Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.

Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.

Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.

f e wettberg kasvot 3

 

Jatkuu edellisestä osasta: ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar”

Synkät pilvet ovat kerääntyneet Fransin ja hänen perheensä ylle. Frans on nyt 40 vuotias ja on päässyt juuri 2 kuukauden vankeudesta, jonne kuolettava vahingonlaukaus oli hänen saattanut.

kaula-, liivi ja jalkaraudatccby4.0spaulaharjun kokkansatieteen kuvakokoelma
Vangin kaula-, liivi ja jalkaraudat. Samuli Paulaharjun kokoelmat, Kansatieteen kuvakokoelma,CCBY4.0

Kruununnimismies, Ikaalisten kauppalan ”kuninkaaksi” havitteleva Kaarlo Sparfvén oli perusteellinen mies ja halusi reviirinsä olevan puhdas ”rettelöitsijöistä” ja muusta epäjärjestystä aiheuttavasta. Kauppalan leipurimerimies Frans Kivekäs oli joutunut nimismiehen silmätikuksi ja välienselvittely oli alkanut. Sparfvén oli voittanut ensimmäisen erän sen jälkeen kun tämä leipurimerimies Kivekäs oli tehnyt oman virheen vahingonlaukauksineen Ruisniemen torpassa kuluvana vuonna 1898.

Jatkuu….

1899

Frans ja Amanda vaimo pitävät leipomoa Ikaalisten kirkonkylässä.

leipojaccby4.0väisänen a. o., kuvaaja 1913musketti
Leipoja. Kuvaaja Väisänen A. O. v.1913. Musketti

Nimismies Sparfvén Ikaalisten kauppalan Järjestysmiehenä ja Järjestysoikeuden puheenjohtajana  pitää tarkkana ja reipasotteisena kauppalan turvallisena ja rauhallisena asua ja elää. Kokouksissa otettiin mahdollisesti, ainakin pöytäkirjojen ulkopuolella, esille öykkäreiden ja muiden tahojen uhkat kauppalan järjestykselle. Yksi niistä oli todennäköisesti Ikaalisten kauppalan  kovanaamaksi katsottu leipuri.

herraskartano ikaalisissasirelius u. t., kuvaaja 1909ccby4.0
Herraskartano Ikaalisissa. Kuvaaja Sirelius U.T. 1909 CCBY4.0
01.12.1901 ikaalilainen lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille s10
Ikaalisten kauppalan Järjestysoikeus pj nimismies Kaarlo Sparfvén. 01.12.1901 Ikaalilainen -lehti-lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille s10

Järjestysoikeuden vallasta ja vastuusta antaa kuvan artikkeli, joka ilmestyi paikallislehdessä: ”01.12.1901 Ikaalilainen -lehti-lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille sivulta 10. Alla on esitetty siitä ote.

”Järjestysoikeus ja sen jäsenet

MAALISKUUN 23 päivänä v. 1859 vahvistettiin Ikaalisten kauppalalle ohjesääntö ja määrättiin erityinen Hallitus eli Järjestysoikeus hoitamaan, järjestämään ja valvomaan kaikkia kauppalaa koskevia asioita. Järjestysoikeus, johon kuuluu puheenjohtajana kauppalan Järjestysmies ja neljä yleisen kauppalan kokouksen valitsemaa jäsentä eli kauppalan vanhinta, käsittelee ja ratkaisee yleensä kaikki sellaiset asiat, jotka kuuluvat maistraatille, rahatoimikamarille ja poliisikamarille kaupungeissa. Järjestysoikeus on siis meidän maistraattimme, rahatoimikamarimme ja vieläpä poliisikamarimmekin. Järjestysmiehen apulaiseksi, järjestyksen ylläpitämistä varten kauppalassa, on sen ohessa määrätty Poliisivouti, sekä …”

Frans Kivekäs taas mietti toisaalla, miten hän saisi Sparfvénin ja hänen virkamiesten mielivallan lopetettua.  Mitä ilmeisimmin he kiihtyivät ja näkivät punaista joka kerta toisensa nähdessään kauppalan kaduilla tai tilaisuuksissa. Jos he sanoivatkin jotain toisilleen, niin uskon siinä säkenien lennelleen, eikä se ollut ”lasten kuunneltavaa”.

spafven
Nimismies Kaarlo Sparfvén. 19.11.1921 SK no 47 s15

 

Kummatkin miettivät millä keinoin saisivat toisensa voitettua.

f e wettberg kasvot 3
Frans Emanuel Kivekäs. CCBy4.0 by Jari Tuomisto

Kruununnimismies Sparfvénilla oli kortteina lakia lukeneena lain pykälät, omat apulaiset eli virkamiehet ja Turun ylempi esimies sekä ehkä myöhemmin vielä ässänä ”suomalaisuusaate”.

Fransilla taas ei ollut takanaan muuta kuin oma perhe ja muutama ystävä. Hän mietti varmasti mitä keinoja hänellä olisi selviytyä ja mistä saisi apua, hänelle tätä vääryyden ja mielivaltaisuuden ilmentymää, Sparfvénia vastaan. Hänen oli haettava hyvitys kokemalleen epäoikeudenmukaisuudelle ja kaiken taustalla olevalle isänsä kohtelulle ja lapsuuden tapahtumille.

Vuoden alun ajankuvaa raamittaa keisari Nikolai II:n aloittama sortokausi. Se alkoi hänen 15. helmikuuta 1899 antamalla Helmikuun manifestilla.  Sitä pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää ja sitoa Suomen suurruhtinaskunta tiukemmin emämaa Venäjään. Se sisälsi muun muassa Suomen armejan lopettamisen.

perustuslakikirjaa suojaava suomineito ja venäläinen kaksipäinen kotka. edvard isto 1899 public domain
Perustuslakikirjaa suojaava Suomineito ja venäläinen kaksipäinen kotka. Edvard Isto 1899 public domain

Jo 20. helmikuuta pidettiin suuri salainen kansalaiskokous, jossa päätettiin saada aikaan Nikolai II:lle annettava kansanadressi mahdollisimman monen ihmisen allekirjoittamana. Adressi, jossa suuri määrä suomalaisia allekirjoituksellaan vastustaa Suomen perustuslakien loukkaamista, on Nikolai Bobrikoville osoitus  kansan yhtenäisyydestä Suomen suurruhtinaskunnan autonomian takana.

Myös Ikaalisissa kerättiin nimiä 5.3.1899. Alla on ote Ikaalisten Suuresta adressista

ikaalinen_5 suuri adressi

Tässä on linkki ”Ikaalisten Suureen adressiin”. En löytänyt siitä leipuri Frans Emanuel Kivekkään enkä hänen vaimonsa Amandan nimeä. f e kivekas nimikirjoitusVoi olla, että se merkitsi hänen osaltaan myös kannanottoa. Voi olla myös, että hän oli poissa Ikaalisista juuri tuolloin. Se, että hän ei olisi kannattanut tätä asiaa, sopisi siihen kuvaan, jonka vuoden lopussa ilmestyvät lehtijutut hänestä antavat ymmärtää.

Suomalaiset alkoivat jakaantua yhä selvemmin Venäjälle myötämielisiin sekä ”suomalaisuus ja oma perustuslaki” -mielisiin. Voi olla, että Frans Kivekäs ajatteli, että hänellä olisi ”työkalu” ja valttikortti Venäläishallinnolle myötämielisen puolen valinnalla omassa taistelussa Sparfvénia ja muuta suomalaista virkamieshallintoa vastaan . Tämän puolesta puhuu ainakin se, että 1.4.1899 alkaa useisiin maamme lehtiin ilmestyä samansisältöisiä uutisia ”Ikaalisista olevasta leipurinsällistä”.

11.04.1899 uusi aura no 41 s 1

Alla oikoluku yllä olevasta Uusi Aura -lehdessä nro 41 11.4.1899 olleesta uutisesta:

”Uusi Aura nro 41 11.4.1899 

”Mielivaltaa vastaan” on eräs Ikaalisista kotoisin oleva leipurin sälli, joka matkustelee levittämässä huhuja maanjaosta y.m. hyvästä, lähtenyt hakemaan Helsingistä turvaa. HÄnellä oli ollut aikomus lähteä Pietariin, mutta täkäläinen lääninhallitus ei ollut yhtä mieltä hänen kanssaan matkan tarpeellisuudesta. Hra leipurin tietojen mukaan tulevat tilattomille jaettavaksi kaikki kruunun maat ja se mitä yksityisillä on ”liikaa”. Antaakseen sanoilleen suurempaa painoa, tuntuu hän ilmoittaneen olevansa senaattori Fellmannin serkku.”

Lehdissä oli tuohon aikaan tapana ilmoittaa hotelleissa yöpyvistä. Kaiku -lehti ilmoittaa että leipuri Kivekäs oli matkustamassa Oulussa 12.4.1899. Mikä lie oli Fransin matkan tarkoitus?

1899.12.04. kaiku no 41 kivekäs

 

Syy Fransin matkaan Ouluun selviää alla olevasta 14.4.1899 ilmestyneestä Oulun Ilmoituslehden no 43 s. 3:n lehtileikkeestä. Fransin kertoma syy oli saada omaisilta apua leipuriliikkensä laajentamiseen.

Lehtileikkeen ”nimettömänä” annetun uutisen muusta tekstistä taas jäi sellainen mielikuva, että uutisen sanoma oli tarkoituksenhakuinen ja se oli laadittu Fransin mustamaalaamiseksi ”suomalaisuuden” vastustajaksi. Tuo aikahan oli Nikolai II aloittamaa sortokautta ja sen kasvot olivat  Nikolai Bobrikov . Sortokautena maamme kansan rivejä koeteltiin Venäjän taholta. Se pyrki saamaan Suomen suurruhtinaskunnan virkakoneiston ja kansan paremmin kiinni Venäjän emämaahan. Aika ilmentyi muun muassa Venäjän santarmin eli sotilaallisesti järjestäytyneen valvovan poliisin kovenevana otteena suomalaista virkakoneistoa vastaan, heikentääkseen sitä. Santarmiverkosto värväsi Suomen suurruhtinaskunnasta suomalaisia puolelleen esimerkiksi vakoilijoiksi. Heitä kutsuttiin myöhemmin maamme itsenäistymisen jälkeen yleisesti santarmiurkkijoiksi.

Santarmeja avustaneet suomalaiset eivät rikkoneet tuolloin lakia, vaan päinvastoin noudattivat emämaan Venäjän määräyksiä. Suomalaiset, jotka halusivat pitää kiinni autonomisista oikeuksistaan ja jopa irrottautua autonomiasta yhä itsenäisemmäksi eivät katsoneet kuitenkaan hyvällä näitä santarmiurkkijoita vaan katsoivat heidän menetelleen moraalittomasti.

Laillisesti  santarmiurkkijoita oli mahdollista rankaista vain perättömän ilmiannon ollessa kyseessä kunnianloukkauksesta. Koska näitä santarmeja avustavia ei voinut rankaista laillisesti, niin toisena vaihtoehtona voitiin käyttää häpeärangastusta; ”merkitä” eli nimetä kyseinen henkilö huhuperäisen lehtijutun kanssa ja huolehtia, että se ilmestyy mahdollisimman kattavasti.

Haluttinko Fransista tehdä ”santarmiurkkija” ja kansan yllyttäjä näillä sanomalehtiuutisilla. Oliko tämä ohjattu ”virkateitse”, suomalaisen verkoston kautta Ikaalisista ja Turusta muualle maahan ja lehdistölle. Oliko tämän kaiken takana Ikaalisten kauppalan kruunun nimismies ja suomalaismielinen poliisi- ,virkamies-, lehdistö- ja kansalaisverkosto?

Oikoluen kyseisen lehtileikkeen alle:

14.4.1899 Oulun Ilmoituslehti no 43 s 3

Kansanyllyttäjä?

”Mielivaltaa vastaan” on eräs Ikaalisista kotoisin oleva leipurin sälli, joka matkustelee levittämässä huhuja maanjaosta y.m. hyvästä, lähtenyt hakemaan Helsingistä turvaa. Hänellä oli ollut aikomus lähteä Pietariin, mutta Turun lääninhallitus ei ollut yhtä mieltä hänen kanssaan matkan tarpeellisuudesta. Herra leipurin tietojen mukaan tulevat tilattomille jaettavaksi kaikki kruunun maat ja se mitä yksityisillä on ”liikaa”. Antaakseen sanoilleen suurempaa painoa, ilmoittaa hän olevansa senaattori Fellmannin serkku.

Mainittu herrasmies on näinä päivinä vieraillut täällä Oulussakin, jossa hän on meidän saamien tietojen mukaan ei kumminkaan liene tulevasta maanjaosta huhuja levittänyt. Hän oli täälläkin kehunut olevansa Oulun läänin kuvernöörin  G E Fellmannin serkku ja sukua muille samannimisille henkilöille kaupungissa. Kertoi saapuneensa tänne saadakseen omaisiltaan apua liikkeensä laajentamiseen. Muuten oli tuo kulkija puheissaan ja toimissaan sen laatuinen, että arveltiin hänen olevan päästä sekaisin. Erään täällä olevan henkilön kertomuksen mukaan lienee hän tunnetukin heikkopäiseksi. Hän matkusti keskiviikkoaamuna junalla etelään päin.”

kansanyllyttaja kivekas 14.04.1899 oulun ilmoituslehti no 43 3

Ei Frans välttämättä valehtele sukulaisuuksistaan. Hän voi hyvin olla sukua Oulun kuvernööri G Fellmannille, joka oli syntynyt Kuortaneen naapurikunnassa Lappajärvellä. Fellmanin vanhemmat olivat rovasti Jakob Fellman ja Helena Augustina Tawaststjerna. En ole kuitenkaan tarkastanut hänen väitteitään.

Seuraava uutinen vajaan viikon päästä mustasi entisestään mielikuvaa Fransista, tästä ”Ikaalisten leipurista” suomalaista virkavaltaa vastaan.

”18.04.1899 Satakunta no 44 s 3

Muualta kotimaasta,

— Kansanyllyttäjät maaseudulla. Sanomalehdissä on jo ollut tietoja siitä, että eräs Meronen Kaukolasta ja Räisälän rettelöiden ajoista tunnettu torppari Warwas, ennen suuren lähetystön tuloa Pietariin, olivat käyneet Pietarissa. He olivat silloin jättäneet kirjoituksen, jossa valittivat, kuinka virkavalta Suomessa tukehduttaa kansan kehityksen, samalla tavalla kuin metsän kukka tukehtuu mahtavien kasvien rehennellessä. Tämä virkavalta oli muka pannut toimeen suuren lähetystön, siten säilyttääkseen valtansa kansassa, joka haluaa pyhän

Venäjän apua päästäkseen sorronalaisesta tilastaan. Sotaministerille olivat he sen lisäksi lausuneet, että Tuomessa, semminkin Räisälässä,  muka valmistetaan kapinaa, johon seurakunnan papisto kansaa kehottaa. — Kenraalikuvernöörin käskystä on sittemmin Viipurin kuvernöörinvirastosta käyty asiaa tutkimassa. Semmoinen arvo noille valheille annettiin. — Nyt omat samat miehet taaskin käyneet Pietarissa ja kehuvat lähettäneensä kirjoituksen rauhankongressille.

T:fors Nyheter tietää kertoa eräästä Ikaalisten leipurista, joka hiljattain kävi Tampereella eräässä kaupassa ostamassa naisen päällysvaatteita. Vähän aikaa tavaroita katseltuaan hän pyysi saada käyttää telefoonia ja soitti vaimolleen Ikaalisiin, ilmoittaen tälle aikovansa lähteä pääkaupunkiin käydäkseen siellä kenraalikuvernöörin puheilla, jolle aikoi valittaa muutamista asioista, joita oli hänen tietoonsa tullut. Ensin hän kuitenkin aikoi poiketa muutamiin paikkoihin maaseudulla, missä tarkoituksessa, sitä hän ei sanonut, mutta oli puodissa lausunut jotakin jostakin paperista, johon hän halusi nimikirjoituksia.

Telefoonikeskustelusta päättäen ei mainittu liene hyväksynyt paremman puoliskonsa aikeita, mutta tämä pysyi lujana päätöksessään vakuuttaen, ettei hän ”kuoppaan putoa”, vaan että muut sen kyllä tekemät. Puodista ilmoitettiin heti miehen lähdettyä poliisille, joka saavutti miehen asemalla, jossa tämä oli aikeissa matkustaa Turkuun. Kun leipurin paperit olivat kunnossa, eikä hän tunnustanut mitään adressia kuljettavansa, sai hän jalkaa matkaansa. Nyt hän kuitenkin taas oleskelee Tampereella toivottavasti poliisin tarkan silmälläpidon alaisena.”

Kivekkään perheen arkinen elämä jatkui Ikaalisten nimismiehen, ”Kauppalan kuninkaaksi” haluavan tarkkojen silmien alla. Se varmasti kuristi ja ahdisti Fransin mieltä. Eikä häntä koskevat lehtiuutiset pahaa oloa lieventäneet. Olihan hän merkitty ja syösty häpeään ainakin virkamiesten ja fanaattisimpien suomalaismielistensilmissä. Omasta mielestä Frans väitti lehtijuttuja tekaistuiksi ja perättömiksi.

Totta on, että lehtijutut Fransista tuntuvat tarkoituksenhakuisilta ja hänet halutaan mustamaalata ”santarmiurkkijaksi”. Voi myös ajatella niin, että olisiko venäläinen santarmi värvännyt avukseen tämän näkyvän, kuuluvan ja ristiriitaisen, ehkä kiivastuessaan ”hourupäisenkin” persoonan? Otaksuttavaa on, että Frans Wettberg toimi ja eli omista lähtökohdistaan eli halusi revanssia virkakoneistoa vastaan oman kaltoinkohtelunsa, äitinsä ja isänsä puolesta. Hänellä näytti olevan käynnissä ” Don Quijoten” henkinen ja sanallinen taistelu nimismies Sparfvénia ja virkamielivaltaa eli tuulimyllyjä vastaan.

miguel de cervantes_s “don quixote“ by gustave doré, 1863 public domain
Frans Emanuel Kivekkäällä eli Wettbergillä näytti olevan käynnissä ”Don Quijotelainen” taistelu nykyisyyden ja menneisyyden pahoja henkiä vastaan. Kuva: Miguel de Cervantes’s “Don Quixote“ by Gustave Doré, 1863. Public Domain by Wikimedia Commons.

 

Matkustelemisen jälkeen elämä jatkui kesän tullen normaalisti Ikaalisten kirkonkylässä Alasen talon kodissa. Leipomossa tehtiin aamuöisin töitä ja aamulla leipä ja leivokset toimitettiin hevosajurin avulla tilaajille.

ikaalistenkirkkoccby4.0isakjulinin kustliikejakirjakpainaja1902 1907
Ikaalisten kirkko 1902-1907 Isak Julinin kustannusliike CCBY4.0. Musketti. Historian kuvakokoelma

Frans sai ilmeisesti apua taloudellisesti leipomotoiminnan laajentamiseen Ikaalisten kirkonkylässä, sillä hän haki syyskesällä ilmoituksilla avukseen nuorempaa leipuripoikaa. Mistä hän sai avun, on hämärän peitossa. Saiko hän lainaa ystävällismielisiltä vai maksoiko hänelle joku?

Hän ilmoitti etsivänsä kunnollista, kykenevää ja raitista ”leipurinsälliä”, joka osaa valmistaa pientä leipää ja pastillereita, jotka tarkoittanevat pasteijoita.

kivekäs työhönottoilmoitus 23.08.1899 tampereen uutiset no 161

 

leipäleivotaanpublicdomain
Leipätaikinaa kaulitaan. Public Domain by Wikipedia
pasteijaccby4.0
Pasteijoita. Kuva by Marianne Casamance Wikipedia lis CCBY4.0

 

Seuraava kirjallinen yhteenotto, joka käytiin ”nimettömien ilmiantajien” ja leipuri Frans Emanuel Kivekkään välillä, alkoi Suupohjan Kaiku -lehdelle toimitetusta uutisesta. Suupohjan Kaiku julkaisi sen joulun aatonaattona 23.12.1899. Uutinen on esitetty alla.

23.12.1899 suupohjan kaiku no 150 s 3

Yllä olevan lehtiuutinen ”Uusia kummitteluja” kuuluu oikoluettuna alla esitetysti:

”23.12.1899 Suupohjan Kaiku no 150 

— Uusia kummitteluja. Suupohjan Kaiulle kirjoitetaan. (Suupohjan Kaiku oli Kristiinankaupungissa vuosina 1897–1919 ilmestynyt sanomalehti)

Tämän kuun 16 päivää vastaan oli Isojoen Vanhassakylässä eräässä talossa yötä yksi matkustaja, joka ilmoitti nimekseen Frans Emanuel Kivinen Ikaalisten kauppalasta ja kertoi lukeneensa ylioppilaaksi, mutta sitten mennyt merelle, jossa oli ollut 8 vuotta. Nykyään sanoi hän harjoittavansa leipurin ammattia Ikaalisissa.

Aamulla, kun hänen piti piakkoin lähteä, tuli talonväen ja Kivisen välillä suurenmoinen keskustelu. Kivinen ankarasti moitti Suomen’ virkamiehiä heidän rikoksistaan lain suhteen ja oikeuden polkemisesta. Näistä syistä kertoi Kivinen käyneensä Helsingissä kenraalikuvernöörin puheilla, sekä  anomassa h. ylh. pääsyä Pietariin. Erään sydäntä vihlaisevan kertomuksen kautta oli hän saanut luvan. Kivinen oli mennyt Pietariin Keisarin puheille ja oli hyvin päässyt. Polvillaan siellä hän sitten oli ollut valtiaan edessä j. n. e. Hänen vaikutuksestaan muka kenraali Gripenberg olisi saanut eronsa. Paljon muitakin Suomen virkamiehiä hänen toimestaan kuulemma tulee istumaan linnassa (!?). Sitten hän jutteli vielä paljon hyvin raakoja juttuja, jotka hyvin osoittivat Kivisen aseman yhteiskunnassa.

Sitä ei tiedä sanoiko hän oikein nimensä, sen tähden olisi varsin suotavaa, että tästä luopiosta otettaisiin selvä.”

Sama uutinen ilmestyi lähes kaikissa maamme sanomalehdissä viikon sisällä Suupohjan Kaiun uutisesta. Alla on esitetty otteet sanomalehtiuutisesta sekä Kansalliskirjaston Vanhat Sanomalehdet -hausta .

27.12.1899 päivälehti no 249 s 2

 

uusia kummitteluja lehdissä1899

 

1900

Tuo uutinen pilasi Fransin ja hänen perheensä joulun vieton. Vuosi vaihtui ja Frans lähetti vastineen tuosta kokemastaan herjausuutisesta. Se ilmestyi vain muutamassa lehdessä, kun taas tuo ”Uusia kummitteluja” -uutinen, joka oli mahdolisesti tehty häpäisytarkoituksessa oli levinnyt lähes kaikkialle Suomen suurruhtinaskunnassa. Alla on lehtileikkeitä Fransin laatimasta vastineesta häpäisyuutiseen.

Fransin vastineuutinen kuuluu oikoluettuna näin:

” 3.1.1900 Päivälehti no 2 Kun arv. lehteenne N:o 249 on kirjoitus otettu Suup. Kaijusta ”Uusia kummitteluja” ja kun allekirjoittanut matkusti samoihin aikoihin Kristiinan kaupunkiin Kauhajoen ja Lappvärtin pitäjien kautta sekä kun myös jotain yhtäläisyyttä on nimissä ja ammateissa siinä kirjoitetun henkilön kanssa, pyydän saada minä puolestani ilmoittaa, että en ole sillä matkallani puhunut mitään valtiollisista asioista enkä virkamiehistä. En ole koskaan nähnyt h. ylh. kenraalikuvernööriä vielä vähemmin ollut hänen puheillaan; muista korkeista paikoista puhumattakaan.

Ikaalinen 30 p. Jouluk. 1899

Frans Emanuel Kivekäs, Leipuri Ikaalisten kirkonkylässä”

Frans tiesi että oli kärsinyt tässäkin erässä häviön, hän tuli lähes tyrmätyksi …

 

miguel de cervantes_s “don quixote“ by gustave doré, 1863 lyöty public domain
”Don Quijote” oli isketty maahan muttei voitettu taistelussaan tuulimyllyjä vastaan.” Kuva: Miguel de Cervantes’s “Don Quixote“ by Gustave Doré, 1863. Public Domain by Wikimedia Commons.

Seuraava erä kamppailusta oli tulossa kuluvan vuoden kesällä, mutta siitä enemmän seuraavassa osassa.

 

Jatkuu …

Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot” 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa 

Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe

Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs

sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :

01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille

Suuret nälkävuodet

Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto

Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua

Jenny Elfvingin artikkeli ”Kuortaneen pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha” Kansan kuvalehti nro 45 sivu 3-4 vlta 1928

Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018

Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.

”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut

Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.

Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885

Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.

© Jari J Tuomisto

Mainokset
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s