaisen istuttajan oma vaihtoehto. Perustana olen käyttänyt Elfvingin kertomaa ja piirtämää karttaa, viitekirjallisuutta sekä puutarha-alan koulutustani. Olen pyrkinyt suunnittelemaan 1800 – 1900 -luvun alun aikaisia kasvilajeja. Kasvilajikkeet saattavat olla myöhemmin jalostettuja.

1a Kuortanevanhahaapaniemipappila

1c Kuortanevanhahaapaniemipappila

Takaisin alkuun

Yksittäispiirroksia suunnitelman perenna- ja kesäkukkaistutuksista sekä kustannusarvio

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

Karttaperennatkoristepensaatkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

10 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001.jpg

©Jari J Tuomisto

©Jari J Tuomisto

©Jari J Tuomisto

Takaisin alkuun

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

4 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

5 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

6 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

Takaisin alkuun

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

7 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

8 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

9 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

10 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

Takaisin alkuun

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

11 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

12 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

Takaisin alkuun

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

13 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

14 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

15 pieni pyörylä-001.jpg

 

Perenna- ja kesäkukkaistutusten kokonaiskustannukset

Perenna- ja kesäkukkaistutusten kasvien hinnat on valittu satunnaisesti verkossa löytyvistä tämän hetken toimittajien tarjoushinnoista. Kesäkukkien ja perennoiden osuus Kuortaneen vanhan pappilan kuvitteellisista istutuksista olisi 24.3.2018 yhteensä noin 2767 euroa.

Jos aiot perustaa noita ”pappilakukkapenkkejä” tai yhden tai useamman niin niin voit vaikuttaa hankintojen kustannuksiin esimerkiksi pyytämällä tarjoukset useammalta toimittajalta. Myös tuttavilta ja harrastajilta voi saada edullisesti suunnitelman kasveja tai vaihtoehtokasveja. Jos käytät vaihtoehtoja, niin niiden on hyvä olla yhteneviä värinsä, kokonsa, kasvupaikka-ja kasvualustan vaatimuksiensa sekä kestävyytensä suhteen.

1b Kuortanevanhahaapaniemipappila

Kuortaneen vanhan pappilan puutarha sijaitsi kasvuvyöhykkeellä, jota pidetään IV-vyöhykkeenä.

Takaisin alkuun

Kirjallisuusviitteet ja verkkolinkit

Käytin apunani tähän artikkeliin muun muassa seuraavia teoksia. Olen laittanut verkossa oleviin viitteisiin linkin:

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha”: Kansan kuvalehti nro 45 1.1.1928 s 3-4 Kansalliskirjasto Digitoidut aineistot

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Maisema- eli luonnonmukainen puutarha, Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maisemapuutarha

Eurooppalaisen keskiaikapuutarhan soveltaminen nyky-suomeen, HAMK opinnäytetyö Siiri Soittila v. 2012

Suomalaista puutarhataidetta: Jenny Elfving, Otava v.1929

Patruunan puutarha: Tiina Koskimies, v. 2009

Pappilan puutarhassa: Tiina Koskimies ja Maarit Knuuttila, v.2007

Suomalainen perenna käsikirja: Antti Riikonen, v. 2010

Puutarha kukkii: P Hertle, P Kiermeier, M Nickig, suomen oloihin soveltanut Pentti Alanko v.2004

Kokonaisnäkymät ja kuvaotokset tästä puutarhasta jäävät seuraavaan osaan.

Takaisin alkuun

©Jari J Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila

Sisällysluettelo

Vanhan pappilan virkatalo eli ”puustelli”

Kuortanehaapaniemivanhapappila
Kuortaneen vanha pappila Haapaniemessä vuonna 2015.

Kuortaneen vanhan pappilan päärakennus, puustelli, sijaitsee Haapaniemessä. Se on rakennettu Museoviraston mukaan vuonna 1779.

Sen sisälle johtavalla kuistilla on ollut vielä 1940 -luvulla aumakatto, joka loi rakennuksen julkisivulle lähinnä kustavilaisen ilmeen. Tämä tyyli ajoittuu rakennuksen perustamisen aikaan. Kuistin aumakattoa on remontoitu tuon jälkeen ”yksinkertaisemmaksi”.

Kuortanevanhapappilahaapaniemipi
Kuva Kuortaneen vanhan pappilan kuistin katosta vuodelta 2015.

Kuistin kattorakenteeseen kuului valokuvan mukaan 1940 -luvulle asti aumakatos. Se antoi rakennuksen julkisivulle kustavilaisen ja ehkä kristillisen ilmeen. Olen mallintanut kuistin Erkki Ala-Könnin 1940 -luvulla ottaman kuvan perusteella.

haapaniemipappilakuistiaumakattokuortane1
Kuortaneen vanhan Haapaniemen pappilan kuisti entisessä ulkoasussaan mallinnettuna vanhasta valokuvasta.

Kuortaneen vanha pappila on rakennettu ”kruunun” virkatalosta antamien ohjeiden mukaan karoliiniseksi keskeissalirakennukseksi. Siinä rakennuksen keskellä on eteinen ja sali sekä sen molemmin puolen kamarit ja keittiö. Kuortaneen vanha pappila on näin ainutlaatuinen karoliininen pappilarakennus Suomessa. Tätä 1700 -luvun rakennusta on koristeltu todennäköisesti myöhemmin 1800 -luvun alkupuolella komealla katetulla näköalaterassilla tai -parvekkeella, josta johtivat portaat sitä vielä 1920 -luvulla ympäröineeseen puutarhaan.

haapaniemen-pappila-jarven-puolipi

Näköalaterassi

Pappilan järvenpuoleinen terassi on oivalla paikalla. Siihen paistaa etelästä aurinko. Terassilta aukeaa katsojan silmiin järven rantalehto ja takaa Kuortanejärven ulappa. Vastarannalla siintää Kuortaneen kirkon torni ja risti. Sitä voi nimittää myös ”näköalakuistiksi”.

3_KuortaneHaapaniemivanhapappilaterassiempire1830

Näköalaterassi on empire tyylinen. Sen mukaiset rakennelmat ajoittuvat maassamme 1830 jälkeiseen aikaan. Samaan aikaan tai myöhemmin pappilaan on rakennettu myös lisäsiipi sen pohjoispuolelle. Vaikutelma terassista on juhlallinen ja kristillinen. Sen tyylissä on jäljitelty kreikkalaista pylvästemppeliä ja roomalaista sotapäällikön telttaa. Rakennuksen arkkitehtuuri on suoraviivainen ja sitä kattaa laakea aumakatto. Siinä on tilaa myös pienelle puutarhapöydälle ja tuoleille.

Kuortaneen Haapaniemen pappilan terassi edustaa siis lähinnä 1830 -luvulla alkanutta empiretyyliä muun muassa pylväineen ja aumakattoineen. Sitä voi pitää itsenäisenä työnä koristeellisena ja kaunispiirteisenä. Voi toisaalta myös ajatella, ettei terassin tyyli ”istu” koko rakennuksen tyyliin ja kokonaisuuteen.

Haapaniemikuortanepappilanterassi1-001

Tätä arvioidessa täytyy kuitenkin muistaa, että tähän terassiin ja sen käyttöön on liittynyt 1800 -luvulla yksi maamme ensimmäisistä ja arvostetuimmista pappilan puutarhoista. Voi kuvitella, että terassi liittyi niin pappilarakennukseen kuin siitä aukeavaan puutarhaan. Se kuvasti sitä ympäröivän puutarhan ja siitä edelleen aukeavan luonnon sydäntä. Se oli , kuten 1600 -luvulta lähtien ajateltiin pappilan puutarhan olevan, Jumalan luoman paratiisin esipiha, jotka ylisti Kaikkivaltiaan kunniaa ja kasvatti ihmisen onnellisuutta.

Terassia ympäröivä puutarha

Puutarha terasseineen ihastutti muun muassa puutarhaopettaja ja puutarhakoulutuksen uranuurtajaa puutarhakoulun johtaja, hortonomi Jenny Elfvingiä 1900 -luvun alkupuolella. Hän sanoi puutarhan edustavan keskiaikaista luostarityyliä. Hän laati pappilan puutarhasta ja sitä ympäröivästä idyllistä artikkelin Kansan kuvalehteen vuonna 1928. Alla on esitetty Jenny Elfvingin 1920 -luvulla piirtämä kartta tästä puutarhasta. Se perustuu sekä hänen katselmukseensa että kirkkoherra rovasti Eevertti Soinin vaimon Signe Soinin kanssa käymiin keskusteluihin. Niiden perusteella Elfving arvioi puutarhan perustetun 1800 -luvun alkupuolella tai jopa 1700 -luvun lopulla.Puutarhaelfvingkuortane-001

Pappilan ja sen terassin sekä siihen liittyvän puutarhan muodostamassa kokonaisuudessa on tyylejä eri aikakausilta. Vanhan pappilan ilme oli monipuolinen ja täynnä yksityiskohtia.

VanhaPappilaKuortaneHaapaniemiElfvingTuomisto-001

Alla on esitetty piirrosluonnosteluni muutamasta näkymästä Kuortaneen vanhan pappilan takapihalla 1900 -luvun alussa keväisen kesän aikaan. Olen käyttänyt piirrokseni perusteena Jenny Elfvingin edellä mainitussa vuoden 1928 artikkelissa mainitsemia kasvilajeja sekä puutarhan pohjapiirrosta.

6 Nauhat keskikaytava-001

4e Kuortanevanhahaapaniemipappila1-001.JPG
”… rakennuksen eteläreunassa on pitkin seinustaa kulkeva syreenirivi, jonka edessä on vaaleanpunaisia kerrottuja puistoruusuja… puutarhan etuosaan on koottu ylenpalttisesti kukkia ja pensaita” kuvailee hortonomi Jenny Elfving vuoden 1928 artikkelissaan Kuortaneen vanhan pappilan puutarhasta.

3c Kuortanevanhahaapaniemipappila-001

Pappilan tyylin ja puutarhan vaikutus Kuortaneella

Pappila, terassi ja puutarha ovat mitä ilmeisimmin aiheuttaneet aikakaudellaan 1700 -luvun lopulta, aina 1900 -luvun alkupuolelle asti, mielenkiintoa, ihastusta ja puhetta kuortanelaisten tervalla vaurastuvien talonpoikien ja muiden ihmisten keskuudessa. Ei sovi unohtaa sitä, että asumisessa 1800 -luvulla oltiin vielä siirtymässä niin Kuortaneella kuin muualla rakennuksien multipenkeistä kivijalkaan, savutuvista uloslämpiäviin savupiipullisiin leivinuuneihin sekä malka- ja olkikatoista pärekattoihin. On ilmeistä myös, etteivät kaikki seurakuntalaiset katsoneet hyvällä pappilan, ehkä jonkun mielestä, ”pröystäilevää ja hienostelevaa” ulkonäköä.

Uskon pappilan ulkoasun yksityiskohtineen olleen yhtenä esimerkkinä ja vaikuttimena 1700 -luvun lopulta lähtien Kuortaneen kaksifooninkisten talojen sekä alueen huvilarakentamisen tyyliin sekä pihapuutarhojen syntyyn. Voi asia olla myös toisinpäin eli seurakuntalaiset rakensivat pappilallensa sellaisen näköalaterassin tai -kuistin kuin tervalla vaurastuneiden varakkaimpien talonpoikien toinen toistaan komeampiin pohjalaistaloihin oli tuohon aikaan tapana rakentaa.

haapan-kuortanepappilan-takapiha-jari-j-tuomistopi
Kuvassa Kuortaneen vanha pappila ja sen takapiha Haapaniemessä vuonna 2015. 1700 -luvun lopulta lähtien tämän ”takapihan” täytti kaunis pappilan puutarha. Puutarha on poistettu ja tilalla on nurmikko. Näköalaterassin edessä kasvavat nykyään sembramännyt, jotka estävät näkymän rantalehtoon ja järvelle.

Jäljelle jäänyt vanhan pappilan ”elävä henki ja kauneus”

Olen oivaltanut mielestäni tätä artikkelia kirjoittaessani hitusen siitä, miksi Haapaniemessä sijaitseva vanha pappila on monelle nykypäivänkin kuortanelaiselle ja minulle kesäkuortanelaiselle tärkeä ja ehkä ”salaisen” lumoava paikka. Sen hengestä ja kauneudesta on jotain jäljellä. Jenny Elfvingin pohjapiirros sekä artikkeli puutarhasta antaa mahdollisuuden kuvitella tuo hänen sanoin ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha”. Eikä tässä pappilan puutarhassa vähintä osaa näytellyt tuo siitä jäljelle jäänyt ”Kuortaneen vanhan pappilan näköalaterassi”.

Olen luonnostellut piirroksilla tätä kadonnutta puutarhaa Esittelen niitä artikkelissani: ”Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua”

Lisää tietoa Kuortaneen Haapaniemen vanhasta pappilasta saat lisäksi muun muassa näistä lähteistä:

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Kevään ja kesän kukat 1900 -luvun alussa – Pihapiiri ennen osa 9, artikkeli Jari Tuomisto

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa , artikkeli Jari Tuomisto

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla lisää kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

© Jari J Tuomisto

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen  ikkuna   

Pappilan paikan valinta

1aHaapaniemikuortanevanhapappila1700
Kuvitettu Kuortaneen vanhan pappilan portti ja kuusikoivukuja Haapaniemeen ennen 1900 -lukua.

Pappilan paikka valittiin 1600 -luvulla Haapaniemeen sen luonnonkauneuden ja sijaintinsa takia.  Se sijaitsi nimittäin perustamisensa aikana tärkeän Uusikaarlepyyn ja Ruoveden välisen tien varrella. Kuortaneen kirkkoon oli matkaa maanteitse 8 kilometriä ja järven poikki noin kolme kilometriä. Vaikka kirkko ja kylä eivät olleet aivan pappilan läheisyydessä se päätettiin kuitenkin perustaa sinne. Myös sillä, että Haapalan isäntä suostui tai tarjoutui antamaan niemen seurakunnan käyttöön lienee ollut päätöksen teolle tärkeää. Antoiko kirkko ja seurakunta maallista vastiketta Haapalan isännälle, en tiedä. Pappila on ollut Haapaniemessä vuodesta 1663 lähtien. Viimeisin pappilarakennus sinne on rakennettu vuonna 1779. Sitä on todennäköisesti rakennettu lisää tai peruskorjattu vuonna 1811.

vanhakartta-haapaniemipappila

 6Haapaniemikuortanevanhapappila1700-001

 

Pappilan rakennukset

Heikki Klemetti antaa ymmärtää, että Haapaniemen ensimmäinen asuirakennus lienee toiminut myös kappalaisen pappilana 1660 -luvulta lähtien. Olen piirtänyt pappilarakennuksen Heikki Klemetin kirjassa ”Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin” olleesta valokuvasta. Alussa siinä lienee ollut malkakatto ja se on ollut puun värinen eli harmaa.

9Haapaniemikuortanevanhapappila1700
Kappalaisen pappila sijaitsi Kuortanejärven rannalla. Sinne kuljettiin niin veneellä kuin tietä pitkin jalan tai hevosen kyydissä. Kirkkoveneet  ovat tässä kuvassa valmiina viemään pappia ja hänen seuruettaan järven selän yli Kuortaneen kirkkoon. Monesti kävi kertoman mukaan niin, että pappi ”piti perää” ja muut soutivat.

 

vanha-pappila-haapaniemi-kuortane
Kuva: Kuortaneen pappilan entinen ”vähäpuoli” Lakajoen sahalle siirrettynä. Se oli ennen korkeammalla kivijalalla. Ikkunat oli pienemmät ja oven edessä portaitten kate. Todennäköisesti tämä rakennus on ollut aikanaan kappalaispapin ja hänen perheensä asuinrakennus. Lähde: Kuortaneen Vaiheita sanoin ja kuvin. Heikki Klemetti,v.1935. 

Haapaniemen ensimmäinen asuirakennus lienee toiminut myös kappalaisen pappilana 1660 -luvulta lähtien. Olen piirtänyt pappilarakennuksen Heikki Klemetin kirjassa ”Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin” olleesta valokuvasta, jossa on hänen tietonsa mukaan  Haapaniemen ensimmäinen asuinrakennus. Alussa siinä lienee ollut malkakatto ja se on ollut puun värinen eli harmaa. Malka- ja turvekatto olivat yleisiä kattorakenteita Kuortaneenkin rakennuksissa tuohon aikaan. Pärekatot yleistyivät vasta 1800 -luvun lopulla.

haapaniemipappila160014-001

Puutarha oli alussa lähinnä kasvatuspaikka yrtti- ja lääkekasveille. Hyödyn aikakaudella 1700 -luvun lopulta lähtien alettiin pappiloissa yhä enemmän viljelemään myös ”keittiökasveja”, kuten muun muassa marjapensaita, perunaa ja erilaisia juureksia. Myös koristekasveja; puita ja pensaita sekä perennoita, alettiin kasvattaa siellä. Kuortanelaiset saivat vaikutteita tästä puutarhan pidosta.

Minulla ei ole varmaa tietoa, mitä ja minkälaisia rakennuksia ja niiden huonejakoja Haapaniemessä oli 1600 – ja 1700 -luvuilla. Niistä ja niiden ryhmityksestä saa jonkun käsityksen, jos oletetaan niin, että pappilassa täytyi olla toimeentulon takia lähes samat rakennukset kuin itsenäisessä talonpoikaistalossa tuohon aikaan . Asuinrakennuksina oli kappalaispapin ja hänen perheensä ”virkatalo” sekä pappilan piikojen ja renkien asuinrakennuksena savupirtti ja -tupa yhdistelmärakennus päärakennuksen Hiironniemen puolella.  Savupiipulliset asuinrakennukset olivat tuolloin vasta leviämässä yleisempään käyttöön suomen niemimaalla. Niitä oli ensimmäiseksi kartanoissa, pappiloissa ja muissa virkataloissa sekä varakkaammissa taloissa.

Llisäksi siellä täytyi olla muun muassa navetta, talli, lampola ja  polttopuuvarasto. Aittoja oli muun muassa viljavarastoksi, oluen panemiseen ja asumiseen sekä vieraiden majoittamiseen. Sepän paja sekä tuulimylly olivat kauempana. Pyykit pestiin rannassa.

7Haapaniemikuortanevanhapappila1700

Jos pappilassa oli oma riihi, niin sen paikka lienee ollut koivukuusikujan toisella puolen keskeisellä paikalla pappilan viljelyksiä. Riihitys voitiin tehdä myös naapurin isännän riihessä, joko Haapalassa tai Hiironniemessä.

Riihi5jarituomisto-001
Nestorintuvan luovariihi 1600 -luvulta sijaitsi pappilan naapurissa Hiironniemessä.

Alla on muutama piirroskuvani vanhan ”kappalaisenpappilan” 1600  – 1700 luvun kuvitellusta pihapiiristä.

3Haapaniemikuortanevanhapappila1700-001

4Haapaniemikuortanevanhapappila1700-001

 

5Haapaniemikuortanevanhapappila1700

Sitten, Museoviraston mukaan, vuonna 1779, rakennettiin uusi pappilan päärakennus, joka on esitetty alla olevassa kuvassa. Se rakennettiin noin 20 – 30 metriä aikaisempaa kappalaisen pappilarakennusta ylemmäs rannasta. Voi hyvin uskoa, että tuo vanha kappalaisen pappilana ollut rakennus purkunsa jälkeen siirrettiin ja rakennettiin uudeksi ”väentaloksi”.

Haapaniemen pappila 2 pi rere
Tämä Haapaniemen nykyinen pappila on rakennettu 1700-luvun lopulla.

Rakentaminen ajoittuu ajanjaksoon, jolloin Kuortane erosi itsenäiseksi seurakunnaksi Lapuasta. Virallinen eroaminen tapahtui vuonna 1798. Tällöin Alavudesta tuli sen kappeliseurakunta.

Ruotsin vallan aikana säädeltiin pappiloiden rakentamista tiukasti. Pappiloiden rakentamista varten määrättiin säännöt ja mallipiirrustukset. Ruotsi (-Suomen) valtiopäivillä vuonna 1727 annettiin päätös, että seurakuntalaisten oli rakennettava pappiloihin jo keskiaikana käsketyt rakennukset.

haapaniemen-pappila-jarven-puolipi
Haapaniemen nykyinen päärakennus on rakennettu Museoviraston mukaan 1779, jonka jälkeen siihen on tehty lisäsiipi. Terassi on komea ja siitä aukeaa ranta ja Kuortanejärvi katselijan silmiin.

Niissä asuin- ja vierastuvan sekä keittiön täytyi olla saman katon alla. Nämä rakennussäännöt loivat uudenmallisen päärakennuksen rakentamisiin ja aikaisemmin 1600 -luvulla käytetyn niin sanotun karoliinisen viishuonejärjestelmän ottamisen käyttöön. Sen mukaan rakennuksen keskellä oli eteinen ja sali ja sen molemmin puolen kamarit ja keittiö.

aittakuortanehaapaniemi-jari-j-tuomisto-pi

haapaniemitallinavettakuortane-jari-j-tuomistopi
Nykyinen ulkorakennus sijaitsee mitä todenäköisimmin vanhan navetan ja hevostallin paikalla

Näin ollen määräyksen mukaiset rakennukset olisivat olleet Haapaniemen pappilassakin: asuintupa, jossa oli kaksi kamaria ja kyökki sekä eteinen saman katon alla, panimohuone, jossa on leivinuuni ja kyökintakka, kaksilattiainen aitta eli luhti, ruoka-aitta ja kaksilattiainen lato ja luua välissä sekä navetta parsineen ja talli tarpeenmukaisine pilttuineen.

haapan-kuortanepappilan-takapiha-jari-j-tuomistopi
Pappilan aikaisempi päärakennus sijaitsi parikymmentä metriä lähempänä järveä, mutta alue huvimajalle ja puutarhalle oli samalla lailla kuin kuvassa sijoitettuna ja reunustettuna kiviaidalla. Sitä oli mukava katsella pappilan terassilta.

Luonnonkauneus Haapaniemessä

Haapaniemi sijaitsee Kuortanejärven pohjoisrannalla.

haapaniemi-pappila-piha-3-jari-j-tuomistopiHaapaniemen pappilaa reunustaa peltoaukeat. Sitä varjostaa siellä täällä vanhoja korkeita riippakoivuja ja havisevia haaparyhmiä.

Rantaan vie lehväkuja, joka varjostaa kulkijan tien ja luo turvallisen tunnon. Kesäisin saa valon ja varjon leikki luonnon vihreissä ja kirjavissa väreissä Haapaniemessä olijan mielen rauhoittumaan ja ihastelemaan sitä yhä uudelleen. Matalaa rantatöyrästä pitkin kulkee rantapolku, joka johtaa Hiironniemen puoleiselle oleilualueelle. Siinä on ollut pappilanväen mukava istuskella ja katsella ilta-aurinkoa tyynenä kesäiltana. Onhan siellä saaneet virkistyksen varmasti vieraat ja muukin pappilanväki, kunhan ovat muilta asioiltaan, töiltään ja kiireiltään ehtineet. Haapaniemessä oli papilla ja hänen perheellään hyvä olla, tehdä virkatyönsä ja asua.

haapaniemi-pappila-lehtokuja-jari-j-tuomistopi

Kuortanejärven rannat ovat hiekkaiset ja osittain kivikkoiset. Järven vesi on lämpimän ruskeaa ja kaislikot reunustavat rantaa siellä täällä. Rannassa on puulaituri, jonka alle on kerätty jo aikaisemmin rantavedessä olleet nostettavat kivet. Ranta oli pappilan kohdalta pitkälle matalaa ja hiekkaista. Ranta, laituri ja vilpola eli rantamaja olivat oiva paikka niille, jotka halusivat uida tai viettää rannalla muuten vain aikaa. Tuuli kävi usein kuitenkin järveltä päin ja silloin rannassa oli perin ikävä olla. Venevalkama oli kaivettu laiturin läheisyyteen rannan suojaan.

nakyma-kuortaneen-kirkkoon-pappilasta-jari-j-tuomistopi

nakyma-kuortaneen-kirkkoon-haapaniemen-pappilasta1pi
Näkymä Kuortaneen kirkkoon Haapaniemen vanhalta kivilaiturilta.

Kirkkovene, jossa oli 6 airoparia, on ollut koko pappilan ajan tärkeä kulkuväline. Kirkon torni ja tapuli siintää rannasta katsoen noin 3 kilometrin päässä järven vasemmassa laidassa hiekkatöyryn ja metsikön takaa. Kirkkoon ja kirkonkylälle soudettiin järven selän yli usein varsinkin hyvällä säällä. Veneeseen mahtui monta henkilöä ja aina oli vapaaehtoisia soutajia. Pappi oli monesti pitämässä perää.

nakyma-lansirannalle-haapaniemestapi-jari-j-tuomisto

Toinen vene oli kalastusta ja ajankulua varten. Ei pappilassa paljoa kalastettu, jos poikasten onkimista ei oteta huomioon. Jos kalaa tarvittiin, sitä sai ostettua hyvätahtoisilta kalastajilta.

Pappila virka- ja asuinpaikkana

Pappila rippikoulusaleineen ja asuinhuoneineen sekä väentupa eli ”vanha pappila” ja mahdollinen renkitupa sekä sen muut rakennukset olivat Kuortaneen seurakunnan. Päärakennuksessa eli pappilassa, jota kutsuttiin myös puustelliksi, olevien vierashuoneiden lisäksi oli sen länsipäädyssä todennäköisesti kouluhuone.

Tärkeät virkamiehet, kirkolliset ja muut huomattavat vieraat sekä pastorin sijaiset majoitettiin pappilan päärakennukseen. Olipa pappilassa mahdollisesti ajan hengen mukaan myös olut- ja viinikellari valtion virkamiehiä, kuten maamittareita, tuomareita ja upseereja varten. Väentupa oli nimensä mukaisesti tarkoitettu pappilan ”tavalliselle” väelle. Pappilassa oli lisäksi navetta, jossa oli ainakin hevosia ja lehmiä sekä lampaita, sikoja ja kanoja.

Pappilan hyvinvoinnin ja elämän ylläpitäjät

Naisväki hoiti kodin ja pappilan askareet. Johtajana oli kappalaisen vaimo, pappilan emäntä. Töitä oli paljon. Emäntä teki itse kotitöitä ja piti huolta lapsista. Kappalaisella ja hänen sijaisillaan oli apunaan palvelijoita. Sisätilatöihin palkattiin sisäkkö ja navettaan karjapiika. Sisäkkö huolehti emännän kanssa kodin ja pappilan yhteisten tilojen hoidon ja tarjoilut. Navettapiika hoiti tilan lehmien ylläpidon ja maidon lypsyn jatkokäsittelyineen. Miesten työt kuten hevosten hoidon ja ajot hoiti pappilan renki.

Pappilan elämässä arvostettiin tuona aikana käsitöitä, raamatun ääneen lukua ja kuuntelua. Niiden ääressä istuttiin ja rauhoituttiin. Myös tarkkaa ja jopa muodinmukaista pukeutumista pidettiin tärkeänä.

Hevonen oli tärkeä apu monessa asiassa. Se kuljetti pappia ja pappilan väkeä päivittäin paikasta toiseen, ympäri pitäjää. Kirkkomatkat olivat sille tuttuja. Kesällä se valjastettiin useimmiten vetämään kärryjä ja talvisin rekeä. Kyllähän sillä tehtiin myös pappilan maatöitä, mikäli sille aikaa reissuiltansa jäi. Pappilan renki huolehti yleensä hevosen valjastuksesta, ajosta ja sen hoidosta.

”Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna” kuortanelaisille

Seurakunta ja kuortanelaiset odottivat, että pappilan rakennukset ovat kauniita, edustuskelpoisia ja siistejä. Sen vieressä olevat puutarha ja hedelmäpuut oli myös oltava edustuskelpoisia. Ne olivat myös esimerkkinä koko pitäjän talollisille. Uusimpana muotina oli pappiloihin tulossa hyötypuutarhanurkkaus mauste- ja rohdoskasveineen ja siitä puhuttiin myös Kuortaneella 1800 -luvulla.

4 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001

 

 

tiikerinmadonnanlilja
Puutarhassa oli muun muassa liljoja. Todennäköisesti puutarhasta löytyi esimerkiksi  kuvassa oleva istutus   Madonnnan- ja Tiikerinliljoista. Lisää istutuksia näet artikkelista ”Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua”. 

Kurkistus pappiloiden ihmisiin, elämään, rakennuksiin, kalustukseen ja sisustukseen sekä puutarhaan

Jos haluat kurkistaa Kuortaneen vanhan pappilan puutarhaan ja siellä kasvatettuihin kasveihin niin napsauta tätä linkkiä: ”Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua”.  Artikkeli kertoo Kuortaneen vanhan pappilan puutarhasta vuosilta 1779 – 1930.

Pappilan empiretyylisestä näköalakuistista kerrotaan taas tässä artikkelissa: ”  Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila”.

Lapsen näkökulman Kuortaneen Haapaniemen pappilan elämään antaa kuvauksen tämä artikkeli: Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa

Kuortaneen seurakunnan entisestä Haapaniemen pappilasta on lisää tietoa esimerkiksi Museoviraston sivulla:”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila”  ja Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitetusta kirjasta ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, Museovirasto, http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1658

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat  muun muassa katselemalla lisää kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion  , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila”  ja ”Pirttikylän pappila”.

 

 

© Jari J Tuomisto

.

 

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen  ikkuna   

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa

Frans E Wettberg Kivekas

Törmäsin tähän Kuortaneelta, Etelä-Pohjanmaalta, lähtöisin olleeseen papinpoika Fransiin sattumalta vanhan digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Edellisessä osassa ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 2- Syntymä ja perhe” kuvailin hänen syntymäänsä ja perhettä Kuortaneella. Mikä on tämä lehtileikkeitten perusteella oleva ihmemies; merimies, leipuri, ammattijalankulkija, ”lännenmies”, maapallonkiertäjä ja vedonlyöjä sekä viisilapsisen perheen isä Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs? Taisipa hän kaiken lisäksi olla lehtileikkeiden mukaan syytettynä murhastakin. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Käytän lähteinäni vanhoja sanomalehtilehtiä ja muita saatavilla olevia tietoja esimerkiksi digitoiduista kirkonkirjoista. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin salapoliisityötä.

Fransin synnyinkoti oli Kuortaneen Haapaniemen pappila

vanhakartta-haapaniemipappila

vanha-pappila-haapaniemi-kuortane

Kuvan lähde: Kuortaneen Vaiheita sanoin ja kuvin. Heikki Klemetti. Kuortaneen pappilan entinen ”vähäpuoli” Lakajoen sahalle siirrettynä. Oli ennen korkeammalla kivijalalla. Ikkunat oli pienemmät ja oven edessä portaitten kate. Todennäköisesti tämä rakennus on ollut aikoinaan pappilan ainoa asuinrakennus silloin 1700 – luvun alulta ainakin.

Haapaniemen ensimmäinen asuirakennus lienee toiminut myös kappalaisen pappilana 1660 -luvulta lähtien. Olen piirtänyt pappilarakennuksen Heikki Klemetin kirjassa ”Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin” olleesta valokuvasta, jossa on hänen tietonsa mukaan Haapaniemen ensimmäinen asuinrakennus. Alussa siinä lienee ollut malkakatto ja se on ollut puun värinen eli harmaa. Malka- ja turvekatto olivat yleisiä kattorakenteita Kuortaneenkin rakennuksissa tuohon aikaan.

Tämä rakennus oli Fransin lapsuuden aikaan 1860 -luvulla ”väentupa”, jossa Fransin perhe asui 1865 lähtien.

haapaniemipappila160014-001

haapaniemipappila160013-001

haapaniemipappila160011
Tämä piirrokseni on pärekatolla, joka tuli kuitenkin käyttöön vasta 1800 -luvun loppupuolella. Uudempi pappila oli jo rakennettu tuolloin 20 metriä ylemmäs tästä rakennuksesta.

Haapaniemen pappila 2 pi rere

Fransin synnyinkoti oli 1811 rakennettu uusi pappila.

haapaniemen-pappila-jarven-puolipi
Haapaniemen nykyinen päärakennus lienee rakennettu 1811, jonka jälkeen siihen on tehty lisäsiipi ja useita huoltoremontteja. Terassi on komea ja siitä aukeaa ranta ja Kuortanejärvi katselijan silmiin.

Pappilassa oli asuin- ja vierastupa sekä keittiö saman katon alla. Rakennuksen keskellä oli eteinen ja sali ja sen molemmin puolen kamarit ja keittiö.

aittakuortanehaapaniemi-jari-j-tuomisto-pi

haapaniemitallinavettakuortane-jari-j-tuomistopi
Nykyinen ulkorakennus sijaitsee mitä todenäköisimmin vanhan navetan ja hevostallin paikalla

Kuortaneen Haapaniemen pappilassa oli asuintupa, jossa oli kaksi kamaria ja kyökki sekä eteinen saman katon alla, panimohuone, jossa on leivinuuni ja kyökintakka, kaksilattiainen aitta eli luhti, ruoka-aitta ja kaksilattiainen lato ja luua välissä sekä navetta parsineen ja talli tarpeenmukaisine pilttuineen.

haapan-kuortanepappilan-takapiha-jari-j-tuomistopi
Pappilan aikaisempi päärakennus sijaitsi parikymmentä metriä lähempänä järveä, mutta alue huvimajalle ja puutarhalle oli samalla lailla kuin kuvassa sijoitettuna ja reunustettuna kiviaidalla. Sitä oli mukava katsella pappilan terassilta.

Luonnonkauneus Haapaniemessä

Haapaniemi sijaitsee Kuortanejärven pohjoisrannalla.

haapaniemi-pappila-piha-3-jari-j-tuomistopi

Haapaniemen pappilaa reunustaa peltoaukeat. Sitä varjostaa siellä täällä vanhoja korkeita riippakoivuja ja havisevia haaparyhmiä.

Rantaan vie lehväkuja, joka varjostaa kulkijan tien ja luo turvallisen tunnon. Kesäisin saa valon ja varjon leikki luonnon vihreissä ja kirjavissa väreissä Haapaniemessä olijan mielen rauhoittumaan ja ihastelemaan sitä yhä uudelleen. Siellä on papilla ja hänen perheellään hyvä olla, tehdä virkatyönsä ja asua.

haapaniemi-pappila-lehtokuja-jari-j-tuomistopi

Kuortanejärven rannat ovat hiekkaiset ja osittain kivikkoiset. Järven vesi on lämpimän ruskeaa ja kaislikot reunustavat rantaa siellä täällä. Rannassa on puulaituri, jonka alle on kerätty jo aikaisemmin rantavedessä olleet nostettavat kivet. Ranta oli pappilan kohdalta pitkälle matalaa ja hiekkaista. Ranta, laituri ja vilpola eli rantamaja olivat oiva paikka niille, jotka halusivat uida tai viettää rannalla muuten vain aikaa. Tuuli kävi usein kuitenkin järveltä päin ja silloin rannassa oli perin ikävä olla. Venevalkama oli kaivettu laiturin läheisyyteen rannan suojaan.

nakyma-kuortaneen-kirkkoon-pappilasta-jari-j-tuomistopi

nakyma-kuortaneen-kirkkoon-haapaniemen-pappilasta1pi
Näkymä Kuortaneen kirkkoon Haapaniemen vanhalta kivilaiturilta.

Kirkkovene, jossa oli 6 airoparia, on ollut koko pappilan ajan tärkeä kulkuväline. Kirkon torni ja tapuli siintää rannasta katsoen noin 3 kilometrin päässä järven vasemmassa laidassa hiekkatöyryn ja metsikön takaa. Kirkkoon ja kirkonkylälle soudettiin järven selän yli usein varsinkin hyvällä säällä. Veneeseen mahtui monta henkilöä ja aina oli vapaaehtoisia soutajia. Pappi oli monesti pitämässä perää.

nakyma-lansirannalle-haapaniemestapi-jari-j-tuomisto

Toinen vene oli kalastusta ja ajankulua varten. Ei pappilassa paljoa kalastettu, jos poikasten onkimista ei oteta huomioon. Jos kalaa tarvittiin, sitä sai ostettua hyvätahtoisilta kalastajilta.

Pappila virka- ja asuinpaikkana

Vuonna 1811 rakennettu pappila rippikoulusaleineen ja asuinhuoneineen sekä väentupa eli ”vanha pappila” ja mahdollinen renkitupa sekä sen muut rakennukset olivat Kuortaneen seurakunnan. Päärakennuksessa eli pappilassa, jota kutsuttiin myös puustelliksi, olevien vierashuoneiden lisäksi oli sen länsipäädyssä todennäköisesti kouluhuone.

Tärkeät virkamiehet, kirkolliset ja muut huomattavat vieraat sekä pastorin sijaiset majoitettiin pappilan päärakennukseen. Olipa pappilassa mahdollisesti ajan hengen mukaan myös olut- ja viinikellari valtion virkamiehiä, kuten maamittareita, tuomareita ja upseereja varten. Väentupa oli nimensä mukaisesti tarkoitettu pappilan ”tavalliselle” väelle. Pappilassa oli lisäksi navetta, jossa oli ainakin hevosia ja lehmiä sekä lampaita, sikoja ja kanoja.

Pappilan hyvinvoinnin ja elämän ylläpitäjät

Naisväki hoiti kodin ja pappilan askareet. Johtajana oli kappalaisen vaimo, pappilan emäntä. Töitä oli paljon. Emäntä teki itse kotitöitä ja piti huolta lapsista. Kappalaisella ja hänen sijaisillaan oli apunaan palvelijoita. Sisätilatöihin palkattiin sisäkkö ja navettaan karjapiika. Sisäkkö huolehti emännän kanssa kodin ja pappilan yhteisten tilojen hoidon ja tarjoilut. Navettapiika hoiti tilan lehmien ylläpidon ja maidon lypsyn jatkokäsittelyineen. Miesten työt kuten hevosten hoidon ja ajot hoiti pappilan renki.

Pappilan elämässä arvostettiin tuona aikana käsitöitä, raamatun ääneen lukua ja kuuntelua. Niiden ääressä istuttiin ja rauhoituttiin. Myös tarkkaa ja jopa muodinmukaista pukeutumista pidettiin tärkeänä.

Hevonen oli tärkeä apu monessa asiassa. Se kuljetti pappia ja pappilan väkeä päivittäin paikasta toiseen, ympäri pitäjää. Kirkkomatkat olivat sille tuttuja. Kesällä se valjastettiin useimmiten vetämään kärryjä ja talvisin rekeä. Kyllähän sillä tehtiin myös pappilan maatöitä, mikäli sille aikaa reissuiltansa jäi. Pappilan renki huolehti yleensä hevosen valjastuksesta, ajosta ja sen hoidosta.

”Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna” kuortanelaisille

Seurakunta ja kuortanelaiset odottivat, että pappilan rakennukset ovat kauniita, edustuskelpoisia ja siistejä. Sen vieressä olevat puutarha ja hedelmäpuut oli myös oltava edustuskelpoisia. Ne olivat myös esimerkkinä koko pitäjän talollisille. Uusimpana muotina oli pappiloihin tulossa hyötypuutarhanurkkaus mauste- ja rohdoskasveineen ja siitä puhuttiin myös Kuortaneella.

Fransin lapsuus nälkävuosina 1860 -luvulla

Frans eli lapsuutensa ja kasvoi Kuortaneella Haapaniemen pappilassa 1860 -luvulla, jolloin Kortaneenkin pitäjää koettelivat niin kutsutut nälkävuodet.

Nälkävuodet ajoittuivat 1860 -luvulle Fransin lapsuuteen. Aikaa kuvaa kertomukset esimerkiksi siitä, miten vuonna 1867 kevät tuli myöhään ja lunta oli vielä toukokuun lopulla paljon, lumimyrskyt pauhasivat lakeuksillakin ja kirkot olivat täynnä surullisia ihmisiä.

Talvella 1867-1868 nälkä kouraisi pahiten koko kansaa. Kuortane säästyi pahimmalta, sinne kulki kuitenkin muilta pahemmin kärsineiltä alueilta kerjäläisten joukkoja. Keväällä aliravitsemuksesta johtuvasta alentuneesta vastustuskyvystä heikentyneet ihmiset saivat sairauksia, joita osa ei enää kestänyt.

Pappilassa nälkävuosista selvittiin mitä ilmeisimmin ainakin kohtuullisesti seurakuntalaisten avustuksella. Nälkä ja siitä puhuminen olivat kuitenkin varmasti pappilassakin jokapäiväiseen elämään liittyvää, eikä siltä lie säästynyt Fransikaan. Uskottavaa on myös se, että pettuleipä tuli myös pappilassa tutuksi. Asuinalueiltaan lähteneitä nälkää näkeviä kerjäläisiä kiersi Kuortaneellakin talosta taloon ja tuli heitä pappilaankin.

kerjalaiset-haapaiemi-pappila
Kerjäläisperhe maantiellä. Robert Wilhelm Ekmanin maalaus vuodelta 1860
Kulkuri
Hallands Konstmuseum. CC BY-NC 3.0

Frans ja isä Jaakko -pastori

Frans -pojan isä Jacob Wettberg oli siis pastori. Hänellä oli ollut vuodesta 1849 lähtien kappalaisen virka Kuortaneen kappeliseurakunnassa. Fransin perhe asui pitkään Kuortaneen Haapaniemen pappilan vanhassa pytingissä, jota nimitettiin myös kappalaisen puustelliksi. Se oli aiemmin pappilan päärakennus, joka oli järven rannasta noin 80 metrin päässä.
Myöhemmin, vuonna 1865, Jaakko isä teki sopimuksen muuttamisesta niin kutsuttuun vähäpuoleen. Puustelli, eli päärakennus, ja vähäpuoli muodostivat yhdessä navetan, hevostallin ja aitan kanssa suojaisan sisäpihan. Sinne eivät yltäneet Kuortanejärven myrskyt, eivätkä Maunuksen peltoaukean puhaltavat puhurit. Länsituulilta sitä suojasi Hiironniemi ja sen korkeat lehvät. Pieni kuusimetsikkö suojasi taas sitä pohjoisen suunnasta puhaltavalta kalsealta ja kylmältä pohjoistuulelta. Pappilan sisäpiha oli lämmin ja löytyi sieltä sopivasti varjopaikkojakin.

Pappila oli ollut isä Jacobin virkatalona vuodesta 1849. Hän oli paljon poissa kotoa. Papilliset työt, velvollisuudet ja pitkät välimatkat veivät häneltä paljon aikaa. Kuortaneen seurakuntalaiset olivat valinneet hänet virkaan äänten enemmistöllä ja olivat olleet tyytyväisiä Jacob pastoriinsa. Hänen vietti aikaansa heidän kanssaan paljon, myös tavallisten virkatehtäviensä lisäksi.

Isä Jaakko oli myös perheen pää, kuten ajan kuvaan kuului. Kotia ja lapsia hoiti ajan tapaan äiti Loviisa. Hänellä oli apunaan pappilan sisäkkö ja navetassa oli apuna navettapiika. Vaimonsa ja lapsiensa luo kotiin eli pappilan pienempään pytinkiin pastori ehti työreissuiltansa usein vasta iltatunteina.

Vaikka isä Jaakko oli valittu voittajana kappalaiseksi pitäjän vaalissa kuortanelaisten seurakuntalaisten äänillä, hänen toimensa eivät miellyttäneet Alavudella tuohon aikaan hallintoaan pitävää kirkkoherraa. He eivät pitäneet Wettbergin tavasta hoitaa työtään ja esiintymisestä muuna aikana. Hänen edesottamuksensa esimiehensä sekä myöhemmin myös kirkon ja seurakuntalaisten kanssa loivat tummia varjoja hänen ja perheen hyvinvointiin ja päivittäiseen elämään.

Kuortaneen seurakunnan kappelipappila oli Jacob pastorin hallinnassa virkapalkkaa vastaan. Hänen kuului sopimuksen mukaisesti pitää huolta pappilasta ja hänen hallintaansa annetuista seurakunnan maista. Ei Jacob ehtinyt paljoa pappilan maatöitä johtamaan, saati niitä itse tehdä. Pappilan maiden vaillinainen hoito alkoi näkyä. Siemenviljarästit ja puustellin korjaustarpeet kertyivät vuosi vuodelta. Pappilan rakennuksien ylläpitotoimien ja huollon puute alkoivat näkyä 1860 luvulla. Niiden huono hoito alkoi huolestuttamaan Kuortaneen seurakuntalaisia. Pappilan rakennuksien ulkoasu jäi näyttävyydeltään Kuortaneen isäntien kaksfooninkisten eli kaksikerroksisten puisten pohjalaistalojen jälkeen.

Isä Jacobin mieltä oli synkistänyt myös viran vastaanottamisesta 1849 lähtien vuosi vuodelta kasvava paine hänen esimiehensä ja eräiden seurakuntalaisten taholta. Paineet kirkkoherran ja myöhemmin kasvavana seurakuntalaisten tahoilta vaikuttivat myös kodin ilmapiiriin, eivätkä ne jääneet huomaamatta lapsiltakaan. Paine oli muuttunut myös julkiseksi.

Jacob isä kävi virallisesti taistelua oikeuksiensa puolesta eri oikeusasteissa vuodesta 1861 lähtien. Oikeusprosessin tuloksena ylin oikeusaste senaatti päätti jäädyttää hänen virkansa toistaiseksi. Tämä aiheutti sen, ettei hänellä ollut enää tuloja elättääkseen perheensä. Perhe eli tuon jälkeen monta vuotta suuressa puutteessa. Isä Jacobilla ei ollut enää varaa palkata apulaista kotitöihin eikä navettaan. Tämä Fransin isän hyllyttäminen ja viran sekä palkan jäädyttäminen päättyi Jacob isän kuolemaan 26.5.1870. Fransin isä kuolinsyyksi on laitettu kirjoihin hengen ahdistus.

Esimiehen painostus ja kappalaisen vuodesta toiseen jatkuva ”hyllytys” virastaan kirkon tuomiokuntakäsittelyjen ajaksi johtivat hänen ja perheensä kasvavaan epäsuosioon ja ”silmätikuksi” joutumiseen Kuortaneella. Perheen toimeentulo laski ja lasten koulutukseen laittomahdollisuudet heikkenivät. Tästä kertoo kirjassaan ”Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin” myös Fransin siskon mies Heikki Klemetti.

Yhtenä merkkinä seurakuntalaisten ja kappalaisen perheen suhteiden viilenemisestä voidaan nähdä myös kappalaisen perheen muuttojärjestelyt kappalaisen puustellista isompaan ”vähäpuoleen”. Asia otettiin ensimmäsien kerran esille kirkonkokouksessa vuonna 1862 ja sopimukseen päästiin vasta kolmen vuoden päästä. Sopimus ja ehdot muuttamisjärjestelyistä ovat tässä kirkonkokouksen pöytäkirjassa syyskuun 17. päivältä 1865. Oliko seurakuntalaisilla halu päästä eroon esimiehensä epäsuosioon joutuneesta kappalaisestaan ja hänen perheestään sekä antaa puustellin kunnostettavat tilat kappalaisen sijaiselle? Näin kävikin myöhemmin.

Lapset ja heidän joukossaan Frans eivät voineet olla kuulematta ja aistimatta perheen vanhempien kokemista vaikeuksista ja ahdistusta. Ensimmäisellä kymmenellä kuullut ja koetut asiat eivät voineet olla vaikuttamatta myös Fransin kasvuun, arvoihin ja asenteiden muodostumiseen. Isä Jaakko kuoli ilmeisen väsyneenä kaikkeen vuonna 1870 64 vuotiaana. Frans oli tuolloin 11 vuotias.

wetberg

Omaisten ja ehkä vanhempienkin katkeruudesta kertonee myös Fransin äidin Loviisan useita vuosia myöhemmin ilmestyneessä kuolinilmoituksessa oleva värssy :

”Sitt’ nähdä saan minun Jumalan

Kasvot ja silmät kirkkaat

Kaupungiss’ uudess’ iankaikkisuudess’

Ilon kanss’ ilman pilkatt'”

Ajankuva 1870 luvulla Kuortaneella

”Ajankuvaa Kuortaneelta 1830 -1920” -verkkosivu on tässä linkissä.

Ajankuvasta Kuortaneella vuonna 1874, Fransin ollessa 15 vuotta, saa kuvan myös ”Uusi Suometar no 103 Maaseudulta v.1874-lehtileikkeestä:

”Kuortaneelta 18.8.1874

Etehen päin on elävän mieli, ja sinne päin mekin koetamme kulkea, vaikka hitaalta se näyttää. Vaan parempi hiljaakin, kuin ei ollenkaan.

Täällä, niin kuin muuallakin, on ollut kysymys mihin tarpeeseen käytetään ne rahat, joita hallitukselta on saatu viinaverosta ja joita saatiin 248 markkaa 23 penniä. Sanotut rahat on kunta päättänyt panna kansakoulun kassan perusteeksi, ja aivan yksistä mielin, jotta ei ollut yhtään vastaan sanojaa.

Kaikilla oli se mieli, että kun meidän seurakunnassa sanottua wiinaa ylen runsaasti wiljellään, se myös ylöllisen raakuuden myötänsä tuopi, ja että sanotut rahat siis ovat käytettävät siihen tarkoitukseen, joka toisi sivistyksen myötänsä. Jos sanotun wiinaveron jako tehtäisiin sen mukaan kuinka paljon kussakin seurakunnassa wiljellään sanottua wiinaa, niin luulisin meidän seurakunnan osaksi tulevan likemmä 2000 markkaa. Kun sanottu wiina olisi Amerikasta asti, eiköhän salakapakat olisi vähän harvemmat, eikä joka toisessa mökissä, niin kuin nyt on. Kun sanottu wiina suuren valtameren takaa tuotaisiin, niin tottahan edes tuo hyvä maku jäisi wälille.

Kyllä täällä olisi tarpeen waranimismies, joka estäisi suurta wiinan tulvaa, ettemme siihen hukkuisi. Herra läänin kuwernööri on luvannut sanotun nimismiehen, ja sitä on pyydettykin; mutta ei sitäkään ole kuulunut , ainakaan vielä. En luulisi sitä missään paremmin tarwittawan kuin täällä, kun wan olisi mies eikä miettulainen.

Tämän kuun 5. p. wastaan warkaat murtautuivat wiidestä lukosta sisälle vaivaistukkiin, josta rahat, arviolta noin 20 markkaa, pihdit ja seinävaran. Voi surkeus suuri, kun tällaisia löytyy, jotka niin hirvittävää raakuutta harjoittavat. Olisi tarpeen esirukouksella lähestyä suurta Luojaa näiden raukkain puolesta, jotta Jumala awaisi heidänkin silmänsä näkemään millä tiellä hekin waeltawat, ja että he tekisivät totisen katumuksen ja parannuksen . Warkaista ei ole mitään tietoa. Ollaan siinä luulossa, jotta ei näin hirweän raakoja löydy omasta seurakunnasta, waan että ne owat olleet jostakin tulewia.

Wiime toukokuun 7. päivänä Etelämäen talossa tapahtui hirveä tulipalo. Walkea pääsi navetasta irralle ja poltti poroksi nawetan, 7 lehmää, 1 härän, 2 wasikkaa ja 5 lammasta. Wahinko on arwattu 1003 markkaan 25 penniin. Toinen tulipalo on ollut Matti Koiviston talossa wiime maaliskuun 17 p., jossa paloi poroksi aittariwi ja siinä paljon löytyvää irtainta tawaraa. Wahinko on arwattu 1907 markkaan 30 penniin.

Pappilan puustellia on seurakunta korjannut oikein miehen tawalla. Wiime syksynä wedettiin puustellin tielle santaa 700 kuormaa, ja niittyjen perkaamiseen on mennyt 350 miehen päivätyötä, sekä pellon ojien perkaamiseen 175 miehen päivätyöt. Sitten on iso pytinki rakennettu tällä suvella , sisältä ja päältä, kaikki uudesta, paitsi seinät. Niin hyvästi on tehty kuin waan on saatu, maksoi mitä maksoi. Lisäksi on korjattu muita ulkohuonehia paljon. 3 maalaria maalaa parahillaan aita luikua sanotussa pytingissä. Kyllä luulen sanotun pykäyksien maksamaan tulewan likemmä 3000 markkaa. Kun kaikki palorahat ja pappilan pykäysmaksu pannaan yhteen, niin kyllä isännät taskunsa saawat warustaa kun menevät maksamaan. Toiste lisää. J. Kokkila”

Kasvuympäristö

Kasvuympäristö oli pappilassa virikkeitä antava, vilkas ja joissain määrin ehkä vaativa. Pappilan tavat, säännöt ja sosiaalinen elämä sekä niiden omaksuminen loivat Fransin elämälle perustan.

Ensi vuodet 1860 –luvun alussa

Frans ja hänen pikkuveljensä Karl kasvoivat ensi vuodet äidin hellässä huolenpidossa Kuortaneen kappalaispappilan vähälläpuolella. Apunaan hänellä oli jo kohta aikuinen Katarina ja kotipiika. Heidän lisäkseen heidän kehittymistään lapsena seurasivat innostuneen kiinnostuneita siskonsa Eva ja häntä 3 vuotta vanhempi Olga. He oppivat paljon lapsen huolenpidosta nähdessään ja ollessaan mukana poikien ensi askelissa. Nythän heillä oli mahdollisuus harjoitella lapsen hoitoa todellisuudessa, muullakin kuin nukella. 7 vuotta vanhempaa Johania ei paljoa kotona näkynyt.

Pappilan talouteen kuuluivat renki ja kaksi piikaa. Ohessa on rippikirjaote heistä.

piiat-ja-rengit-haapaiemi-pappila

Isä oli paljon poissa ja hän oli kotona ollessaan itsekseen ja ajatuksissaan. Jacobin ja lasten välillä oli kuitenkin lämpimiä hetkiä, jolloin hän otti jonkun heistä syliin ja hyräili hiljaa.

Pappilan piika oli paljon äiti Lovisan apuna kotitöissä. Isosiskot olivat myös apuna pikkumiesten hoidossa. Parasta oli molemmille mielikuvitukselliset leikit joita Eva ja Olga keksivät. leikit ja Äiti oli keskittynyt entistä enemmän Fransin ja perheen nuorimmaisen Karlin hoitoon.

Kaverit, poikien leikit ja työt

Kaverina olivat todennäköisesti ainakin samanikäiset naapurin kummien pojat Hiironniemestä, Juho ja Jaakko Jaakonpoika. Kolmas Hiironniemen veljeksistä kuoli nuorena, mikä lienee koskettanut syvästi myös Fransia ja hänen sisaruksiaan. Muita samanikäisiä naapurinpoikia oli muun muassa Tuomas Kustaa* Juhanpoika Hiironniemi, Maunukselan Juha ja Jylhä Kustaa Juhonpoika, Matti Juhanpoika Hiiro ja Haapalan Heikki, Juha sekä Matti Matinpoika.

Fransilta, papin pojalta kysyttiin ehkä taitoa tulla hyväksytyksi säätynsä ja ruotsinkielensä takia. On todennäköistä, että Frans oppi myös suomenkielen ja puhui sitä ainakin kavereidensa kanssa. Ympärillä oli paljon samanikäisiä poikia ja Haapaniemen pappilan ympäristö tarjosi lukuisia mahdollisuuksia leikeille. Voi hyvin kuvitella poikien olleen usein yhdessä leikeissä järven rannalla; noukkimassa ja kaivamassa hiekasta kuoreita, pyydystämässä heinähirttosilmukalla hauentumppeja tai onkimassa, uimassa, tai muuten vain soutelemassa.

Talvisin he tekivät luultavasti lumilinnoja ja olivat lumisotasilla. Hurjimmat leikit lienevät olleen jäälautoilla ja omatekoisilla lautoillabseilaamista. Tietenkin niin Frans kuin muutkin tappelivat keskenään, välillä apunaan kivet, mailat tai muut apuvälineet. Pelasivat he todennäköisesti myös pilppua eli sauvapeliä, jossa lyödään teräväpäistä palikkaa seipäällä ympäri ”peltoja”. Kilpajuoksu pappilan 100 metrin pääsää olevalle kansanhilalle ja takaisin oli yksi ajankulu. Piilosilla olo pappilan rakennuksien salapaikoissa oli jännittävintä, olihan pappilassa useita mielenkiintoisia ja ehkä peloittaviakin komeroita ja huoneita. Pappilan kuulu aisakiikku lienee ollut jo silloin poikien temppupaikka. Hurjimmat menivät sillä varmasti useamman kerran ympärikin.

aisakiikku-haapaiemi-pappila

Uskottavasti osa leikeistä suuntautui puutöihin, opeteltiin käyttämään vasaraa ja kirvestä. Välillä kuunneltiin vain tarinoita , joita äiti, isä, piiat ja rengit kertoivat. Parhaimpia olivat esitelmöitsijät, joita kävivät pitämässä luentoja koulusalissa.

Joutui Frans myös töihin; oli ryytimaan kitkentää, perunoiden nostoa, aidanseipäiden ja riukujen kuorintaa, aitojen rakentamista ja korjausta sekä ojien perkuuta. Polttopuiden kanto ja hakuapu oli myös yhtenä tehtävänä.

Vaikka oltiin pappilan ”sivistyneessä” ympäristössä, voi uskoa Fransin oppineen rengeiltä ja kavereilta manaamisen taidon ja voimasanojen käytön. On Frans ehkä joskus saanut isältään ojennukseksi myös ajan henkeen sopivaa ”koivuniemen herraa” muun muassa manaamisestaan kiinni jäädessään.

Ruokapöytä

Ruokaa oli yleensä pappilan pöydässä. Kalaa oli harvoin, sillä kuortanelaiset pitivät kalaa kanan ruokana. Leipä, voi, ohra- ja ruisvelli sekä lihakeitto kuuluivat ruokapöytään. Niin kutsutut maitoperunat olivat täällä herkkua. Sienestä pappilanväki eikä muut kuortanelaiset ”piitanneet vähääkään”. Muita kasviksia kuin perunaa ei syöty ja kaura syötettiin hevosille, karjalle ja kanoille.

Katovuosien iskettyä vuosina 1866-1868 oli pappilan väenkin turvauduttava enemmän kalan syömiseen. Yhdelle rengeistä kuului tuolloin kalojen pyydystäminen. Kuortanejärvestä saatiinkin kalaa hauesta kuhaan ja särkeen. Noina nälkävuosina madetta varten oli talvella jäitten aikaan koukut pappilankin edustalla. Taidettiinpa sitä maistaa pettuleipääkin pahimpana aikana pappilassakin.

Oppimisympäristö ja saatu oppi

Fransia opetettiin todennäköisesti kotona lukemaan, pappilassa ku oltiin ja olihan Eva siskollakin jo ollut kotiopettajatar musiikkia opettamassa. Pappilassa Frans oppi muiden mukaan lukemaan ja veisaamaan virsiä sekä tuntemaan itsensä syntiseksi. Miksi Frans kävi kuitenkin rippikoulun vasta 17 vuotiaana vuonna 1877, vaikka yleensä tuolloin ripille pääsi jo 15 vuotiaana? Oliko syynä Fransin vastenhakoisuus vai esimerkiksi muualla sijaitsevat kansakouluopinnot?

ripille-paasyfransewettberg

Kävikö Frans ruotsinkielistä ylempää kansakoulua Nikolaistadissa eli Vaasassa? Fransin leski äidin omistuksessa oli Nikolaistadissa eli Vaasassa Storalångatan 50:ssä ainakin kahden huoneen asuinhuoneisto. Jostain syystä Lovisa äiti muutti virallisesti lapsiensa kanssa kuukaudeksi sinne 1874 Fransin ollessa 15 vuotias. Mistä syystä äiti kappalaisenleski Katarina Lovisa Wetberg vuokraa myöhemmin lehdessä asuntoa Nikolaistadissa opiskelijapojille?

lovisa-poisisaannikolaistadvaasa

1875-loviisa-wettberg-vasabladet-no-35-28-08-1875

Fransin saamat ”eväät ja kivet” lapsuudesta ja nuoruudesta

Mitä Frans sai elon reppuun evääksi ja mitä kiviksi? Fransin luonne lienee ollut lehtitietojen ja kertomusten perusteella levoton, vilkas ja rohkea, utelias, seikkailunhaluinen ja ehkä ovela. Oveluus tuli ilmi myöhemmässä elämässä siinä mielessä, että hän osasi käyttää hyvkseen lehdistöä ja ihmisten uteliaisuutta omien tavotteidensa saavuttamiseksi.

Hänellä useita lahjoja kuten esimerkiksi: älykkyys, hyvä ulosanti ja esiintymistaito. Hän oli rohkea ja pystyi esiintymään suurilekin joukoille. Hän oli sosiaalisesti taitava ja osasi käyttäytyä myös sivistyneesti, hän osasi oletettavasti ainakin ruotsia, suomea ja ehkä vähän venäjääkin sekä englantia. Hän oli lisäksi ulkoiselta olemukseltaan suuri ja vahva sekä fyysiseltä kunnoltaan kiitettävä.

Lapuudestaan ja nuoruudestaan Fransille jäi mitä ilmeisimmin traumaattinen kokemus häntä, isää ja äitiä sekä perhettä kohdanneesta väärinkohtelusta. Tämä näyttää seuranneen häntä koko elämän, hautaan saakka.

Frans muutti leipurinoppiin Helsinkiin 18 vuotiaana Joulupäivänä 25.12.1877.

frans-muutto-kuortaneelta-helsinkiin-1877

Aikaisemmat Fransin elämää koskevat artikkelit:
FRANS IMMANUEL WETTBERG ELI KIVEKÄS OSA 2 – SYNTYMÄ JA PERHE

”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs”

© Jari J Tuomisto

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa

Kaksifooninkisen talon tilat ja kalusteet v.1700 – 1900 – Asuminen ennen osa 5

Eteläpohjalaisen 2 -fooninkisen eli kaksikerroksisen talon kalusteet ja niiden paikat

alakuljun-pihaa-1900-1920-4-002

Esittelen tässä artikkelissani eteläpohjalaisen talon tilanjaon nimityksineen sekä kalusteet ja niiden paikat. Kalusteet ja paikat ”määräytyivät” toiminnan mukaisiksi 1700 -luvun lopun ja 1900 luvun alun välisenä aikana. Käytän esitykseni apuna tekstiä ja ”interiööri”- eli havainnekuvia sisältä, johon olen mallinnepiirtänyt kalusteet.

Olen käyttänyt huoneiden nimeämisessä ja kalusteiden paikkojen paikoilleen laittamisessa apuna kuortanelaisen Pentti Koskelan pohjapiirrustusta huonekalujen paikoista Koskelan talossa. Hän esitteli ne ”Pirättyy puheelle” -Mäyryn kyläkirjan sivuilla 42 – 43.

Kalustuksen paikkojen lisäksi olen pyrkinyt tuomaan esille mallinnuksessani tyypillisiä malleja Pohjanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta. Kalusteiden piirtämisessä käytin apunani omia valokuvia, historiasta ja museokäynneistäni opittua, kokemuksiani pohjalaisesta asumisesta sekä mallinnusohjelmaa.

Varsinkin alakerran kalusteet ja niiden paikat olivat taloissa yleensä yhdenmukaiset. Voidaan myös hyvin otaksua, että huoneiden nimet, kalustus ja niiden paikat kuitenkin vaihtelivat jonkin verran murrealueittain, paikkakunnittain ja taloittain. Näihin vaikuttivat myös muut talon asiat, kuten esimerkiksi varallisuus.

Esimerkkinä oleva talo Kuortaneelta jakaantui kuistiin, porstupaan, tupaan, tupakamariin, erstupaan ja perikamariin.

Alakerta

talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakerta-1-001

Kuisti

Taloon eteistä nimitetään kuistiksi.

4talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakerta-001

Porstupa

Kuistin jälkeen astuttiin porstupaan eli eteiseen. Siellä oli iso kaappi, joka oli eteisen viileässä ja lämmittämättömässä tilassa. Se toimi talon viileäkaappina. Siellä oli usein myös talon käsimylly. Sillä hierrettiin jyvistä jauhoja ja millon mitäkin. Porstuvasta johti portaat yläkertaan.

5talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertaporstupa-001

Tupa

Porstuvan oikealla puolella oli talon tupa. Tuvan nurkassa oleva uunitakka antoi lämmön kovillakin pakkasilla. Valon tupakamariin toivat 1800 -luvulla avotakka, päreet ja sitten 1900 -luvulle tultaessa yhä enemmän öljylamput. Pitkät nurkkapenkit toivat lisää istuma-ja loikoilutilaa sekä olivat lisäksi oivia säilytystiloja. Lattian alla oli kellari, johon pääsi lattialuukun kautta. Lisäksi lattiassa oli pikkuluukku, josta sai laitettua kellarin hyllylle esimerkiksi viilejä kylmään ja tarvittaessa ottaa ne sieltä helposti pöytään.

6talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertatupa-0017talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertatupa-0018talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertatupa-0019talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertatupa-001

1-alakerta-tupapohjalainenjuorurenkaat-jjtuomisto

Mielenkiintoinen yksityiskohta takan rakenteessa ovat niin kutsutut ”juorurenkaat”. Näin niitä kutsuttiin jossain Etelä-Pohjanmaalla. Ne olivat takan sisäosan yläreunassa ja voi vain kuvitella, mistä ne ovat saaneet nimityksensä. Ehkä niistä otettiin kiinni kun vieraille keitettiin kahvia ja käytiin ajankohtaisia asioita läpi. Voi olla, että siitä otti tukea talvisaikaan kylän taloja kiertävä ”akka” tai ”ukko” lämpöä etsiessään ja mojovaa juorua kertoessaan.

10talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertatupa-00112talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertatupa-00115talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertatupa-001

Tuvan seinällä oli usein kaappi. Alhaalla kuvassa on mallinnettu eteläpohjalainen seinäkaappi. Suomalainen mänty ja koivupuu saatiin näyttämään ”arvopuulta” niin kutsutulla ootrauksella. Ootraus toi mielikuvan puun syistä. Varsinkin Kuortaneella käytettiin ”pukin sarvi” -ootrausta ja aihetta.  Tuo sama pukin sarvet -aihekoriste ovat myös tämän tuvan nurkkakaapin yläosassa sekä alla olevassa seinäkaappi mallissa. Se on vuodelta 1836 ja on näytteillä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa Seinäjoella. Valokuvan kaapista mallinnetavakseni olen ottanut itse.

tupapohjalainenseinakaappiylisankyrati-002

Tupakamari

Tupakamari oli huone, joka oli talon emännälle ja tai isännälle. Se oli hiljaisempi huone kuin tupa, jossa oli tavallisesti vilskettä ja työn melskettä.

1-alakerta-tupakamaripohjalainen-jjtuomisto-001

Perikamari

Peräkamari oli talon hiljainen ja ”hienoin” huone.

perikamaritalopohjalainenbyjjtuomisto-2-jpgperikamaritalopohjalainenbyjjtuomisto

Erstupa

Erstupa oli huone, jossa asuivat usein talon vanhaemäntä ja -isäntä. Siellä oli myös talon toinen avotakka. Erstuvassa oli usein kapio- ja penkkiarkku tavaroiden ja liinavaatteiden säilytystä varten.

erstupatalopohjalainenbyjjtuomisto-jpgerstupa2talopohjalainenbyjjtuomisto

Yläkerta

Eteläpohjalaistalon yläkerrassa oli porstupa, ylistupa, tupakamarin päällystä, yliskamari ja hoikkakamari. Porstuvan päällystään pääsi portaita pitkin. Siellä oli monesti konttuuri eli ruokakaappi. Ruokakaapit oli hyvä säilyttää porstuvassa ja sen päällystässä koska ne olivat talon viileimpiä huoneita. Huonekalujen laatu ja paikat sekä määrät vaihtelivat kulloisenkin tarpeen mukaisesti.

ylakertapohjalainen2fooninkinentalo1-001

Alla on havainnekuva ruokakaapista. Kaappi on esillä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa Seinäjoella. Mallinnuksen suoritin omasta valokuvasta.

porstupapaallysbyjarijtuomisto

Lisää tietoa entisajan pihapiiristä ja asumisesta saat muista WordPress -artikkeleissani ja sivuiltani  ”Asuminen, pihapiiri ja eläminen ennen”  sekä Museoviraston  Finna hakupalvelun tietokannoista.

Piirroksia ja tietoa 2-fooninkisista taloista saat artikkelistani  ”KAKSIFOONINKINEN TALO – ASUMINEN ENNEN OSA 4”

 

Tietoa aiheesta ja sen vierestä saat myös muun muassa näistä lähteistä :

 

© Jari J Tuomisto

Kaksifooninkisen talon tilat ja kalusteet v.1700 – 1900 – Asuminen ennen osa 5

Kaksifooninkinen talo – Asuminen ennen osa 4

Kaksifooninkinen talo Etelä-Pohjanmaalla

Etelä-Pohjanmaalla rakennettiin 1700 – 1900 -luvun alussa niin kutsuttuja 2 -fooninkisia eli kaksikerroksisia asuintaloja. Ne saivat vaikutteita Vaasan 1700 –luvun porvaristaloista. Ne olivat ja ovat asuintiloiltaan jopa 550 neliöisiä.

Toinen toistaan komeampia 2-fooninkisia taloja rakensivat lähinnä tervapoltosta vaurastuneet talonpojat. Kuortaneella niitä on suhteessa väkilukuun ja naapuripitäjiin paljon, johtuen paljolti tervanpoltosta ”nokiottille” tulleesta vauraudesta. Mikä lienee on syy siihen, että taloista tuli Etelä-Pohjanmaalla usein yhtä suuri tai suurempi kuin naapurin? Oliko syynä kasvanut tilantarve, kateus, ”mahtaalevuus” vai niin kutsuttu ”pohojalaane luonne”?

Yksi suurimmista ja komeimmista 2-fooninkisista taloista oli jo purettu Ala-Kuljun talo Kuortaneen Mäyryssä. Talon koosta kertoo jo se, että sen takapuolella oli 10 ikkunaa rinnatusten kahdessa kerroksessa. Tässä talossa oli myös kaksi katettua kuistia, mikä ei ollut kovin tavallista.

Alla on piirroksiani Ala-Kuljun pihan rakennuksista 1800 -luvulta 1900 -luvun alkuun. Päärakennuksen vasemmalla puolella on Aleksanteri Ala-Kuljun ja hänen vaimonsa Eveliinan vanhuudenpäivien syytinkitalo sekä navettarakennus.

Olen mallintanut alla olevat piirrokseni mukaellen ”Mäyryn alueen kuvakirja 2007″ olevia Ala-Kuljun talosta olleita Harri Ala-Kuljun valokuvia. Talon elämästä ja sen isännästä, Aleksanteri Ala-Kuljusta, on kerrottu tarkemmin sivulla ” Aleksanteri Eliaksenpoika Ala-Kulju”.

Lisää tietoa 2-fooninkisen talosta ja esimerkiksi sen tiloista, huoneista sekä kalustuksesta saat artikkelistani ”Kaksifooninkisen talon tilat ja kalusteet v.1700 – 1900 – Asuminen ennen osa 5”

Entisajan pihapiiristä ja asumisesta saat tietoa lisäksi muista WordPress -artikkeleistani ja sukuni sivuilta ”Asuminen, pihapiiri ja eläminen ennen” sekä Museoviraston Finna hakupalvelun tietokannoista. Myös näiltä sivuilta saat lisää tietoa: Suomalaista rakennuskulttuuria aikakausittain sekä Etelä-Pohjanmaan rakennuskulttuuria, Rakennusperintö -sivut.

Myös Pohjanmaan sekä Etelä-Pohjanmaan kyläkirjoissa ja paikallishistoria -teoksissa, kuten esimerkiksi Heikki Klemetin teoksessa ”Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin”, on artikkelin aiheeseen liittyvää tietoa.

© Jari J Tuomisto

Lisätietoa aiheesta ja sen vierestä saat muun muassa näistä linkeistä:

Muuttoon savupirtistä takkatupaan tarvittiin tiiliteollisuutta, 4.5.2016, Andrei Kalinitchev, http://www.ennenjanyt.net/2016/05/muuttoon-savupirtista-takkatupaan-tarvittiin-tiiliteollisuutta/

Kanajärven restaurointileiri 2009-julkaisu, Kallion Savo-seura: Netta Böök, Marko Huttunen, Katja Savolainen

Siihirsi ja malkakatto – asuminen ennen osa 1, Jari J Tuomisto, https://wp.me/p5lBK3-wp

Multipenkki – asuminen ennen osa 2, Jari J Tuomisto: https://wp.me/p5lBK3-wZ

Multapenkki; Rakenne, vauriot ja säilyttäminen, Tiina Honkonen, opinnäytetyö 2011, Seinäjoen Ammattikorkeakoulu.

Kivikasalämmitin eli kiuas – asuminen ennen osa 3, Jari J Tuomisto: https://wp.me/p5lBK3-xT

Kaksifooninkisen talon tilat ja kalusteet v.1700 – 1900 – Asuminen ennen osa 5, Jari J Tuomisto: https://wp.me/p5lBK3-GK

Kaksifooninkinen talo – Asuminen ennen osa 4