Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.
Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.
Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.
Tässä on linkki edelliseen osaan: Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 9 – The New York Times ”Jolly Finnish Tar On a Long Voyage Afoot”
Edellisen osan lopussa elettiin vuotta 1904.
Hän oli Suomessa sanojensa mukaan kiertämässä maapalloa ympäri jalkaisin ja piti sen varrella etappipaikoissa esitelmiä maailmanympärysmatkastaan.
Esimerkiksi Etelä-Suomi -lehdessä 3.12.1904 oli mainos Fransin pitämästä esitelmätilaisuudesta:
”Esitelmän jalkamatkastaan läpi Pohjois Amerikan Kaliforniasta New Yorkiin ja mitä mannermaalla voi nähdä ja kokea pitää asianomaisella luvalla merimies Frans Emanuel Kivekäs kaupungin kansakoululla tänään lauantaina alkaen klo 8 j.p.p. Pääsymaksu 1 markka säätyläisiltä, 25 penniä naisilta ja 50 penniä miehiltä. Lapsilta 10 penniä. Karhulassa pidetään esitelmä sunnuntaina klo 6 ill.”
Frans tunsi elävänsä. Hän sai esiintyä, esitelmöidä, tuntea olevansa kiinnostava ihminen. Hän etsi arvostusta, hyväksyntää ja kunnioitusta.
Tätä ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä jos tarina oli mitä ihmeellisin, oli se uskomattomuudessaan myös epäuskottava. Epäilijöiden äänet tulivat yhä kuuluvemmaksi ja sen vaikutus alkoi näkyä esitelmien osanottajamäärissäkin. Lisäksi lipputulojen vähäisyys oli viemässä häntä maksukyvyttömäksi Frans oli ottanut lainoja, joilla hän kattoi esitelmäpidosta koituvia kustannuksia ja Hän oli teettänyt lisäksi itsestään postikortteja myytäväksi esityksien ohessa. Hän oli ajautunut tilanteeseen, jossa ei pystynyt maksamaan lainoja sovitun aikataulun mukaisesti takaisin.
Hänen vastustajat alkoivat levittää huhuja ja juoruja häntä vastaan.
Frans oli laatinut joulukuun alussa 1904 ainakin Tampereen Uutisten yleisönosastolle kirjoituksen ”Oikaisu”, jossa hän perää kunniansa ja pilkkaamisen lopettamista:
”8.12.1904 Tampereen Uutiset no 238
Yleisöltä.
Pyydetään sijaa seuraavalle:
Oikaisu
Täten saan arvoisalle yleisölle ilmoittaa sanomalehti-ilmoitusten johdosta, että en minä ole mikään petkuttaja, vaikka minua siihen verrataan. Ja tämmöinen on perin alentavaista minua kohtaan.
Ja en usko, että tämä on mitään petkuttamista kuin ottaa velaksi, ja ne antavat vapaasta tahdosta. Ja minä tahdon kaikki maksaa kuin minä saan kokoon. Ja minä luulen, että enhän minä ole ainoa ihminen, jolla olisi velkaa. Ja kyllä sitte olisi vähän velkaa ihmisillä tässä maailmassa, jos minä olisin ainoa velallinen.
Ja minä pyydän jos jokainen on hyvä ja katsoisi omaan poveensa, että ei kerkeä näkemään vaivaa muista ihmisistä.
Sillä minä en olisi rohjennut esiintyä yleisillä paikoilla, niinku minä olen tehny. Sillä minulla on vahvat luvat neljältä kuvernööriltä, ja usiammalta nimismiehheltä.
Ja jos minä olisin ollut petkuttaja, niin kyllä olisi etsivät poliisit ottaneet minun kiinni. Ja enkä olisi saanu esiintyä yleisissä paikoissa. Petkuttajalle ei minun luullakseni anneta kansakoulua, eikä palokunnan taloa ilmaiseksi esiintymistä varten. Ja petkuttaja ei rohkene minun luullakseni mennä ottamaan todistukset useimmista paikoista, jossa olen pitänyt esitelmiä, ja nyt minä tahdon sitte kysyä kunniani perään, sitä henkilöä, joka huhun on levittäny
Frans Emanuel Kivekäs”
Jatkuu …
1905
Fransin olo oli alkanut taas tuntua epämiellyttävältä, vaikka hän sai olla joulun ajan vaimonsa Amandan ja lastensa luona Hollolassa. Hän oli 45 vuotias. Hänen hyvin alkanut ”Maailmanympäripatikointi” -esitelmäkiertue oli hiipunut alkumetreille Raumalle ja sen lähikyliin huhujen aiheuttaman vähäisen kiinnostuksen takia. Myös talousasiat menivät huonosti. Hänen kiertueen järjestämiseksi ottamat lainat jäivät sovitun mukaisesti maksamatta. Vastustajat saivat iskeä ja velan takasinmaksuongelmien takia he nimesivät Fransin myös ”petkuttajaksi”.
Häntä kuristi velat ja huhut, joita hänestä levitettiin. Eikä maassakaan mennyt hänen mielestään hyvin. Hän oli selaillut kevään lehtiä, joista hän oli lukenut, että Venäjällä kuohui ja siellä oli levottomuuksia . Keisarin valta oli muutettu Venäjän 1905 vallankumouksessa itsevaltiudesta perustuslailliseksi monarkiaksi . Vaikka Venäjällä kiehui sisäisesti, sota Japanin kanssa jatkui.
Vielä enemmän Fransia kiinnosti uutiset Suomen suurruhtinaskunnassa olevasta kuohunnasta. Olihan hän aikaisemmin, vuosisadan vaihteessa, aktiivisesti osoittanut edustavansa ajatuksiltaan ja teoiltaan niin kutsuttua vanhasuomalaista ja sen myöntyväisyyslinjaa emämaan Venäjän valtaa kohtaan. Tästä johtuen hän oli joutunut muun muassa häpäistyksi ”santarmiurkkijana” maan lehdissä vaikka oli toiminut virallisen Venäjän vallan ja sen viranomaisten mukaisesti.
Vastakkainasettelu voimistui ja sai kasvot helmikuussa, kun suomalainen valtioneuvos ja keisarillisen senaatin prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen murhattiin. Aktiivisen Vastustuspuolueen taistelujärjestö piti häntä sortovallan edustajana ja sen jäsen Lennart Hohenthal ampui hänet. Maaliskuussa kutsuntalakon ja yleisen mielipiteen johdosta Suomen suurruhtinaskunnassa lakkautettiin toistaiseksi vuoden 1901 asevelvollisuuslain toimeenpano.
Fransillekin tuli yhä selvemmäksi maan tila ja se, että Suomen suurruhtinaskunnassa oltiin jakauduttu entistä selvemmin kahteen leiriin. Venäjän vallalle ja ”sortokauden toimenpiteille” myötämielisiin ja niiden vastustajiin.
Santarmihallitus oli tehostanut valvontaa, tehnyt yhä enemmän kotitarkastuksia sekä pidättänyt suomalaisia Venäjän vallan vastustajia. Yhtenä esimerkkinä kenraalikuvarnöörin ja santarmihallituksen tiukentuneesta otteesta Suomen suurruhtinaskunnassa oli kuvernööreille lähetetty käsky auttaa Venäläistä santarmihallitusta ja sen santarmeja tehtävissään. Yksi esimerkki tästä on Oulun läänin kuvernöörinä tuolloin ollut Otto Sawander, myöhemmin Otto Sarvi. Hän toimi virassaan ensimmäisellä sortokaudella vanhasuomalaisen myöntyväislinjan tavoilla.
Oulun läänin kuvernööri Savander oli lähettänyt todennäköisesti kenraalikuvernööriltä saadun käskyn saatuaan ”paimenkirjeen” lääninsä kruununvoudeille, nimismiehille ja poliisimestareille. Tämä kirjelmä oli päätynyt kuitenkin, ilmeisesti vastustajien käsien kautta, myös Kaleva -lehdelle. Se liittyy ”Salaisesti” -nimimerkillä kirjoittaneen kirjoitukseen, joka ilmestyi otsikolla ”Kuvernööri Savander ja santarmit”. Kaleva -lehti julkaisi sen yleisönosastolla huhtikuun 18 päivänä sivulla 2. Alla on esitetty kyseinen lehtileikekirjelmä sekä sen ”selväkirjoitus”.
”18.4.1905 Kaleva no 90 sivu 2
Kruununvoudeille, nimismiehille ja poliisimestareille.
Voidakseni pyynnöstä antaa Santarmilaitokselle sille 28 p:nä lokakuuta (10 p:nä marraskuuta) 1903 vahvistetun johtosäännön 9 §:ssä viitattuja tietoja, tulee Teidän alempana mainituista virka-alueellanne, ja sikäli kun Teidän tietoonne on tullut muuallakin maassa sattuneista tapauksista ja seikoista hetimiten minulle ilmoittaa, nimittäin:
- laittomista kokoontumisista;
- hellituksen toimenpiteitä vastaan pidetyistä ja yleensä kansanjoukkoja kiihoittavista puheista;
- erityisten henkilöiden, joukkueiden tahi yhdistysten osoittamasta vastustuksesta hallituksen toimenpiteitä vastaan;
- kiellettyjen painotuotteiden levittämisestä;
- kiellettyjen aseiden ja ampumatarvikkeiden pitämisestä kuin myöskin kiellettyjen ampumaratojen perustamisesta;
- paikkakunnallenne saapuneista epäluuloa herättävistä ja tuntemattomista henkilöistä; ja
- muista agitatsiooni- ja meteli-ilmiöistä;
joista Teidän on ilmoitettava alaisillenne poliisipalvelijoille heille kuuluvaa toimenpidettä varten ylempänä mainitussa kartoituksessa; ja saan minä sen ohesta ilmoittaa, että ylempänä mainitut tiedot voidaan niillä paikkakunnilla, missä santarmihallituksen alaisia upseereja tai miehistöä on olemassa, myöskin antaa joko suullisesti tai kirjallisesti näille henkilöille, missä tapauksessa asiasta kuitenkin on viipymättä muillekin ilmoitettava. Oulun lääninkansliasta, toukokuun 24 päivänä 1904.
Otto Sawander
Wilho Leino m:tty.
R:o 1792″
Kevään tullen Frans teki merimiehen töitä isommissa ja pienemmissä laivoissa Helsingin, Turun, Rauman ja Tukholman välillä.
Syksyllä hän kävi lähinnä ruotsinkielisissä lehtien toimituksissa myymässä muisteloaan maailmanympärikävelystään. Lehdistö ei tunnu enää olleen kovin kiinnostunut tästä tarinasta, sillä se ilmestyi vain muutamassa lehdessä.
Syyskuun alussa 1905 Venäjän keisarikunta oli hävinnyt sodan Japanille ja rauhansopimus allekirjoitettiin. 30.10.1905 alkoi Suomen suurruhtinaskunnassa Suurlakko , joka päättyi keisarin ”häviöön” Suomen autonomisien oikeuksien suhteen. Marraskuun alussa Venäjän keisarin Suomea koskevat päätökset kantautuivat ilouutisena sen autonomiaa, sen perutuslakia sekä suomalaisuutta kannattaville; ensimmäinen sortokausi päättyi niin kutsuttuun marraskuun manifestiin. Sillä kumottiin helmikuun manifestin säännökset. Tämän lisäksi siinä luvattiin koollekutsua Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät kansanedustuslaitoksen uudistuksen ja kansalaisvapauksien säätämistä varten. Myös Suomen kenraalikuvernöörin diktaattorinvaltuudet peruutettiin.
Tämä ei ollut todennäköisesti merimiesleipuri Frans Emanuel Kivekkäälle kovin mukava uutinen, olihan hän ollut Venäjälle myötämielisten puolella. Mitkä sitten olivat olleet hänen motiivinsa ja lähtökohdat tähän ”viralliseen” kantaan. Niistä saa aavistuksen Fransin tähän asti eletystä elämästä, josta on kerrottu aikaisemmissa osissa.
Suomalaisuuden ja autonomian kannattajat kertoivat sanomalehdissä entistä suoremmin oman aatteen ja tavoitteen edistäviä uutisia. Kuten tuossa yläpuolella olevasta Tampereen Sanomien 22.11.1905 uutisesta voi nähdä. Venäläinen virkavalta ja Santarmilaitos Suomen suurruhtinaskunnassa ajettiin yhä ahtaammalle. Eikä tuollaisten uutisen johdosta Fransinkaan tilanne ainakaan paremmaksi käynyt.
Venäjän Santarmilaitos yritti pitää kiinni Suomen suurruhtinaskunnan suitsista ja kiristää otetta; lisäten valvontaa, kotietsintöjä sekä pidätyksiä.
1906
Frans Emanuel Kivekäs on 46 vuotias. Frans asui talven perheensä kanssa Hollolassa. Hän ei ollut toimettomana. Sen lisäksi, että hänellä oli välillä töitä Lahden kaupungin rakennuksilla, hän vietti aikaansa poikiensa ja vaimonsa Amandan kanssa. Myös Hollolan kirjaston kirjat tulivat tutuiksi. Varsinkin päivälehdet ja niissä olevat uutiset Suomesta ja Amerikasta kiinnostivat häntä.
Suomalaisuusaate oli saanut entistä laajemmin kannatusta. Siitä on osoituksena esimerkiksi se, että J. V. Snellmanin satavuotissyntymäpäivänä noin 100 000 suomalaista vaihtoi sukunimensä suomenkielisiksi. Maahan perustettiin myös uusia puolueita, ammattiyhdistyksiä ja aatteellisia lehtiä yhä kiihtyvämmin.
Fransin oloa ei helpottanut se, että hänellä oli maine Venäjälle ”myötämielisenä”. Hänen nimensä oli jokaisen suomalaismielisen tiedossa. Se oli mustattu vastustajien parissa viimeistään sen ollessa joulukuun lehdissä ”santarmille ilmiantajat” -listassa. ”Suomalaisuus” hallitsi arkielämää joka paikassa yhä voimakkaammin. Fransin tunsi olonsa hyvin tukalaksi ja päätti hävitä, ainakin lehtien palstoilta. Hänestä ei näin ollen löydy vuoden 1906 lehtiotsikoista mitään.
Lumien sulaessa maalishuhtikuun vaihteessa Frans ja Amanda muuttivat lapsien kanssa Helsinkiin. Helsingin osoite ja ammattikalenteri osoittaa sen, että Frans ja Amanda olivat ostaneet kesällä Helsingistä asunnon. Se oli huoneisto 26 Tokankatu 1 D:ssä .
Tokankatu on nykyiseltä nimeltään Telakkakatu. Amanda oli saanut heti töitä siivojana samasta talosta.
Frans lähti jälleen kevään tullen, toukokuussa, töihin laivalle. Tänä kesänä hän pestautti jälleen itsensä Itämerellä kulkevaan laivaan. Se kulki Helsingin ja Tukholman väliä, heinäkuun alussa hän vaihtoi Turusta lahden yli kulkevalle matkustajareitille. Laiva oli pienempi kuin minkälaisissa hän oli aikaisemmin ollut. Hän nautti tästä ja siitä, että sai olla myös ihmisten ja matkustajien kanssa tekemisissä. Tärkeintä oli se, että hän sai olla enemmän myös kesällä perheensä parissa vapaillaan. Laivapesti jatkui myöhään syksyyn.
Syystalvella Frans teki kirvesmiehen rakennus- ja remonttitöitä kaverinsa kanssa Helsingissä.
1907
Tokankatu 1:n eräässä huoneistossa sattui vuodenvaihteessa tapahtuma, jota kannattaa tarkastella hieman lähemmin. Mielenkiintoinen yhteensattuma on se, että samassa talossa Fransin kanssa, Tokankatu 1:ssä Helsingissä, asui myös Maria Alanne. Hänen asunnossaan oli nimittäin venäläisillä vallankumouksellisilla salainen kirjapaino. Näin kerrotaan teoksessa: ”Bolshevikkien toiminta Suomessa ja Viaporin kapina : eräitä aikalaisten muistelmia v. 1905 vallankumouksen ajoilta” sivulla 100. Seuraavassa on ote kyseisestä kohdasta: ”…Helmikuussa 1907 tiedotti venäläinen virallinen tiedonanto Helsingistä Pietariin, että Helsingin poliisi oli 2 p. tammikuuta pitämässään kotietsinnässä löytänyt Tokankatu 1 Maria Alanteen omistamassa asunnossa salaisen vallankumouksellisen kirjapainon. Poliisi vangitsi asunnossa tapaamansa virolaisen latojan Wilhelm Georg Armanin, takavarikoi painokoneen, erilaisia painotuotteita, 179 kpl, suomenkielisiä julistuksia otsikolla ”Tunnussana”, 1 venäjänkielisen julistuksen ja maanalaisen lehden ”Wjestnik Kasarmi”. Etsinnän aikana ilmestyi asuntoon insinööri Vilho Severi Alanne tuoden samanlaista paperia kuin kirjapainosta oli jo löydetty. Alanne pidätettiin myös. Poliisikuulustelussa kertoi sosialidemokraattiseen puolueeseen kuuluva Arman saapuneensa…”
Oliko Frans mahdollisesti ilmiantanut asuintalossaan toimineen vallankumouksellisen kirjapainon? Edellä mainitun ”Bolshevikkien toiminta Suomessa …” -teoksen mukaan kirjapainon toiminnan takana oli Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolue .
Liittyikö Fransin pidätys Tukholmassa seuraavana vuodenvaihteena tämän vallankumouksellisen toiminnan tiedusteluun? Frans Kivekkäälle tapahtui vuodenvaihteessa jotain ruotsalaisen etsivän poliisin kanssa selvitettävää, ainakin alla esitettyjen uutisten mukaan. Frans joutui lehtiotsikoihin Tukholman pidätyksensä takia. Hänet oli pidätetty Ruotsin etsivän poliisin toimesta yhdessä H. A. Tuomirannan kanssa. Miksi? Liittyikö tämä kiinniotto kenties Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen neljänteen puoluekokoukseen Tukholmassa huhtikuussa 1906? Oliko Frans ollut tuolloin Tukholmassa kenties Santarmihallituksen puolesta?
”25.1.1907 Tammerfors Nyheter no 14
-Tammerforsare anhålna i Stockholm. Till detektiva polisen härstädes ha från Stockholm inkommit förfrågningar rörande eldaren H. A. Tuomirantas och sjömannen F. E. Kivekäs-Vettbergs antecedentin. Dessa personer, som äro hemma från Tammerfors, ha anhållits at Stockholmspolisen.”
Maaliskuussa olivat ensimmäiset eduskuntavaalit Suomen suurruhtinaskunnassa, mutta Frans luki niitä kaukana merten takana Amerikassa.
Oliko maa alkanut polttaa liikaa jalkojen alla, sillä huhtikuussa pohjois-amerikkalaisten lehtien otsikoissa alkoi ilmestyä uutisia Frans Emanuel Kivekkäästä, suomalaisesta maailmanympärikävelijästä.
Kulkiessaan pitkin amerikan mannerta, Frans oli ottanut yhteyttä paikallisten lehtien toimituksiin ja ilmeisesti myynyt tarinaansa ”Maapallon ympäri kävellen, ilman rahaa” -matkansa edistymisestä. Yksi niistä on alla oleva ”Der Deutsche” -lehden uutinen Franz Emanuel Kivekkäästä, norjalaisesta patikoijasta.
Lehdet ottivat mielellään sivuilleen uutisen tästä uskomattomasta matkasta ja miehestä. Fransin maine kasvoi ja kiiri amerikan laajalla mantereella.
Maine oli tiedossa myös maan ylimmällä johdolla, sillä Washingtoniin päästyään Frans oli kutsuttu 12.4.1907 Valkoiseen taloon. 
Siitä uutisoitiin muun muassa ”New-York Daily Tribune” -lehden Yhdysvaltain presidentin Valkoista Taloa koskevassa jutussa lauantailta huhtikuun 13 päivänä 1907. Valkoisen Talon asialistalla oli edellisenä päivänä 12. huhtikuuta ollut muiden asioiden lisäksi suomalaisen maailmanympärikävelijän Frans Emanuel Kivekkään käynti kutsuttuna siellä. Käynnin lisäksi hän oli saanut presidentin allekirjoittaman käyntitodistuksen, ”President’s signature upon the card”. Näin Frans Kivekäs sai Yhdysvaltojen Presidentin Theodore ”T.R.” Roosevelt, Jr:n singneeraman kortin Valkoisessa talossa 12.4.1907.
![the sun. (new york [n.y.]) 1833-1916, april 13, 1907, page 6, image 6 b](https://tuomjari.files.wordpress.com/2019/01/the-sun.-new-york-n.y.-1833-1916-april-13-1907-page-6-image-6-b.jpg?w=730)
Kesän ajalta Fransista tai hänen matkastaan ei ole uutisia. Voi olla, että hän liikkui jossain kolkassa amerikkaa tai skandinaviaa. Syksyn tullen näyttää lehtiuutisten mukaan siltä, että hän oli matkalla amerikan mantereella.
Epäilijöitäkin riitti ja yleisönpalstan uutisia Frans Emanuel Kivekkäästä ”walejuttujen lavertelijasta” ilmestyi muutamiin suomalaismielisiin lehtiin.
Fransista levisi uutisia ympäri Amerikkaa. Hän herätti joissakin paikoissa hämmennystä ja ehkä pelkoakin kiivaalla esiintymisellään ja ulkoasullaan revolvereineen. Alla olevassa Sacramento Union -sanomalehden uutisessa 19.12. 1907 sivulla 14 olevassa
uutisessa hän oli astunut Kalifornian kuvernöörin toimistoon Sacramenton kaupungissa , haluten tapaamista itse kuvernööri Gillettin kanssa. Uutisen otsikko on vapaasti suomennettuna: ” Vihainen Maapallonkiertäjä rähisi revolvereineen kuvernöörin toimistossa. Miehen häiriköinti yltyi, koska kuvernööri oli liian kiireinen tapaamaan häntä.”
Joulun aika oli Fransille erikoinen. Hän vietti sitä ehkä San Franciscon suomalaisessa merimieskirkossa tai jossain kaupungin liepeillä yksin, vain tähtitaivas kattonaan.
1908
Talvea ja alkuvuotta 1908 Suomen suurruhtinaskunnassa voi kuvailla rauhalliseksi. Poliittisella ja aatteellisella rintamalla oli hengähdystauko.
Merimies ja myös maailmanympärikävelijänä mainetta saanut Frans Kivekäs oli palannut Suomeen ja perheensä luo Helsinkiin tammikuussa 1908. Hän toivoi, että Amerikassa ollessaan hänen maineensa venäläishallinnolle myöntyväisyysmielisenä sekä mahdollinen toiminta sen puolesta olisi painunut unholaan. Vuosi 1907 oli ollut Fransille raskas mutta rahakas. Hän oli kiertänyt amerikan mannerta, myynyt ”Maapallon kiertämisestään jalkapatikalla” -tarinaansa lehdille ja pitänyt esitelmiä siitä. Lisäksi häntä kuvaavien postikorttien myynnistä oli kertynyt voittoa. Kaiken lisäksi hän oli saanut hyvän palkan laivatöistään. Frans maksoi Suomeen saavuttuaan muutama vuosi aikaisemmin syntyneet velkansa pois.
Frans sai nyt hengähtää, olla velaton, ihailtu mies. Hän oli saanut julkisuutta niin Amerikassa kuin Suomessakin ja taisi ainakin osa ruotsalaisistakin jo tuntea tämän merimiesleipurimaailmanympäripatikoijan. Olihan hän nyt kunnian mies, joka oli käynyt Amerikan vapautta vartioivassa ja symbolisoivassa ”Valkoisessa Talossa”, saaden muistokseen Amerikan yhdysvaltojen presidentin Theodore ”T.R.” Roosevelt, Jr:n singneeraman itseään esittävän kortin. Hän nautti julkisuudesta ja siitä vapauttavasta tunteesta, että sai siellä aloittaa alusta, vailla menneisyyden taakkaa. Amerikkaan hän vielä palaisi.
Fransin elämän seuraaminen jatkuu seuraavassa osassa …
Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti alkaen vuodesta 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe
Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs
sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :
01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille
Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto
Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua
Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018
Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.
”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut
Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.
Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885
Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.
© Jari J Tuomisto
"Mennyt ei ollutkaan mustavalkoinen" 