Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.
Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.
Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.
Jatkuu edellisestä osasta: ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar”
Synkät pilvet ovat kerääntyneet Fransin ja hänen perheensä ylle. Frans on nyt 40 vuotias ja on päässyt juuri 2 kuukauden vankeudesta, jonne kuolettava vahingonlaukaus oli hänen saattanut.
Kruununnimismies, Ikaalisten kauppalan ”kuninkaaksi” havitteleva Kaarlo Sparfvén oli perusteellinen mies ja halusi reviirinsä olevan puhdas ”rettelöitsijöistä” ja muusta epäjärjestystä aiheuttavasta. Kauppalan leipurimerimies Frans Kivekäs oli joutunut nimismiehen silmätikuksi ja välienselvittely oli alkanut. Sparfvén oli voittanut ensimmäisen erän sen jälkeen kun tämä leipurimerimies Kivekäs oli tehnyt oman virheen vahingonlaukauksineen Ruisniemen torpassa kuluvana vuonna 1898.
Jatkuu….
1899
Frans ja Amanda vaimo pitävät leipomoa Ikaalisten kirkonkylässä.
Nimismies Sparfvén Ikaalisten kauppalan Järjestysmiehenä ja Järjestysoikeuden puheenjohtajana pitää tarkkana ja reipasotteisena kauppalan turvallisena ja rauhallisena asua ja elää. Kokouksissa otettiin mahdollisesti, ainakin pöytäkirjojen ulkopuolella, esille öykkäreiden ja muiden tahojen uhkat kauppalan järjestykselle. Yksi niistä oli todennäköisesti Ikaalisten kauppalan kovanaamaksi katsottu leipuri.
Järjestysoikeuden vallasta ja vastuusta antaa kuvan artikkeli, joka ilmestyi paikallislehdessä: ”01.12.1901 Ikaalilainen -lehti-lukemista ikaalisten kihlakuntalaisille sivulta 10. Alla on esitetty siitä ote.
”Järjestysoikeus ja sen jäsenet
MAALISKUUN 23 päivänä v. 1859 vahvistettiin Ikaalisten kauppalalle ohjesääntö ja määrättiin erityinen Hallitus eli Järjestysoikeus hoitamaan, järjestämään ja valvomaan kaikkia kauppalaa koskevia asioita. Järjestysoikeus, johon kuuluu puheenjohtajana kauppalan Järjestysmies ja neljä yleisen kauppalan kokouksen valitsemaa jäsentä eli kauppalan vanhinta, käsittelee ja ratkaisee yleensä kaikki sellaiset asiat, jotka kuuluvat maistraatille, rahatoimikamarille ja poliisikamarille kaupungeissa. Järjestysoikeus on siis meidän maistraattimme, rahatoimikamarimme ja vieläpä poliisikamarimmekin. Järjestysmiehen apulaiseksi, järjestyksen ylläpitämistä varten kauppalassa, on sen ohessa määrätty Poliisivouti, sekä …”
Frans Kivekäs taas mietti toisaalla, miten hän saisi Sparfvénin ja hänen virkamiesten mielivallan lopetettua. Mitä ilmeisimmin he kiihtyivät ja näkivät punaista joka kerta toisensa nähdessään kauppalan kaduilla tai tilaisuuksissa. Jos he sanoivatkin jotain toisilleen, niin uskon siinä säkenien lennelleen, eikä se ollut ”lasten kuunneltavaa”.
Kummatkin miettivät millä keinoin saisivat toisensa voitettua.
Kruununnimismies Sparfvénilla oli kortteina lakia lukeneena lain pykälät, omat apulaiset eli virkamiehet ja Turun ylempi esimies sekä ehkä myöhemmin vielä ässänä ”suomalaisuusaate”.
Fransilla taas ei ollut takanaan muuta kuin oma perhe ja muutama ystävä. Hän mietti varmasti mitä keinoja hänellä olisi selviytyä ja mistä saisi apua, hänelle tätä vääryyden ja mielivaltaisuuden ilmentymää, Sparfvénia vastaan. Hänen oli haettava hyvitys kokemalleen epäoikeudenmukaisuudelle ja kaiken taustalla olevalle isänsä kohtelulle ja lapsuuden tapahtumille.
Vuoden alun ajankuvaa raamittaa keisari Nikolai II:n aloittama sortokausi. Se alkoi hänen 15. helmikuuta 1899 antamalla Helmikuun manifestilla. Sitä pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää ja sitoa Suomen suurruhtinaskunta tiukemmin emämaa Venäjään. Se sisälsi muun muassa Suomen armejan lopettamisen.
Jo 20. helmikuuta pidettiin suuri salainen kansalaiskokous, jossa päätettiin saada aikaan Nikolai II:lle annettava kansanadressi mahdollisimman monen ihmisen allekirjoittamana. Adressi, jossa suuri määrä suomalaisia allekirjoituksellaan vastustaa Suomen perustuslakien loukkaamista, on Nikolai Bobrikoville osoitus kansan yhtenäisyydestä Suomen suurruhtinaskunnan autonomian takana.
Myös Ikaalisissa kerättiin nimiä 5.3.1899. Alla on ote Ikaalisten Suuresta adressista
Tässä on linkki ”Ikaalisten Suureen adressiin”. En löytänyt siitä leipuri Frans Emanuel Kivekkään enkä hänen vaimonsa Amandan nimeä. 
Voi olla, että se merkitsi hänen osaltaan myös kannanottoa. Voi olla myös, että hän oli poissa Ikaalisista juuri tuolloin. Se, että hän ei olisi kannattanut tätä asiaa, sopisi siihen kuvaan, jonka vuoden lopussa ilmestyvät lehtijutut hänestä antavat ymmärtää.
Suomalaiset alkoivat jakaantua yhä selvemmin Venäjälle myötämielisiin sekä ”suomalaisuus ja oma perustuslaki” -mielisiin. Voi olla, että Frans Kivekäs ajatteli, että hänellä olisi ”työkalu” ja valttikortti Venäläishallinnolle myötämielisen puolen valinnalla omassa taistelussa Sparfvénia ja muuta suomalaista virkamieshallintoa vastaan . Tämän puolesta puhuu ainakin se, että 1.4.1899 alkaa useisiin maamme lehtiin ilmestyä samansisältöisiä uutisia ”Ikaalisista olevasta leipurinsällistä”.
Alla oikoluku yllä olevasta Uusi Aura -lehdessä nro 41 11.4.1899 olleesta uutisesta:
”Uusi Aura nro 41 11.4.1899
”Mielivaltaa vastaan” on eräs Ikaalisista kotoisin oleva leipurin sälli, joka matkustelee levittämässä huhuja maanjaosta y.m. hyvästä, lähtenyt hakemaan Helsingistä turvaa. HÄnellä oli ollut aikomus lähteä Pietariin, mutta täkäläinen lääninhallitus ei ollut yhtä mieltä hänen kanssaan matkan tarpeellisuudesta. Hra leipurin tietojen mukaan tulevat tilattomille jaettavaksi kaikki kruunun maat ja se mitä yksityisillä on ”liikaa”. Antaakseen sanoilleen suurempaa painoa, tuntuu hän ilmoittaneen olevansa senaattori Fellmannin serkku.”
Lehdissä oli tuohon aikaan tapana ilmoittaa hotelleissa yöpyvistä. Kaiku -lehti ilmoittaa että leipuri Kivekäs oli matkustamassa Oulussa 12.4.1899. Mikä lie oli Fransin matkan tarkoitus?
Syy Fransin matkaan Ouluun selviää alla olevasta 14.4.1899 ilmestyneestä Oulun Ilmoituslehden no 43 s. 3:n lehtileikkeestä. Fransin kertoma syy oli saada omaisilta apua leipuriliikkensä laajentamiseen.
Lehtileikkeen ”nimettömänä” annetun uutisen muusta tekstistä taas jäi sellainen mielikuva, että uutisen sanoma oli tarkoituksenhakuinen ja se oli laadittu Fransin mustamaalaamiseksi ”suomalaisuuden” vastustajaksi. Tuo aikahan oli Nikolai II aloittamaa sortokautta ja sen kasvot olivat Nikolai Bobrikov . Sortokautena maamme kansan rivejä koeteltiin Venäjän taholta. Se pyrki saamaan Suomen suurruhtinaskunnan virkakoneiston ja kansan paremmin kiinni Venäjän emämaahan. Aika ilmentyi muun muassa Venäjän santarmin eli sotilaallisesti järjestäytyneen valvovan poliisin kovenevana otteena suomalaista virkakoneistoa vastaan, heikentääkseen sitä. Santarmiverkosto värväsi Suomen suurruhtinaskunnasta suomalaisia puolelleen esimerkiksi vakoilijoiksi. Heitä kutsuttiin myöhemmin maamme itsenäistymisen jälkeen yleisesti santarmiurkkijoiksi.
Santarmeja avustaneet suomalaiset eivät rikkoneet tuolloin lakia, vaan päinvastoin noudattivat emämaan Venäjän määräyksiä. Suomalaiset, jotka halusivat pitää kiinni autonomisista oikeuksistaan ja jopa irrottautua autonomiasta yhä itsenäisemmäksi eivät katsoneet kuitenkaan hyvällä näitä santarmiurkkijoita vaan katsoivat heidän menetelleen moraalittomasti.
Laillisesti santarmiurkkijoita oli mahdollista rankaista vain perättömän ilmiannon ollessa kyseessä kunnianloukkauksesta. Koska näitä santarmeja avustavia ei voinut rankaista laillisesti, niin toisena vaihtoehtona voitiin käyttää häpeärangastusta; ”merkitä” eli nimetä kyseinen henkilö huhuperäisen lehtijutun kanssa ja huolehtia, että se ilmestyy mahdollisimman kattavasti.
Haluttinko Fransista tehdä ”santarmiurkkija” ja kansan yllyttäjä näillä sanomalehtiuutisilla. Oliko tämä ohjattu ”virkateitse”, suomalaisen verkoston kautta Ikaalisista ja Turusta muualle maahan ja lehdistölle. Oliko tämän kaiken takana Ikaalisten kauppalan kruunun nimismies ja suomalaismielinen poliisi- ,virkamies-, lehdistö- ja kansalaisverkosto?
Oikoluen kyseisen lehtileikkeen alle:
” 14.4.1899 Oulun Ilmoituslehti no 43 s 3
Kansanyllyttäjä?
”Mielivaltaa vastaan” on eräs Ikaalisista kotoisin oleva leipurin sälli, joka matkustelee levittämässä huhuja maanjaosta y.m. hyvästä, lähtenyt hakemaan Helsingistä turvaa. Hänellä oli ollut aikomus lähteä Pietariin, mutta Turun lääninhallitus ei ollut yhtä mieltä hänen kanssaan matkan tarpeellisuudesta. Herra leipurin tietojen mukaan tulevat tilattomille jaettavaksi kaikki kruunun maat ja se mitä yksityisillä on ”liikaa”. Antaakseen sanoilleen suurempaa painoa, ilmoittaa hän olevansa senaattori Fellmannin serkku.
Mainittu herrasmies on näinä päivinä vieraillut täällä Oulussakin, jossa hän on meidän saamien tietojen mukaan ei kumminkaan liene tulevasta maanjaosta huhuja levittänyt. Hän oli täälläkin kehunut olevansa Oulun läänin kuvernöörin G E Fellmannin serkku ja sukua muille samannimisille henkilöille kaupungissa. Kertoi saapuneensa tänne saadakseen omaisiltaan apua liikkeensä laajentamiseen. Muuten oli tuo kulkija puheissaan ja toimissaan sen laatuinen, että arveltiin hänen olevan päästä sekaisin. Erään täällä olevan henkilön kertomuksen mukaan lienee hän tunnetukin heikkopäiseksi. Hän matkusti keskiviikkoaamuna junalla etelään päin.”
Ei Frans välttämättä valehtele sukulaisuuksistaan. Hän voi hyvin olla sukua Oulun kuvernööri G Fellmannille, joka oli syntynyt Kuortaneen naapurikunnassa Lappajärvellä. Fellmanin vanhemmat olivat rovasti Jakob Fellman ja Helena Augustina Tawaststjerna. En ole kuitenkaan tarkastanut hänen väitteitään.
Seuraava uutinen vajaan viikon päästä mustasi entisestään mielikuvaa Fransista, tästä ”Ikaalisten leipurista” suomalaista virkavaltaa vastaan.
”18.04.1899 Satakunta no 44 s 3
Muualta kotimaasta,
— Kansanyllyttäjät maaseudulla. Sanomalehdissä on jo ollut tietoja siitä, että eräs Meronen Kaukolasta ja Räisälän rettelöiden ajoista tunnettu torppari Warwas, ennen suuren lähetystön tuloa Pietariin, olivat käyneet Pietarissa. He olivat silloin jättäneet kirjoituksen, jossa valittivat, kuinka virkavalta Suomessa tukehduttaa kansan kehityksen, samalla tavalla kuin metsän kukka tukehtuu mahtavien kasvien rehennellessä. Tämä virkavalta oli muka pannut toimeen suuren lähetystön, siten säilyttääkseen valtansa kansassa, joka haluaa pyhän
Venäjän apua päästäkseen sorronalaisesta tilastaan. Sotaministerille olivat he sen lisäksi lausuneet, että Tuomessa, semminkin Räisälässä, muka valmistetaan kapinaa, johon seurakunnan papisto kansaa kehottaa. — Kenraalikuvernöörin käskystä on sittemmin Viipurin kuvernöörinvirastosta käyty asiaa tutkimassa. Semmoinen arvo noille valheille annettiin. — Nyt omat samat miehet taaskin käyneet Pietarissa ja kehuvat lähettäneensä kirjoituksen rauhankongressille.
T:fors Nyheter tietää kertoa eräästä Ikaalisten leipurista, joka hiljattain kävi Tampereella eräässä kaupassa ostamassa naisen päällysvaatteita. Vähän aikaa tavaroita katseltuaan hän pyysi saada käyttää telefoonia ja soitti vaimolleen Ikaalisiin, ilmoittaen tälle aikovansa lähteä pääkaupunkiin käydäkseen siellä kenraalikuvernöörin puheilla, jolle aikoi valittaa muutamista asioista, joita oli hänen tietoonsa tullut. Ensin hän kuitenkin aikoi poiketa muutamiin paikkoihin maaseudulla, missä tarkoituksessa, sitä hän ei sanonut, mutta oli puodissa lausunut jotakin jostakin paperista, johon hän halusi nimikirjoituksia.
Telefoonikeskustelusta päättäen ei mainittu liene hyväksynyt paremman puoliskonsa aikeita, mutta tämä pysyi lujana päätöksessään vakuuttaen, ettei hän ”kuoppaan putoa”, vaan että muut sen kyllä tekemät. Puodista ilmoitettiin heti miehen lähdettyä poliisille, joka saavutti miehen asemalla, jossa tämä oli aikeissa matkustaa Turkuun. Kun leipurin paperit olivat kunnossa, eikä hän tunnustanut mitään adressia kuljettavansa, sai hän jalkaa matkaansa. Nyt hän kuitenkin taas oleskelee Tampereella toivottavasti poliisin tarkan silmälläpidon alaisena.”
Kivekkään perheen arkinen elämä jatkui Ikaalisten nimismiehen, ”Kauppalan kuninkaaksi” haluavan tarkkojen silmien alla. Se varmasti kuristi ja ahdisti Fransin mieltä. Eikä häntä koskevat lehtiuutiset pahaa oloa lieventäneet. Olihan hän merkitty ja syösty häpeään ainakin virkamiesten ja fanaattisimpien suomalaismielistensilmissä. Omasta mielestä Frans väitti lehtijuttuja tekaistuiksi ja perättömiksi.
Totta on, että lehtijutut Fransista tuntuvat tarkoituksenhakuisilta ja hänet halutaan mustamaalata ”santarmiurkkijaksi”. Voi myös ajatella niin, että olisiko venäläinen santarmi värvännyt avukseen tämän näkyvän, kuuluvan ja ristiriitaisen, ehkä kiivastuessaan ”hourupäisenkin” persoonan? Otaksuttavaa on, että Frans Wettberg toimi ja eli omista lähtökohdistaan eli halusi revanssia virkakoneistoa vastaan oman kaltoinkohtelunsa, äitinsä ja isänsä puolesta. Hänellä näytti olevan käynnissä ” Don Quijoten” henkinen ja sanallinen taistelu nimismies Sparfvénia ja virkamielivaltaa eli tuulimyllyjä vastaan.
Matkustelemisen jälkeen elämä jatkui kesän tullen normaalisti Ikaalisten kirkonkylässä Alasen talon kodissa. Leipomossa tehtiin aamuöisin töitä ja aamulla leipä ja leivokset toimitettiin hevosajurin avulla tilaajille.
Frans sai ilmeisesti apua taloudellisesti leipomotoiminnan laajentamiseen Ikaalisten kirkonkylässä, sillä hän haki syyskesällä ilmoituksilla avukseen nuorempaa leipuripoikaa. Mistä hän sai avun, on hämärän peitossa. Saiko hän lainaa ystävällismielisiltä vai maksoiko hänelle joku?
Hän ilmoitti etsivänsä kunnollista, kykenevää ja raitista ”leipurinsälliä”, joka osaa valmistaa pientä leipää ja pastillereita, jotka tarkoittanevat pasteijoita.
Seuraava kirjallinen yhteenotto, joka käytiin ”nimettömien ilmiantajien” ja leipuri Frans Emanuel Kivekkään välillä, alkoi Suupohjan Kaiku -lehdelle toimitetusta uutisesta. Suupohjan Kaiku julkaisi sen joulun aatonaattona 23.12.1899. Uutinen on esitetty alla.
Yllä olevan lehtiuutinen ”Uusia kummitteluja” kuuluu oikoluettuna alla esitetysti:
”23.12.1899 Suupohjan Kaiku no 150
— Uusia kummitteluja. Suupohjan Kaiulle kirjoitetaan. (Suupohjan Kaiku oli Kristiinankaupungissa vuosina 1897–1919 ilmestynyt sanomalehti)
Tämän kuun 16 päivää vastaan oli Isojoen Vanhassakylässä eräässä talossa yötä yksi matkustaja, joka ilmoitti nimekseen Frans Emanuel Kivinen Ikaalisten kauppalasta ja kertoi lukeneensa ylioppilaaksi, mutta sitten mennyt merelle, jossa oli ollut 8 vuotta. Nykyään sanoi hän harjoittavansa leipurin ammattia Ikaalisissa.
Aamulla, kun hänen piti piakkoin lähteä, tuli talonväen ja Kivisen välillä suurenmoinen keskustelu. Kivinen ankarasti moitti Suomen’ virkamiehiä heidän rikoksistaan lain suhteen ja oikeuden polkemisesta. Näistä syistä kertoi Kivinen käyneensä Helsingissä kenraalikuvernöörin puheilla, sekä anomassa h. ylh. pääsyä Pietariin. Erään sydäntä vihlaisevan kertomuksen kautta oli hän saanut luvan. Kivinen oli mennyt Pietariin Keisarin puheille ja oli hyvin päässyt. Polvillaan siellä hän sitten oli ollut valtiaan edessä j. n. e. Hänen vaikutuksestaan muka kenraali Gripenberg olisi saanut eronsa. Paljon muitakin Suomen virkamiehiä hänen toimestaan kuulemma tulee istumaan linnassa (!?). Sitten hän jutteli vielä paljon hyvin raakoja juttuja, jotka hyvin osoittivat Kivisen aseman yhteiskunnassa.
Sitä ei tiedä sanoiko hän oikein nimensä, sen tähden olisi varsin suotavaa, että tästä luopiosta otettaisiin selvä.”
Sama uutinen ilmestyi lähes kaikissa maamme sanomalehdissä viikon sisällä Suupohjan Kaiun uutisesta. Alla on esitetty otteet sanomalehtiuutisesta sekä Kansalliskirjaston Vanhat Sanomalehdet -hausta .
1900
Tuo uutinen pilasi Fransin ja hänen perheensä joulun vieton. Vuosi vaihtui ja Frans lähetti vastineen tuosta kokemastaan herjausuutisesta. Se ilmestyi vain muutamassa lehdessä, kun taas tuo ”Uusia kummitteluja” -uutinen, joka oli mahdolisesti tehty häpäisytarkoituksessa oli levinnyt lähes kaikkialle Suomen suurruhtinaskunnassa. Alla on lehtileikkeitä Fransin laatimasta vastineesta häpäisyuutiseen.
Fransin vastineuutinen kuuluu oikoluettuna näin:
” 3.1.1900 Päivälehti no 2 Kun arv. lehteenne N:o 249 on kirjoitus otettu Suup. Kaijusta ”Uusia kummitteluja” ja kun allekirjoittanut matkusti samoihin aikoihin Kristiinan kaupunkiin Kauhajoen ja Lappvärtin pitäjien kautta sekä kun myös jotain yhtäläisyyttä on nimissä ja ammateissa siinä kirjoitetun henkilön kanssa, pyydän saada minä puolestani ilmoittaa, että en ole sillä matkallani puhunut mitään valtiollisista asioista enkä virkamiehistä. En ole koskaan nähnyt h. ylh. kenraalikuvernööriä vielä vähemmin ollut hänen puheillaan; muista korkeista paikoista puhumattakaan.
Ikaalinen 30 p. Jouluk. 1899
Frans Emanuel Kivekäs, Leipuri Ikaalisten kirkonkylässä”
Frans tiesi että oli kärsinyt tässäkin erässä häviön, hän tuli lähes tyrmätyksi …
Seuraava erä kamppailusta oli tulossa kuluvan vuoden kesällä, mutta siitä enemmän seuraavassa osassa.
Jatkuu …
Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe
Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs
sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :
01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille
Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto
Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua
Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018
Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.
”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut
Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.
Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885
Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.
© Jari J Tuomisto
"Mennyt ei ollutkaan mustavalkoinen" 