1900 -luvun alun Ala-Kuljun talon pihapiirin ennallistus mallintamalla – Pihapiiri ennen osa 13

”Kuljun piha sijaitseepi keskellä maailmata, kun sieltä kattoo ylähä päin niin taivaskin on kuin pata”, sanoo Reino Ala-Kulju poikasena kuulemassaan lorussa.

Lorun aiheen keskiössä lienee ollut Reino -pojalle syntymäkotinsa Ala-Kuljun talon pihapiiri. Tuo pihapiiri ja sen rakennukset ovat kadonneet menneeseen, mutta siitä on onneksi muutama mustavalkoinen valokuva jäljellä.

Ala-Kuljun pihapiiri oli osa Kuljun pihaan Kuortaneen Mäyryssä. Päärakennuksen viimeinen osa purettiin 1970 -luvulla. Rakennukset, niiden paikat ja mallit on laadittu mukaellen Harri Ala-Kuljun omistuksessa olevia valokuvia. Työssä on käytetty myös tekijän omaa kuvitusta. Pihapiiri rakennuksineen ja puutarha on uudelleenrakennettu 2- ja3D -mallintamalla 1900 -luvun alun ajan ja hengen mukaisiksi. Rakennuksien maalatut pinnat on mallinnettu 1900 -luvun alussa käytössä olleiden tyypillisesti käytettyjen ”punamultamaalien” värisiksi.

Yhtenä yksityiskohtana mainittakoon vaalea syytinkitalo kaksifooninkisen päärakennuksen vieressä. Siinä asuivat 1900 -luvun alussa tilan vanha isäntä Aleksanteri ja hänen vaimonsa kansanedustaja Eveliina Ala-Kulju.

Alla on linkkejä sivuille ja videoklippeihin, joissa on kerrottu ja mallinnettu yksityiskohtaisemmin 1800 – 1900 -lukujen pohjalaistalojen pihapiirin elämän kehystä.

  1. Kulku läpi kaksifooninkisen talon, sen huoneisiin ja kalustoon tutustuminen. 
  2. Hevostalli oli tärkeä joka talossa .
  3. Hevosella piti olla hyvät varusteet.
  4. Ajokaluja eli liikkumisvälineitä talvella ja kesällä .
  5. Ala-Kuljun navetta oli tn. kivestä rakennettu lattiallinen luontinavetta. Sitä aikaisemmin oli Länsi-Suomessa yleisesti  karja- ja maataloutta harjoittavilla hirsinen lattia- eli luontinavetta.
  6. Savusaunan lämmitys oli tärkeää. 
  7. Elonkorjuussa oli luuvariihi tärkeässä asemassa.
  8. 1800-1900 luvuilla käytössä olleilla tuulimyllyillä saatiin muun muassa talon jauhot jauhatettua .
  9. ”Suutari, kenkäseppä, pikikoura” Talossa käyvä suutari teki talonväelle vuosittain töitä. 
  10. ”Seppä, raudan ja Sammon takoja” Talon väki teki taitonsa mukaan sepän töitä, mutta kyläseppä ja hänen palveluksensa oli elintärkeitä myös Ala-Kuljussa. Sepän paja.
  11. Vesimyllyt. Jos oli tuulimyllyjä, niin sopivien purojen ja vesiuomien koskissa oli myös vesimyllyjä. Niitä käytettiin hyväksi tuulimyllyjen tapaan tuottamaan käyttövoimaa jauhatukseen ja esimerkiksi sahaan.
  12. Pappilan puutarha oli yhtenä tärkeänä mallina taloihin hitaasti yleistyvissä hyöty- ja muotopuutarhoissa. Tuon ajan muotikasveja .
  13. Multipenkkiä käytettiin päärakennuksien alapohjaratkaisuna myös Ala-Kuljun talossa.

© Jari J Tuomisto

 

Mainokset
1900 -luvun alun Ala-Kuljun talon pihapiirin ennallistus mallintamalla – Pihapiiri ennen osa 13

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 12 – ”Smile”

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.

Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.

Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.

Tässä on linkki edelliseen osaan: ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 11 – ”Leipurin korkeuksiin nousu” ”

fe wettberg eli kivekas

Edellisen osan lopussa elettiin vuoden 1918 loppua.

1919

01.01.1919 Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter s 1045 b
01.01.1919 Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter s 1045

Syksyllä 1919 Frans ja Amanda ja pojat Väinö ja Uuno muuttivat Amerikkaan.

21.9.1919

arrival detroit wettberg perhe 1919

9.06.1923 Suomen Kuvalehti no 23 s 26
Suomen Kuvalehti no 23 s 26

1.01.1917 Työväen kalenteri no 10

07.03.1925 Kotoa ja kaukaa kansan kirjallinen kuvalehti no 10 s 11
Kotoa ja kaukaa kansan kirjallinen kuvalehti no 10 s 11

Heillä oli mukanaan lisäksi Fransin Olga sisar, poikien täti. Heidän määränpäänsä oli Detroit Michiganin osavaltiossa. Frans ja Amanda olivat 60 vuoden, Väinö 19 ja Uuno 17 vuoden ikäisiä.

He asettuivat asumaan Detroitin Highland Parkiin 287 Genava Avenuelle. He ostivat autotehtaitten viereen kaavoitetulta työläisasuinalueelta tyypillisen amerikkalaisen ”American Foursquare” -mallisen talon. Heillä oli kuitenkin edelleen asunto myös Helsingissä.

kotiamerikassamalli
”American Foursquare” -mallinen talo

1920

01.01.1920 Helsingin nimikirja ja suomalainen osotekalenteri s1205 b
01.01.1920 Helsingin nimikirja ja suomalainen osotekalenteri s1205

1921

01.01.1921 Helsingin nimikirja ja suomalainen osotekalenteri s 1201 b
01.01.1921 Helsingin nimikirja ja suomalainen osotekalenteri s 1201

Fransilla ja Amandalla oli vielä asunto Helsingissä.

1922

Fransin patikointiliekki nousi uudestaan hiilloksilta vuonna 1922. Hän oli jälleen kymmenien amerikkalaisten ja suomalaisten lehtien palstoilla. Frans oli tuolloin 64 vuotias. Alla on esitelty niistä vain muutama.

Kivekäs Wettberg Kuortaneelta maapallon ympari 2

Kivekäs Wettberg Kuortaneelta maapallon ympari 4

Kivekäs Wettberg Kuortaneelta maapallon ympari 3

Capital journal., March 20, 1922, Page PAGE SIX, Image 6
Capital journal., March 20, 1922, Page PAGE SIX, Image 6

Länsi-Savo_39_03_04_1922

Frans Emanuel etsi ja kenties löysi tuon Mr Olsonin ja sai palkintorahat. Vaikka, kyllä hän sen tiesi, että suurin palkinto häntä odotti kotona.

Hän sai kerättyä sievoisen summan viimeisestä esiintymiskierroksestaan ja korttien myynnistä. Tämän lisäksi hän oli syksyllä Suomesta lähtiessään myynyt hyvällä hinnalla Liisankatu 16:sta olevan asuntonsa. Frans asettui aloilleen ja seuraavat vuodet hän eli Amanda vaimonsa kanssa onnellisena elämäänsä, ja olipa hänellä talonsa terassilla kiikkustuolissa istuessaan muistelemista kerrassaan. Hän oli tyytyväinen, hän oli voittanut tuulimyllynsä.

1933

Frans Emmanuel Wettberg kuoli rauhallisesti rakkaan Amanda vaimonsa pitäessä häntä kädestä 7.2.1933 73 vuotiaana Highland Parkissa 287 Genava Avenuella.



Hänen kuolinsyynsä ilmenee alla esitetyssä todistuksessa.

Frans Wettbergin kuolintodistus

fewettbergin tietoja

fewettbergin hautausmaa

hautakotiwettbergdetroit

Fransin vaimo Amanda Sofia nukkui ikiuneen 10 vuotta myöhemmin 83 vuotiaana 28.4.1943 kotonaan.

AmandaSofiakuolintiedot

Jälkipuhe:

Olipa aikamoinen tarina. Nämä artikkelit Fransin ja hänen perheensä elämästä on laadittu perin löyhin lähtein. Se ei ole elämänkerta vaan yksi näkemys, kuva henkilöstä. Se on kuvaus ”oman elämänsä sankarista”. Frans oli henkilö, joka halusi olla aikanansa esillä, tulla hyväksytyksi ja kunnioitetuksi. Karistaa samalla lapsuuden ja menneisyyden taakat harteiltaan. Hän halusi myös rakastaa ja tulla rakastetuksi sekä elättää perheensä. Tässä kaikessa hän mielestäni onnistui omalla jäljittelemättömällä tavallaan.

Hän oli kaveri, joka hankki toimeentulonsa omalla persoonallaan, sanavalmiudellaan, nokkeluudellaan, rohkeudellaan, tempuillaan, röyhkeydellään, näyttelijän taidoillaan ja myös esitelmiensä mielenkiintoisella, ”uskomattomalla” sisällöllä, käyttäen hyväksi lehdistön sekä ihmisten uteliaisuutta. Hänelläkin oli vastustajat, jotka paheksuivat ja löivät kapuloita rattaisiin. Mutta, Frans, mitä hän siitä välitti, hän tokaisi arvostelijoilleen vain ”So what!” ja käveli eteenpäin. Niinpä, hänestä puhuttiin ja häntä seurattiin.

Tuo äskeinen kuulostaa todennäköisesti tutulta, sillä kaikkina aikoina, tänäkin päivänä, hänen laillaan toimeentulonsa hankkivia ja eläviä löytyy. Heitä on esillä joka päivä ja joka hetki ”somessa”, televisiossa, lehtien palstoilla ja esitelmöimässä näyttämöillä.

Eikä siinä ole mitään väärää.

Lopuksi laitan linkin kappaleeseen ”Smile”. Sen on säveltänyt toinen ”Maankiertäjä, tramppi” -hahmollaan maailmanmaineeseen kohonnut Charles Chaplin.

 

f e wettberg kasvot 3

 

Sukututkimuksesta vielä sen verran, että kyllä Frans, ”oman elämänsä sankari”, osoittautui sukulaisekseni, äitinsä puolelta.

Aleksanterialakuljuhedvigsippolafransemanuelwettberg

 

Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti alkaen vuodesta 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, miljööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 11 – ”Leipurin nousu korkeuksiin”

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot”

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe

Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs

sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :

Ensimmäinen sortokausi

01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885

Suuret nälkävuodet

Wikipedia

Pedestrianism

Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.

© Jari J Tuomisto

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 12 – ”Smile”

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 11 – ”Leipurin nousu korkeuksiin”

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.

Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.

Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.

 

f e wettberg kasvot 3

 

Tässä on linkki edelliseen osaan: ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature”

fe wettberg eli kivekas

1908

Edellisen osan lopussa elettiin vuoden 1908 alkua. Maailmanympärikävelijänä mainetta saanut Frans Kivekäs oli palannut Suomeen ja perheensä luo Helsinkiin tammikuussa. Vuosi 1907 oli ollut Fransille raskas mutta rahakas. Hän oli kiertänyt amerikan mannerta, myynyt ”Maapallon kiertämisestään jalkapatikalla” -tarinaansa lehdille ja pitänyt esitelmiä siitä. Lisäksi häntä kuvaavien postikorttien myynnistä oli kertynyt voittoa. Kaiken lisäksi hän oli saanut hyvän palkan laivatöistään.

Jatkuu …

Kevät oli Fransin perheessä onnellista yhdessäolon aikaa. Amanda tuli raskaaksi. Frans Henrik oli 12 ja Väinö 8 vuoden ikäisiä. Frans ei lähtenyt merelle laivatöihin vaan teki satunnaisesti töitä naapurikiinteistössä sijainneessa leipomossa. Leipurin työt toivat mukavaa vaihtelua hänen viimeaikaisiin töihin merimiehenä ja maankiertäjäesitelmöitsijänä. Voi hyvin olla, että hän esitelmöi myös matkastaan maapallon ympäri jalkapatikalla kiinnostuneille.

Hän seurasi lisäksi kiinnostuneena Suomen suurruhtinaskunnan poliittista liikehdintää. Hän toivoi, että Amerikassa ollessaan hänen maineensa venäläishallinnolle myöntyväisyysmielisenä sekä mahdollinen toiminta sen puolesta olisi painunut unholaan. Matalan profiilin pito oli Fransille tärkeää. Maan poliittinen tilanne oli tulenarka ja ihmisten valvontaa oli kiristetty. Myös venäläishallinnon vastustajat pitivät silmällä vastapuolen tekemisiä. Pinnan alla kyti.

Kesäkuussa saatiin Suomen suurruhtinaskunnassa lukea lehdistä, kuinka sen autonomiaa koeteltiin.

nikolai ii, tekijä a. a. pasetti public domain via wikimedia commons
Tsaari Nikolai II, A. A. Pasetti Public domain via Wikimedia commons

Keisari ja Venäjän hallinto ryhtyi kiristämään otettaan autonomisesta Suomesta kevään ja kesän aikana.  Huhtikuussa keisari Nikolai II hajotti Suomen eduskunnan senaatille esittämänsä ”moitelauseen” johdosta. Tästä uutisoi muun  muassa Käkisalmen Sanomat -lehti 6.4.1908.

 

06.04.1908 käkisalmen sanomat no 39 s1

Kesäkuussa hän määräsi, että koko keisarikuntaa, myös autonomista Suomea, ja sen etuja koskeva lainsäädäntö sekä yleiset hallitusasiat oli ennen hallitsijalle esittelyä alistettava Venäjän ministerineuvoston käsiteltäviksi. Tämä keisarin vallan näyttö tarkoitti Suomea kohtaan  toisen sortokauden, venäläistämisohjelman, alkamista.

Heinäkuun alussa järjestettiin uudet eduskuntavaalit. Vaalityö oli vilkasta myös lehtien palstoilla.

03.07.1908 tuulispää no 27 s. 1

 

Vaalit eivät tuoneet keisarille ja senaatille mieluista tulosta, vaan voimatasapaino säilyi lähes ennallaan.

Syksyllä syntyi Amandalle ja Fransille potra poikalapsi. Hän sai nimekseen Uuno.  Fransilla oli nyt kolme poikaa. Vanhin pojista, Frans Henrik, joka kävi  kansakoulua oli alkanut puhua toiveistaan päästä merimieheksi. Frans ja Amanda äiti halusivat hänet opiskelemaan.

1909

Frans ja Amanda sekä pojat Frans Henrik, Väinö ja Uuno vauva muuttivat keväällä 1909  Laivurinrinne 1:n Tokan- eli Telakkakadulta.

1.01.1910 helsingin nimikirja ja suomalainen osotekalenteri s 561

laivurinrinne 1 www.openstreetmap.org

Frans oli kevättalven töissä leipomossa, vaikkei hän siitä työstä kovin paljoa enää pitänytkään. Hänen mielensä halasi pois jauhopölystä ja aikaisista aamuista. Frans tiesi kuitenkin, että Amandan ja hänen, sekä koko perheen onni, vaativat Fransin kotona oloa. Perheessä oli pieni Uuno vauva sekä kaksi poikaa, jotka täytyi opastaa koulutielle.  Väinö meni Helsingin suomenkielisen alemman kansakoulun ensimmäiselle luokalle syyskesällä. Hän oli 9 vuotta vanha.

helsinki, johanneksenpuisto. johanneksentie 4, 6. laivurinrinne 2 v1908 ccby4.0 helsingin kaupmuseo
Laivurinrinne 2 Helsinki, Johanneksenpuisto. Johanneksentie 4, 6. v1908 helsingin kaupmuseo CC BY 4.0

1910

Pojat kävi koulua, Amanda hoiti pientä Uunoa ja Frans teki aamuöisin leipurin töitä. Iltapäivisin Frans lähti yleensä kävelylle. Hän meni yleensä kantakahvilaan. Hän tapasi siellä yleensä istuvan kaveriporukkansa. Ystävien kanssa juteltiin päivän polttavista asioista, ehkä vähän politiikastakin, kinasteltiin ja ehkä kiivasteltiin niistä. Päivittäisen äijäpalaverin päätteeksi tuntui kaikista siltä, että maailman asiat olivat taas siltä osin paremmin.

Kahvilassa ollessaan Frans luki päivän lehdet. Suomen tapahtumat kiinnostivat häntäkin eniten. Hän luki maaliskuussa uutisen, jonka mukaan keisari Nikolai II oli antanut manifestin, jonka johdosta tähän asti autonominen Suomen suurruhtinaskunta asetettiin suoraan Venäjän lainsäädäntöjärjestyksen alaiseksi.

Toukokuun loppupuolella Suomen eduskunta oli lähettänyt keisarille anomuksen Suomen perustuslakien pysyttämiseksi voimassa. Autonomiasta ei haluttu luopua. Noin kahden viikon päästä Venäjän duuma oli hyväksynyt yleisvaltakunnallisen lainsäädännön laajentamisen Suomen suurruhtinaskuntaan. Sen ajateltiin joissain duuman piireissä olevan Suomen lopun.

Lokakuussa lehtien pääotsikoissa kerrottiin, että keisari oli hajoittanut Suomen eduskunnan. Syynä siihen oli ollut eduskunnan puhemies  P. E. Svinhufvudin   syyskuinen ilmoitus siitä, ettei Suomen eduskunta voi, maan perustuslakeja rikkomatta, ryhtyä valtiopäiväkutsussa annettujen tehtävien täyttämiseen. Suomi halusi pitää kiinni autonomiastaan.

Vuokranmaksu kävi Laivurinrinne 1:ssä liian kalliiksi ja Frans haki halvempaa asuntoa. Hän löysikin sen pian. Kivekkäiden muuttokuorma ajettiin kahdella hevosella uuteen osoitteeseen, joka oli Unioninkatu 41 A:han.

01.01.1911 adress- och yrkeskalender för helsingfors jämte förorter

muutto unioninkatu 41 een frans kivekas

Fransin oli otettava rahan tarpeessa myös pesti Viron ja Helsingin välillä kulkevaan laivaan. Merimies ansaitsi paremmin kuin leipuri. Hän sai lisäansioita myös välittämällä ja myimällä kaikenlaista tavaraa.

Joulukuussa päättyi syyslukukaudet poikien kouluissa. Väinö kävi nyt jo toista luokkaa alemmassa kansakoulussa. Helsingissä, kuten muissakin maan kaupungeissa, oli järjestetty 6-10 -vuotiaille lapsille alkeisopetusta varten 2-luokkainen alempi kansakoulu.  Väinö oli saanut hyvän todistuksen, jonka Frans tarkasti ja allekirjoitti nähdyksi. Aineiden numerot tuottivat äiti Amandalle ja isälle mielihyvää. Hän oli ylpeä pojastaan ja kehui häntä vuolaasti hymyillen ja olalle taputtaen.  Varsinkin ”uskonopin” numero oli tärkeä Fransille, olihan hän itse Kuortaneen Haapaniemen pappilan hengellisessä ilmapiirissä ja ympäristössä varttunut papinpoika.

Frans Henrik oli aloittanut kirjanpito-oppilaana opiskelun Senaatin kirjapainossa isän ja äidin tahdon mukaisesti. Opiskelu oli alkanut hyvin.

väinö kivekkään koulutodistus 2 b

 

1911

Talvi oli perheessä onnellista ja seesteistä aikaa. Frans ei ollut lähtenyt laivalle talveksi, vaan teki välillä remonttitöitä kaverinsa kanssa ja kävi kirjastossa lukemassa lehtiä. Hän piti myös kirjojen lukemisesta ja ”ahmi” niitä iltaisin kotona.

Huhtikuussa kerääntyi perheen ja Frans Henrikin ylle tummia pilviä. Hän sairastui ilmeisesti aivokalvontulehdukseen ja kuoli siihen 4.5.1911 17 v. 3 kk ja 17 pv. ikäisenä.

frans henrik

9.5.1911 uusi suometar no 105 s 1

14.05.1911 helsingin sanomat no 109 s 1

Se oli järkyttävä ja syvän surun aiheuttama isku äiti Amandalle, isä Fransille sekä Väinö ja Uuno veljelle. Amanda ja Frans tukivat toisiaan ja lapsiaan tässä suuressa surussa. Frans ei lähtenyt laivatöihin vaan halusi olla lähellä vaimoaan ja lapsiaan.

Jotain oli kuitenkin tehtävä töiksi, jotta perhe eläisi. Frans oli hyvä käsistään ja hän tiesi, että puusepän tuotteilla oli kova kysyntä kaupungissa. Fransin tulot eivät kuitenkaan riittäneet edes vuokran maksuun. Niin myös Amandan oli keksittävä tilapäisen siivoustyön lisäksi jotain, millä saisi lisää toimeentuloa.  Amanda oli ollut apulaisena reumatismin ja hammasten hoitoa antavassa liikkeessä. Hän perusti oman praktiikkansa.

 

16.06.1911 suomalainen kansa no 135 s 6

 

02.07.1911 uusi suometar no 149 s1

Heidän oli myös mietittävä, missä voisi säästää. Vuokra Unioninkadulla oli kohtuuttoman kova tuloihin verrattuna ja niin he alkoivat katsella halvempaa paikkaa asua. Syksyn aikana Frans ja Amanda muuttivat Kallion Sörnäisten Pengerkatu 4:n porras A:han. Vastapäätä katua oli Kallion poliisiasema.

1911wettberg

pengerkatu4.brandersigne2c1912taustakallionkirjastonc3a4kc3b6anykhc3a4meentie22nkohdkoillhelsikaupmusccby4.0
Pengerkatu 4. Kerrostalo oikealla. Kuvaaja Brander Signe 1912 Taustalla Kallion kirjasto Helsingin kaupungin museo CC BY 4.0

02.12.1911 työmies no 279 s. 6

Frans teki kirvesmiehen ja puusepän töitä.

1912

09.01.1912 työmies no 6 s. 8

 

16.01.1912 työmies no 12 s 8

 

24.02.1912 työmies no 46

 

 

27.09.1912suomalainenwirallinenlehtino224

1913

Fransilla ja Amandalla oli tiukka talvi taloudellisesti. Hänen oli vastentahtoisesti anottava apurahaa perheen elättämiseksi. Tukianomus oli kuitenkin alla esitetyn lehtileikkeen mukaan ”Armossa hylätty”.

25.07.1913suomalainenwirallinenlehtino168s4b

 

Fransille ei riittänyt töitä, kun taas Amandalla meni paremmin. Hänellä oli vakituinen asiakaskunta, jonka ansiosta lapset ja hän tulivat toimeen. Amanda ja Frans keskustelivat perheen toimeentulon vaihtoehdoista. He tulivat siihen tulokseen, että Amerikka olisi heidän tuleva asuinpaikka. He päättivät, että Fransin oli lähdettävä töihin laivalle, jolla hän seilaisi New Yorkiin talven aikana. Fransin oli tutkittava Amerikan mannerta ja paikkakuntia, mihin heidän olisi mahdollisuus asettua asumaan.

Frans lähti sovitusti matkaan ja seilasi laivassa ensin Hulliin ja sieltä New Yorkiin.

01.10.1913merimiehenystc3a4wc3a4

 

 

 

1914

01.02.1914merimiehenystc3a4wc3a4s18

Frans asettui kevääksi New Yorkiin ja tutustui paikallisiin ihmisiin. Koska hän osasi useita kieliä vähintään auttavasti, hänellä oli pian siellä monnia hyvän päivän tuttuja. Frans oli hyvä esiintymään ja puhui auttavasti montaa kieltä. Hän osasi myös englannin kielen, niinpä Frans oli New Yorkissa ja Amerikassa kuin ”kala vedessä”.

Ne, jotka hänen kanssaan olivat olleet tekemisissä, muistivat hänet ja hänen persoonallisen esiintymisensä helposti. Hänet tunsivat pian niin ruotsalaiset, suomalaiset,  venäläiset kuin saksalaiset amerikansiirtolaiset niissä paikoissa, joissa kulki. Hän oli mies, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Eivät toki kaikki ihmiset hänestä pitäneet, vaan osalla ihmisistä, jotka olivat hänen lähellään, nousi ”karvat pystyyn”, kun hän avasi suunsa.

Hän halusi, Amandan kanssa sovitun mukaisesti, tutustua ja hakea perheelleen uutta hyvää asuinpaikkaa. Niinpä hän lähti  kiertämään amerikan mannerta. Hänellä ei ollut kuitenkaan varoja matkustukseen, joten hän otti käyttöönsä jo aikaisemmin hyvänä rahanhankkimiskeinona koetun ”Maailmanympäripatikoija” -roolin ja teeman.

Näin hän ”marssi” jälleen Amerikassa kaupungista kaupunkiin, herättäen sotisovassaan hämmennystä ja ihmetystä, ottaen joka paikassa paikalliselta hallinnolta itselleen ”todistuksen” käynnistään. Tuon jälkeen hän etsi paikallisen lehtden toimituksen ja myi tarinaansa. Hän piti esitelmiä ja myi kuvallisia postikortteja maapallonympärikävelijästä. Alla on muutama lehtileike tuolta matkalta, joka kesti aina 1916 syksyyn, eli yhteensä lähes kolme vuotta.

svensk-amerikanskawestern2caugust62c1914thelincolnstartuesday2cjune162c1914-page1vestkusten26.3.1914vestkusten2c14may1914gamlaochnyahemlandet13.elokuuta1914nordstjernan20.tammikuuta1914usasieppaa

”Wednesday, THE DULUT Hr HERALD
April 22, 1914.

Walking Across Continent.

E. Wettberg arrived in the city on foot last night, on his way to San Francisco, where he expects to arrive in July. He will start for Omaha tomorrow morning. He left New York Jan. 15. on his way ror a tramp across the continent. He left Gotham with only 1 cent in his pocket. On his way he sells postcards wltn which to raise the necessary funds for existence. He wears shoes but no socks, thus emulating Sockless Jerry Simpson, one time national statesman from Kansas. He is 57 years old.”

1915

kivekc3a4swettbergkuortaneeltamaapallony1915

themineralindependent2coctober082c19152cpage12cimage1b

1916

thest.marybanner.2cfebruary052c19162cimage2
The St. Mary Banner., February 05, 1916, Image 2

Sama, yllä kuvassa esitetty juttu Fransista ilmestyi Amerikassa muun muassa lehdissä: ”Macon Beacon, January 07, 1916, Image 3”, ”The Celina Democrat, January 07, 1916, Image 2”  ja ”Tensas Gazette, January 21, 1916, Image 10″ ”

57 vuotias Frans saapui syksyn tullen tarmokkaana Suomeen. Kotiinpaluu oli sydämmellinen ja lämmin. Amanda ja Frans olivat olleet erossa lähes kolme vuotta. Ikävä oli raastanut, varsinkin iltaisin, molempia. Väinö poika oli 16 vuoden ja Uuno oli jo kouluiässä.

Frans Emanuel kirjoitti syksyn aikana toisen kirjan matkoistaan jalkapatikalla. Vielä samana vuonna, 1916, ilmestyi teos, jonka suomenkielinen nimi on : ”Jalan merestä mereen – jalkapatikassa Atlannin rannalta Tyynen meren rantaan”. Kirjassa on 5 sivua, joka on perin vähän verrattuna siihen mitä hän kertoi ja tarinoi niin esiintyessään kuin lehtien palstoilla ”ympäri maailmaa” matkoillaan, jalan.

Frans kävi lehtien toimituksissa myymässä tarinaansa ja piti patikkamatkastaan pyydettäessä esitelmiä. Suomessa muun muassa Helsingin Sanomat tekivät hänestä jutun.

Samaan aikaan syksyllä Amanda ja Frans hakivat uutta asuntoa. He eivät olleet tyytyväisiä Pengerkadun asuntoonsa, se oli heidän mielestään liian keskeinen ja vilkas paikka. Frans sai vinkin vapaasta asunnosta Oikokadulla. Pian Wettbergit muuttivat uuteen asuntoon, joka oli Oikokatu 5 rappu K 29.

muuttooikokatu5

01.01.1917adress-ochyrkeskalenderfc3b6rhelsingforsjc3a4mtefc3b6rorters1325b

 

wettkivekas29.09.1916helsinginsanomatno264s5

30.09.1916vaasano111wettbergb

 

14.10.1916tyc3b6miesno277wettbergsuurtramppib

Talvella 57 vuotias Frans teki pääasiassa puusepän töitä. Merimieskaverit olivat tilanneet häneltä pieneen alaan sopivia telttasänkyjä kymmeniä kappaleita. Niiden tekemisessä ja toimittamisessa meni  talvikuukaudet nopeasti. Hän teki tilauksesta helsinkiläisille myös tavallisia puusänkyjä ja erilaisia kaappeja sekä hyllyjä.

1917

Alkuvuonna 1917 Frans sai lukea lehdistä ja kuulla kaupungilla kaikenlaista. Maailmankirjat olivat sekaisin; ensimmäistä maailmansotaa käytiin jo neljättä vuotta, Venäjällä oli tehty helmikuussa vallankumous, maaliskuussa kantautui Venäjän emämaasta tieto  keisari Nikolai II:n   vallasta luopumisesta. Suomen kenraalikuvernööri oli vangittu Helsingissä ja venäläiset laivaston sotilaat olivat nousseet kapinaan Helsingissä ja olivat surmanneet useita upseereita.

Maaliskuussa hän sai kuulla keisarin ja hänen perheensä vangituksi tulemisesta. Frans tiesi, että Suomen suurruhtinaskunnassakin elettiin kohta muutoksen aikaa. Suomen senaatti antoi määräyksen keisari Nikolai II:n kuvien poistamisesta virastojen seiniltä. Hän tiesi sen olevan mieluisa tehtävä useimmissa virastoissa. Vielä parempaa oli suomalaismielisille tulossa eli Venäjän väliaikainen hallitus kumosi helmikuun manifestin ja muut Suomen perustuslakien vastaisesti syntyneet lait. Frans oivalsi viimeistään nyt, että oli mukauduttava uuteen tilanteeseen ja toimittava sen suuntaisesti.

Frans otti keväällä pestin Itämeren linjoilla kulkevaan laivaan, se on voinut olla matkustajahöyrylaiva S/S Arcturusen . Hän on ollut maissa Tukholmassa kesällä, sillä ainakin Kalmar -lehti ilmoittaa hänen käyneen toimituksessaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Frans oli myynyt tarinansa ja kuvansa lehdelle. Uutisjuttu on esitetty alla.  

wettbergkalmarnr105onsdagenden4juli1917

19170707kalmarwettberg

 

Hän oli samana kesänä ja syksynä kierrellyt kotimaan lehtien toimituksia ja myynyt uutistaan muutamille lehdille. Hän oli pettynyt huonoon menekkiin. Hän tiesi kuitenkin, että lehdillä oli tuona yhteiskunnallisten muutoksien ja mullistusten aikana muuta tärkeämpää kerrottavaa.

30.08.1917ilkkano97s4b

02.09.1917hufvudstadsbladetno195s10

 

10.11.1917lc3b6rdagenno40s4ja5
10.11.1917 Lördagen -lehti

 

Syksyllä Wettbergeillä oli jälleen muutto edessä. Uusi asunto löytyi läheltä, muutaman kadun päästä, osoitteesta Liisankatu 16.

wettbergmuuttoliisankatu161917

liisankatu16helsinki2ckarlwikmanrakennuttajatccby4.0helsinginkaupunginmuseo
Liisankatu 16 Helsinki, Karl Wikman Rakennuttajat CCBY4.0 Helsingin kaupunginmuseo

 

Yleislakon aikaan marraskuussa Frans oli todennäköisesti valinnut puolensa. 4.12   Svinhufvudin senaatti antoi eduskunnalle tiedonannon, jossa Suomi julistettiin itsenäiseksi.

Joulukuussa Suomi vaati venäläisten sotajoukkojen nopeaa poistamista Suomesta.

1918

01.01.1918adress-ochyrkeskalenderfc3b6rhelsingforsjc3a4mtefc3b6rorters1165b
Fransin ammatti on esitetty, ei merimieheksi , ei leipuriksi, eikä  puusepäksi, vaan kapteeniksi.

Mielenkiintoista tänä myllerryksen aikana on se, että vuoden 1918 Helsingin osoite- ja ammattikalenterissa Fransin ammattinimike on kapteeni. Frans oli ylennyt kapteeniksi hämmentävän lyhyessä ajassa.

Suomen sisällissota alkoi tammikuun lopulla. Helsinki kuhisi. Suomen tasavallan joukot eli valkoiset alkoivat Pohjanmaalla venäläisten varuskuntien riisumisen aseista. Suomen Punainen Kaarti otti haltuunsa Helsingin ja useita muita Etelä-Suomen kaupunkeja. Jääkärien pääjoukko saapui 25. 2. höyrylaiva Arcturuksella Vaasaan. Maaliskuussa taisteltiin ankarasti ja valkoiset piirittivät Tampereen. Huhtikuun 6. päivä valkoiset olivat voittaneet taistelun Tampereesta. Huhtikuun alussa ”punaisten hallitus”,  Kansanvaltuuskunta, siirtyi Helsingistä Viipuriin ja pakeni kohta Neuvosto-Venäjälle. Huhtikuun puolivälissä valkoisten apuna olleet saksalaiset valloittivat Helsingin. Toukokuun alussa sisällissodan sotatoimet olivat ohi. 15.5.1918 ylipäällikkö Mannerheim julisti sodan päättyneeksi. 16.toukokuuta valkoiset järjestivät voitonparaatin Helsingissä.

J.E.O.Screen Voitonparaatissa C.G.E.Mannerheim ccby4.0

On mahdollista, että Frans on kuvassa huiskuttamassa ”voittajien” puolella yleisön joukossa Carl Gustav Mannerheimille, hänen ratsastaessaan paraatijoukon kärjessä. Ehkä hän oli tänä juhlapäivänä sonnustautunut Suomen armeijan kapteenin univormuunkin.

Frans oli säilynyt sisällissodasta hengissä, kuten perheensäkin. He olivat olleet Helsingissä ja selvinneet tavalla tai toisella vahingoittumattomina sodan myllerryksessä. Myös sillä lienee ollut merkitystä, että he olivat tuona vuonna iäkkäitä eli lähes 60 vuoden.

Elokuussa 1918 Frans ilmestyi Ikaalisten vanhassa kauppalassa.

fransemanuelwettbergc2a9jarijtuomisto-002

Hän kävi vanhalla kotipaikkakunnallaan herättämässä ihmetystä ja närkästystä esiintyen Suomen armeijan kapteenin univormussa. Todennäköisesti Frans oli halunnutkin, että hänet huomattaisiin. Hän halusi näyttäytyä erityisesti vanhalle kiistakumppanilleen Ikaalisten kauppalan kuninkaalle, nimismies Kaarlo Sparfvénille, sekä muulle paikkakunnan ylhäisölle ja sivistyneistölle. Näin hän ajatteli ilmeisesti antavan iskun maineensa häpäisijöille.

Fransin käynti kapteenin univormussa Ikaalisissa kirvoitti niin nimismiehen kuin muidenkin hänen vastustajiensa mieltä. Voi olla mahdollista, että Sparfvén ryhtyi verkostonsa avulla vastaiskuun tuolle ”häirikölle”. Näin marraskuussa asia tuli julki sanomalehtien palstoilla.

KESKISUOMALAINEN –lehti 20.11.1918 nro 269

Mitenkä on muuan Bobrikoffin aikainen ”santarmiurkkija” päässyt ylenemään kapteeniksi Suomen armeijassa?

Tapaus, josta tässä kerron, on kyllä jo kolmisen kuukautta sitten tapahtunut, mutta niin kuin jäljempänä selviää, en ennemmin ole tahtonut vetää sitä julkisuuteen, vaikka mielipiteeni koko ajan onkin ollut se, että asiaan on saatava valaistusta.

Viime kesänä, elokuulla, ilmestyi Ikaalisten kauppalaan eräs F. E. Wettberg. Hän oli paikkakuntalaisille sangen tuttu mies. Oli ennen aikaan harjoittanut kauppalassa leipurin ammattia F. E. Kivekkään nimellä – hänen sukunimensä oli kyllä ennen ollut Wettberg ja oli Bobrikoffin aikana valpas santarmiurkkija, joka, esiintyen aika ajoin santarmin univormussakin, saattoi paljon ikävyyttä aikaan Ikaalisten lainkuuliaisille virkamiehille y.m. Oli kerran tuomittuna vankeusrangaistukseen väärästä ilmiannosta virkamiestä vastaan, mutta autuas Bobrikoff vapautti hänet kesken rangaistusaikaansa.

Mies oli Bobrikoffin aikojen jälkeen matkustellut Amerikassa ja muualla pitkin maailmaa ja ilmestyi nyt vapaussotamme päätyttyä taas vanhaan kotipitäjäänsä ja ilmestyi sinne – Suomen armeijan kapteenin univormussa. Tapaus herätti paikkakunnalla suurta ja kiusallista huomiota. Epäiltiin tietysti, kuinka entinen leipuri ja santarmiurkkija voi nousta armeijassamme pienessä ajassa aina kapteenin arvoon, ja miehen entisyyden tuntien oli yleinen mielipide se, että hän ei ollut oikeutettu kantamaan yllään olemaa pukua ja arvomerkkejä.

Lähdimme tämän tähden tähden paikkakunnan nimismiehen ja suojeluskunnan päällikön kanssa  Kivekäs-Wettbergin luo ja pyysimme nähdä hänen papereitaan. Ne olivat kunnossa ja niistä kävi ilmi, että mies oli kapteeni arvoltaan. Sitä paitsi hänellä oli vapaudenristin nauha.

Kun asia näin ollen saatiin selväksi, herätti se laajalti, aina Tamperetta myöten, missä Wettbergin entisyys oli tunnettu. mitä suurinta harmia ja yleisö vaati, että se oli saatava vieläkin selvemmäksi siten, että oli käännyttämä sotaministerin tai ylipäällikön puoleen sanomalehtien välityksellä ja pyydettävä selitystä.

Ehdotin kuitenkin, että koetettaisiin toista tietä saada selvennys Wettbergin ihmeelliseen karriääriin. Käännyin yksityisellä kirjeellä Turun ja Porin läänin maaherran puoleen ja pyysin hänen sotilashenkilönä ottamaan asiasta selvää. Kun sitten muutaman ajan tämän jälkeen tapasin maaherran, kertoi tämä, että hänelle ei ollut sattunut sellaista tilaisuutta, että olisi voinut pyyntöäni täyttää ja asia oli sitten unohtunut.

Sitten piti Ikaalisten suojeluskunnan tehdä asiasta raportti, mutta kun olen kuullut, että sitäkään ei ole tehty, ei ainakaan yleisölle tuloksesta ilmoitettu, ryhdyin nyt vasta monien uudistetuista pyynnöistä saattamaan kerrotun julkisuuteen toivossa, että tämä juttu, joka osaltaan sekin on monen mielestä herättänyt monenlaisia ajatuksia ylenemismahdollisuuksista armeijassamme. Saataisiin selväksi ja totuus titulus Wettbergiin nähden julki.

Me pyytäisimme siis saada tietää asianomaisilta, onko Wettberg ehkä sittenkin näyttänyt väärät paperit ja esiintynyt virheellisesti Suomen armeijan kapteenina ja vapaudennauharitarina vai onko todella mahdollista, että sillä pohjasivistyksellä varustettu ja sellaisen entisyyden omaava mies on voinut kohota sotilasarvossa niin korkealle meidän armeijassamme.

Uskoisimme tietysti mieluummin ensimmäisen olettamuksen oikeaksi, sillä emme mitenkään ymmärrä toista. Onhan jääkäreidemmekin ollut vaikea kohota korkeampiin arvoihin useimman juuri sen tähden, että pohjasivistystä on pidetty vähänä. Mitenkä on siis selitettävissä leipuri Wettbergin korkeuksiin nousu?

Olen myöskin sen tähden tarttunut kynään kerrotun asian paljastamiseksi, että minusta nykyään on Suomen armeijasta mahdollisuuden mukaan karsittava pois epäluotettavat ainekset ja ensi kädessä tietysti vaadittava luotettavuutta upseereilta.

Joka tietää jonkun seikkailijan ja ”epäpuhtaan” miehen päässeen pujahtamaan armeijaamme, hänen on se ilmoitettava. Sitä vaatii herrastuksemme omaa armeijaamme kohtaan.

Entistä santarmiurkkijaa ei kai voi pitää luotettavana?

Jyväskylässä, marrask. 19 pnä 1918

Antero Selänne”

20.11.1918keskisuomalainenno269s3b

 

Sama uutinen lyhennettynä ilmestyi viikon sisällä marraskuussa muun muassa näissä lehdissä:  ”5.12.1918 Raahen Sanomat no 137 s 2”, ”22.11.1918 Tampereen Sanomat no 217 s 3”, ”26.11.1918 Ilkka no 212 s 3”, ”26.11.1918 Lalli no 109 s 3” ja ”27.11.1918 Pohjolan Sanomat no 158 s.3”.

Mitä ansioita Fransilla olisi voinut olla sisällissodassa? Mitä tehtäviä hänellä kenties oli Helsingissä? Oliko Frans   ”Jääkärilaiva” S/S Arcturusen miehistössä tuomassa jääkäreitä maahamme? Se kuljetti helmikuussa 1918 945 jääkäriä Libausta Saksasta Vaasaan. Voi hyvin olla, että tuo laiva oli tullut hänelle tutuksi jo kymmeniä vuosia merimiehenä olleena. Laivan reitit ovat olleet samoja, joilla Frans on ollut laivatöissä usein. Toimiko hän kenties valkoisen armeijan puolesta Helsingissä sen ollessa punaisten hallussa? 

 

27.10.1888mattimeikc3a4lc3a4inenno22s2naurattaa
”Naurattaa” 27.10.1888 Matti Meikäläinen -lehti no 22 s2

 

Fransin elämän seuraaminen jatkuu seuraavassa osassa …

f e wettberg kasvot 3

 

Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti alkaen vuodesta 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot” 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe

Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs

sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :

Ensimmäinen sortokausi

01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885

Suuret nälkävuodet

Wikipedia

Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.

© Jari J Tuomisto

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 11 – ”Leipurin nousu korkeuksiin”

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.

Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.

Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.

 

f e wettberg kasvot 3

 

Tässä on linkki edelliseen osaan: Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot” 

Edellisen osan lopussa elettiin vuotta 1904.

Hän oli Suomessa sanojensa mukaan kiertämässä maapalloa ympäri jalkaisin ja piti sen varrella etappipaikoissa esitelmiä maailmanympärysmatkastaan.

fe wettberg eli kivekas
Frans Emanuel Kivekäs eli Wettberg. Public domain.

03.12.1904 etelä-suomi no 142 b

 

Esimerkiksi Etelä-Suomi -lehdessä 3.12.1904 oli mainos Fransin pitämästä esitelmätilaisuudesta:

”Esitelmän jalkamatkastaan läpi Pohjois Amerikan Kaliforniasta New Yorkiin ja mitä mannermaalla voi nähdä ja kokea pitää asianomaisella luvalla merimies Frans Emanuel Kivekäs kaupungin kansakoululla tänään lauantaina alkaen klo 8 j.p.p. Pääsymaksu 1 markka säätyläisiltä, 25 penniä naisilta ja 50 penniä miehiltä. Lapsilta 10 penniä. Karhulassa pidetään esitelmä sunnuntaina klo 6 ill.”

Frans tunsi elävänsä. Hän sai esiintyä, esitelmöidä, tuntea olevansa kiinnostava ihminen.  Hän etsi arvostusta, hyväksyntää ja kunnioitusta.

Tätä ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä jos tarina oli mitä ihmeellisin, oli se uskomattomuudessaan myös epäuskottava. Epäilijöiden äänet tulivat yhä kuuluvemmaksi ja sen vaikutus alkoi näkyä esitelmien osanottajamäärissäkin. Lisäksi lipputulojen vähäisyys oli viemässä häntä maksukyvyttömäksi Frans oli ottanut lainoja, joilla hän kattoi esitelmäpidosta koituvia kustannuksia ja Hän oli teettänyt lisäksi itsestään postikortteja myytäväksi esityksien ohessa. Hän oli ajautunut tilanteeseen, jossa ei pystynyt maksamaan lainoja sovitun aikataulun mukaisesti takaisin.

Hänen vastustajat alkoivat levittää huhuja ja juoruja häntä vastaan.

Frans oli laatinut joulukuun alussa 1904 ainakin Tampereen Uutisten yleisönosastolle kirjoituksen ”Oikaisu”, jossa hän perää kunniansa ja pilkkaamisen lopettamista:

”8.12.1904 Tampereen Uutiset no 238

Yleisöltä.

Pyydetään sijaa seuraavalle:

Oikaisu 

08.12.1904 tampereen uutiset no 238 bTäten saan arvoisalle yleisölle ilmoittaa sanomalehti-ilmoitusten johdosta, että en minä ole mikään petkuttaja, vaikka minua siihen verrataan. Ja tämmöinen on perin alentavaista minua kohtaan.

Ja en usko, että tämä on mitään petkuttamista kuin ottaa velaksi, ja ne antavat vapaasta tahdosta. Ja minä tahdon kaikki maksaa kuin minä saan kokoon. Ja minä luulen, että enhän minä ole ainoa ihminen, jolla olisi velkaa. Ja kyllä sitte olisi vähän velkaa ihmisillä tässä maailmassa, jos minä olisin ainoa velallinen.

Ja minä pyydän jos jokainen on hyvä ja katsoisi omaan poveensa, että ei kerkeä näkemään vaivaa muista ihmisistä.

Sillä minä en olisi rohjennut esiintyä yleisillä paikoilla, niinku minä olen tehny. Sillä minulla on vahvat luvat neljältä kuvernööriltä, ja usiammalta nimismiehheltä.

Ja jos minä olisin ollut petkuttaja, niin kyllä olisi etsivät poliisit ottaneet minun kiinni. Ja enkä olisi saanu esiintyä yleisissä paikoissa. Petkuttajalle ei minun luullakseni anneta kansakoulua, eikä palokunnan taloa ilmaiseksi esiintymistä varten. Ja petkuttaja ei rohkene minun luullakseni mennä ottamaan todistukset useimmista paikoista, jossa olen pitänyt esitelmiä, ja nyt minä tahdon sitte kysyä kunniani perään, sitä henkilöä, joka huhun on levittäny

Frans Emanuel Kivekäs”

Jatkuu …

1905

Fransin olo oli alkanut taas tuntua epämiellyttävältä, vaikka hän sai olla joulun ajan vaimonsa Amandan ja lastensa luona Hollolassa. Hän oli 45 vuotias. Hänen hyvin alkanut ”Maailmanympäripatikointi” -esitelmäkiertue oli hiipunut alkumetreille Raumalle ja sen lähikyliin huhujen aiheuttaman vähäisen kiinnostuksen takia. Myös talousasiat menivät huonosti. Hänen kiertueen järjestämiseksi ottamat lainat jäivät sovitun mukaisesti maksamatta. Vastustajat saivat iskeä ja velan takasinmaksuongelmien takia he nimesivät Fransin myös ”petkuttajaksi”.

Häntä kuristi velat ja huhut, joita hänestä levitettiin. Eikä maassakaan mennyt hänen mielestään hyvin. Hän oli selaillut kevään lehtiä, joista hän oli lukenut, että Venäjällä kuohui ja siellä oli levottomuuksia . Keisarin valta oli muutettu Venäjän  1905 vallankumouksessa  itsevaltiudesta perustuslailliseksi monarkiaksi . Vaikka Venäjällä kiehui sisäisesti, sota Japanin kanssa jatkui.

Vielä enemmän Fransia kiinnosti uutiset Suomen suurruhtinaskunnassa olevasta kuohunnasta. Olihan hän aikaisemmin, vuosisadan vaihteessa, aktiivisesti osoittanut edustavansa ajatuksiltaan ja teoiltaan niin kutsuttua vanhasuomalaista ja sen myöntyväisyyslinjaa emämaan Venäjän valtaa kohtaan. Tästä johtuen hän oli joutunut muun muassa häpäistyksi ”santarmiurkkijana” maan lehdissä vaikka oli toiminut virallisen Venäjän vallan ja sen viranomaisten mukaisesti.

Vastakkainasettelu voimistui ja sai kasvot helmikuussa, kun suomalainen valtioneuvos ja keisarillisen senaatin prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen murhattiin.  Aktiivisen Vastustuspuolueen taistelujärjestö  piti häntä sortovallan edustajana ja sen jäsen Lennart Hohenthal ampui hänet. Maaliskuussa kutsuntalakon ja yleisen mielipiteen johdosta Suomen suurruhtinaskunnassa lakkautettiin toistaiseksi vuoden 1901 asevelvollisuuslain toimeenpano.

Fransillekin tuli yhä selvemmäksi maan tila ja se, että Suomen suurruhtinaskunnassa oltiin jakauduttu entistä selvemmin kahteen leiriin. Venäjän vallalle ja ”sortokauden toimenpiteille” myötämielisiin ja niiden vastustajiin.

Santarmihallitus oli tehostanut valvontaa, tehnyt yhä enemmän kotitarkastuksia sekä pidättänyt suomalaisia Venäjän vallan vastustajia. Yhtenä esimerkkinä kenraalikuvarnöörin ja santarmihallituksen tiukentuneesta otteesta Suomen suurruhtinaskunnassa oli kuvernööreille lähetetty käsky auttaa Venäläistä santarmihallitusta ja sen santarmeja tehtävissään. Yksi esimerkki tästä on Oulun läänin kuvernöörinä tuolloin ollut Otto Sawander, myöhemmin Otto Sarvi. Hän toimi virassaan ensimmäisellä sortokaudella vanhasuomalaisen myöntyväislinjan tavoilla.

Oulun läänin kuvernööri Savander oli lähettänyt todennäköisesti kenraalikuvernööriltä saadun käskyn saatuaan ”paimenkirjeen” lääninsä kruununvoudeille, nimismiehille ja poliisimestareille. Tämä kirjelmä oli päätynyt  kuitenkin, ilmeisesti vastustajien käsien kautta, myös Kaleva -lehdelle. Se liittyy ”Salaisesti” -nimimerkillä kirjoittaneen kirjoitukseen, joka ilmestyi otsikolla ”Kuvernööri Savander ja santarmit”. Kaleva -lehti julkaisi sen yleisönosastolla huhtikuun 18 päivänä sivulla 2. Alla on esitetty kyseinen lehtileikekirjelmä sekä sen ”selväkirjoitus”.

18.04.1905 kaleva no 90 2 b ”18.4.1905 Kaleva no 90 sivu 2

Kruununvoudeille, nimismiehille ja poliisimestareille.

Voidakseni pyynnöstä antaa Santarmilaitokselle sille 28 p:nä lokakuuta (10  p:nä marraskuuta) 1903 vahvistetun johtosäännön 9 §:ssä viitattuja tietoja, tulee Teidän alempana mainituista virka-alueellanne, ja sikäli kun Teidän tietoonne on tullut muuallakin maassa sattuneista tapauksista ja seikoista hetimiten minulle ilmoittaa, nimittäin:

  1. laittomista kokoontumisista;
  2. hellituksen toimenpiteitä vastaan pidetyistä ja yleensä kansanjoukkoja kiihoittavista puheista;
  3. erityisten henkilöiden, joukkueiden tahi yhdistysten osoittamasta vastustuksesta hallituksen toimenpiteitä vastaan;
  4. kiellettyjen painotuotteiden levittämisestä;
  5. kiellettyjen aseiden ja ampumatarvikkeiden pitämisestä kuin myöskin kiellettyjen ampumaratojen perustamisesta;
  6. paikkakunnallenne saapuneista epäluuloa herättävistä ja tuntemattomista henkilöistä; ja
  7. muista agitatsiooni- ja meteli-ilmiöistä;

joista Teidän on ilmoitettava alaisillenne poliisipalvelijoille heille kuuluvaa toimenpidettä varten ylempänä mainitussa kartoituksessa; ja saan minä sen ohesta ilmoittaa, että ylempänä mainitut tiedot voidaan niillä paikkakunnilla, missä santarmihallituksen alaisia upseereja tai miehistöä on olemassa, myöskin antaa joko suullisesti tai kirjallisesti näille henkilöille, missä tapauksessa asiasta kuitenkin on viipymättä muillekin ilmoitettava. Oulun lääninkansliasta, toukokuun 24 päivänä 1904.

Otto Sawander

Wilho Leino m:tty.

R:o 1792″

 

Kevään tullen Frans teki merimiehen töitä isommissa ja pienemmissä laivoissa Helsingin, Turun, Rauman ja Tukholman välillä.

pesu laivassa 1.12.1921 suomen merenkulku no 36 s29
Pesua laivassa 1.12.1921 Suomen Merenkulku no 36 s29
30.06.1922 karjantuote s 17
Voinlastausta Rauman satamassa. Kuva julkaistu 30.06.1922 Karjantuote s.17

Syksyllä hän kävi lähinnä ruotsinkielisissä lehtien toimituksissa myymässä muisteloaan maailmanympärikävelystään. Lehdistö ei tunnu enää olleen kovin kiinnostunut tästä tarinasta, sillä se ilmestyi vain muutamassa lehdessä.

kivekkään matkakertomuksia 03.10.1905 helsingfors-posten no 267 b

 

Syyskuun alussa 1905 Venäjän keisarikunta oli hävinnyt sodan Japanille ja rauhansopimus allekirjoitettiin. 30.10.1905 alkoi Suomen suurruhtinaskunnassa  Suurlakko , joka päättyi keisarin  ”häviöön” Suomen autonomisien oikeuksien suhteen. Marraskuun alussa Venäjän keisarin Suomea koskevat päätökset kantautuivat ilouutisena sen autonomiaa, sen perutuslakia sekä suomalaisuutta kannattaville;  ensimmäinen sortokausi päättyi niin kutsuttuun marraskuun manifestiin. Sillä kumottiin  helmikuun manifestin säännökset. Tämän lisäksi siinä luvattiin koollekutsua  Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät   kansanedustuslaitoksen uudistuksen ja kansalaisvapauksien säätämistä varten. Myös  Suomen kenraalikuvernöörin diktaattorinvaltuudet peruutettiin.

Tämä ei ollut todennäköisesti merimiesleipuri Frans Emanuel Kivekkäälle kovin mukava uutinen, olihan hän ollut Venäjälle myötämielisten puolella. Mitkä sitten olivat olleet hänen motiivinsa ja lähtökohdat tähän ”viralliseen” kantaan. Niistä saa aavistuksen Fransin tähän asti eletystä elämästä, josta on kerrottu  aikaisemmissa osissa.

22.11.1905 tampereen sanomat no 68 s3 b

Suomalaisuuden ja autonomian kannattajat kertoivat sanomalehdissä entistä suoremmin oman aatteen ja tavoitteen edistäviä uutisia. Kuten tuossa yläpuolella olevasta Tampereen Sanomien 22.11.1905 uutisesta voi nähdä. Venäläinen virkavalta ja Santarmilaitos Suomen suurruhtinaskunnassa ajettiin yhä ahtaammalle. Eikä tuollaisten uutisen johdosta Fransinkaan tilanne ainakaan paremmaksi käynyt.

Venäjän Santarmilaitos yritti pitää kiinni Suomen suurruhtinaskunnan suitsista ja kiristää otetta; lisäten valvontaa, kotietsintöjä sekä pidätyksiä.

santarmit vievät pidätettyä kuulusteltavaksi museovirastomusketticcby4.0
Santarmit vievät pidätettyä kuulusteltavaksi Museovirasto Musketti CCBY4.0

 

1906

Frans Emanuel Kivekäs on 46 vuotias. Frans asui talven perheensä kanssa Hollolassa. Hän ei ollut toimettomana. Sen lisäksi, että hänellä oli välillä töitä Lahden kaupungin rakennuksilla, hän vietti aikaansa poikiensa ja vaimonsa Amandan kanssa. Myös Hollolan kirjaston kirjat tulivat tutuiksi. Varsinkin päivälehdet ja niissä olevat uutiset Suomesta ja Amerikasta kiinnostivat häntä.

Suomalaisuusaate oli saanut entistä laajemmin kannatusta. Siitä on osoituksena esimerkiksi se, että J. V. Snellmanin satavuotissyntymäpäivänä noin 100 000 suomalaista vaihtoi sukunimensä suomenkielisiksi. Maahan perustettiin myös uusia puolueita, ammattiyhdistyksiä ja aatteellisia lehtiä yhä kiihtyvämmin.

Fransin oloa ei helpottanut se, että hänellä oli maine Venäjälle ”myötämielisenä”. Hänen nimensä oli  jokaisen suomalaismielisen tiedossa. Se oli mustattu vastustajien parissa viimeistään sen ollessa joulukuun lehdissä ”santarmille ilmiantajat” -listassa. ”Suomalaisuus” hallitsi arkielämää joka paikassa yhä voimakkaammin. Fransin tunsi olonsa hyvin tukalaksi ja päätti hävitä, ainakin lehtien palstoilta. Hänestä ei näin ollen löydy vuoden 1906 lehtiotsikoista mitään.

Lumien sulaessa maalishuhtikuun vaihteessa Frans ja Amanda muuttivat lapsien kanssa Helsinkiin. Helsingin osoite ja ammattikalenteri osoittaa sen, että Frans ja Amanda olivat ostaneet kesällä Helsingistä asunnon. Se oli huoneisto 26 Tokankatu 1 D:ssä .

talo melior telakkakatu tokankatu 1 ccby4.0 helsinginkaupmuseokuvmaaret louhelainen
Tokankatu 1 (Telakkakatu 1) Talo ”Melior” rakv.1906, kuvaaja Maaret Louhelainen Helsingin Kaupunginmuseo CC BY 4.0

Tokankatu on nykyiseltä nimeltään Telakkakatu. Amanda oli saanut heti töitä siivojana samasta talosta.

01.01.1909 helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri 514 b
Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri 514

Frans lähti jälleen kevään tullen, toukokuussa, töihin laivalle. Tänä kesänä hän pestautti jälleen itsensä Itämerellä kulkevaan laivaan. Se kulki Helsingin ja Tukholman väliä, heinäkuun alussa hän vaihtoi Turusta lahden yli kulkevalle matkustajareitille. Laiva oli pienempi kuin minkälaisissa hän oli aikaisemmin ollut. Hän nautti tästä ja siitä, että sai olla myös ihmisten ja matkustajien kanssa tekemisissä. Tärkeintä oli se, että hän sai olla enemmän myös kesällä perheensä parissa vapaillaan. Laivapesti jatkui myöhään syksyyn.

01.01.1912 suomen kuvalehti 11
01.01.1912 Suomen Kuvalehti s11

 

Syystalvella Frans teki kirvesmiehen rakennus- ja remonttitöitä kaverinsa kanssa Helsingissä.

1907

Tokankatu 1:n eräässä huoneistossa sattui vuodenvaihteessa tapahtuma, jota kannattaa tarkastella hieman lähemmin. Mielenkiintoinen yhteensattuma on se, että samassa talossa Fransin kanssa, Tokankatu 1:ssä Helsingissä, asui myös Maria Alanne. Hänen asunnossaan oli nimittäin venäläisillä vallankumouksellisilla salainen kirjapaino. Näin kerrotaan teoksessa:  Bolshevikkien toiminta Suomessa ja Viaporin kapina : eräitä aikalaisten muistelmia v. 1905 vallankumouksen ajoilta”  sivulla 100. Seuraavassa on ote kyseisestä kohdasta: ”…Helmikuussa 1907 tiedotti venäläinen virallinen tiedonanto Helsingistä Pietariin, että Helsingin poliisi oli 2 p. tammikuuta pitämässään kotietsinnässä löytänyt Tokankatu 1 Maria Alanteen omistamassa asunnossa salaisen vallankumouksellisen kirjapainon. Poliisi vangitsi asunnossa tapaamansa virolaisen latojan Wilhelm Georg Armanin, takavarikoi painokoneen, erilaisia painotuotteita, 179 kpl, suomenkielisiä julistuksia otsikolla ”Tunnussana”, 1 venäjänkielisen julistuksen ja maanalaisen lehden ”Wjestnik Kasarmi”. Etsinnän aikana ilmestyi asuntoon insinööri Vilho Severi Alanne tuoden samanlaista paperia kuin kirjapainosta oli jo löydetty. Alanne pidätettiin myös. Poliisikuulustelussa kertoi sosialidemokraattiseen puolueeseen kuuluva Arman saapuneensa…”

Oliko Frans mahdollisesti ilmiantanut asuintalossaan toimineen vallankumouksellisen kirjapainon? Edellä mainitun ”Bolshevikkien toiminta Suomessa …” -teoksen mukaan kirjapainon toiminnan takana oli Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolue .

alanne tokank 1 10.01.1907 työläisnainen 14 b

Liittyikö Fransin pidätys Tukholmassa seuraavana vuodenvaihteena tämän vallankumouksellisen toiminnan tiedusteluun?  Frans Kivekkäälle tapahtui vuodenvaihteessa jotain ruotsalaisen etsivän poliisin kanssa selvitettävää, ainakin alla esitettyjen uutisten mukaan. Frans joutui lehtiotsikoihin Tukholman pidätyksensä takia. Hänet oli pidätetty Ruotsin etsivän poliisin toimesta yhdessä H. A. Tuomirannan kanssa. Miksi? Liittyikö tämä kiinniotto kenties Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen neljänteen puoluekokoukseen   Tukholmassa huhtikuussa 1906? Oliko Frans ollut tuolloin Tukholmassa kenties Santarmihallituksen puolesta?

25.01.1907 tammerfors nyheter no 14

”25.1.1907 Tammerfors Nyheter no 14

-Tammerforsare anhålna i Stockholm. Till detektiva polisen härstädes ha från Stockholm inkommit förfrågningar rörande eldaren H. A. Tuomirantas och sjömannen F. E. Kivekäs-Vettbergs antecedentin. Dessa personer, som äro hemma från Tammerfors, ha anhållits at Stockholmspolisen.”

tukholman poliisin pidätys 29.01.1907 länsi-suomi no 12

 

Maaliskuussa olivat ensimmäiset eduskuntavaalit Suomen suurruhtinaskunnassa, mutta Frans luki niitä kaukana merten takana Amerikassa.

Oliko maa alkanut polttaa liikaa jalkojen alla, sillä huhtikuussa pohjois-amerikkalaisten lehtien otsikoissa alkoi ilmestyä uutisia Frans Emanuel Kivekkäästä, suomalaisesta maailmanympärikävelijästä.

Kulkiessaan pitkin amerikan mannerta, Frans oli ottanut yhteyttä paikallisten lehtien toimituksiin ja ilmeisesti myynyt tarinaansa ”Maapallon ympäri kävellen, ilman rahaa” -matkansa edistymisestä. Yksi niistä on alla oleva ”Der Deutsche” -lehden uutinen Franz Emanuel Kivekkäästä, norjalaisesta patikoijasta.

der deutsche correspondent., april 06, 1907, page 8, image 8

Lehdet ottivat mielellään sivuilleen uutisen tästä uskomattomasta matkasta ja miehestä. Fransin maine kasvoi ja kiiri amerikan laajalla mantereella.

Maine oli tiedossa myös maan ylimmällä johdolla, sillä Washingtoniin päästyään Frans oli kutsuttu 12.4.1907 Valkoiseen taloon. 10.07.1915 helsingin kaiku no 26-27 s 13Siitä uutisoitiin muun muassa ”New-York Daily Tribune” -lehden Yhdysvaltain presidentin Valkoista Taloa koskevassa jutussa lauantailta huhtikuun 13 päivänä 1907. Valkoisen Talon asialistalla oli edellisenä päivänä 12. huhtikuuta ollut muiden asioiden lisäksi suomalaisen maailmanympärikävelijän Frans Emanuel Kivekkään käynti kutsuttuna siellä. Käynnin lisäksi hän oli saanut presidentin allekirjoittaman käyntitodistuksen, ”President’s signature upon the card”. Näin Frans Kivekäs sai Yhdysvaltojen Presidentin Theodore ”T.R.” Roosevelt, Jr:n singneeraman kortin Valkoisessa talossa 12.4.1907.

new-york tribune., april 13, 1907, page 6, image 6 b

 

the sun. (new york [n.y.]) 1833-1916, april 13, 1907, page 6, image 6 b

24.5.1907 pohjois savo no 56

Kesän ajalta Fransista tai hänen matkastaan ei ole uutisia. Voi olla, että hän liikkui jossain kolkassa amerikkaa tai skandinaviaa. Syksyn tullen näyttää lehtiuutisten mukaan siltä, että hän oli matkalla amerikan mantereella.

15.09.1907 nya pressen no 249a 5 6

 

Epäilijöitäkin riitti ja yleisönpalstan uutisia Frans Emanuel Kivekkäästä ”walejuttujen lavertelijasta” ilmestyi muutamiin suomalaismielisiin lehtiin.

 

 

the washington herald. (washington, d.c.) 1906-1939, november 07, 1907, page 6, image 6 b

frans emanuel kivekäs salt lake telegram 2 1907-12-03

Fransista levisi uutisia ympäri Amerikkaa. Hän herätti joissakin paikoissa hämmennystä ja ehkä pelkoakin kiivaalla esiintymisellään ja ulkoasullaan revolvereineen. Alla olevassa Sacramento Union -sanomalehden uutisessa 19.12. 1907 sivulla 14 olevassa
uutisessa hän oli astunut Kalifornian kuvernöörin toimistoon Sacramenton kaupungissa , haluten tapaamista itse kuvernööri Gillettin kanssa. Uutisen otsikko on vapaasti suomennettuna: ” Vihainen Maapallonkiertäjä rähisi revolvereineen kuvernöörin toimistossa.  Miehen häiriköinti yltyi, koska kuvernööri oli liian kiireinen tapaamaan häntä.”

sacramento union, volume 114, number 116, 19 december 1907 s14

santa cruz weekly sentinel, volume 53, number 30, 21 december 1907 s 6

weekly independent., december 20, 1907, image 1

 

Joulun aika oli Fransille erikoinen. Hän vietti sitä ehkä San Franciscon suomalaisessa  merimieskirkossa tai jossain kaupungin liepeillä yksin, vain tähtitaivas kattonaan.

joulu laivassa 1.12.1921 suomen merenkulku no 36 s 29

1908

Talvea ja alkuvuotta 1908 Suomen suurruhtinaskunnassa voi kuvailla rauhalliseksi. Poliittisella ja aatteellisella rintamalla oli hengähdystauko.

Merimies ja myös maailmanympärikävelijänä mainetta saanut Frans Kivekäs oli palannut Suomeen ja perheensä luo Helsinkiin tammikuussa 1908. Hän toivoi, että Amerikassa ollessaan hänen maineensa venäläishallinnolle myöntyväisyysmielisenä sekä mahdollinen toiminta sen puolesta olisi painunut unholaan. Vuosi 1907 oli ollut Fransille raskas mutta rahakas. Hän oli kiertänyt amerikan mannerta, myynyt ”Maapallon kiertämisestään jalkapatikalla” -tarinaansa lehdille ja pitänyt esitelmiä siitä. Lisäksi häntä kuvaavien postikorttien myynnistä oli kertynyt voittoa. Kaiken lisäksi hän oli saanut hyvän palkan laivatöistään. Frans maksoi Suomeen saavuttuaan muutama vuosi aikaisemmin syntyneet velkansa pois.

Frans sai nyt hengähtää, olla velaton, ihailtu mies.  Hän oli saanut julkisuutta niin Amerikassa kuin Suomessakin ja taisi ainakin osa ruotsalaisistakin jo tuntea tämän merimiesleipurimaailmanympäripatikoijan. Olihan hän nyt kunnian mies, joka oli käynyt Amerikan vapautta vartioivassa ja symbolisoivassa ”Valkoisessa Talossa”, saaden muistokseen Amerikan yhdysvaltojen presidentin Theodore ”T.R.” Roosevelt, Jr:n singneeraman itseään esittävän kortin. Hän nautti julkisuudesta ja siitä vapauttavasta tunteesta, että sai siellä aloittaa alusta, vailla menneisyyden taakkaa. Amerikkaan hän vielä palaisi.

fe wettberg eli kivekas

01.12.1911 merimiehen ystäwä s9

 

nationalatlas.gov public domain
http//nationalatlas.gov Public domain

 

Fransin elämän seuraaminen jatkuu seuraavassa osassa …

f e wettberg kasvot 3

 

Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti alkaen vuodesta 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot” 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe

Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs

sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :

Ensimmäinen sortokausi

01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885

Suuret nälkävuodet

Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.

© Jari J Tuomisto

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot”

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.

Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.

Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.

f e wettberg kasvot 3

 

Tässä on linkki edelliseen osaan: ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitschi, nimismiehen kunnia ja linnatuomio ”

Edellisen osan lopussa elettiin elokuuta vuonna 1901.

Jatkuu …

Syksy 1901

19.8.1901

Frans Emanuel Kivekäs, joka oli tuolloin 42 vuotias, oli passitettu vuodeksi vankilaan. Syy  rangaistukseen oli Ikaalisten nimismieheen ja asianajajaan Kaarlo Sparfvéniin kohdistettu ”Erinomainen häjyys” eli ”kunnianloukkaus”. Täytäntöönpano aloitettiin todennäköisesti välittömästi Helsingin raastuvanoikeuden tuomion tultua vahvistetuksi. On uskottavaa, että Frans Kivekäs kärsi tuomiotaan Hämeenlinnan lääninvankilassa ja siellä työvankilan puolella. Sitä mahdollisuutta tukee se, että hän oli ”lyhytaikainen kunnianloukkaaja” -vanki. Hänen ja perheensä muuttokirjaus 17.päivänä elokuuta Hollolaan, Lahden naapurikylään, saattaa myös liittyä siihen.

turunkeskusvankilakakola1890lukukuv ståhlberg ke,muskettihistoriankuvakokccby4.0
Turun lääninvankila 1890 -luku. Kuvaaja KE Ståhlberg, Musketti Historiankuvakokoelma CCBY4.0

1900 -luvun alun vankilaoloista Kakolassa kerrotaan muun muassa 01.08.1903 Kyläkirjaston Kuvalehti no 8 sivulla 8-9 artikkelissa ”Kakola”.

Matti Autio kirjoittaa kokemuksiensa ja näkemänsä perusteella, sosialistisesta näkökulmasta, vankilaoloista Suomen suurruhtinaskunnassa 1900 -luvun alussa lehdessä: 01.01.1911 Työväen kalenteri no 4 sivuilla 94 – 100 artikkelissa ”Piirteitä vankilaoloistamme”.

Isä Frans istui vuoden tuomiotaan ja äiti Amanda sekä pojat Frans ja Väinö ottivat kylmän talven vastaan Hollolassa Lahden naapurikylässä.

1902

Vankilassakin tiedettiin kevään sarastaessa, että suomalaisten laittomina pitämät kutsunnat alkoivat Helsingissä. Yleinen mielipide Suomen suurruhtinaskunnassa oli kuitenkin niitä vastaan ja niiden vastustukseksi toimeenpantiin kutsuntalakko .

Uusi vuosi alkoi ja Frans lähetti ”hyvitys- eli armahduspyyntöjä” kenraalikuvernööri Bobrikoville. Ilmeisesti hänet ”armahdettiin”, sillä Frans ei kärsinyt rangaistustaan lehtiuutisen mukaan täytenä. Antero Kesänne nimittäin kertoo Fransia koskevassa uutisessaan, joka ilmestyi 20.11.1918 Keskisuomalainen no 269 sivulla 3, että Frans Emanuel Kivekäs eli Wettberg ”…oli kerran tuomittuna vankeusrangaistukseen väärästä ilmiannosta virkamiestä vastaan mutta autuas Bobrikoff vapautti hänet kesken rangaistusaikansa.”

kaula-, liivi ja jalkaraudatccby4.0spaulaharjun kokkansatieteen kuvakokoelma
Vangin kaula-, liivi ja jalkaraudat. Samuli Paulaharjun kokoelmat, Kansatieteen kuvakokoelma,CCBY4.0

Kevät 1902

Frans vapautui keväällä 1902 vankeudesta. Amanda tuli raskaaksi. He pohtivat perheen ja yhdessäolonsa tulevaisuutta. Asuminen Ikaalisissa ei tullut enää kysymykseen aikaisempien edesottamuksien ja hänellä siellä olevan huonon maineen takia. Hän ajatteli että paras tapa jatkaa elämää ilman menneisyyden painolastia olisi lopettaa ”maakravun” elämä ja lähteä merelle; meri, laivatyöt, ulkomaat ja niiden satamat sekä Amerikka pelastaisivat hänet ja perheensä.

Keskusteltuaan Amanda vaimon kanssa tästä, he päättivät, että Frans lähtisi merelle tienaamaan elantoa. Sovittiin myös siitä, että Frans tutkisi tiedustelisi heidän koko perheen asumis- ja toimeentulomahdollisuutta Pohjois-Amerikassa. Se oli tuolloin monen ”toivo- ja kultamaa” merten takana. Siirtolaisia matkusti sinne myös Suomen suurruhtinaskunnasta.

01.01.1908 merimiehen ystäwä s 10-001
Julkaistu 01.01.1908 Merimiehen ystäwä sivulla 10

Kesä 1902

Niinpä Frans alkoi jälleen merimieheksi ja pestautti itsensä laivaan, joka kulki Lontoon kautta New Yorkiin reittiä.

1.12.1916 merimiehen ystäwä s 1 franskivekas
Merimies Frans Emanuel Kivekäs eli Wettberg

Amanda vaimo, joka oli raskaana, asui Frans Henrikin ja Väinön kanssa pienessä asunnossa Hollolassa ja yritti tulla toimeen vähillä varoin. Hänellä ei ollut helppoa.

1.10.1910 merimiehen ystäwä s 6-001
Julkaistu 1.10.1910 Merimiehen ystäwä sivulla 6

Frans teki töitä merillä, lähettäen satamista ja siellä olevista Suomen merimieskirkoista ”Tervehdyssähkeitä” Amanda vaimolleen ja perheelleen, joita julkaistiin muun muassa Merimieskirkon Merimiehen Ystävä -lehdissä.

Tervehdykset yli mannerten lähetettiin uudella lennätintekniikalla. Sähkeet ”ilman lankoja” olivat uutta aikaa 1900 -luvun alussa. Alla kuva ”mastosta, joka lähettää ja vastaanottaa sähkölaineet”.

15.01.1900 uusi kuvalehti no 1 s 12

01.07.1902 Sjömanswännen no 7 s11 Sanomia ja tervehdyksiä: Lontoosta

01.07.1902 sjömanswännen no 7 s11 b

Suomen Merimieskirkoista Lontoossa ja New Yorkissa oli Frans Emanuel Kivekkäälle samoin kuin useille muillekin merimiehille tukikohta ja paikka, jossa tapasi ystäviä ja tuttuja. Siellä sai myös rauhoittua ja jutella hengellisistä asioista lähetystyötä tekevän merimieskirkon pastorin kanssa. Siellä oli myös lukusali ja kirjallisuutta luettavaksi.

Siellä kuuli ja sai lukea uutisia kotimaasta. Muun muassa siitä, että Suomen suurruhtinaskunnassa oli 10. heinäkuuta – Suomen suuriruhtinaskunnan asetuskokoelman alkutekstiksi määrätty venäjän kieli, ja suomen- ja ruotsinkieli kelpasivat enää vain käännöksiksi.

01.12.1901 kylväjä no 50-51 s 4
Kuva julkaistu 01.12.1901 Kylväjä no 50-51 sivulla 4

Alla on ote ”Meriliike ja merimieslähetys” -artikkelista, joka antaa kuvan merimieskirkoista eri satamissa. Se julkaistiin 26.03.1902 Väinämöinen -lehdessä no 12-13 sivulla 5:

… Mutta, rakas lukija, oletko tullut ajatelleeksi merimiehen asemaa. Hänen työnsä on raskasta ja määrällistä. Tämä työ on niellyt ehkä enemmän uhrauksia, kuin moni muu. Ja merimiehen tarmosta ja huolellisuudesta riippuu usein satojen matkustajien henki, mainitsemattakaan maallisia kalleuksia.

Puutteellista ja muikeaa on merimiehen elämä satamissakin. Työstä päästyään ei voi hän mennä kotiin omaistensa luo. Vieras paikka viettelyksineen odottaa häntä kaikkialla. Lisäksi saattaa painaa koti-ikävä. Turvattomana, ystävien ja hoivan puutteessa, on moni merimies joutunut turmion teille vieraissa oloissa. Meidän velvollisuutemme on tehdä parhaamme heidän hyväkseen. Tämän ovat useat Suomenkin kristityt jo aikoja sitten huomanneet. Vuodesta 1880 asti on meidänkin kansamme ottanut osaa merimieslähetykseen.

Aluksi oli Suomen merimieslähetyksellä vain yksi pappi. Nyt on sillä jo merimieslähetysasemia Lontoossa, Hullissa, New-Yorkissa, San Franciskossa, Liverpoolissa ja Hampurissa. Sen lisäksi on Suomen Merimieslähetysseuralla palveluksessaan myös 2 siirtolaispappia, jotka kiertävät Amerikassa asuvain suomalaisten uudisasutuksilla, missä ei järjestettyä sielunhoitoa ole, saarnaavassa Jumalan sanaa, järjestämässä pyhäkouluja ja seurakuntia sekä toimittamassa kansalaisille kaikkea muutakin papillista palvelusta, mitä he tarvitsemat. Toinen näistä työskentelee Missisippivirran länsipuolella Sierra Nevadan lumivuoriin asti, toinen taas Columbiavirran ja Tyynen meren seuduilla.

Ei siis enää ole merimies ystävittä. Ainakin jonkun kerran vuodessa saapuu hän satamaan, missä löytyy merimiespappi. Tämän koti ja sydän on hänelle avoinna, ja merimieskirkossa ja siellä katetun armopöydän ääressä löytää hän toisia kumppaneita, jotka myös tahtovat hyvää kilvoitusta kilvoitella. Ja jos hän joutuu sairashuoneeseen, käy siellä pappi häntä viikko viikon jälkeen katsomassa, tuomassa kotikirjeitä ja puhumassa taivaallisesta kodista. Merimieslähetys on rakennuttanut suuriin satamakaupunkeihin kirkkoja ja lukusaleja. Merimiespappi käy kutsumassa ja etsimässä merimiehiä laivasta, majataloista, kaduilta ja kapakoista.

merimieskirkko sisäkuva 01.03.1906 kyläkirjaston kuvalehti no 3 s13
Julkaistu 01.03.1906 Kyläkirjaston Kuvalehti no 3 sivulla 13

Lukusalissa saa hän lukea oman maan lehtiä ja hyviä kirjoja. Siellä on kirjoitusneuvot ja siellä on rauhaa, jotta voi kirjoittaa kirjeen omaisille kotimaahan. 

1.12.1926 merimiehen ystäwä s 9
Merimieslähetyslukusali. Lehdestä Merimiehen Ystävä 1.12.1926

26.03.1902 väinämöinen no 12-13 sivu 5

 

24.07.1902 Åbo tidning no 197 s 2

01.03.1906 kyläkirjaston kuvalehti no 3 s 13
Kuva julkaistu 01.03.1906 Kyläkirjaston Kuvalehti no 3  sivulla 13

 

favell 1.11.1928 merimiehen ystäwä s 21-001
Kuva: Favell -alus, julkaistu 1.11.1928 Merimiehen ystäwä sivulla 21

 

Syksyksi 1902 Frans palasi New Yorkista ja laivamatkaltaan kotiin.

merimiehen kotiinpaluu 15.06.1880 kyläkirjaston kuvalehti no 6 s 1
Merimiehen kotiinpaluu. Kuva julkaistu lehdessä 15.06.1880 Kyläkirjaston Kuvalehti no 6 s 1

Amanda vaimolle kesä oli ollut raskas. Hän oli selvinnyt 15 vuotiaan piikatyttö Marian avulla. Maria oli Lahden kaupungista ja tullut kysymään aputytön töitä edellisenä kesänä. Se oli ollut raskaana olevalle Amandalle kuin enkelin kosketus. Hän oli auttanut Amanda äitiä kaikissa kotitaloustöissä ja saanut vastineeksi siitä jokapäiväisen ruoan ja asuinsijan. Äiti ”Manta” hoiti kotona 6 vuotiasta Frans Henrikkiä ja pikku Väinöä, joka oli vajaan kahden ikäinen.

Amanda synnytti 23. lokakuuta onnellisesti potran pojan, joka sai nimekseen Pertti Uuno. Uunoksi häntä alettiin kutsua.

Perhe tuli toimeen talven kitkutellen Fransin laivatöistä säästöön jääneillä tuloilla.

16.02.1890 turun kuva-lehti no 7 s 3
Kuva: Tekijä Bengt Nordenberg Kuva julkaistu 16.02.1890 Turun kuva-lehti no 7 sivulla 3

Frans seurasi lehdistä politiikkaa. Hän luki kiinnostuneena lehdistä poliittisesta liikehdinnästä Suomen suurruhtinaskunnassa; kuinka  vanhasuomalaisen puolueen mukaan sotaväkeen kutsutut suomalaiset olivat heidän mielestään velvollisia astumaan palvelukseen Venäjän armeijaan. Mitä mieltä Frans oli tästä, näkyikö hänen lukiessaan tuota uutista suupielessä pieni hyväksymistä osoittava väre?  Perustuslailliset puolueet taas vaativat yhä kuuluvammin kutsuntalakon jatkamista.

1903

Tammikuussa Turun ja PorinMikkelin ja Oulun läänien kuvernöörit vastustivat uutta asevelvollisuuslakia ja tämän johdosta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov kehotti heitä eroamaan viroistaan. Kuvernöörit noudattivat kehoitusta ja myös Vaasan läänin kuvernööri erosi.

Venäjän keisari, Suomen suurruhtinas NIkolai II määräsi kutsuntoihin saapumatta jääneille rangaistuksen. Heidät erotettiin valtion viroista loppuiäksi ja ulkomaanpassi kiellettiin viideksi vuodeksi.

Huhtikuussa Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov sai diktaattorinvaltuudet. Hänellä oli muun muassa maastakarkoitusoikeus. Hän karkoitti ensi töikseen Suomen suurruhtinaskunnassa syntyneen vastarintajärjestön eli kagaalin johtomiehiä. Se vastusti venäläistämissortotoimia ja hallintojärjestelmää ja erityisesti kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia. Kagaalin tärkein työkalu oli propaganda. Bobrikof karkoitti myös yleisen mielipiteen muokkaajia eli lehtimiehiä maasta.

Frans Kivekkään liikkeistä ei ole kevään 1903 ajalta uutisia lehdissä eikä muissakaan haetuissa lähteissä. Ehkä Frans eli talven tehden aputöitä ja ollen apuna lähileipomossa. Yksi tärkeä asia hänellä oli varmasti eli opiskella englannin kieltä paremmaksi. Hän tiesi sen olevan avain ja perusta hänen orastaville suunnitelmilleen. Frans mietti ankarasti uutta suuntaa elämäänsä ja koko perheen elämään.

Hän oli viettänyt edellisenä kesänä yksinäisiä iltoja New Yorkin merimieskirkon kirjastossa. Siellä hän oli selaillut amerikkalaista vanhaa päivälehteä ja törmännyt vedonlyonti ja kilpalajiin nimeltä pedestrianismi. Sitä koskevassa uutisessa oli Amerikan kuuluisin kilpakävelijä nimeltä Edward Payson Weston . Hän oli ollut paras useana vuonna ”6 Day Race”  -kävelykilvassa, josta hän oli saanut kunniaan ja rahaa. 

Bellows Falls times., July 26, 1894, Image 1
Bellows Falls times., July 26, 1894, Image 1

Frans oli kiinnostunut tästä pedestrianismista ja oli hankkinut siitä lisätietoa. Hän mietti, miten hänelle kävisi, jos hän ryhtyisi ”kilpapatikoijaksi”. Hän pohti myös mkä olisi sopivan kiinnostava aihe kilvalle. Hän oli käynyt New Yorkin merimieskirkon lähellä olevassa vedonlyöntitoimistossa ja tutustunut siellä vedonlyöntikohteisiin ja -tapoihin. Hän syventyi koko talven tuohon tapaan hankkia rahaa ja laati suunnitelmansa siitä. 

Frans oli mitä ilmeisimmin keksinyt miten tuolla asialla hankitaan tuloja. Hän saisi sillä myös esiintyä, saada mainetta ja palauttaa kunniansa. Hänen patikointikilpansa aihe olisi ”Maailmanympärikävely, ilman rahaa”. 

Kevään sulattaessa merten rannat, hän otti jälleen pestin merimieheksi. Amerikan reitti ja uusi maailma kutsui häntä jälleen.

01.08.1912 ihanne s1-001
01.08.1912 ihanne s1
vapaudenpatsasdoriakansalliskirjastopublic domain
New York ja ”uusi vapaa maailma”. Kansalliskirjasto. Public domain.

20.8.1903

Frans seilasi välisatamien kautta laivallaan San Fransciscoon, josta hän lähetti terveisiä vaimolleen Suomeen.

san francisco frans emanuel kivekäs

Frans käyttää ”terveisissä” molempia sukunimiään Wettberg ja Kivekäs sekä kertoo olevansa Ikaalisista. Voi olla, että Frans itse alkoi käyttää hänen alkuperäistä sukunimeään Wettberg ulkomailla ja varsinkin Yhdysvalloissa. Olihan hänellä tällöin ”useampi ovensa auki” uudessa maailmassa. Voi myös olla, että viranomaispapereissa oli käytetty molempia sukunimiä.

Siirtolaistulva amerikkaan oli 1900 -luvun vaihteessa suurimmillaan myös Suomen Suurruhtinaskunnasta.

vaasasta amerikkaan

Talven 1903 – 1904 ajalta Fransista ei löydy tietoja lehdistä eikä muista lähteistä. Frans ei mahdollisesti tullut merimiestöistään talveksi kotiin Suomeen, vaan jäi talveksi Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin.

1904

Hän luki lehdistä, kuinka maailma ja Suomen suurruhtinaskunta olivat epävakaisia. Talvella helmikuussa 1904 alkoi Venäjän ja Japanin sota. Kesäkuun 16. päivänä suomalainen Eugen Schauman murhasi senaatintalossa Suomen suurruhtinaskunnan kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Sortokauden ilmentymä oli saanut surmansa. Tämä oli mitä ilmeisimmin vanhasuomalaisille  ja heidän tavalleen ajaa Suomen asiaa takaisku. Taisi Frans Kivekäs myös kavahtaneen tietoa murhasta.

Kesällä, ennen juhannusta, ilmestyi Helsingissä julkaistussa Lördagen -lehdessä uutinen suomalaisesta maailmanympäripatikoijasta Amerikan mantereella, joka saa sokerilla rikastuneelta kiinteistöpohatta Claus Spreckelsiltä 1000 dollaria, jos kiertää maapallon jalan määrätyn ajan sisällä.

25.06.1904 lördagen no 26 s7 b

Myöhemmin kesällä 1904 Frans oli lehtien uutisotsikoissa myös Yhdysvalloissa. Suomalainen maailmanympärikävelijä, ”clobeglotter” ja ”tramppi” Frans Emanuel Kivekäs oli marssinut rohkeasti myös lehtimiehen luo New York Timesin toimistoon;  rihlattu kivääri kädessään, panosvyö kierrettynä hartian yli ja Colt -revolveri kotelossaan, karttalaukku olallaan, varsikengät jalassaan ja musta lätsä syvällä päässään ja kääritty patja toisessa kädessään. Tämä ilmestys on varmasti herättänyt näkijän, joku on saattanut varmasti jopa säikähtää. Se, että asetta tai aseita kannettiin näkyvillä ei ollut kuitenkaan tuohon aikaan, 1900 -luvun alussa amerikassa kovinkaan harvinaista. Aseen käyttö puolustuksekseen oli hyväksyttävää. Elettiin aikaa, josta ”cowboy” -tarinoita synnytettiin.

fe wettberg eli kivekas
Frans Emanuel Kivekäs eli Wettberg. Public domain.

Muutamaa päivää myöhemmin, 12.7.1904, ilmestyi The New York Timesissa uutinen ”Frans Kivekkäästä suomalaisesta maailmanympäripatikoijasta”. Uutisleike on esitetty alla. Tekti on selkeämpänä lehtileikkeen alapuolella ja sitä ei ole suomennettu.

kivekäs wettberg ny times kuortaneelta maapallon ympari 8

The New York Times 12.7.1904

JOLLY FINNISH TAR ON

A LONG VOYAGE AFOOT

Reports a Pleasant Transcontinen-

tal Passage from San Francisco

CITY OFFICIALS SIGN LOG

Franz Drifts Into South Street and Astonishes the Local Water Front Yarn Spinning Talent.

Franz Kivekas, a jolly old sailor from Finland, who is on his way around the world on foot- and who has documents to prove it-arrived in South Street yesterday afternoon, and by night he had made the acquaintance of all the tarson the water front. The each and all of these he related the story of his wonderful tarmp, not forgetting every now and then to sandwich in a story of some hairbreadth experience that had been his on the blue Pacific. Until six months ago Franz was before the mast on the ship Arion, whose master, Capt. Pendleton, has a trans-Pacific fame as a story teller.

Franz is a little bit of a fellow, and, according to his looks, is somewhere on the sunny side of forty years, but he is much more than that. All his life he has been sailing the seas, and the only reason that he has never become a skipper or a mate is because, as he expressed it, there is so much doing ashore that a skipper, if he does his duty, has to miss. In February last, he added, he landed in San Fraancisco, and there he met a man who said that he had been all over the world on foot, and dared him to go and do likewise.

”Shiver me timbers!” replied Franz, ”I`ll go yer, and I´ll take a jaunt that´ll make yours look like a counterfelt Chinee coin.”

The next day, which was Feb. 15, Franz left ´Frisco. He has been coming ever cince, and yesterday he had documents written on official paper and bearing municipal seals, showing that he had made a straight cut across the country.Some of the signatures to the papers, all of which certified that the Finlander had been at this or that place on a certain date, were signed by Mayor Carter Harrison of Chicago, ”Golden Rule” Sam Jones of Toledo, City Clerk Witt of Cleveland, the City Clerks of Milwaukee, Omaha, Denver, and Helena, City Clerk Andrews of Elkhart, Ind.; Chief of Police Cleary of Rochester, and, last of all, P.J. Scully of New York.

”This is a pretty good sort of a town,” said Franz, as he prepaided to continue his jorney yesterday, ”and of a fact, I´m sorter skiddish about leaving it, for I´ve got a hunchthat there is something doing  along this street. However, I have made up my mind to get around this ball of ours on foot, and you can bet your life that old Franz is the boy to do it.”

Franz failed to say yesterday how he was going to cross the Atlantic. ” Mebbe he´s web-footed,” said a South Street ´long-shoreman in discussing this pahase of the journey.”

 

3.8.1904 Suomen Kansa lehti uutisoi epäillen:

3.8.1904 suomen kansa no 170

 

1.9.1904 Frans lähetti terveisiä Lontoosta, jossa hänen laivansa oli lastattavana.

frans wettberg

 

Syksystä lähtien maailmanympäripatikoija Frans Emanuel Kivekäs kävi esittämässä useissa Suomen lehtien toimituksissa hänen ”uskomattoman” tarinansa maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla ilman rahaa ja siihen liittyvästä vedonlyönnistään. Hän sai lehdeltä itä ilmeisimmin maksun tästä kertomuksestaan. Alla on muutama lehtileike eri lehdissä olleesta häntä koskevasta uutisesta.

kivekäs kuortaneelta maapallon ympari 1904 b

”Salmetar 19.10.1904

-Maapallon ympäri jalkaisin ja -ilman rahaa

Tämän kuun 13p. saapui Hämeen sanomain toimistoon merimies Frans Emanuel Kivekäs, syntyisin Kuortaneelta, joka noin 18 vuotta on oleskellut Kaliforniassa, Amerikassa. Hän oli -nykyään ei niinkään harvinaisella matkalla, nimittäin patikoimassa maapallon ympäri jalkaisin, ottamatta mukaansa pennin pyöreää. Tähän matkaansa sanoi hän antaneen aiheen vedon, jonka Yhdysvaltain hallitus oli julistanut ”kokeillakseen suomalaisten jäntevyyttä”.

Kilpailuun otti aluksi osaa kaksi saksalaista, mutta nämä matkan vaivoja säikähtäneinä kääntyivät takaisin Coloradon vuoristosta. Paljon seikkailuja oli matkalla ollut. 4638 engl. peninkulman pituisella taipaleella San Fransiscosta New Yorkiin viipyi hän 4 kuukautta  23 päivää, lähdettyään ensin mainitusta kaupungista helmikuun 15 päivänä tänä vuonna.

Coloradon vuoristossa oli hän ollut tekemisissä vaarallisten villipetojen, kuten vuorileijonien, mustien karhujen y.m. kanssa, mutta niistä onnellisesti selvinnyt.

Matkalla oli vallinnutkova pakkanen ja lumimyrskyt raivonneet.

Nebraskan aavikolla oli hän kerran lumimyrskyn vallitessa pyytänyt yösijaa eräältä Suomen ruotsalaiselta, mutta tämä olihänen kimppuunsa usuttanut kolme suurta verikoiraa, joista hänen henkensä pelastaakseen täytyi surmata yksi, sillä seurauksella, että koirien omistaja ampui häntä revolverilla, kumminkaan osaamatta. – Villien intiaanien vierasvarasisuutta hän matkallaan nautti.

New Yorkista tuli hän palvellen merimiehenä ”Kansas City” laivalla Englantiin, kulki jalan Englannin poikki ja sitten merimiehenä suomalaisella laivalla Reposaareen, jonne saapui syyskuun puolivälissä.

cc kansas city ship public domain
CC Kansas City. Public domain

Kotimaastaan, jossa hän lepäilee toukokuuhun saakka, jatkaa hän matkaansa Venäjän ja Siperian halki Beringin salmelle.

Matka saa kestää enintään 5 vuotta 9 kuukautta, ja vedon suuruus kokonaista 58 000 dollaria, jotka hra Kivekäs varmaan toivoo voittavansa.

Hra Kivekäs on 45 vuoden ikäinen, laiha ja jäntevä mies.

Herra Kivekkäällä on suuri joukko todistuksia niistä kaupungeista ja muistakin asutuista paikoista, joidenka kautta hän matkallaan on kulkenut -H. S ”

15.10.1904 uusi suometar no 240 s4

25.10.1904 aamulehti no 221

Sen lisäksi, että Frans levitti lehtiin uutisia tarinastaan, hän piti esitelmiä eri paikkakunnilla. Esitelmän pitoon saleissa isoille väkijoukoille piti ilmeisesti olla lupa ja alla olevat häntä koskevat lehtileikkeet liittynevät siihen. Hän peri tietenkin esitelmän yleisöltä maksun sekä myi postikorttejaan ja kuviaan niitä haluaville.

02.10.1904 Åbo tidning no 267 s2

06.10.1904 Åbo tidning no 271 s2

 

03.12.1904 etelä-suomi no 142 b

Esimerkiksi Etelä-Suomi -lehdessä 3.12.1904 oli mainos Fransin pitämästä esitelmätilaisuudesta:

”Esitelmän jalkamatkastaan läpi Pohjois Amerikan Kaliforniasta New Yorkiin ja mitä mannermaalla voi nähdä ja kokea pitää asianomaisella luvalla merimies Frans Emanuel Kivekäs kaupungin kansakoululla tänään lauantaina alkaen klo 8 j.p.p. Pääsymaksu 1 markka säätyläisiltä, 25 penniä naisilta ja 50 penniä miehiltä. Lapsilta 10 penniä. Karhulassa pidetään esitelmä sunnuntaina klo 6 ill.”

Tekipä hän syksyn aikana kirjankin. Frans kirjoitti syksyn 1904 aikana 15 sivuisen kirjan ”Muistelmia jalkamatkalta maapallon ympäri”.

Muistelmia jalkamatkalta maapallon ympäri

Frans tunsi elävänsä. Hän sai esiintyä, esitelmöidä, tuntea olevansa kiinnostava ihminen.  Hän etsi arvostusta, hyväksyntää ja kunnioitusta. Tätä ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä jos tarina oli mitä ihmeellisin, oli se uskomattomuudessaan myös epäuskottava. Epäilijöiden äänet tulivat yhä kuuluvemmaksi ja sen vaikutus alkoi näkyä esitelmien osanottajamäärissäkin.

Häntä vastaan alettiin levitää huhuja ja juoruja.

Frans oli laatinut joulukuun alussa 1904 ainakin Tampereen Uutisten yleisönosastolle kirjoituksen ”Oikaisu”:

”8.12.1904 Tampereen Uutiset no 238

Yleisöltä.

Pyydetään sijaa seuraavalle:

Oikaisu 

08.12.1904 tampereen uutiset no 238 bTäten saan arvoisalle yleisölle ilmoittaa sanomalehti-ilmoitusten johdosta, että en minä ole mikään petkuttaja, vaikka minua siihen verrataan. Ja tämmöinen on perin alentavaista minua kohtaan.

Ja en usko, että tämä on mitään petkuttamista kuin ottaa velaksi, ja ne antavat vapaasta tahdosta. Ja minä tahdon kaikki maksaa kuin minä saan kokoon. Ja minä luulen, että enhän minä ole ainoa ihminen, jolla olisi velkaa. Ja kyllä sitte olisi vähän velkaa ihmisillä tässä maailmassa, jos minä olisin ainoa velallinen.

Ja minä pyydän jos jokainen on hyvä ja katsoisi omaan poveensa, että ei kerkeä näkemään vaivaa muista ihmisistä.

Sillä minä en olisi rohjennut esiintyä yleisillä paikoilla, niinku minä olen tehny. Sillä minulla on vahvat luvat neljältä kuvernööriltä, ja usiammalta nimismiehheltä.

Ja jos minä olisin ollut petkuttaja, niin kyllä olisi etsivät poliisit ottaneet minun kiinni. Ja enkä olisi saanu esiintyä yleisissä paikoissa. Petkuttajalle ei minun luullakseni anneta kansakoulua, eikä palokunnan taloa ilmaiseksi esiintymistä varten. Ja petkuttaja ei rohkene minun luullakseni mennä ottamaan todistukset useimmista paikoista, jossa olen pitänyt esitelmiä, ja nyt minä tahdon sitte kysyä kunniani perään, sitä henkilöä, joka huhun on levittäny

Frans Emanuel Kivekäs”

 

 

 

 

Fransin elämän seuraaminen jatkuu seuraavassa osassa …

f e wettberg kasvot 3

 

 

Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti alkaen vuodesta 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:

”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature”

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot” 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe

Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs

sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :

Ensimmäinen sortokausi

01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885

Suuret nälkävuodet

Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.

© Jari J Tuomisto

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot”

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitschi ja nimismiehen kunnia

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.

Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.

Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.

 

f e wettberg kasvot 3

Jatkuu edellisestä osasta Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Edellisen osan lopussa elettiin vuodenvaihdetta 1899 – 1900. Frans oli 41 vuoden ikäinen ja hänellä oli leipomo Ikaalisten kirkonkylässä. Suomen suurruhtinaskuntaa ja sen autonomiaa sekä perustuslakia vastaan oli alkanut sortokausi. Ikaalisistakin oli kerätty Suureen adressiin nimiä. Fransin nimikirjoitusta siellä ei kuitenkaan näkynyt. Ikaalisten kauppalan kruunun nimismies Sparfvénin piti leipuri Frans Kivekästä entistä tiukemmin silmällä ja halusi mitä ilmeisimmin hänet taltuttaa. Frans taas mitä ilmeisimmin tunsi kasvavaa tarvetta taistella niin Sparfvénia kuin muuta poliisi- ja virkamieskuntaa vastaan oikeuksiensa ja kunniansa puolesta.

06.01.1885 naamari s4
Ei tainnut Frans Emanuel Kivekäs mennä hattu kourassa Ikaalisten virkamiesten eteen vuoden 1890 alussa. Lehtileike julkaistu 06.01.1885 Naamari s4. Kansalliskirjasto Digi – aineisto.

Frans oli häpäisty pahanpäiväisesti, hänen mielestään juuri Sparfvénin ja muun ”suomalaisen” virkamieskunnan masinoimana, juuri ennen joulua kaikissa maamme johtavissa lehdissä ilmestyneellä ”Uusia kummitteluja” -uutisella. Se mustamaalaa todisteteitta Fransin epäluotettavaksi luopioksi ja ”santarmiurkkijaksi”   venäläistämisen nimiin.

Vaikka Frans yritti oikaista tuon häpäisyuutisen, ei se onnistunut. Vastineuutinen ei levinnyt kovinkaan laajalle ja monenkaan luettavaksi. Sortokauden ravistelemassa autonomisessa Suomessa Fransista oli saatu ”kätyri” ja epäluotettava henkilö suomalaisten perustuslaillisia oikeuksia puolustavien sekä suomalaisen poliisi- ja muun virkamieskunnan keskuudessa huhu-puheiden ja -uutisten avulla.

Jatkuu….

1900

Vuonna 1900 elettiin Suomen suurruhtinaskunnan ensimmäistä sortokautta .

4.2.1900

Leipuri Kivekkään perheessä elettiin onnellisissa merkeissä alkuvuonna 1900. Perheeseen syntyi poikalapsi. Amandan ja Fransin pojalle annettiin nimi Väinö. Lapset, neljän vuoden vanha Frans Henrik sekä 12 vuotias Lempi iloitsivat saadessaan pikkuveljen.

väinön syntymästä todistus kivekäs wettberg

Suomen suurruhtinaskunnassa elettiin ensimmäistä sorto- eli venäläistämiskautta ja sen toimeenpanijana oli  kenraalikuvernöörinä oli Nikolai Bobrikov 

bobrikov_by_boris kustodiev public domain
Suomen suurruhtinaskunnan kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov vuosina 1898–1904. Tekijä Boris Kustodiev Public Domain

Alla on tuon ajan pilakuva hänestä. Se kuvaa suomalaismielisten tunteita venäläistämistoimia kohtaan.

pilakuva suomen kenraalikuvernööri nikolai bobrikovistamuseovirastomusketticcby4.0
Pilakuva Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovista. Museovirasto Musketti Historian kuvakokoelma CCBY4.0

Seuraava vaihe tästä leipuri Kivekkään ja nimismies Sparfvénin henkien taistelusta tai ”painiottelusta” tuli yleiseen tietoon useista lehdistä Juhannusviikolla vuonna 1900.

Esimerkiksi Tampereen Uutiset ja Tammerfors Nyheter uutisoivat leipuri Frans Kivekkään saapuneen kenraalikuvernöörinkansliaan edellisellä viikolla mukanaan venäjäksi kirjoitettu paperi, jossa hän valittaa;

”…että häntä vainoo kruununnimismies Sparfvén, joka muka olisi kieltänyt häneltä passin Pietariin matkustamista varten, kieltänyt ihmisiä häneltä ostamasta leipää sekä panettanut lennätinpylväisiin Ikaalisissa ilmoituksia, että kun Kivekkäästä on tullut santarmi, hän on muuttanut nimensä Lurkevitschiksi. Sekä kuvernööri että nimismies Sparfvén vaativat että Kivekkään olisi nostettava heitä vastaan kanne. Kivekäs lienee aikaisemmin tullut tuomituksi kuritushuoneragaistukseen, kertoo R Br.”

Lehtileikkeitä tästä uutisesta on alla.

18.-19.5.1900

 

 

19.06.1900 jyränkö no 70 s 2
19.06.1900 jyränkö no 70 s 2

14.7.1900

Venäjän emämaan valvontaa ja otetta Suomen suurruhtinaskunnasta kiristettiin edelleen sortokauden muiden toimien lisäksi suoraa Venäjän hallinnon alla toimivan santarmihallituksen järjestelyillä. Kansalaisten liikehdintää alettiin seurata ja valvoa entistä tarkemmin. Yhtenä laitoksena tähän käytettiin Suomen rautateiden santarmipoliisihallitusta. Esimerkiksi Tampereelle perustetaan kesäkuussa vuonna 1900 santarmiasema ja sinne kaksi aliupseerin virkaa.  Ensimmäiseen niistä komennettiin alla olevan lehtileikkeen mukaan alaupseeri Betroff.

santarmivalvontaa museovirastomusketticcby4.0
Santarmivalvontaa Museovirasto Musketti CCBY4.0

”Uusi Suometar 14.07.1900 no 179 sivu 4

Lauantaina Heinäkuun 14.p:nä 1900

Santarmiasema Tampereelle. Läänin kuvernöörille on santarmihallitukselta saapunut seuraava kirjelmä:

”Hallintoneuvoston määräyksen mukaan maaliskuun 13 p:ltä tänä vuonna, joka on ollut julkaistuna sota-asiain toimituskunnan käskykirjeessä 1 p:ltä kesäkuuta no 193 sekä erityistä santarmikuntaa koskevan käskykirjeen 15 p:ltä kesäkuuta n:o 62. on minulle uskotun hallituksen menosääntöön nyt lisätty ja Tampereen kaupunkiin määrätty perustaa santarmiasema. Menosäännön mutaan on Tampereelle sijoitettava kaksi aliupseerin arvossa olevaa santarmia, mutta, mutta aliupseerien puutteessa tätä nykyä on mainittuun kaupunkiin kesäkuun 20 p:nä toistaiseksi komennettu aliupseeri Petroff yksin. Mutta koska hän ei ole voinut saada itsellensä sopivaa asuntoa hänelle määrätyistä vuosiansioista 13 rupl, 12 kop, jotka kurssin mukaan vastaavat 35 Smk,, niin pyydetään herra kuvernöörin apua sopivan asunnon — yhden suuren huoneen ja keittiön sekä erityisen sisäänkäytävän — hankkimiseksi mainitulle Petroffille — johon asuntoon myöskin kuuluu lämmitys, valo ja asianmukainen kalusto.

Asunto on hankittava viimeistään heinäkuun 5 p:ksi vanhaa kuuta. Jos täksi määräpäiväksi mainitulle aliupseerille, hankita asuntoa, niin täytyy minun käskeä hänet asumaan johonkin sikäläiseen hotelliin majoituskomitean kustannuksella.”

Kuvernööri on vaatinut Tampereen maistraatin toimenpidettä asiassa. — T. S.”

 

14.07.1900 uusi suometar no 179 s 4
14.07.1900 Uusi Suometar no 179 sivu 4
venäläisiä santarmeja public domain lähde wikimedia commons
Venäläisiä santarmeja ennen v.1890 Public Domain via Wikimedia Commons

19. – 20.7.1900

19.07.1900 kansan lehti no 83 s.2

 

Leipuri Frans Emanuel Kivekäs Ikaalisista liittyy tähän aliupseeri Petrofiin, ainakin alla olevan Tampereen Sanomien ”silminnäkijä” -uutisen mukaan, siten, että siinä annetaan ymmärtää, että Frans ja santarmin alaupseeri Petroff tunsivat toisensa, olihan ”…Asemalla oli vierasta vastaanottamassa tuo lehtemme lukijoille tuttu leipuri Kivekäs Ikaalisista. Ravintola, joka sai onnen vastaanottaa univormuun puetun vieraan, on vieraskoti ”Sievä” kosken itäpuolella.”

19.07.1900 tampereen sanomat no 164 s.3

20.07.1900 wasa nyheter no 64 s 2
20.07.1900 wasa nyheter no 64 s 2

Arki jatkuu kesän ja syksyn Ikaalisissa. Fransin leipomotoimintaa siellä hankaloittavat lehtien häpäisyuutiset sekä hänen mukaansa tolppiin liimatut ”lurkevitschi” -ilmoitukset sekä nimismies Sparfvénin levittämä ”suositus” olla ostamatta häneltä leipää.

22.9.1900

Kivekkään perhe; isä Frans, äiti Amanda sekä tytär Amanda Dagmar ja pojat Frans Henrik ja Väinö, saivat kokea suuren surun, kun 12 vuotias Lempi sairastui vaikeasti ja kuoli ”aivon kuumeeseen”  22.9.1900.

lapsen kuolemawettberg1900

Elämä kuitenkin jatkui, Frans ja Amanda vaimo pitävät leipomoa pystyssä Ikaalisten kirkonkylässä ja olivat saaneet avukseen reippaan ja raittiin leipurinsällin.

leipojaccby4.0väisänen a. o., kuvaaja 1913musketti
Leipoja. Kuvaaja Väisänen A. O. v.1913. Musketti

Nimismies jättää syksyllä kanteen leipuri Kivekästä vastaan aiheena on ”kunnianloukkaus”. Tällä hän aikoo antaa tälle ”rettelöitsijänä” pitämälleen leipurille viimeisen ja ratkaisevan iskun ja ”häätää” leipuri sekä hänen perheensä Ikaalisista.

 

herraskartano ikaalisissasirelius u. t., kuvaaja 1909ccby4.0
Herraskartano Ikaalisissa. Kuvaaja Sirelius U.T. 1909 CCBY4.0
kihlakunnanoikeudenistuntojuuassa1907,kuvaajavtuhkanenccby4.0
Oikeudenistunto, kuvaaja V Tuhkanen, Musketti Kansatieteen kuvakokoelma, Lisenssi CCBY4.0. Kuva ei liity Fransin juttuun.

Leipuri Frans Kivekkään ”taistelu” Ikaalisten kauppalan kruununnimismies Kaarlo Sparfvënia vastaan jatkui oikeudenkäynnillä Helsingin raastuvanoikeudessa. Se päättyi Fransille huonosti. Pelkästään lehtileikkeistä ei selviä oikeudenkäynnistä kaikkea, esimerkiksi sitä, oliko Fransilla asianajajaa, oliko tuomioistuimen kokoonpano tuomiovaltainen eli oliko siinä jäävejä henkilöitä käsittelemään nimismies ja asianajaja Sparfvénin juttua. Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi leipuri Frans Emanuel Kivekkään väärästä ilmiannosta, ”herjauksesta”  vuodeksi vankeuteen ja sakkoihin. Oikeus tulkitsi hänen teon tunnusmerkistön vaativan ankarimpaa vuoden 1889 rikoslain 27. luvussa osoittamaa rangaistusta.

Tämä ”kunnianloukkaus” -asia oli uutisena lähes kaikissa Suomen suurruhtinaskunnan lehdissä samanmuotoisena, kuin se on alla olevassa Rauman Lehdessä no 140, joka ilmestyi 4.12.1900. Uutinen on oikokirjoitettuna uutisleikkeen alla. Kyseinen tuomio ei ollut kuitenkaan vielä päätösvaltainen, sillä Frans esitti siitä tyytymättömyytensä tuomioon ja se lähetettiin hovioikeuden tarkasteltavaksi.

rauman lehti no 140 4.12.1900

”4.12.1900 Rauman Lehti nro140 s.3

Väärästä ilmiannosta tuomittu.

Leipuri F E, Kivekäs, Ikaalisten kirkonkylästä, oli, kuten jo ennen on lyhyesti mainittu, maan kenraalikuvernöörille lähettänyt näin kuuluvan kirjelmän :

”Hänen Ylhäisyytensä Kenraalikuvernöörille.

Tämän kautta saan minä nöyrimmästi lähestyä teidän ylhäisyyttänne. Ja ilmoittaa Ikaalisten järjestysmiehestä Karl Fridolin Sparfvén, joka tahtoo käyttää omavaltaisuutta alhaista kansaa kohtaan. Nimittäin minuakin kohtaan julmuutta viime vuonna eli 1899 pääsiäisen jälistä, josta hän piti poliisitutkinnon siitä kun minä puhun ja ylistin H:rr Wenäjän keisaria ja keisarinnaa Venäjän lakia ja keisarillista seutua, korkeasti kaikukoon ja eläköön tuhannesta vuodesta tuhanteen vuoteen.

Ja kun tämä minun puheeni ja ylistys huutoni teki pahaa Ikaalisten nimismiehen korviin, josta hän lähetti Lahtinvouti Heggströmmin kuulustelemaan mitä minä olen puhunut venäjästä ja tämä Heggströmin kävi pari viikkoa kuulustelemassa mitä minä olen puhunut Venäjästä ja sai aina vastauksen kaikilta että Eläköön venäjän keisari ja keisarillinen seurue ja Wenäjän laki. Ja Ikaalisten nimismies pani hakemaan Heggströmin ja Kaarl Lehtosen minua poliisitutukintoon ja sanovat siten, että jossen minä tule niin viedään raudois. Ja hän puristi käsissään paperilappuja.

Sitte minä menin ja kysyin kuka on määränny tutkinnon pidettäväksi, onko meidän ylhäinen kenraalikuvernöörimme. Niin hän vastasi minulle ei hänen tarvitse kuulla Bobrikoffia, Kaperkorffia eikä läänin kuvernööriä, vaan hän on itse määrääjä. Kun hän rupesi tutkimaan asioita mitä minä olen puhunut, niin minä sanoin hänelle eläköön venäjän keisari ja keisarillinen seurue ja Venäjän laki kaikukoon korkealle tuonelan puista raikukoon tuhat vuotta meidän rakkaan keisarimme kuoltuakin.

Josta minua Vainotaan.

Niin kuin tänä talvena eli 1900, näis kihlakunnan käräjissä hän antoi minun haastaa jostain saatavasta Turusta kun ei hänen virkaansa kuulunut. Ja talollinen Wilhelm Wänni tuli haastaan, ja ei ollut muutaku viisiminuuttia myöhempään tuli peruuttamaan ja sanoi ettei siitä mennäkkään oikeuteen. Ja järjestysmies pani kuitenkin asian oikeuteen ja teki yhdestä kolmeksi eripäiviksi, kuudes, yhdestoista ja kahdeksastoista oikeudenkäynti päiviksi samoissa käräjissä, josta minulla oli kokosi vierasta kun lautamies Wänni peruutti haasteen, todistavain nimet ovat Frans Kaarlenpoika Kulmala ja hänen vaimonsa Johanna Kulmala. Ja kun menin kihlakunnan oikeuteen vastaamaan ja todistajani oli saapuvilla, asian sisälle huudettaessa niin Wilhelm Wänni kielsi peruuttaneensa haasteen, ja vieraat huudettiin sisään kuulusteltavaksi, jotka todistavat että Wänni perutti haasteen Niin tuomari E. Ingman sanoi että mitä vasten tulitte oikeuteen valehtelemaan, olis tarvinnu käyttää papin tykönä. Mutta todistajat sanoivat ettei he tullu valehtelemaan, eikä he pane sieluansa kenenkään edestä.

Niin teidän ylhäisyyttänne ottamaan asiasta kiinni ja huomioon sillä täällä saa pelätä kun ei tiedä mistä taas tullaan kiusaan ja pyydän myös että Ikaalisten vallesmanni olisi erotettava kruunun toimesta ja lailliseen edesvastukseen saatettavaksi: Ikaalisista 10 päivä maaliskuuta 1900.

Frans Emanuel Kivekäs, Leipuri Ikaalisten kirkonkylästä.”

Tämän kirjelmän johdosta oli hra Sparfvén Helsingin raastuvanoikeuden neljänteen osastoon v. k. 28 pnä haastattanut Kivekkään vaatien hänen langettamistaan edesvastuuseen kirjelmässä tehtyjen aiheettomien syytösten johdosta. Kun K. ei kyennyt näyttämään syytöksiäkin toteen, harkitsi raastuvanoikeus oikeaksi tuomita hänet solvauksesta vuodeksi vankeuteen sekä suorittamaan 40 mk oikeuskuluja.

Kivekäs ilmoitti tyytymättömyyttä päätökseen. — U A.”

Tyytymättömyyden johdosta tuomiota ei pantu täytäntöön, ennen kuin seuraava tuomioistuinporras eli hovioikeus puntaroi jutun ja antaa vahvistuksen Helsingin raastuvanoikeuden tuomiolle tai muuttaa sitä.

11.11.1900

Helsingin raastuvaoikeuden tuomion jälkeen, joka ei vielä ollut lainvoimainen,  asuminen ja leipomotoiminnan jatkaminen Ikaalisissa muuttui yhä sietämättömämmäksi. Frans ja Amanda päättivät muuttaa ainakin väliaikaisesti Kaukolaan Lappeenrannan pohjoispuolelle. Siellä asuivat myös Fransin sisko Olga ja hänen miehensä mylläri Kaarlo Lindberg, joka saattoi olla yksi tärkeä syy lähteä sinne kolmen lapsen kanssa.

muutto kaukolaan kivekäs wettberg

Kivekkään perheessä joulu vietettiin ankeissa ja alakuloisissa merkeissä Kaukolassa. Rakas Lempi tytär oli kuollut. Frans oli häpäisty ja merkitty mies koko laajassa maassa. Kaiken tämän lisäksi hänen vastustajansa Ikaalisten nimismies Sparfvén oli nostanut häntä vastaan kunnialoukkaussyytteen, joka oli viemässä häntä vankeuteen vuodeksi.

1901

14.1.1901

14. tammikuuta 1901 lähtien Suomen postimerkit jäävät pois käytöstä ja venäläismalliset postimerkit tulevat niiden tilalle kotimaisessa postiliikenteessä.

muistokortti 14.1.1901museovirmusketticcby4.0
Muistokortti 14.1.1901 Museovirasto Musketti CCBY4.0

 

31.7.1901

Fransille tuli suruviesti elokuussa äiti Katariina Loviisa Wettbergin kuolemasta. Hän oli nukkunut pois 31.7.1901. Alla on Pohjalainen -lehdessä 7.8.1901 ollut häntä koskeva kuolinilmoitus. Huomionarvoista on tuo ilmoituksen saatevärssy: ”Sitt’ nähdä saan minun Jumalan’ Kasvot ja silmät kirkkaat Kaupungiss’ uudess’ Ilon kanss’ilman pilkatt’ ” 

Tuo värssy on Katariina Wettbergin viimeinen itku siitä pilkan ja häpeän taakasta, mitä hän kantoi. Samaa taakkaa kantoi myös Frans. Äidille se oli ollut musertava ja elämäniloa heikentävä, haurastuttava voima. Frans taas tuntui muuttavan häpeän ja pilkan voimaksi, pilkkaajia ja häpäisijöitä vastaan. Se oli hänelle kyllä myös kompastuskivi niin kuin tuossa oikeudenkäyntijutussa näemme. Hän tuli sokeaksi näkemään oman esiintymisensä vaarallisuuden itseään vastaan. Vastustajat käyttivät tätä hyväkseen häntä vastaan.

7.8.1901 pohjalainen s1

17.8.1901

Fransin perhe ei viihtynyt Kaukolassa kuin yhden talven ja seuraavan kesän. Frans oli ollut leipomotöissä Kaukolan kylässä, ainakin HISKI -haun muuttokirjamerkinnän mukaan. He muuttivat elokuussa 1901 Hollolaan Lahden naapurikylään. Muuttokirjamerkinnöistä puuttuu Amanda Dagmar tyttären nimi. Voi olla, että hän on jäänyt esimerkiksi Olga tätinsä luo, olihan hän jo 15 vuoden ja pystyi olemaan aputyttönä eli piikana.

muutto hollolaan kaukolasta

19.8.1901

Noin viikon päästä äiti Katariinan hautajaisista, elokuussa, tuli hovioikeuden päätös, joka vahvisti Helsingin raastuvanoikeuden tuomion lepuri F.E. Kivekkään tuomitsemisesta 1 vuodeksi vankeuteen ”erinomaista häjyyttä osoittavan herjauksen takia”. Alla on kaksi monista tätä aihetta koskevista lehtiuutisista.

turun lehtikivekäs1901

19.8.1901 hämeen sanomat no93 s 2

”19.8.1901 Hämeen Sanomat no 93 sivu 2

-Erinomaisesta häjyydestä rangaistu

Hovioikeus on vahvistanut Helsingin rastuvanoikeuden tuomion leipuri F. E. Kivekkään Ikaalisista tuomistsemisesta 1 vuodeksi vankeuteen, erinomaista häjyyttä osoittavan herjauksen takia. Kivekäs, joka kuuluu maassamme niin eteväksi tunnettuun Stenbäckien ja Kivekkäiden sukuun, oli kenraalikuvernööri Bobrikoffille perättömästi ilmoittanut että nimismies K. I. Sparfvén oli käyttänyt laittomuutta häntä kohtaan sen johdosta, että K. oli lausunut kunnioituksensa H. Y. Keisaria kohtaan.”

 

Ikaalisten järjestysmies, kruununnimismies Kaarlo Sparfvén oli kunnialoukkausoikeudenkäynnin ja hovioikeuden päätökseen mitä ilmeisimmin erittäin tyytyväinen. Hän oli puhdistanut kunniansa ja saanut poistettua yhden leipurin sekä hänen perheensä pois kauppalan rauhaa häiritsemästä. Sparfvénin kunnia pelastui ja maine Ikaalisten kauppalan kuninkaana kasvoi.

sparfvén ja kalle kustaa lehtonen ikaalinen 1901
Ikaalisten nimismies Sparfvén vasemmalla ja poliisivouti Kalle Kustaa Lehtonen. Kuva muokattu 1.12.1901 Ikaalilainen -lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille sivu10
1.12.1901 ikaalilainen s 20
Kruununnimismies Kaarlo Sparfvénin mainos lehdessä. 1.12.1901 ikaalilainen s 20.

 

Frans passitettiin hovioikeuden tuomion jälkeen vankilaan 1 vuodeksi.

Vanki1898.Muokattuccby4.0 pu Musketti kuvaajaJahnCarl
Vanki. Jahn Carl, kuvaaja 1898 Museovirasto-Musketti Kokoelma Yleisetnografinen kuvakokoelma CCBY4.0 muokattu

Oliko Fransille tehty ansa, ensin yleinen häpäisy ja sitten odotus, että tämä ”kiihkeäluontoinen” ja ”pahasuinen” leipuri iskee takaisin ja tekee virheen. Voihan hyvin olla niin, että Frans oli kokenut epäoikeudenmukaisia toimia Ikaalisten nimismiehen taholta, ja hän yritti saada apua kohtelulleen. Suomalaismieliseltä taholta apua ei ollut odotettavissa, ja näin suureksi houkuttimeksi lienee tullut vaikuttaa omaan asiaansa suoraan kenraalikuvernöörin kautta. Hän ei kuitenkaan huomannut, että kun viranomaiskirjeen kirjoittaa, täytyy siinä olevat asiat olla todistettavissa todeksi. Fransilla ei ollut kuitenkaan todisteita ja sen tiesi myös kruununnimismies asianajaja Sparfvén. Frans oli tehnyt virheen ja Sparfvén tiesi aikansa koittaneen.

Oliko Frans santarmien avustaja tai urkkija? Siitä ei ole todisteita, eikä hänen nimeään näy santarmien avustajina ja urkkijoina toimineiden suomalaisten luetteloissa. Jos Frans taas oli avustanut tuolloin virallista emämaan Venäjän hallitusta Suomen suurruhtinaskunnassa, oliko silloin vaikuttimena rahantarve, halu päästä viranomaisten suosioon  vai kosto tai vain uskollisuus Venäjän vallalle.

Frans toimi todennäköisesti eniten omista lähtökohdistaan ja hänellä oli hyvitystarve isänsä ja omasta puolestaan, mutta kompastui. Fransille taisi käydä kaikkiaan uudelleen  samalla tavoin kuin Don Quijotelle taistellessaan tuulimyllyjä vastaan.

Tuulimylly on tyrmännyt ”Don Quijoten” jälleen. Miguel de Cervantes’s Gustave Doré, 1863. Public Domain

Fransin elämän seuraaminen jatkuu seuraavassa osassa …

 

f e wettberg kasvot 3

 

 

Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:

”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature”

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot” 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe

Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs

sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :

Ensimmäinen sortokausi

01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille

Suuret nälkävuodet

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885

 

Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.

© Jari J Tuomisto

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitschi ja nimismiehen kunnia

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.

Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.

Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.

f e wettberg kasvot 3

 

Jatkuu edellisestä osasta: ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar”

Synkät pilvet ovat kerääntyneet Fransin ja hänen perheensä ylle. Frans on nyt 40 vuotias ja on päässyt juuri 2 kuukauden vankeudesta, jonne kuolettava vahingonlaukaus oli hänen saattanut.

kaula-, liivi ja jalkaraudatccby4.0spaulaharjun kokkansatieteen kuvakokoelma
Vangin kaula-, liivi ja jalkaraudat. Samuli Paulaharjun kokoelmat, Kansatieteen kuvakokoelma,CCBY4.0

Kruununnimismies, Ikaalisten kauppalan ”kuninkaaksi” havitteleva Kaarlo Sparfvén oli perusteellinen mies ja halusi reviirinsä olevan puhdas ”rettelöitsijöistä” ja muusta epäjärjestystä aiheuttavasta. Kauppalan leipurimerimies Frans Kivekäs oli joutunut nimismiehen silmätikuksi ja välienselvittely oli alkanut. Sparfvén oli voittanut ensimmäisen erän sen jälkeen kun tämä leipurimerimies Kivekäs oli tehnyt oman virheen vahingonlaukauksineen Ruisniemen torpassa kuluvana vuonna 1898.

Jatkuu….

1899

Frans ja Amanda vaimo pitävät leipomoa Ikaalisten kirkonkylässä.

leipojaccby4.0väisänen a. o., kuvaaja 1913musketti
Leipoja. Kuvaaja Väisänen A. O. v.1913. Musketti

Nimismies Sparfvén Ikaalisten kauppalan Järjestysmiehenä ja Järjestysoikeuden puheenjohtajana  pitää tarkkana ja reipasotteisena kauppalan turvallisena ja rauhallisena asua ja elää. Kokouksissa otettiin mahdollisesti, ainakin pöytäkirjojen ulkopuolella, esille öykkäreiden ja muiden tahojen uhkat kauppalan järjestykselle. Yksi niistä oli todennäköisesti Ikaalisten kauppalan  kovanaamaksi katsottu leipuri.

herraskartano ikaalisissasirelius u. t., kuvaaja 1909ccby4.0
Herraskartano Ikaalisissa. Kuvaaja Sirelius U.T. 1909 CCBY4.0
01.12.1901 ikaalilainen lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille s10
Ikaalisten kauppalan Järjestysoikeus pj nimismies Kaarlo Sparfvén. 01.12.1901 Ikaalilainen -lehti-lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille s10

Järjestysoikeuden vallasta ja vastuusta antaa kuvan artikkeli, joka ilmestyi paikallislehdessä: ”01.12.1901 Ikaalilainen -lehti-lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille sivulta 10. Alla on esitetty siitä ote.

”Järjestysoikeus ja sen jäsenet

MAALISKUUN 23 päivänä v. 1859 vahvistettiin Ikaalisten kauppalalle ohjesääntö ja määrättiin erityinen Hallitus eli Järjestysoikeus hoitamaan, järjestämään ja valvomaan kaikkia kauppalaa koskevia asioita. Järjestysoikeus, johon kuuluu puheenjohtajana kauppalan Järjestysmies ja neljä yleisen kauppalan kokouksen valitsemaa jäsentä eli kauppalan vanhinta, käsittelee ja ratkaisee yleensä kaikki sellaiset asiat, jotka kuuluvat maistraatille, rahatoimikamarille ja poliisikamarille kaupungeissa. Järjestysoikeus on siis meidän maistraattimme, rahatoimikamarimme ja vieläpä poliisikamarimmekin. Järjestysmiehen apulaiseksi, järjestyksen ylläpitämistä varten kauppalassa, on sen ohessa määrätty Poliisivouti, sekä …”

Frans Kivekäs taas mietti toisaalla, miten hän saisi Sparfvénin ja hänen virkamiesten mielivallan lopetettua.  Mitä ilmeisimmin he kiihtyivät ja näkivät punaista joka kerta toisensa nähdessään kauppalan kaduilla tai tilaisuuksissa. Jos he sanoivatkin jotain toisilleen, niin uskon siinä säkenien lennelleen, eikä se ollut ”lasten kuunneltavaa”.

spafven
Nimismies Kaarlo Sparfvén. 19.11.1921 SK no 47 s15

 

Kummatkin miettivät millä keinoin saisivat toisensa voitettua.

f e wettberg kasvot 3
Frans Emanuel Kivekäs. CCBy4.0 by Jari Tuomisto

Kruununnimismies Sparfvénilla oli kortteina lakia lukeneena lain pykälät, omat apulaiset eli virkamiehet ja Turun ylempi esimies sekä ehkä myöhemmin vielä ässänä ”suomalaisuusaate”.

Fransilla taas ei ollut takanaan muuta kuin oma perhe ja muutama ystävä. Hän mietti varmasti mitä keinoja hänellä olisi selviytyä ja mistä saisi apua, hänelle tätä vääryyden ja mielivaltaisuuden ilmentymää, Sparfvénia vastaan. Hänen oli haettava hyvitys kokemalleen epäoikeudenmukaisuudelle ja kaiken taustalla olevalle isänsä kohtelulle ja lapsuuden tapahtumille.

Vuoden alun ajankuvaa raamittaa keisari Nikolai II:n aloittama sortokausi. Se alkoi hänen 15. helmikuuta 1899 antamalla Helmikuun manifestilla.  Sitä pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää ja sitoa Suomen suurruhtinaskunta tiukemmin emämaa Venäjään. Se sisälsi muun muassa Suomen armejan lopettamisen.

perustuslakikirjaa suojaava suomineito ja venäläinen kaksipäinen kotka. edvard isto 1899 public domain
Perustuslakikirjaa suojaava Suomineito ja venäläinen kaksipäinen kotka. Edvard Isto 1899 public domain

Jo 20. helmikuuta pidettiin suuri salainen kansalaiskokous, jossa päätettiin saada aikaan Nikolai II:lle annettava kansanadressi mahdollisimman monen ihmisen allekirjoittamana. Adressi, jossa suuri määrä suomalaisia allekirjoituksellaan vastustaa Suomen perustuslakien loukkaamista, on Nikolai Bobrikoville osoitus  kansan yhtenäisyydestä Suomen suurruhtinaskunnan autonomian takana.

Myös Ikaalisissa kerättiin nimiä 5.3.1899. Alla on ote Ikaalisten Suuresta adressista

ikaalinen_5 suuri adressi

Tässä on linkki ”Ikaalisten Suureen adressiin”. En löytänyt siitä leipuri Frans Emanuel Kivekkään enkä hänen vaimonsa Amandan nimeä. f e kivekas nimikirjoitusVoi olla, että se merkitsi hänen osaltaan myös kannanottoa. Voi olla myös, että hän oli poissa Ikaalisista juuri tuolloin. Se, että hän ei olisi kannattanut tätä asiaa, sopisi siihen kuvaan, jonka vuoden lopussa ilmestyvät lehtijutut hänestä antavat ymmärtää.

Suomalaiset alkoivat jakaantua yhä selvemmin Venäjälle myötämielisiin sekä ”suomalaisuus ja oma perustuslaki” -mielisiin. Voi olla, että Frans Kivekäs ajatteli, että hänellä olisi ”työkalu” ja valttikortti Venäläishallinnolle myötämielisen puolen valinnalla omassa taistelussa Sparfvénia ja muuta suomalaista virkamieshallintoa vastaan . Tämän puolesta puhuu ainakin se, että 1.4.1899 alkaa useisiin maamme lehtiin ilmestyä samansisältöisiä uutisia ”Ikaalisista olevasta leipurinsällistä”.

11.04.1899 uusi aura no 41 s 1

Alla oikoluku yllä olevasta Uusi Aura -lehdessä nro 41 11.4.1899 olleesta uutisesta:

”Uusi Aura nro 41 11.4.1899 

”Mielivaltaa vastaan” on eräs Ikaalisista kotoisin oleva leipurin sälli, joka matkustelee levittämässä huhuja maanjaosta y.m. hyvästä, lähtenyt hakemaan Helsingistä turvaa. HÄnellä oli ollut aikomus lähteä Pietariin, mutta täkäläinen lääninhallitus ei ollut yhtä mieltä hänen kanssaan matkan tarpeellisuudesta. Hra leipurin tietojen mukaan tulevat tilattomille jaettavaksi kaikki kruunun maat ja se mitä yksityisillä on ”liikaa”. Antaakseen sanoilleen suurempaa painoa, tuntuu hän ilmoittaneen olevansa senaattori Fellmannin serkku.”

Lehdissä oli tuohon aikaan tapana ilmoittaa hotelleissa yöpyvistä. Kaiku -lehti ilmoittaa että leipuri Kivekäs oli matkustamassa Oulussa 12.4.1899. Mikä lie oli Fransin matkan tarkoitus?

1899.12.04. kaiku no 41 kivekäs

 

Syy Fransin matkaan Ouluun selviää alla olevasta 14.4.1899 ilmestyneestä Oulun Ilmoituslehden no 43 s. 3:n lehtileikkeestä. Fransin kertoma syy oli saada omaisilta apua leipuriliikkensä laajentamiseen.

Lehtileikkeen ”nimettömänä” annetun uutisen muusta tekstistä taas jäi sellainen mielikuva, että uutisen sanoma oli tarkoituksenhakuinen ja se oli laadittu Fransin mustamaalaamiseksi ”suomalaisuuden” vastustajaksi. Tuo aikahan oli Nikolai II aloittamaa sortokautta ja sen kasvot olivat  Nikolai Bobrikov . Sortokautena maamme kansan rivejä koeteltiin Venäjän taholta. Se pyrki saamaan Suomen suurruhtinaskunnan virkakoneiston ja kansan paremmin kiinni Venäjän emämaahan. Aika ilmentyi muun muassa Venäjän santarmin eli sotilaallisesti järjestäytyneen valvovan poliisin kovenevana otteena suomalaista virkakoneistoa vastaan, heikentääkseen sitä. Santarmiverkosto värväsi Suomen suurruhtinaskunnasta suomalaisia puolelleen esimerkiksi vakoilijoiksi. Heitä kutsuttiin myöhemmin maamme itsenäistymisen jälkeen yleisesti santarmiurkkijoiksi.

Santarmeja avustaneet suomalaiset eivät rikkoneet tuolloin lakia, vaan päinvastoin noudattivat emämaan Venäjän määräyksiä. Suomalaiset, jotka halusivat pitää kiinni autonomisista oikeuksistaan ja jopa irrottautua autonomiasta yhä itsenäisemmäksi eivät katsoneet kuitenkaan hyvällä näitä santarmiurkkijoita vaan katsoivat heidän menetelleen moraalittomasti.

Laillisesti  santarmiurkkijoita oli mahdollista rankaista vain perättömän ilmiannon ollessa kyseessä kunnianloukkauksesta. Koska näitä santarmeja avustavia ei voinut rankaista laillisesti, niin toisena vaihtoehtona voitiin käyttää häpeärangastusta; ”merkitä” eli nimetä kyseinen henkilö huhuperäisen lehtijutun kanssa ja huolehtia, että se ilmestyy mahdollisimman kattavasti.

Haluttinko Fransista tehdä ”santarmiurkkija” ja kansan yllyttäjä näillä sanomalehtiuutisilla. Oliko tämä ohjattu ”virkateitse”, suomalaisen verkoston kautta Ikaalisista ja Turusta muualle maahan ja lehdistölle. Oliko tämän kaiken takana Ikaalisten kauppalan kruunun nimismies ja suomalaismielinen poliisi- ,virkamies-, lehdistö- ja kansalaisverkosto?

Oikoluen kyseisen lehtileikkeen alle:

14.4.1899 Oulun Ilmoituslehti no 43 s 3

Kansanyllyttäjä?

”Mielivaltaa vastaan” on eräs Ikaalisista kotoisin oleva leipurin sälli, joka matkustelee levittämässä huhuja maanjaosta y.m. hyvästä, lähtenyt hakemaan Helsingistä turvaa. Hänellä oli ollut aikomus lähteä Pietariin, mutta Turun lääninhallitus ei ollut yhtä mieltä hänen kanssaan matkan tarpeellisuudesta. Herra leipurin tietojen mukaan tulevat tilattomille jaettavaksi kaikki kruunun maat ja se mitä yksityisillä on ”liikaa”. Antaakseen sanoilleen suurempaa painoa, ilmoittaa hän olevansa senaattori Fellmannin serkku.

Mainittu herrasmies on näinä päivinä vieraillut täällä Oulussakin, jossa hän on meidän saamien tietojen mukaan ei kumminkaan liene tulevasta maanjaosta huhuja levittänyt. Hän oli täälläkin kehunut olevansa Oulun läänin kuvernöörin  G E Fellmannin serkku ja sukua muille samannimisille henkilöille kaupungissa. Kertoi saapuneensa tänne saadakseen omaisiltaan apua liikkeensä laajentamiseen. Muuten oli tuo kulkija puheissaan ja toimissaan sen laatuinen, että arveltiin hänen olevan päästä sekaisin. Erään täällä olevan henkilön kertomuksen mukaan lienee hän tunnetukin heikkopäiseksi. Hän matkusti keskiviikkoaamuna junalla etelään päin.”

kansanyllyttaja kivekas 14.04.1899 oulun ilmoituslehti no 43 3

Ei Frans välttämättä valehtele sukulaisuuksistaan. Hän voi hyvin olla sukua Oulun kuvernööri G Fellmannille, joka oli syntynyt Kuortaneen naapurikunnassa Lappajärvellä. Fellmanin vanhemmat olivat rovasti Jakob Fellman ja Helena Augustina Tawaststjerna. En ole kuitenkaan tarkastanut hänen väitteitään.

Seuraava uutinen vajaan viikon päästä mustasi entisestään mielikuvaa Fransista, tästä ”Ikaalisten leipurista” suomalaista virkavaltaa vastaan.

”18.04.1899 Satakunta no 44 s 3

Muualta kotimaasta,

— Kansanyllyttäjät maaseudulla. Sanomalehdissä on jo ollut tietoja siitä, että eräs Meronen Kaukolasta ja Räisälän rettelöiden ajoista tunnettu torppari Warwas, ennen suuren lähetystön tuloa Pietariin, olivat käyneet Pietarissa. He olivat silloin jättäneet kirjoituksen, jossa valittivat, kuinka virkavalta Suomessa tukehduttaa kansan kehityksen, samalla tavalla kuin metsän kukka tukehtuu mahtavien kasvien rehennellessä. Tämä virkavalta oli muka pannut toimeen suuren lähetystön, siten säilyttääkseen valtansa kansassa, joka haluaa pyhän

Venäjän apua päästäkseen sorronalaisesta tilastaan. Sotaministerille olivat he sen lisäksi lausuneet, että Tuomessa, semminkin Räisälässä,  muka valmistetaan kapinaa, johon seurakunnan papisto kansaa kehottaa. — Kenraalikuvernöörin käskystä on sittemmin Viipurin kuvernöörinvirastosta käyty asiaa tutkimassa. Semmoinen arvo noille valheille annettiin. — Nyt omat samat miehet taaskin käyneet Pietarissa ja kehuvat lähettäneensä kirjoituksen rauhankongressille.

T:fors Nyheter tietää kertoa eräästä Ikaalisten leipurista, joka hiljattain kävi Tampereella eräässä kaupassa ostamassa naisen päällysvaatteita. Vähän aikaa tavaroita katseltuaan hän pyysi saada käyttää telefoonia ja soitti vaimolleen Ikaalisiin, ilmoittaen tälle aikovansa lähteä pääkaupunkiin käydäkseen siellä kenraalikuvernöörin puheilla, jolle aikoi valittaa muutamista asioista, joita oli hänen tietoonsa tullut. Ensin hän kuitenkin aikoi poiketa muutamiin paikkoihin maaseudulla, missä tarkoituksessa, sitä hän ei sanonut, mutta oli puodissa lausunut jotakin jostakin paperista, johon hän halusi nimikirjoituksia.

Telefoonikeskustelusta päättäen ei mainittu liene hyväksynyt paremman puoliskonsa aikeita, mutta tämä pysyi lujana päätöksessään vakuuttaen, ettei hän ”kuoppaan putoa”, vaan että muut sen kyllä tekemät. Puodista ilmoitettiin heti miehen lähdettyä poliisille, joka saavutti miehen asemalla, jossa tämä oli aikeissa matkustaa Turkuun. Kun leipurin paperit olivat kunnossa, eikä hän tunnustanut mitään adressia kuljettavansa, sai hän jalkaa matkaansa. Nyt hän kuitenkin taas oleskelee Tampereella toivottavasti poliisin tarkan silmälläpidon alaisena.”

Kivekkään perheen arkinen elämä jatkui Ikaalisten nimismiehen, ”Kauppalan kuninkaaksi” haluavan tarkkojen silmien alla. Se varmasti kuristi ja ahdisti Fransin mieltä. Eikä häntä koskevat lehtiuutiset pahaa oloa lieventäneet. Olihan hän merkitty ja syösty häpeään ainakin virkamiesten ja fanaattisimpien suomalaismielistensilmissä. Omasta mielestä Frans väitti lehtijuttuja tekaistuiksi ja perättömiksi.

Totta on, että lehtijutut Fransista tuntuvat tarkoituksenhakuisilta ja hänet halutaan mustamaalata ”santarmiurkkijaksi”. Voi myös ajatella niin, että olisiko venäläinen santarmi värvännyt avukseen tämän näkyvän, kuuluvan ja ristiriitaisen, ehkä kiivastuessaan ”hourupäisenkin” persoonan? Otaksuttavaa on, että Frans Wettberg toimi ja eli omista lähtökohdistaan eli halusi revanssia virkakoneistoa vastaan oman kaltoinkohtelunsa, äitinsä ja isänsä puolesta. Hänellä näytti olevan käynnissä ” Don Quijoten” henkinen ja sanallinen taistelu nimismies Sparfvénia ja virkamielivaltaa eli tuulimyllyjä vastaan.

miguel de cervantes_s “don quixote“ by gustave doré, 1863 public domain
Frans Emanuel Kivekkäällä eli Wettbergillä näytti olevan käynnissä ”Don Quijotelainen” taistelu nykyisyyden ja menneisyyden pahoja henkiä vastaan. Kuva: Miguel de Cervantes’s “Don Quixote“ by Gustave Doré, 1863. Public Domain by Wikimedia Commons.

 

Matkustelemisen jälkeen elämä jatkui kesän tullen normaalisti Ikaalisten kirkonkylässä Alasen talon kodissa. Leipomossa tehtiin aamuöisin töitä ja aamulla leipä ja leivokset toimitettiin hevosajurin avulla tilaajille.

ikaalistenkirkkoccby4.0isakjulinin kustliikejakirjakpainaja1902 1907
Ikaalisten kirkko 1902-1907 Isak Julinin kustannusliike CCBY4.0. Musketti. Historian kuvakokoelma

Frans sai ilmeisesti apua taloudellisesti leipomotoiminnan laajentamiseen Ikaalisten kirkonkylässä, sillä hän haki syyskesällä ilmoituksilla avukseen nuorempaa leipuripoikaa. Mistä hän sai avun, on hämärän peitossa. Saiko hän lainaa ystävällismielisiltä vai maksoiko hänelle joku?

Hän ilmoitti etsivänsä kunnollista, kykenevää ja raitista ”leipurinsälliä”, joka osaa valmistaa pientä leipää ja pastillereita, jotka tarkoittanevat pasteijoita.

kivekäs työhönottoilmoitus 23.08.1899 tampereen uutiset no 161

 

leipäleivotaanpublicdomain
Leipätaikinaa kaulitaan. Public Domain by Wikipedia
pasteijaccby4.0
Pasteijoita. Kuva by Marianne Casamance Wikipedia lis CCBY4.0

 

Seuraava kirjallinen yhteenotto, joka käytiin ”nimettömien ilmiantajien” ja leipuri Frans Emanuel Kivekkään välillä, alkoi Suupohjan Kaiku -lehdelle toimitetusta uutisesta. Suupohjan Kaiku julkaisi sen joulun aatonaattona 23.12.1899. Uutinen on esitetty alla.

23.12.1899 suupohjan kaiku no 150 s 3

Yllä olevan lehtiuutinen ”Uusia kummitteluja” kuuluu oikoluettuna alla esitetysti:

”23.12.1899 Suupohjan Kaiku no 150 

— Uusia kummitteluja. Suupohjan Kaiulle kirjoitetaan. (Suupohjan Kaiku oli Kristiinankaupungissa vuosina 1897–1919 ilmestynyt sanomalehti)

Tämän kuun 16 päivää vastaan oli Isojoen Vanhassakylässä eräässä talossa yötä yksi matkustaja, joka ilmoitti nimekseen Frans Emanuel Kivinen Ikaalisten kauppalasta ja kertoi lukeneensa ylioppilaaksi, mutta sitten mennyt merelle, jossa oli ollut 8 vuotta. Nykyään sanoi hän harjoittavansa leipurin ammattia Ikaalisissa.

Aamulla, kun hänen piti piakkoin lähteä, tuli talonväen ja Kivisen välillä suurenmoinen keskustelu. Kivinen ankarasti moitti Suomen’ virkamiehiä heidän rikoksistaan lain suhteen ja oikeuden polkemisesta. Näistä syistä kertoi Kivinen käyneensä Helsingissä kenraalikuvernöörin puheilla, sekä  anomassa h. ylh. pääsyä Pietariin. Erään sydäntä vihlaisevan kertomuksen kautta oli hän saanut luvan. Kivinen oli mennyt Pietariin Keisarin puheille ja oli hyvin päässyt. Polvillaan siellä hän sitten oli ollut valtiaan edessä j. n. e. Hänen vaikutuksestaan muka kenraali Gripenberg olisi saanut eronsa. Paljon muitakin Suomen virkamiehiä hänen toimestaan kuulemma tulee istumaan linnassa (!?). Sitten hän jutteli vielä paljon hyvin raakoja juttuja, jotka hyvin osoittivat Kivisen aseman yhteiskunnassa.

Sitä ei tiedä sanoiko hän oikein nimensä, sen tähden olisi varsin suotavaa, että tästä luopiosta otettaisiin selvä.”

Sama uutinen ilmestyi lähes kaikissa maamme sanomalehdissä viikon sisällä Suupohjan Kaiun uutisesta. Alla on esitetty otteet sanomalehtiuutisesta sekä Kansalliskirjaston Vanhat Sanomalehdet -hausta .

27.12.1899 päivälehti no 249 s 2

 

uusia kummitteluja lehdissä1899

 

1900

Tuo uutinen pilasi Fransin ja hänen perheensä joulun vieton. Vuosi vaihtui ja Frans lähetti vastineen tuosta kokemastaan herjausuutisesta. Se ilmestyi vain muutamassa lehdessä, kun taas tuo ”Uusia kummitteluja” -uutinen, joka oli mahdolisesti tehty häpäisytarkoituksessa oli levinnyt lähes kaikkialle Suomen suurruhtinaskunnassa. Alla on lehtileikkeitä Fransin laatimasta vastineesta häpäisyuutiseen.

Fransin vastineuutinen kuuluu oikoluettuna näin:

” 3.1.1900 Päivälehti no 2 Kun arv. lehteenne N:o 249 on kirjoitus otettu Suup. Kaijusta ”Uusia kummitteluja” ja kun allekirjoittanut matkusti samoihin aikoihin Kristiinan kaupunkiin Kauhajoen ja Lappvärtin pitäjien kautta sekä kun myös jotain yhtäläisyyttä on nimissä ja ammateissa siinä kirjoitetun henkilön kanssa, pyydän saada minä puolestani ilmoittaa, että en ole sillä matkallani puhunut mitään valtiollisista asioista enkä virkamiehistä. En ole koskaan nähnyt h. ylh. kenraalikuvernööriä vielä vähemmin ollut hänen puheillaan; muista korkeista paikoista puhumattakaan.

Ikaalinen 30 p. Jouluk. 1899

Frans Emanuel Kivekäs, Leipuri Ikaalisten kirkonkylässä”

Frans tiesi että oli kärsinyt tässäkin erässä häviön, hän tuli lähes tyrmätyksi …

 

miguel de cervantes_s “don quixote“ by gustave doré, 1863 lyöty public domain
”Don Quijote” oli isketty maahan muttei voitettu taistelussaan tuulimyllyjä vastaan.” Kuva: Miguel de Cervantes’s “Don Quixote“ by Gustave Doré, 1863. Public Domain by Wikimedia Commons.

Seuraava erä kamppailusta oli tulossa kuluvan vuoden kesällä, mutta siitä enemmän seuraavassa osassa.

 

Jatkuu …

Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot” 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe

Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs

sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :

01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille

Suuret nälkävuodet

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885

Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.

© Jari J Tuomisto

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote