Maanviljelijä Aleksanteri Eliaksenpoika Ala-Kulju – Kuortaneelta

 

Talonpoikaispersoona, maanviljelijä, talous- ja kunnallismies, Aleksanteri Eliaksenpoika Ala-Kulju syntyi marraskuun 10.päivänä 1839 Kuortaneen Kuljussa. Hän vaikutti ja kehitti luottamustoimissaan Kuortanetta 1876 – 1915 eli noin 40 vuoden ajan. 
Aleksanteri eli lapsuutensa Ala-Kuljun vauraassa ja vilkkaassa pohjalaistalossa Alavudelle johtavan vanhan tien varressa, Kuortaneen Ylijoella Mäyryn kylän pohjoispäässä. Alla on esitetty pihan alue kartalta. Rakennuksia ei enää ole. Paikalla on nykyisin yksityinen omakotitalo.
Alla on piirroksiani Ala-Kuljun pihasta. Olen piirtänyt ne 3D -sovelluksella mukaellen Harri Ala-Kuljun omistuksessa olevia valokuvia. Rakennukset, rakenteet ja kasvit, jotka on valokuvista havaittavisssa ovat niillä paikoilla kun ne olivat kuvien ottohetkellä noin 1920-1930 luvuilla. Rakennuksia ei enää tänä päivänä ole. Tuulimyllyn ja riihen olen olettanut olevan noilla paikoilla kuin ne piirroksissani olen piirtänyt. Jos sinulla on tarkennettavaa ko.piiroksien suhteen, olen kiitollinen, jos otat yhteyttä.
1 alakuljunpihakuortane1900ukkospilvi
Ala-Kuljun piha ukkosen jälkeen joskus 1900 -luvun alussa.
 AlaKuljunpihakuortaneylijokibyjarituomisto1
 
3 alakuljunpihakuortane1900ver5
Ala-Kuljun 3 aittaa vasemmalla kuvassa on piirretty  Harri Ala-Kuljun omistamasta mustavalkoisesta valokuvasta noin vuodelta 1930. Nuo aitat sijaitsivat Aleksanterin ja Eveliinan syytinkituvan kohdalla tien toisella puolen. Näet nuo aitat tästä linkistä tarkemmin: ”Ala-Kuljun aitat”.
5 alakuljunpihakuortane1900-004

 

 

 Talo sisältä oli mitä ilmeisimmin järjestetty ja kalustettu ”yleisesti hyväksytyn” eteläpohjalaisen mallin mukaan, kuortanelaisittain sävyttämänä. Alla on muutama esimerkkikuva kaksifooninkisen talon sisältä. Ne ovat piirretty kuortanelaisen Pentti Koskelan talostansa Mäyryn kuvakirjassa piirtämän kartan mukaan.
talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakerta-1-001
9talopohjalainenkuortanebyjarijtuomistoalakertatupa-001
Talon värikäs elämä ja työn arvostus, yhteiselo niin suuren sisarusparven kuin muiden talossa asujien sekä vieraiden kanssa loivat  Aleksanterille hyvän ja onnellisen kasvualustan. Kasvaminen tässä sosiaalisesti rikkaassa ympäristössä loivat vankan perustan myös hänen tulevalle työlleen Ala-Kuljun talon sekä kuortanelaisten hyväksi. Hän oppi diplomaattiseksi ja sosiaaliseksi. Lisäksi Aleksanteri halusi omaksua isänsä opit maataloudessa ja suuntasi mielenkiintonsa myös itsenäisiin luku ja kirjoitusopintoihin.

Kauhavan Sippola oli talo, josta 22 vuotias Aleksanteri löysi Hedvigin, tulevan vaimonsa. Hedvigin eli Hetan isä oli talollinen Yrjö Sippola ja äiti Susanna Amalia Matintytär omaa sukua Mäki-Marttila. Kosiomatkaa Kauhavalle kertyi vajaa 100 kilometriä, joka tuohon aikaan mentiin hevosilla. Hartaat pohjalaishäät pidettiin Kauhavan Sippolassa pääsiäisviikolla  2.4.1861.

Heta omasi eteläpohjalaisen huumorin, jos on uskominen kuortanelaisen muistissa olevaa tapahtumaa Hetasta. Sen mukaan silloin kun Hetaa lähdettiin tuomaan häiden jälkeen hevosen vetämässä hoijakalla Kauhavan Sippolasta uuteen kotiinsa  Ala-Kuljuun Kuortaneelle, Heta oli noussut ylös ja huutanut  kauhavalaisille: ” Hyvästi nyt Kauhavan köyhät!” Liekö totta, mutta tuossa on ainakin pieni esimerkki paikallisesta huumorista. Mainittakoon vielä se, että ”nuijapäällikkö” Jaakko Ilkka oli Hetan yksi esivanhemmista 8 sukupolvea aikaisemmin.

Siunattu oli heidän avionsa ja heille syntyi tyttöjä 4 ja poikia 4, Amalia vuonna 1863,  Juho vuonna 1865, Sanna-Liisa vuonna 1870, Aleksanteri vuonna 1871, Serafia vuonna 1873, Antti vuonna 1876, Vilho vuonna 1879 ja viimeisenä syntyi Helmi vuonna 1882.

Aleksanterin isä kuoli vuonna 1865, jonka jälkeen hän peri Kuortaneen Mäyryn kylässä sijaitsevan Ala-Kuljun maatilan isännyyden. Sen peltopinta-ala oli noin  50 hehtaaria (yli 100 tynnyrialaa) . Sen lisäksi siihen kuului laajat metsät.

Ala-Kulju oli vilkas paikka ja elämänmeno oli vireää. Ruokapöydässä istui monipäisen kotiväen lisäksi päivämiehiä ja monesti torppari emäntänsä kanssa. Usein ruokaa tarjottiin myös talossa asioiville. Talossa toimi myös kestikievari, joka toi väriä ja vilskettä elämiseen. Vieraita muun muassa majoitettiin, kestittiin ja heille järjestettiin kyytejä. 

Tämän kaiken lisäksi talon peräkamarissa toimi 10 vuotta Kuortaneen Säästöpankki. Talo oli myös postipiste, missä postipoika kävi keräämässä Kuljunpihan ja mäyryläisten kirjeet ja jatkoi edelleen Alavudelle.

Jälkipolville ei ole jäänyt paljoa muisteloita Ala-Kuljun talon elämästä, piikoineen, renkeineen ja eläimineen, mutta yksi Vaasa -lehden lehtileike vuodelta 1908 kertoo, että puolalaisvenäläisillä sotajoukolla oli myös oma hehkunsa kuortanelaisten, Ala-Kuljun ja mäyryläisten elämään. Aleksanteri eli nuoruuttaan sotilasmuistelon aikaan 1850 -luvulla. Voi hyvin ajatella, että muistelija voisi olla itse Aleksanteri.

Kuva: Sotilasmuistoja Kuortaneelta 03.03.1908   Vaasa no 25

  

Ala-Kuljun tilan elämä oli siis vilkasta ja värikästä. Siitä huolimatta tilan hallinto ja toiminta pysyivät Aleksanterin vankassa ja persoonallisessa otteessa. Ala-Kuljusta tuli 1800 –luvun loppuun mennessä edellä kerrotun hyörinän lisäksi Kuortaneen yhteisten toimien keskipiste. Sillä Aleksanteri oli Kuortaneen yhteisten asioiden hoitamisessa kyvykäs, aktiivinen ja arvostettu. Hänen aloitekykyä ja lahjakkuutta osoitti muun muassa se, että hän opetteli jo nuorena siihen aikaan harvinaisen luku- ja kirjoitustaidon. 

Tämän lisäksi hänen tietonsa karttui lukuharrastuksen myötä. Nämä avut, sekä persoona ja sosiaaliset kyvyt vaikuttivat siihen, että hän sai nopeasti useita luottamustoimia. Hänet mainitaan Kuortaneen kuntakokouksen johtajana, joka oli nykyisen kunnanvaltuuston edeltäjä, kunnan varaesimiehenä ensi kertaa 36 vuotiaana 8.4.1876, kun silloiselle varsinaiselle kuntakokouksen johtajalle lukkari Herman Klemetille haettiin kunniamerkkiä. Hän johti ensi kertaa kuntakokousta varsinaisena puheenjohtajana 25.4.1881, pääasia kokouksessa oli Kuortaneen kansakoulun perustaminen, jota hän lujasti kannatti.  

Kuva: 03.12.1907   Vaasa no 137

Kuortaneen kuntakokouksen puheenjohtajan nuija oli hänen kädessään noin 30 vuotta.

Häntä arvostettiin myös keisarin taholta. ”Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on suvainnut myöntää  pääsiäiseksi vuonna 1910 kuntakokouksen esimies Aleksanteri Ala-Kuljulle kultamitalin ritarikunnan nauhassa rinnassa kannettavaksi ”, kuten Vaasa -lehti asiaa 3.05.1910 uutisoi. 
Kuva: Keisarillinen arvonosoitus  03.05.1910   Vaasa -lehti no 4
Kuva:  12.11.1907   Vaasa -lehti no 128
 

Hän oli myös perustamassa Kuortaneen Säästöpankkia 1901 ja toimi sen puheenjohtajana vuoteen 1915. Hän oli lisäksi mukana monissa muissa kunnan ja seurakunnan luottamustoimissa. 

Aleksanteri oli myös lahjakas ja aktiivinen maatalouden saralla. Ala-Kuljussa kasvatettiin myös perunaa. Alla olevassa kuvassa Kuortaneen ”perunaherra” Aleksanteri esittelee peruna-aarraansa.

 

Kuva: 15.12.1893   Suomalainen-lehti no 146

Hän seurasi kehitti etujoukossa omalla tilallaan maatalouden uudistuksia, joita sitten otettiin käyttöön muuallakin Kuortaneella. Yksi osoitus Aleksanterin aktiivisuudesta oli Läänin maanviljelysseuran johtaman kiertävän karjakkokoulun järjestäminen hänen talossaan vuonna 1894.  Aleksanteri hoiti myös vuonna 1902 perustetun Kuortaneen maamiesseuran puheenjohtajan tehtäviä yli 10 vuotta. 


Kuva: Kuortaneen maamiesseura 12.12.1908   Vaasa no 142A

Aleksanteri käynnisti Kuortaneen pitäjässä meijeritoiminnan.  Mäyryn kylälle, Kuhalammen töyräälle, vuonna 1887 perustettiin Meijeri Oy (Lyytin Meijeri). Kuortanelaiset vastustivat kovasti meijerin tuloa. Heidän mielialojaan kuvaa Klemetti hyvin kirjassaan: ”Mikä viha ja halveksuminen ensin alussa, kun väen piti ruveta nauttimaan ’meijerilitkua’; monin sadatuksin toivottiin koko laitos Kuhanjärveen!” Meijeri kuitenkin tuli myös Kuortaneelle ja Aleksanteri oli isännöitsijänä meijerissä koko 20 vuotta kestäneen toiminnan. Tämän jälkeen, vuonna 1906, hän oli käynnistämässä myös Kuortaneen Osuusmeijeriä. Aleksanteri oli käynnistämisen jälkeen Kuortaneen Osuusmeijerissä toivottuna hallituksen jäsenenä.

Hedvig vaimon kuolema ja sen tuoma suru kosketti syvästi sekä lamaannutti Aleksanterin ja lapsien elämän kesäkuussa vuonna  1892.

Rakastettua ”Hetaa” jäivät läheisimpinä suremaan Aleksanteri ja heidän lapsensa;  Maija Amalia, Juho, Sanna Liisa, Aleksanteri, Hedvig Serafia, Antti Eemeli, Vilho Erland ja  Helmi.
Noin viiden vuoden kuluttua Aleksanteri avioitui Eveliina Poikosen, os Ojalan kanssa, josta avioliitosta heille syntyi vuonna 1898 Reino poika. Aleksanterilla ja Eveliinalla oli tapana kutsua lapset perheineen  Ala-Kuljuun joulunviettoon. Lapsia vilisi jouluna Ala-Kuljun kartanolla ja heitä oli siellä jopa 70  ja vanhemmat vielä siihen päälle!  Usein siellä olivat myös Aleksanterin tytär Sanna-Liisa, os. Ala-Kulju,  ja Juho Tuomisto sekä heidän lapset:  Aino, Lilja, Martta ja Susanna  sekä nuorimmainen Jussi.

Laajassa perhepiirissään rakastettu talonpoikaispersoona, kuortanelaisten arvostama ammatti-, talous- ja kunnallismies, Aleksanteri Ala-Kulju kuoli 27.12.1924. Hän jätti jälkensä kuortanelaiseen elämänmenoon.


 

 

Lähteet:                

Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin, Heikki Klemetti

Kuortaneen Kirja, Kyrönmaa XIV

Veikko Pirilä, Maakuntapatriootit: Reino Ala-Kulju ja Matti Laurila

Sanomalehdet : Vaasa – ja Suomalainen -lehti, Kansalliskirjasto, digitoidut aineistot

Ruona: Ruonan Rinki ry 2013

fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_historian_aikajana

Mäyryn alueeen kuvakirja 2007

 

 

©Jari J Tuomisto

Mainokset
Maanviljelijä Aleksanteri Eliaksenpoika Ala-Kulju – Kuortaneelta

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Sisällysluettelo

Piirros Kuortaneen pappilan puutarhasta vuodelta 1928

Tämän puutarhaluonnostelun perustana on Jenny Elfvingin Kuortaneen vanhan pappilan kadonneesta puutarhasta piirtämä kartta sekä hänen artikkelinsa ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha”. Se on julkaistu Kansan Kuvalehdessä vuonna 1928.

Hän kuvailee lehden numeron 45 sivulla 3 puutarhan yleisilmettä muun muassa näin: ”… joka tämän puutarhan kesällä näkee, joutuu kokonaan sen lumoihin. Tuo mahtava kasvullisuus herättää kunnioitustamme, ja idyllimäinen kodikkuus saa meidät unohtamaan mahdollisia tyylipuutteita. Selvästi huomaa, että puutarha on peräisin hyvin vanhoilta ajoilta, jolloin harvassa paikassa meidän maassamme vielä harrastettiin puutarhakauneutta. ”

Puutarhaelfvingkuortane-001

Halusin tietää enemmän tästä puutarhasta. Tutustuttuani Jenny Elfvingin ajatuksiin sekä muihin lähteisiin innostuin luonnostelemaan Kuortaneen vanhan pappilan puutarhaa laskelmin ja piirroksin. Mietin myös mitä kasveja siellä oli mahdollisesti kasvanut tuohon aikaan. Laadin kasviluettelon ja niiden kustannusarvion nykyhinnoin. Piirsin lopuksi perenna- ja kesäkukkaistukset kuhunkin kartan osoittamaan istutuspenkkiin.

1b Kuortanevanhahaapaniemipappila

Takaisin alkuun

Puutarhan perustamisajankohta

Vaikka tuossa vuonna 1928 laaditussa artikkelissa ruustinna Signe Soini sanoo ensiksi puutarhan perustajana olleen kirkkoherra Stenbäckin 1800 -luvun alussa, otaksuu hän sen kuitenkin perustetun jopa 1700 -luvulla.

Voi hyvin olla, että puutarha on perustettu samana aikana, jolloin kartassa oleva pappilarakennus on rakennettu, eli noin 1779. Tuolloin Kuortaneen kappeliseurakunnan kappalaisena oli Johan Reinholm. Hän oli virassaan vuodesta 1779 kuolemaansa vuoteen 1793. Hän ja muut seurakuntien papit suomen niemimaalla saivat tuolloin, ja aina 1920 -luvulle saakka, osan ”palkastaan” kasvattamalla muun muassa keittiökasviksia puutarhassaan. Reinholm opiskeli Turussa. Voi hyvin otaksua hänen saaneen puutarhan pidosta oppia pappi ja kasvitieteilijä, professori Pehr Kalmilta, joka vaikutti siellä samaan aikaan. Kalmia voinee pitää suomalaisen ”puutahanpidon isänä”. Hän oli ruotsalaisen Carl von Linnén oppilas. Tällä hyödyn aikakaudella perustettiin puutarhoja pappiloiden yhteyteen yleisesti.

Voi hyvin kuvitella Kuortaneen seurakunnassa kirkkoherrana 1807 – 1823 olleen Carl Fredrik Stenbäckin ja hänen jäljessään papilaa virkatalonaan pitäneiden jatkaneen ja kehittäneen edelleen tätä puutarhaa.

Takaisin alkuun

 Luostarimallinen puutarha ja siellä viljellyt kasvit

Kuortaneen vuoden 1928, kirkkoherran, rovasti Eevertti Soinin puoliso, ruustinna Signe Soini oli käynyt tässä puutarhassa 40 vuotta aikaisemmin eli noin vuonna 1888. Tällöin hän kuvaili puutarhaa näin: ”… koko etelänpuoleinen puutarha-alue oli neliöinä (6 neliötä)…” (Kansan kuvalehti nro 45 1.1.1928 s 3-4).

Puutarha oli kuvailun mukaan tuolloin tyyliltään niin kutsuttu ”luostarimallinen”. Se oli lähes puhdas hyötypuutarha.

4 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001
PAPPILAN PUUTARHA VUONNA 1888 Tyyliltään nk. ”luostarimallinen” lähes puhdas hyötypuutarha Viljelyruudut on voitu jakaa esimerkiksi kuvan mukaisesti.

Puutarhassa viljeltiin tuolloin 1700 -luvun lopulla ja aina 1800 -luvun puoliväliin ”hyötykasveja” ja koristeellisuus oli toisarvoista. Siellä viljeltiin mahdollisesti muun muassa alla lueteltuja kasveja:

Lääke- ja rohdoskasveja, kuten esimerkiksi

  • palsternakka
  • salvia
  • sinappi
  • viiniruutu
  • karvasohdake
  • valerianan juuri
  • kamomillaasaunio
  • latva- ja maaartisokka
  • retiisi
  • kurkku
  • kurpitsa
  • litulaukka
  • keltamo
  • kyläkellukka
  • maahumala
  • pietaryrtti
  • pioni

5 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001

Leikkokukkia, kuten esimerkiksi

  • Keltareseda
  • Hajuherne
  • Unikko

Keittiö- ja maustekasveja, kuten esimerkiksi

  • nauris
  • avomaan kurkku
  • pinaatti
  • retikka
  • punajuuri
  • porkkana
  • lanttu
  • sipuli
  • pensaspapu
  • sokuriherneitä
  • silpoherneitä
  • sokuriherneitä
  • parsa
  • peruna
  • selleri
  • palsternakka
  • tilli
  • persilja

Marjapensaita, kuten esimerkiksi

  • karviainen
  • mustaherukka
  • punaherukka
  • vadelma
6 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001
Marjapensaita esim. karviainen, mustaherukka, punaherukka, vadelma
Takaisin alkuun

Luostari-maisematyylinen puutarha

Ruustinna Signe Soini kertoo: ”… Näistä kahdesta etumaisesta neliöstä oli myöhemmin muodostettu nykyiset neljä epäsäännöllistä nurmikkoa, joita halkaisevat sivulle päin kulkevat kapeat kaarevat tiet. (Vanhan»maisematyylin» vaikutusta.Ks. karttaa!) ” (Kansan kuvalehti nro 45 1.1.1928 s 3-4)

Kuortaneen vanhan pappilan puutarha on ollut vuonna 1928 lähinnä niin kutsuttu ”luostari-maisematyylinen”. Sen etuosaa on muutettu edellä olevasta ”puhtaasta” luostarityylistä 40 vuoden aikana eurooppalaisen ja englantilaisen maisematyylivirtauksen ja muodin mukaiseksi. Kauneusarvot muuttuivat näin myös Kuortaneen vanhan pappilan puutarhassa ”romanttisemmiksi” 1800 -luvun lopun ja 1900 -luvun alun aikana.

3 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001
PAPPILAN PUUTARHA VUONNA 1928 ”Luostari- ja maisematyylinen”, jossa aikaisempaa enemmän ulkoista näyttävyyttä ja viihtyisyyttä lisääviä elementtejä Viljelyruudut on voitu jakaa esimerkiksi kuvan mukaisesti.

Takaisin alkuun

Puutarhan puut

Jenny Elfving kuvailee puutarhan puita ja syreenipensaita muun muassa näin : ” …tuomia siellä täällä rajalla, komeita haapoja ja pihlajoita … syreenejä on paljon, yksi syreenikuja on metsäinen, rakennuksen eteläreunassa on pitkin seinustaa kulkeva syreenirivi, jokin hopeakuusi… länsinurmella on 3 isoa omenapuuta 1895 ja 1900. Taustassa itäpuolella kasvavat suuret koivut…koko pitkän kujan muodostavat ensisijassa tuomet, välillä on muitakin puita. Tuomet ovat kerrassaan valtavat ja kukkivat aivan valkoisenaan. Ne ojentavat oksansa katoksi polun yli. …komeita jättiläiskoivuja …

7 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001

Hedelmäpuut, koristepensaat ja köynnökset

uusi koristepensaat

  1. Papulanruusu Rosa ’Papula’
  2. Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia ’Plena’
  3. Suviruusu Rosa ’Poppius’
  4. Hapankirsikkapuu Prunus cerasus
  5. Pihajasmike Philadelphus coronarius
  6. Lehtokuusama Lonicera xylosteum, Koiranheisi Viburnum opulus tai Tuoksuvatukka Rubus odoratus
  7. Neidonruusu Rosa ’Maiden’s Blush’
  8. Pohjolan Kuningatar kurtturuusu Rosa rugosa ’Pohjolan Kuningatar’
  9. Valamonruusu ’Rosa ’Splendens’
  10. Kirjoapteekkarinruusu Rosa Mundi
  11. Terttuselja l. euroopanterttuselja Sambucus racemosa
  12. Imukärhivilliviini Parthenocissus quinquefolia
  13. Antonovka omenapuu Malus domestica ’Antonovka’
  14. Siperianomenapuu Malus prunifolia
  15. Valkea kuulas omenapuu Malus domestica ’Valkea Kuulas’

9 b Kuortanevanhahaapaniemipappila-001.jpg

Takaisin alkuun

Kesäkukka- , köynnös- ja perennaistutukset

Puutarhan perenna- ja kesäkukkaistutuksissa käytettiin monivuotisia kukkia eli perennoja sekä yksivuotisia kukkia. Niitä aseteltiin perennojen lomaan ja yksittäisryhmiin. Ne toivat väriä puutarhaan koko kesäksi.

Jenny Elfving kuvailee artikkelissaan puutarhan kukkia esimerkiksi näin: ” … Keskipyörylää lukuunottamatta on kukkia monenlaisissa sommitteluissa, kuten pyörylöissä, nauhoissa y. m. … Keskikäytävän varrella sijaitsevat suoraviivaiset pionisarakkeet. .. Komeina esiintyvät jo yksin pionit, kuten näemme kuvasta. Uhkeat dahliat ovat rehevyydessään ja kukka runsaudessaan vertaistaan vailla. Erillisryhminä näemme ukonhattuja (Aconitum), unikkoja (Papavor collosseum), liljalaatuja, pioneja sekä ruusuja. Narsissikimppuja nousee alkukesällä palopaikoistaan. Ne ovat näinkin pohjoisessa hyvin kestävät, talveksi lehdillä peitettyinä. Yksivuotisia kukkia on kuitenkin eniten, ja ne antavat tähe pienelle alueelle suurimman loiston. Kuistia peittää villiviini, joka sekin on hyvin kestänyt sen jälkeen kun sitä on alettu ottaa alas talveksi.”

Mieleeni tuli muutama kysymys. Mitä perennoja noissa vanhan pappilan puutarhan istutuspenkeissä 1900 –luvun alussa tarkemmin oli ja miltä ne näyttivät? Mitä niiden istutus nykyään maksaisi? Innostuin luonnostelemaan nuo istutukset, suunnittelemaan kasvit ja laskemaan niiden kustannusarvion. Esitän luonnosteluni, jotka ovat kuvitteellisia ja niille löytyy jokaisen istuttajan oma vaihtoehto. Perustana olen käyttänyt Elfvingin kertomaa ja piirtämää karttaa, viitekirjallisuutta sekä puutarha-alan koulutustani. Olen pyrkinyt suunnittelemaan 1800 – 1900 -luvun alun aikaisia kasvilajeja. Kasvilajikkeet saattavat olla myöhemmin jalostettuja.

1a Kuortanevanhahaapaniemipappila

1c Kuortanevanhahaapaniemipappila

Takaisin alkuun

Yksittäispiirroksia suunnitelman perenna- ja kesäkukkaistutuksista sekä kustannusarvio

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

Karttaperennatkoristepensaatkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

10 Kuortanevanhahaapaniemipappila-001.jpg

©Jari J Tuomisto

©Jari J Tuomisto

©Jari J Tuomisto

Takaisin alkuun

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

4 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

5 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

6 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

Takaisin alkuun

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

7 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

8 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

9 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

10 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

Takaisin alkuun

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

11 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

12 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

Takaisin alkuun

16 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi

13 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

14 kukkaistutuksetkuortaneenvanhapappilahaapaniemi-001

15 pieni pyörylä-001.jpg

 

Perenna- ja kesäkukkaistutusten kokonaiskustannukset

Perenna- ja kesäkukkaistutusten kasvien hinnat on valittu satunnaisesti verkossa löytyvistä tämän hetken toimittajien tarjoushinnoista. Kesäkukkien ja perennoiden osuus Kuortaneen vanhan pappilan kuvitteellisista istutuksista olisi 24.3.2018 yhteensä noin 2767 euroa.

Jos aiot perustaa noita ”pappilakukkapenkkejä” tai yhden tai useamman niin niin voit vaikuttaa hankintojen kustannuksiin esimerkiksi pyytämällä tarjoukset useammalta toimittajalta. Myös tuttavilta ja harrastajilta voi saada edullisesti suunnitelman kasveja tai vaihtoehtokasveja. Jos käytät vaihtoehtoja, niin niiden on hyvä olla yhteneviä värinsä, kokonsa, kasvupaikka-ja kasvualustan vaatimuksiensa sekä kestävyytensä suhteen.

1b Kuortanevanhahaapaniemipappila

Kuortaneen vanhan pappilan puutarha sijaitsi kasvuvyöhykkeellä, jota pidetään IV-vyöhykkeenä.

Takaisin alkuun

Kirjallisuusviitteet ja verkkolinkit

Käytin apunani tähän artikkeliin muun muassa seuraavia teoksia. Olen laittanut verkossa oleviin viitteisiin linkin:

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha”: Kansan kuvalehti nro 45 1.1.1928 s 3-4 Kansalliskirjasto Digitoidut aineistot

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Maisema- eli luonnonmukainen puutarha, Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maisemapuutarha

Eurooppalaisen keskiaikapuutarhan soveltaminen nyky-suomeen, HAMK opinnäytetyö Siiri Soittila v. 2012

Suomalaista puutarhataidetta: Jenny Elfving, Otava v.1929

Patruunan puutarha: Tiina Koskimies, v. 2009

Pappilan puutarhassa: Tiina Koskimies ja Maarit Knuuttila, v.2007

Suomalainen perenna käsikirja: Antti Riikonen, v. 2010

Puutarha kukkii: P Hertle, P Kiermeier, M Nickig, suomen oloihin soveltanut Pentti Alanko v.2004

Kokonaisnäkymät ja kuvaotokset tästä puutarhasta jäävät seuraavaan osaan.

Takaisin alkuun

©Jari J Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Kevään ja kesän kukat 1900 -luvun alussa – Pihapiiri ennen osa 9

Selailin vanhoja lehtiä Kansalliskirjaston digitaalisesta kokoelmasta. Etsin kasveja, joita on ennen kasvatettu puutarhoissa ja pihoilla.  Koin mielenkiintoiseksi useita silloisia ohjeita ja myyntiluetteloita niin perennoista eli useampivuotisista kukkijoista kuin niin kutsutuista yksivuotisista ”kesäkukista”. Esittelen tässä artikkelisssani molemmista ”ryhmistä” esimerkin.

Ensimmäinen on löytämäni ohje ”Kevään ja alkukesän kukkijoista”. Se oli Kodin kaswitarha -lehdessä vuodelta 1915 numero 4  sivuilla 2-7. Ne sopivat hyvin  ohjeeksi tämänkin päivän kotipuutarhureille.  Olen kirjoittanut kasvien niemet artikkelissa olevan mukaisesti ja näin esimerkiksi ” Murtunut sydän (Diclytra)” tarkoittaa nykyisin käytössä olevaa nimeä ”Särkynyt sydän”.

Kodin kaswitarha
Kodin kaswitarha nro 4  v.1915 s 2-7

Kevät- ja alkukesän kukkijat:

  • Lumikellot (Galanthus),
  • Kevätkellot (Leucoium),
  • moniväriset Sahramit (Crocus)
  • kirkkaan siniset Sinililjat (Scilla Chionodoia),
  • loisteliaat kirkasväriset Tulpaanit (Tulipa),
  • tuoksuvat Hyasintit,
  • Narsissit y. m.
  • Jouluruusut (Helleborus)
    • Musta jouluruusu (H. niger) on meillä kestävin.
  • Kevätruusuleinikki (Adonis vernalis),
  • Pitkäpalko (Arabis albida ja A. alpina) ja  kerrotut muunnokset (A. alpine fl.pl.)

”Tuskinpa voi nähdä iloisempaa kevätryhmää kuin tulipunaiset Duc van Tholl – tulpaanit, joita reunustaa häikäisemän valkoiset kerrottukukkaiset pitkäpalot. ”

  • Rikot esim. Mätäsrikko (Saxifraga cespitosa, myös S. groenlandica), SaXifraga (Bergenin) cordifolia ja S. Crassifolia
  • muutamat Leimukukat (PhIox), esim. PhIox sukulata.P. setacea, P. niwalis y. m. Vähän myöhäisempi Leimukukkalaji on P. divaricata, joka tavallisina vuosina kukkii kesäkuulla. Varsinkin sen muunnos P. divaricata canadensis on ihmeen kaunis.
  • Esikot (Primula), jotka joitakin vuosikymmeniä syrjäytettyinä olluaan taas owat tulleet muotiin. Niitä owat ennenkaikkea Kewätesikot (P. weris) Kultaesikot (P. auricula) y. m. Erittäin suosittuja owat myös Tarhaesikot (P. acaulis) ja Kasvitarhaesikot (P. elatior). Muita arwokkaita Esikoita owat: P. cortusoides,P. denticulata,P. cashmiriana, P. farinosa y. m.
  • Kullerot (Trollius)
  • Lemmikit (Myosotis)
  • Kevätperennojen joukossa tavataan m. m. pari Unikkoakin, nim. Papawer alpinum ja P. nudicaule, P. bracteatum ja P. orientale
  • Kaunokainen (Bellis perennis)
  • Pionit (Peonia)
  • Murtunut sydän (Diclytra)
  • Kurjenmiekat (Iris), I. germanica , I.Pseudacorus, I. hybrida, I. lacwigata (Kcemvferi), I. latifolia (anglica), I. ocrolenea, I. Pallida, I. pumila hybrida ja niiden monet miljelysmuunnokset. Myös siperialainen kurjenmiekka (I. sibirica)

Piirsin tämän artikkelin pohjalta kuvittelemani 1900 -luvun alun kevätkukkapenkin.

Kevätpenkki

 

Toinen esimerkki on vuoden 1926 Uusi Suomi -lehden kesäkukkien myynti-ilmoitus.

C. T. WARD Kukkien myytiilmoitus 06.06.1926 Uusi Suomi no 127 s14

 

Jos haluat kurkistaa vanhaan 1779 – 1930 -luvun pappilan puutarhaan ja siellä kasvatettuihin kukkiin, koristepensaisiin, puihin ja muihin kasveihin niin tässä on linkki sinne ”Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua ” , Jari Tuomiston artikkeli.

 

 

©Jari J Tuomisto

Kevään ja kesän kukat 1900 -luvun alussa – Pihapiiri ennen osa 9

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila

Sisällysluettelo

Vanhan pappilan virkatalo eli ”puustelli”

Kuortanehaapaniemivanhapappila
Kuortaneen vanha pappila Haapaniemessä vuonna 2015.

Kuortaneen vanhan pappilan päärakennus, puustelli, sijaitsee Haapaniemessä. Se on rakennettu Museoviraston mukaan vuonna 1779.

Sen sisälle johtavalla kuistilla on ollut vielä 1940 -luvulla aumakatto, joka loi rakennuksen julkisivulle lähinnä kustavilaisen ilmeen. Tämä tyyli ajoittuu rakennuksen perustamisen aikaan. Kuistin aumakattoa on remontoitu tuon jälkeen ”yksinkertaisemmaksi”.

Kuortanevanhapappilahaapaniemipi
Kuva Kuortaneen vanhan pappilan kuistin katosta vuodelta 2015.

Kuistin kattorakenteeseen kuului valokuvan mukaan 1940 -luvulle asti aumakatos. Se antoi rakennuksen julkisivulle kustavilaisen ja ehkä kristillisen ilmeen. Olen mallintanut kuistin Erkki Ala-Könnin 1940 -luvulla ottaman kuvan perusteella.

haapaniemipappilakuistiaumakattokuortane1
Kuortaneen vanhan Haapaniemen pappilan kuisti entisessä ulkoasussaan mallinnettuna vanhasta valokuvasta.

Kuortaneen vanha pappila on rakennettu ”kruunun” virkatalosta antamien ohjeiden mukaan karoliiniseksi keskeissalirakennukseksi. Siinä rakennuksen keskellä on eteinen ja sali sekä sen molemmin puolen kamarit ja keittiö. Kuortaneen vanha pappila on näin ainutlaatuinen karoliininen pappilarakennus Suomessa. Tätä 1700 -luvun rakennusta on koristeltu todennäköisesti myöhemmin 1800 -luvun alkupuolella komealla katetulla näköalaterassilla tai -parvekkeella, josta johtivat portaat sitä vielä 1920 -luvulla ympäröineeseen puutarhaan.

haapaniemen-pappila-jarven-puolipi

Näköalaterassi

Pappilan järvenpuoleinen terassi on oivalla paikalla. Siihen paistaa etelästä aurinko. Terassilta aukeaa katsojan silmiin järven rantalehto ja takaa Kuortanejärven ulappa. Vastarannalla siintää Kuortaneen kirkon torni ja risti. Sitä voi nimittää myös ”näköalakuistiksi”.

3_KuortaneHaapaniemivanhapappilaterassiempire1830

Näköalaterassi on empire tyylinen. Sen mukaiset rakennelmat ajoittuvat maassamme 1830 jälkeiseen aikaan. Samaan aikaan tai myöhemmin pappilaan on rakennettu myös lisäsiipi sen pohjoispuolelle. Vaikutelma terassista on juhlallinen ja kristillinen. Sen tyylissä on jäljitelty kreikkalaista pylvästemppeliä ja roomalaista sotapäällikön telttaa. Rakennuksen arkkitehtuuri on suoraviivainen ja sitä kattaa laakea aumakatto. Siinä on tilaa myös pienelle puutarhapöydälle ja tuoleille.

Kuortaneen Haapaniemen pappilan terassi edustaa siis lähinnä 1830 -luvulla alkanutta empiretyyliä muun muassa pylväineen ja aumakattoineen. Sitä voi pitää itsenäisenä työnä koristeellisena ja kaunispiirteisenä. Voi toisaalta myös ajatella, ettei terassin tyyli ”istu” koko rakennuksen tyyliin ja kokonaisuuteen.

Haapaniemikuortanepappilanterassi1-001

Tätä arvioidessa täytyy kuitenkin muistaa, että tähän terassiin ja sen käyttöön on liittynyt 1800 -luvulla yksi maamme ensimmäisistä ja arvostetuimmista pappilan puutarhoista. Voi kuvitella, että terassi liittyi niin pappilarakennukseen kuin siitä aukeavaan puutarhaan. Se kuvasti sitä ympäröivän puutarhan ja siitä edelleen aukeavan luonnon sydäntä. Se oli , kuten 1600 -luvulta lähtien ajateltiin pappilan puutarhan olevan, Jumalan luoman paratiisin esipiha, jotka ylisti Kaikkivaltiaan kunniaa ja kasvatti ihmisen onnellisuutta.

Terassia ympäröivä puutarha

Puutarha terasseineen ihastutti muun muassa puutarhaopettaja ja puutarhakoulutuksen uranuurtajaa puutarhakoulun johtaja, hortonomi Jenny Elfvingiä 1900 -luvun alkupuolella. Hän sanoi puutarhan edustavan keskiaikaista luostarityyliä. Hän laati pappilan puutarhasta ja sitä ympäröivästä idyllistä artikkelin Kansan kuvalehteen vuonna 1928. Alla on esitetty Jenny Elfvingin 1920 -luvulla piirtämä kartta tästä puutarhasta. Se perustuu sekä hänen katselmukseensa että kirkkoherra rovasti Eevertti Soinin vaimon Signe Soinin kanssa käymiin keskusteluihin. Niiden perusteella Elfving arvioi puutarhan perustetun 1800 -luvun alkupuolella tai jopa 1700 -luvun lopulla.Puutarhaelfvingkuortane-001

Pappilan ja sen terassin sekä siihen liittyvän puutarhan muodostamassa kokonaisuudessa on tyylejä eri aikakausilta. Vanhan pappilan ilme oli monipuolinen ja täynnä yksityiskohtia.

VanhaPappilaKuortaneHaapaniemiElfvingTuomisto-001

Alla on esitetty piirrosluonnosteluni muutamasta näkymästä Kuortaneen vanhan pappilan takapihalla 1900 -luvun alussa keväisen kesän aikaan. Olen käyttänyt piirrokseni perusteena Jenny Elfvingin edellä mainitussa vuoden 1928 artikkelissa mainitsemia kasvilajeja sekä puutarhan pohjapiirrosta.

6 Nauhat keskikaytava-001

4e Kuortanevanhahaapaniemipappila1-001.JPG
”… rakennuksen eteläreunassa on pitkin seinustaa kulkeva syreenirivi, jonka edessä on vaaleanpunaisia kerrottuja puistoruusuja… puutarhan etuosaan on koottu ylenpalttisesti kukkia ja pensaita” kuvailee hortonomi Jenny Elfving vuoden 1928 artikkelissaan Kuortaneen vanhan pappilan puutarhasta.

3c Kuortanevanhahaapaniemipappila-001

Pappilan tyylin ja puutarhan vaikutus Kuortaneella

Pappila, terassi ja puutarha ovat mitä ilmeisimmin aiheuttaneet aikakaudellaan 1700 -luvun lopulta, aina 1900 -luvun alkupuolelle asti, mielenkiintoa, ihastusta ja puhetta kuortanelaisten tervalla vaurastuvien talonpoikien ja muiden ihmisten keskuudessa. Ei sovi unohtaa sitä, että asumisessa 1800 -luvulla oltiin vielä siirtymässä niin Kuortaneella kuin muualla rakennuksien multipenkeistä kivijalkaan, savutuvista uloslämpiäviin savupiipullisiin leivinuuneihin sekä malka- ja olkikatoista pärekattoihin. On ilmeistä myös, etteivät kaikki seurakuntalaiset katsoneet hyvällä pappilan, ehkä jonkun mielestä, ”pröystäilevää ja hienostelevaa” ulkonäköä.

Uskon pappilan ulkoasun yksityiskohtineen olleen yhtenä esimerkkinä ja vaikuttimena 1700 -luvun lopulta lähtien Kuortaneen kaksifooninkisten talojen sekä alueen huvilarakentamisen tyyliin sekä pihapuutarhojen syntyyn. Voi asia olla myös toisinpäin eli seurakuntalaiset rakensivat pappilallensa sellaisen näköalaterassin tai -kuistin kuin tervalla vaurastuneiden varakkaimpien talonpoikien toinen toistaan komeampiin pohjalaistaloihin oli tuohon aikaan tapana rakentaa.

haapan-kuortanepappilan-takapiha-jari-j-tuomistopi
Kuvassa Kuortaneen vanha pappila ja sen takapiha Haapaniemessä vuonna 2015. 1700 -luvun lopulta lähtien tämän ”takapihan” täytti kaunis pappilan puutarha. Puutarha on poistettu ja tilalla on nurmikko. Näköalaterassin edessä kasvavat nykyään sembramännyt, jotka estävät näkymän rantalehtoon ja järvelle.

Jäljelle jäänyt vanhan pappilan ”elävä henki ja kauneus”

Olen oivaltanut mielestäni tätä artikkelia kirjoittaessani hitusen siitä, miksi Haapaniemessä sijaitseva vanha pappila on monelle nykypäivänkin kuortanelaiselle ja minulle kesäkuortanelaiselle tärkeä ja ehkä ”salaisen” lumoava paikka. Sen hengestä ja kauneudesta on jotain jäljellä. Jenny Elfvingin pohjapiirros sekä artikkeli puutarhasta antaa mahdollisuuden kuvitella tuo hänen sanoin ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha”. Eikä tässä pappilan puutarhassa vähintä osaa näytellyt tuo siitä jäljelle jäänyt ”Kuortaneen vanhan pappilan näköalaterassi”.

Olen luonnostellut piirroksilla tätä kadonnutta puutarhaa Esittelen niitä artikkelissani: ”Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua”

Lisää tietoa Kuortaneen Haapaniemen vanhasta pappilasta saat lisäksi muun muassa näistä lähteistä:

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Kevään ja kesän kukat 1900 -luvun alussa – Pihapiiri ennen osa 9, artikkeli Jari Tuomisto

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa , artikkeli Jari Tuomisto

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla lisää kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

© Jari J Tuomisto

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila

”Pohdin” ”Puohdin” – Unohdettu esineen nimi

Törmäsin perinnetietoja selaillessani esine tai asia -sanaan ”pohdin”. En ymmärtänyt sitä. Parhaiten sitä sanaa minulle selittivät Finna -tietokannassa olevat kuvat. Ohessa niistä yksi. Pekka Kyytisen vuonna 1947 ottamassa kuvassa emäntä puhdistaa viljaa pohtimella :

Viljanpuhdistus pohtimella v1947, kuv Pekka Kyytinen,P KyytisenkuvakokKansantiedeMuseovMuskettiCC BY 4.0-001

Ruokolahti Seura antaa ”pohdin” – esineelle sivuillaan sille myös tarkemman kuvailun. Tässä linkki ko. museotietokanta -korttiin: http://www.ruokolahti-seura.fi/museo/esine.php?esine=931

Jukka Koivulehto selittää taas ”pohtaa; seuloa viljaa pohtimella ” -verbin kielellistä taustaa Kotikielen seuran Virittäjässä artikkelissaan ”Paikan ja joukon tulo kieleen” .

Etsimättä sen tarkempaa virallista selitystä tälle termille, mietin eli ”pohdin” itse sen liittymistä nykykieleen. Löytyyhän meiltä mun muassa samankaltaisia siitä ehkä johdettuja sanoja kuten ” puhdas”, ”puhdistaa” ja ”puhtoinen”. Kaikki ne liityvät tavallaan ”erotteluun ja seulomiseen”, lian tai ei toivotun irroittamiseen ja poistamiseen.

Voin myös todeta tämän lyhyen pohdinnan tuloksena, ettei sanaa ja sen syvää merkitystä ole unohdettu kielestämme. Sen käyttö ja muodot ovat muuttuneet ajallemme sopiviksi.

Niinpä tässä minä ”erottelin ja seuloin” tietojani eli ”pohdin”. ”Heureka!”

©Jari J Tuomisto

Ohessa linkissä on Finnasta löytyneet muut kuvatulokset ”pohdin” hakusanalla: http://bit.ly/2DNvMMv

Wikisanakirja: ”pohdin” https://fi.m.wiktionary.org/wiki/pohdin

”Pohdin” ”Puohdin” – Unohdettu esineen nimi

Älykoodi – Museoesineiden henkiin herätys

Kävin viime kesänä eräässä maakuntamuseossa. Museoesineitä oli eri osastoissa runsaasti ja ne olivat asetettu esille hyvin. Kiinnostukseni riitti koko päivän kiertelyyn. Olin sen jälkeen väsyksissä.

Mietin mitä olin tästä museokierroksesta saanut, mitä oli mieleeni jäänyt ja mitä olin oppinut. Olin turra, minulla taisi olla esineähky ja mieleni oli kaaoksessa. Syynä tähän oli ehkä oma vastaanottokykyni ja perustietoni.

Mietin mitä voisin tehdä paremmin, jotta saisin esineestä enemmän irti ja liitettyä sen suurempaan kokonaiskuvaan. Päätin, että otan seuraavalla kerralla avukseni ”älykännykän” ja sen hakumahdollisuudet. Perehdyn esineisiin verkossa tietokannoissa olevan tiedon avulla. Nykytekniikka voisi olla muutenkin yksi apu muillekin museon asiakkaille sekä itse museoille.

Asiakas hakee omalla älypuhelimella, johon hän on asentanut museoiden käyttöön ”virallistetun” älykoodisovelluksen. Hän hakee tietoa älykännykällään museoesineen nimen perusteella (nimi esineen vieressä) omalla älypuhelimella tai skannaa esineen vieressä olevan ”älykoodin” älykoodi Museon asiakas pääsee näin tietokantaan, jossa hän saa museoesineestä: esittelyn, sen liittymisen laajempaan yhteyteen, lisätietoa sekä muut viitteet.

Olisiko tämä tietokanta Museoviraston oma vai esimerkiksi Wikipedia -tietokanta? Wikipedialle on jo kehitetty älykoodisovellus. Se on Terence Edenin luoma sovellus QRpedia . Se avaa viivakoodin avulla aiheeseen liittyvän sivun. Se tunnistaa mobiililaitteen kielivalinnan ja etsii artikkelin samalla kielellä.

Tässä oli muutama ajatukseni museoiden kehittämiseksi. Ehkä näin saataisiin nykypäivän ihmisille paremmin, kiinnostavammin ja heidän tavallaan esille museoesineiden ”tarina”, ”henki” ja yhteys historiaamme.

©Jari J Tuomisto

 

Lisää tietoa tästä aiheesta saat esimerkiksi:

Klikkaa lisätietoa tuotteista puhelimeen älykoodeilla,Yle, Kuningaskuluttaja 05.09.2012   :https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/05/klikkaa-lisatietoa-tuotteista-puhelimeen-alykoodeilla

QR -koodi, Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/QR-koodi

Älykoodi – Museoesineiden henkiin herätys

Hevosvoimaa ”amerikasta” 1850 -luvulta – Hitunen historiaa osa 1

Selailin digitoituja aineistoja maailmalta ja törmäsin Hathi trust Digital Library -sivuston   ”horse power”-haulla mielenkiintoisiin artikkelihin. Minua eivät kiinnostaneet niinkään tutut hevosen vetämät pellonmukkauslaitteet ja taakat. Tarkastelin  ja katselin kahta eri tuoteluetteloa 1850 -luvulta. Eniten minua kiinnostivat näissä kuvat hevosista, jotka pyörittivät erilaisten koneiden hihnoja.  Näin esimerkiksi sahan, silppurin, ja halkomakoneen terät saivat liikettä. Näiden amerikkalaisten tuoteluetteloiden  kuvat saivat minut myös pohtimaan ”hevosvoima” -termiä. Olin sen alkulähteillä. Voima mitä erilaisimpiin laitteisiin on otettu yleensä hevosilla, unohtamatta tietenkään tuuli- ja vesivoimaa.

Näitä keskintöjä katsellessa ymmärtää miksi moottoreiden voimayksikkönä käytetään ”hevosvoima” termiä. Sekä oivaltaa osaltaan myös sen, miksi Pohjois-Amerikkaa ja Canadaa pidettiin ”ihmemaana” 1800 -luvun lopulla aina 1900 -luvun alkuun suomen niemimaankin asukkaiden keskuudessa.

Alla esittämässäni kuvassa, yksi hevonen polkee yhdellä hevosvoimalla liikkuttaen alla olevaa mattoa, joka pyörittää hihnan väkipyörää. Hihna pyörittää sen toisessa päässä olevaa sahaa.

 

17horsepowertomotor-004

 

12horsepowertomotor-001

 

14horsepowertomotor-001

 

 

 

 

 

 

 

16horsepowertomotor-001

 

 

15horsepowertomotor
Alfred H. Wise, dealer in C.M. Russell’s Massillon, Ohio and … 1859
 Public Domain, Google-digitized. from North Carolina State University
https://hdl.handle.net/2027/uc1.31175035166589

 

 

 

2horsepowertomotor-001

 

1horsepowertomotor-001.JPG

 

 

 

3horsepowertomotor-001

 

Minua jäi kiinnostamaan tämän tuokion jälkeen se, että onko maassamme ollut yllä esittämieni kuvien kaltaista hevosen hyväksi käyttöä. Tiesin sitä käytetyn apuna savitiilen teossa. Esitän alla Finnasta löytämäni kuvan hevosen pyörittämässä savitaikinaa.

21horsepowertomotor-001

 

Lisää tästä asiasta ja sen vierestä:

The National Archives ”horse power” -haku: http://discovery.nationalarchives.gov.uk/results/r?_q=horse+power&_p=1800&Refine+dates=Refine

Finna ”savitiili hevonen” -haku: https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=savitiili+hevonen&type=AllFields&limit=20&sort=relevance%2Cid+asc

Hathi trust Digital Library -tietokanta ”horse power” -haku: https://catalog.hathitrust.org/Search/Home?lookfor=horse%20power&searchtype=all&ft=ft&setft=true&sort=yearup

Internet Archive -sivusto

 

©JARI J TUOMISTO

Hevosvoimaa ”amerikasta” 1850 -luvulta – Hitunen historiaa osa 1