Törmäsin Fransiin sattumalta vanhan digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Edellisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen ja tarpeen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää.
Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta. Käytin apunani myös muutamaa paikallishistoriateosta ja tukeuduin kuortanelaisiin ystäviini.
Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin. Esitän samalla yhden tavan, jolla saadaan rakennettua henkilöstä kuvaus sukua selvittäessä.
Fransin syntymä ja perhe
Kuortaneen Haapaniemessä sijaitsevan pappilan vanhan päärakennuksen makuukamarista kuului 26.03.1859 parkaisu. Tovin kuluttua äidin, kappalaisen vaimo Lovisan, kasvoilta kirposi autuaallinen hymy. Hän sai synnytyksen apuna olleelta lapsenpäästäjältä syliinsä pienen kurttuisen, käsiä ja jalkoja heiluttelevan, suuta mutustelevan lapsensa.
Isä, Kuortaneen kappalainen pastori Jacob Wettberg, oli seurannut jännityksessä tapahtumaa lastensa kanssa oven takana. Siellä olivat 15 vuotias Katarina, 8 vuotias Olga ja 5 vuotias Eva sekä 7 vuotias Johan. Lovisa vaimo oli jo 43 vuoden ja raskausajan loppu oli ollut vaikea ja synnytys tuskallisen pitkä. Jacobin mieltä huojensivat kuitenkin oven takaa kuuluvat äänet, jotka saivat hänet rauhoittumaan. Hän laittoi kädet ristiin.
Jonkun ajan kuluttua apuna ollut päästäjä aukaisi kammarin oven saliin rauhallisesti ja Jacob sekä lapset syöksyivät sisään. He katselivat innoissaan vitivalkeaan kapaloon käärittyä lasta äitinsä rinnoilla. Jacob isä istui vaimonsa viereen, otti häntä kädestä, puristi kevyesti ja sanoi ruotsin kielellä hiljaa: ”Gud är med oss i dag, min kära Lovisa!” Uusi tulokas oli hänen pappisperheensä 11. lapsi. Pappilan tapahtumat, olivatpa ne mitä tahansa, olivat alati seurakuntalaisten kiinnostuksen kohteena. Kuortanelaiset saivat vielä samana iltana tietää, että pappilassa oli syntynyt poikavauva ja olivat siitä iloissaan.
Pojan kastetilaisuus järjestettiin seuraavana päivänä. Kuortanejärven jäät olivat sulamassa ja siellä täällä oli tummia avantoja. Pappilan kuistia ja seinustaa lämmittivät keväisen auringon säteet. Räystäät tippuivat ja pihalla oli jo pälviä. Talitiainen lauloi jossain viereisen koivun oksalla ja varpusparvi lehahteli pälveltä toiselle levottomana. Olihan jo maaliskuun loppu.
Kaste ja lapsen ristiminen tapahtuivat Lovisa äidin vuoteen vierellä vanhan puolen makuukamarissa.Tilaisuudessa puhuttiin ruotsin kieltä, jota Wettbergeillä käytettiin yleensä myös kotona. Paikalla olivat vain kutsutut ja oma perhe. Naiset ja tytöt olivat pukeutuneet siisteihin muodinmukaisiin vaaleansävyisiin vaatteisiin ja miehet tummiin. Tunnelma oli pidättyvän juhlallinen. Lovisa seurasi sitä vuoteesta.
Uusi lapsi ristittiin Frans Immanuel Wettbergiksi, Immanuel eli ”Jumala kanssamme”. Kummeiksi tulivat pappilan naapuri Jaakko Matinpoika ja Susanna Juhontytär Hiironniemi sekä kohta 17 vuotta täyttävä, vasta piikana aloittanut, Ida Enqwist Alajärven Tallbakasta. Tilaisuus oli lyhyt ja virren veisuun jälkeen juotiin kahvit salin puolella. Sisaret Katarina, Olga ja Eva sekä veli Johan olivat seuranneet tapahtumaa vähän kauempana. He olivat iloissaan saadessaan velipojalleen nimen. He katsoivat nimen kuultuaan hymyillen toisiinsa ja väänsivät sitä heti ”Ransuksi” ja ”Empuksi”. Perheen vanhimmat lapset eivät olleet paikalla. Esikoinen Peter, August ja Josef olivat jo omillaan ja asuivat muualla.
Se oli ilon ja onnen päivä Wettbergillä. Kastetilaisuus oli myös yksi päivän puheenaihe kuortanelaisilla ja heillä oli pojan vasta ristitty nimi Frans Immanuel nopeasti tiedossa. Se oli kulkenut ympäri pitäjän omia reittejään. 
Yllä rippikirjan ote, jossa esitetään Wettbergin perhe Fransin syntymän aikoihin. Luettelossa on myös hänen pikkuveljensä Karl, joka syntyi vuonna 1861. Perheen kaksi lasta Jacob Elisa ja Frans Jakob, olivat kuolleet aikaisemmin. Jacob 5 vuotiaana ja Frans Jacob 2 viikon ikäisenä. (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/kirkonkirjat/kuortane/rippikirja_1856-1862_mko13-25/29.htm)
Viite/Kotona puhuttu kieli: Ruona, Kylä historian laineilla -kirjassa, Heikki Klemettiä käsittelevässä artikkelissa hän oli puhunut kotona äitinsä Eva Klemetin os. Wettbergin kanssa 10 vuotiaaksi asti ruotsin kielellä.
Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe
Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs
sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :
01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille
Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto
Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua
Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018
Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.
”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut
Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.
Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885
Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.
© Jari J Tuomisto
"Mennyt ei ollutkaan mustavalkoinen" 