Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen perheen isäksi Frans Immanuel Wettbergiksi tai Kivekkääksi. Päätin ottaa hänen elämästään hiukan enemmän selvää. Täytyy myöntää se, että tämän herra Fransin ”liikkujen” selvitys on ollut mielenkiintoista ja osin hankalaakin työtä.
Ajan ja resurssien puutteen takia rajoitin lähdemateriaalin hankinnan vanhojen sanomalehtien uutisiin sekä kirkonkirjoista saatavaan tietoon sekä aineistoon, jota löysin Finna -hakupavelusta.
Esittelen pintapuolisen selvitykseni tuloksia hänestä kertovissa artikkeleissani. Pyrin sitomaan Fransin elämän tapahtumat ja käännekohdat ajankuviin. Tukeudun johtopäätöksissäni osittain valistuneeseen tulkintaan. Olen täydentänyt Fransin elämän vaiheita sekä tapahtumia myös kuvitteellisesti. En ole ollut lähdekriittinen, enkä merkitse viitteitä tarkemmin.
Tässä on linkki edelliseen osaan: ”Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature”
1908
Edellisen osan lopussa elettiin vuoden 1908 alkua. Maailmanympärikävelijänä mainetta saanut Frans Kivekäs oli palannut Suomeen ja perheensä luo Helsinkiin tammikuussa. Vuosi 1907 oli ollut Fransille raskas mutta rahakas. Hän oli kiertänyt amerikan mannerta, myynyt ”Maapallon kiertämisestään jalkapatikalla” -tarinaansa lehdille ja pitänyt esitelmiä siitä. Lisäksi häntä kuvaavien postikorttien myynnistä oli kertynyt voittoa. Kaiken lisäksi hän oli saanut hyvän palkan laivatöistään.
Jatkuu …
Kevät oli Fransin perheessä onnellista yhdessäolon aikaa. Amanda tuli raskaaksi. Frans Henrik oli 12 ja Väinö 8 vuoden ikäisiä. Frans ei lähtenyt merelle laivatöihin vaan teki satunnaisesti töitä naapurikiinteistössä sijainneessa leipomossa. Leipurin työt toivat mukavaa vaihtelua hänen viimeaikaisiin töihin merimiehenä ja maankiertäjäesitelmöitsijänä. Voi hyvin olla, että hän esitelmöi myös matkastaan maapallon ympäri jalkapatikalla kiinnostuneille.
Hän seurasi lisäksi kiinnostuneena Suomen suurruhtinaskunnan poliittista liikehdintää. Hän toivoi, että Amerikassa ollessaan hänen maineensa venäläishallinnolle myöntyväisyysmielisenä sekä mahdollinen toiminta sen puolesta olisi painunut unholaan. Matalan profiilin pito oli Fransille tärkeää. Maan poliittinen tilanne oli tulenarka ja ihmisten valvontaa oli kiristetty. Myös venäläishallinnon vastustajat pitivät silmällä vastapuolen tekemisiä. Pinnan alla kyti.
Kesäkuussa saatiin Suomen suurruhtinaskunnassa lukea lehdistä, kuinka sen autonomiaa koeteltiin.
Keisari ja Venäjän hallinto ryhtyi kiristämään otettaan autonomisesta Suomesta kevään ja kesän aikana. Huhtikuussa keisari Nikolai II hajotti Suomen eduskunnan senaatille esittämänsä ”moitelauseen” johdosta. Tästä uutisoi muun muassa Käkisalmen Sanomat -lehti 6.4.1908.
Kesäkuussa hän määräsi, että koko keisarikuntaa, myös autonomista Suomea, ja sen etuja koskeva lainsäädäntö sekä yleiset hallitusasiat oli ennen hallitsijalle esittelyä alistettava Venäjän ministerineuvoston käsiteltäviksi. Tämä keisarin vallan näyttö tarkoitti Suomea kohtaan toisen sortokauden, venäläistämisohjelman, alkamista.
Heinäkuun alussa järjestettiin uudet eduskuntavaalit. Vaalityö oli vilkasta myös lehtien palstoilla.
Vaalit eivät tuoneet keisarille ja senaatille mieluista tulosta, vaan voimatasapaino säilyi lähes ennallaan.
Syksyllä syntyi Amandalle ja Fransille potra poikalapsi. Hän sai nimekseen Uuno. Fransilla oli nyt kolme poikaa. Vanhin pojista, Frans Henrik, joka kävi kansakoulua oli alkanut puhua toiveistaan päästä merimieheksi. Frans ja Amanda äiti halusivat hänet opiskelemaan.
1909
Frans ja Amanda sekä pojat Frans Henrik, Väinö ja Uuno vauva muuttivat keväällä 1909 Laivurinrinne 1:n Tokan- eli Telakkakadulta.
Frans oli kevättalven töissä leipomossa, vaikkei hän siitä työstä kovin paljoa enää pitänytkään. Hänen mielensä halasi pois jauhopölystä ja aikaisista aamuista. Frans tiesi kuitenkin, että Amandan ja hänen, sekä koko perheen onni, vaativat Fransin kotona oloa. Perheessä oli pieni Uuno vauva sekä kaksi poikaa, jotka täytyi opastaa koulutielle. Väinö meni Helsingin suomenkielisen alemman kansakoulun ensimmäiselle luokalle syyskesällä. Hän oli 9 vuotta vanha.
Pojat kävi koulua, Amanda hoiti pientä Uunoa ja Frans teki aamuöisin leipurin töitä. Iltapäivisin Frans lähti yleensä kävelylle. Hän meni yleensä kantakahvilaan. Hän tapasi siellä yleensä istuvan kaveriporukkansa. Ystävien kanssa juteltiin päivän polttavista asioista, ehkä vähän politiikastakin, kinasteltiin ja ehkä kiivasteltiin niistä. Päivittäisen äijäpalaverin päätteeksi tuntui kaikista siltä, että maailman asiat olivat taas siltä osin paremmin.
Kahvilassa ollessaan Frans luki päivän lehdet. Suomen tapahtumat kiinnostivat häntäkin eniten. Hän luki maaliskuussa uutisen, jonka mukaan keisari Nikolai II oli antanut manifestin, jonka johdosta tähän asti autonominen Suomen suurruhtinaskunta asetettiin suoraan Venäjän lainsäädäntöjärjestyksen alaiseksi.
Toukokuun loppupuolella Suomen eduskunta oli lähettänyt keisarille anomuksen Suomen perustuslakien pysyttämiseksi voimassa. Autonomiasta ei haluttu luopua. Noin kahden viikon päästä Venäjän duuma oli hyväksynyt yleisvaltakunnallisen lainsäädännön laajentamisen Suomen suurruhtinaskuntaan. Sen ajateltiin joissain duuman piireissä olevan Suomen lopun.
Lokakuussa lehtien pääotsikoissa kerrottiin, että keisari oli hajoittanut Suomen eduskunnan. Syynä siihen oli ollut eduskunnan puhemies P. E. Svinhufvudin syyskuinen ilmoitus siitä, ettei Suomen eduskunta voi, maan perustuslakeja rikkomatta, ryhtyä valtiopäiväkutsussa annettujen tehtävien täyttämiseen. Suomi halusi pitää kiinni autonomiastaan.
Vuokranmaksu kävi Laivurinrinne 1:ssä liian kalliiksi ja Frans haki halvempaa asuntoa. Hän löysikin sen pian. Kivekkäiden muuttokuorma ajettiin kahdella hevosella uuteen osoitteeseen, joka oli Unioninkatu 41 A:han.
Fransin oli otettava rahan tarpeessa myös pesti Viron ja Helsingin välillä kulkevaan laivaan. Merimies ansaitsi paremmin kuin leipuri. Hän sai lisäansioita myös välittämällä ja myimällä kaikenlaista tavaraa.
Joulukuussa päättyi syyslukukaudet poikien kouluissa. Väinö kävi nyt jo toista luokkaa alemmassa kansakoulussa. Helsingissä, kuten muissakin maan kaupungeissa, oli järjestetty 6-10 -vuotiaille lapsille alkeisopetusta varten 2-luokkainen alempi kansakoulu. Väinö oli saanut hyvän todistuksen, jonka Frans tarkasti ja allekirjoitti nähdyksi. Aineiden numerot tuottivat äiti Amandalle ja isälle mielihyvää. Hän oli ylpeä pojastaan ja kehui häntä vuolaasti hymyillen ja olalle taputtaen. Varsinkin ”uskonopin” numero oli tärkeä Fransille, olihan hän itse Kuortaneen Haapaniemen pappilan hengellisessä ilmapiirissä ja ympäristössä varttunut papinpoika.
Frans Henrik oli aloittanut kirjanpito-oppilaana opiskelun Senaatin kirjapainossa isän ja äidin tahdon mukaisesti. Opiskelu oli alkanut hyvin.
1911
Talvi oli perheessä onnellista ja seesteistä aikaa. Frans ei ollut lähtenyt laivalle talveksi, vaan teki välillä remonttitöitä kaverinsa kanssa ja kävi kirjastossa lukemassa lehtiä. Hän piti myös kirjojen lukemisesta ja ”ahmi” niitä iltaisin kotona.
Huhtikuussa kerääntyi perheen ja Frans Henrikin ylle tummia pilviä. Hän sairastui ilmeisesti aivokalvontulehdukseen ja kuoli siihen 4.5.1911 17 v. 3 kk ja 17 pv. ikäisenä.
Se oli järkyttävä ja syvän surun aiheuttama isku äiti Amandalle, isä Fransille sekä Väinö ja Uuno veljelle. Amanda ja Frans tukivat toisiaan ja lapsiaan tässä suuressa surussa. Frans ei lähtenyt laivatöihin vaan halusi olla lähellä vaimoaan ja lapsiaan.
Jotain oli kuitenkin tehtävä töiksi, jotta perhe eläisi. Frans oli hyvä käsistään ja hän tiesi, että puusepän tuotteilla oli kova kysyntä kaupungissa. Fransin tulot eivät kuitenkaan riittäneet edes vuokran maksuun. Niin myös Amandan oli keksittävä tilapäisen siivoustyön lisäksi jotain, millä saisi lisää toimeentuloa. Amanda oli ollut apulaisena reumatismin ja hammasten hoitoa antavassa liikkeessä. Hän perusti oman praktiikkansa.
Heidän oli myös mietittävä, missä voisi säästää. Vuokra Unioninkadulla oli kohtuuttoman kova tuloihin verrattuna ja niin he alkoivat katsella halvempaa paikkaa asua. Syksyn aikana Frans ja Amanda muuttivat Kallion Sörnäisten Pengerkatu 4:n porras A:han. Vastapäätä katua oli Kallion poliisiasema.
Frans teki kirvesmiehen ja puusepän töitä.
1912
1913
Fransilla ja Amandalla oli tiukka talvi taloudellisesti. Hänen oli vastentahtoisesti anottava apurahaa perheen elättämiseksi. Tukianomus oli kuitenkin alla esitetyn lehtileikkeen mukaan ”Armossa hylätty”.
Fransille ei riittänyt töitä, kun taas Amandalla meni paremmin. Hänellä oli vakituinen asiakaskunta, jonka ansiosta lapset ja hän tulivat toimeen. Amanda ja Frans keskustelivat perheen toimeentulon vaihtoehdoista. He tulivat siihen tulokseen, että Amerikka olisi heidän tuleva asuinpaikka. He päättivät, että Fransin oli lähdettävä töihin laivalle, jolla hän seilaisi New Yorkiin talven aikana. Fransin oli tutkittava Amerikan mannerta ja paikkakuntia, mihin heidän olisi mahdollisuus asettua asumaan.
Frans lähti sovitusti matkaan ja seilasi laivassa ensin Hulliin ja sieltä New Yorkiin.
1914
Frans asettui kevääksi New Yorkiin ja tutustui paikallisiin ihmisiin. Koska hän osasi useita kieliä vähintään auttavasti, hänellä oli pian siellä monnia hyvän päivän tuttuja. Frans oli hyvä esiintymään ja puhui auttavasti montaa kieltä. Hän osasi myös englannin kielen, niinpä Frans oli New Yorkissa ja Amerikassa kuin ”kala vedessä”.
Ne, jotka hänen kanssaan olivat olleet tekemisissä, muistivat hänet ja hänen persoonallisen esiintymisensä helposti. Hänet tunsivat pian niin ruotsalaiset, suomalaiset, venäläiset kuin saksalaiset amerikansiirtolaiset niissä paikoissa, joissa kulki. Hän oli mies, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Eivät toki kaikki ihmiset hänestä pitäneet, vaan osalla ihmisistä, jotka olivat hänen lähellään, nousi ”karvat pystyyn”, kun hän avasi suunsa.
Hän halusi, Amandan kanssa sovitun mukaisesti, tutustua ja hakea perheelleen uutta hyvää asuinpaikkaa. Niinpä hän lähti kiertämään amerikan mannerta. Hänellä ei ollut kuitenkaan varoja matkustukseen, joten hän otti käyttöönsä jo aikaisemmin hyvänä rahanhankkimiskeinona koetun ”Maailmanympäripatikoija” -roolin ja teeman.
Näin hän ”marssi” jälleen Amerikassa kaupungista kaupunkiin, herättäen sotisovassaan hämmennystä ja ihmetystä, ottaen joka paikassa paikalliselta hallinnolta itselleen ”todistuksen” käynnistään. Tuon jälkeen hän etsi paikallisen lehtden toimituksen ja myi tarinaansa. Hän piti esitelmiä ja myi kuvallisia postikortteja maapallonympärikävelijästä. Alla on muutama lehtileike tuolta matkalta, joka kesti aina 1916 syksyyn, eli yhteensä lähes kolme vuotta.
”Wednesday, THE DULUT Hr HERALD
April 22, 1914.
Walking Across Continent.
E. Wettberg arrived in the city on foot last night, on his way to San Francisco, where he expects to arrive in July. He will start for Omaha tomorrow morning. He left New York Jan. 15. on his way ror a tramp across the continent. He left Gotham with only 1 cent in his pocket. On his way he sells postcards wltn which to raise the necessary funds for existence. He wears shoes but no socks, thus emulating Sockless Jerry Simpson, one time national statesman from Kansas. He is 57 years old.”
1915
1916
Sama, yllä kuvassa esitetty juttu Fransista ilmestyi Amerikassa muun muassa lehdissä: ”Macon Beacon, January 07, 1916, Image 3”, ”The Celina Democrat, January 07, 1916, Image 2” ja ”Tensas Gazette, January 21, 1916, Image 10″ ”
57 vuotias Frans saapui syksyn tullen tarmokkaana Suomeen. Kotiinpaluu oli sydämmellinen ja lämmin. Amanda ja Frans olivat olleet erossa lähes kolme vuotta. Ikävä oli raastanut, varsinkin iltaisin, molempia. Väinö poika oli 16 vuoden ja Uuno oli jo kouluiässä.
Frans Emanuel kirjoitti syksyn aikana toisen kirjan matkoistaan jalkapatikalla. Vielä samana vuonna, 1916, ilmestyi teos, jonka suomenkielinen nimi on : ”Jalan merestä mereen – jalkapatikassa Atlannin rannalta Tyynen meren rantaan”. Kirjassa on 5 sivua, joka on perin vähän verrattuna siihen mitä hän kertoi ja tarinoi niin esiintyessään kuin lehtien palstoilla ”ympäri maailmaa” matkoillaan, jalan.
Frans kävi lehtien toimituksissa myymässä tarinaansa ja piti patikkamatkastaan pyydettäessä esitelmiä. Suomessa muun muassa Helsingin Sanomat tekivät hänestä jutun.
Samaan aikaan syksyllä Amanda ja Frans hakivat uutta asuntoa. He eivät olleet tyytyväisiä Pengerkadun asuntoonsa, se oli heidän mielestään liian keskeinen ja vilkas paikka. Frans sai vinkin vapaasta asunnosta Oikokadulla. Pian Wettbergit muuttivat uuteen asuntoon, joka oli Oikokatu 5 rappu K 29.
Talvella 57 vuotias Frans teki pääasiassa puusepän töitä. Merimieskaverit olivat tilanneet häneltä pieneen alaan sopivia telttasänkyjä kymmeniä kappaleita. Niiden tekemisessä ja toimittamisessa meni talvikuukaudet nopeasti. Hän teki tilauksesta helsinkiläisille myös tavallisia puusänkyjä ja erilaisia kaappeja sekä hyllyjä.
1917
Alkuvuonna 1917 Frans sai lukea lehdistä ja kuulla kaupungilla kaikenlaista. Maailmankirjat olivat sekaisin; ensimmäistä maailmansotaa käytiin jo neljättä vuotta, Venäjällä oli tehty helmikuussa vallankumous, maaliskuussa kantautui Venäjän emämaasta tieto keisari Nikolai II:n vallasta luopumisesta. Suomen kenraalikuvernööri oli vangittu Helsingissä ja venäläiset laivaston sotilaat olivat nousseet kapinaan Helsingissä ja olivat surmanneet useita upseereita.
Maaliskuussa hän sai kuulla keisarin ja hänen perheensä vangituksi tulemisesta. Frans tiesi, että Suomen suurruhtinaskunnassakin elettiin kohta muutoksen aikaa. Suomen senaatti antoi määräyksen keisari Nikolai II:n kuvien poistamisesta virastojen seiniltä. Hän tiesi sen olevan mieluisa tehtävä useimmissa virastoissa. Vielä parempaa oli suomalaismielisille tulossa eli Venäjän väliaikainen hallitus kumosi helmikuun manifestin ja muut Suomen perustuslakien vastaisesti syntyneet lait. Frans oivalsi viimeistään nyt, että oli mukauduttava uuteen tilanteeseen ja toimittava sen suuntaisesti.
Frans otti keväällä pestin Itämeren linjoilla kulkevaan laivaan, se on voinut olla matkustajahöyrylaiva S/S Arcturusen . Hän on ollut maissa Tukholmassa kesällä, sillä ainakin Kalmar -lehti ilmoittaa hänen käyneen toimituksessaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Frans oli myynyt tarinansa ja kuvansa lehdelle. Uutisjuttu on esitetty alla.
Hän oli samana kesänä ja syksynä kierrellyt kotimaan lehtien toimituksia ja myynyt uutistaan muutamille lehdille. Hän oli pettynyt huonoon menekkiin. Hän tiesi kuitenkin, että lehdillä oli tuona yhteiskunnallisten muutoksien ja mullistusten aikana muuta tärkeämpää kerrottavaa.
Syksyllä Wettbergeillä oli jälleen muutto edessä. Uusi asunto löytyi läheltä, muutaman kadun päästä, osoitteesta Liisankatu 16.
Yleislakon aikaan marraskuussa Frans oli todennäköisesti valinnut puolensa. 4.12 Svinhufvudin senaatti antoi eduskunnalle tiedonannon, jossa Suomi julistettiin itsenäiseksi.
Joulukuussa Suomi vaati venäläisten sotajoukkojen nopeaa poistamista Suomesta.
1918
Mielenkiintoista tänä myllerryksen aikana on se, että vuoden 1918 Helsingin osoite- ja ammattikalenterissa Fransin ammattinimike on kapteeni. Frans oli ylennyt kapteeniksi hämmentävän lyhyessä ajassa.
Suomen sisällissota alkoi tammikuun lopulla. Helsinki kuhisi. Suomen tasavallan joukot eli valkoiset alkoivat Pohjanmaalla venäläisten varuskuntien riisumisen aseista. Suomen Punainen Kaarti otti haltuunsa Helsingin ja useita muita Etelä-Suomen kaupunkeja. Jääkärien pääjoukko saapui 25. 2. höyrylaiva Arcturuksella Vaasaan. Maaliskuussa taisteltiin ankarasti ja valkoiset piirittivät Tampereen. Huhtikuun 6. päivä valkoiset olivat voittaneet taistelun Tampereesta. Huhtikuun alussa ”punaisten hallitus”, Kansanvaltuuskunta, siirtyi Helsingistä Viipuriin ja pakeni kohta Neuvosto-Venäjälle. Huhtikuun puolivälissä valkoisten apuna olleet saksalaiset valloittivat Helsingin. Toukokuun alussa sisällissodan sotatoimet olivat ohi. 15.5.1918 ylipäällikkö Mannerheim julisti sodan päättyneeksi. 16.toukokuuta valkoiset järjestivät voitonparaatin Helsingissä.
On mahdollista, että Frans on kuvassa huiskuttamassa ”voittajien” puolella yleisön joukossa Carl Gustav Mannerheimille, hänen ratsastaessaan paraatijoukon kärjessä. Ehkä hän oli tänä juhlapäivänä sonnustautunut Suomen armeijan kapteenin univormuunkin.
Frans oli säilynyt sisällissodasta hengissä, kuten perheensäkin. He olivat olleet Helsingissä ja selvinneet tavalla tai toisella vahingoittumattomina sodan myllerryksessä. Myös sillä lienee ollut merkitystä, että he olivat tuona vuonna iäkkäitä eli lähes 60 vuoden.
Elokuussa 1918 Frans ilmestyi Ikaalisten vanhassa kauppalassa.
Hän kävi vanhalla kotipaikkakunnallaan herättämässä ihmetystä ja närkästystä esiintyen Suomen armeijan kapteenin univormussa. Todennäköisesti Frans oli halunnutkin, että hänet huomattaisiin. Hän halusi näyttäytyä erityisesti vanhalle kiistakumppanilleen Ikaalisten kauppalan kuninkaalle, nimismies Kaarlo Sparfvénille, sekä muulle paikkakunnan ylhäisölle ja sivistyneistölle. Näin hän ajatteli ilmeisesti antavan iskun maineensa häpäisijöille.
Fransin käynti kapteenin univormussa Ikaalisissa kirvoitti niin nimismiehen kuin muidenkin hänen vastustajiensa mieltä. Voi olla mahdollista, että Sparfvén ryhtyi verkostonsa avulla vastaiskuun tuolle ”häirikölle”. Näin marraskuussa asia tuli julki sanomalehtien palstoilla.
”KESKISUOMALAINEN –lehti 20.11.1918 nro 269
Mitenkä on muuan Bobrikoffin aikainen ”santarmiurkkija” päässyt ylenemään kapteeniksi Suomen armeijassa?
Tapaus, josta tässä kerron, on kyllä jo kolmisen kuukautta sitten tapahtunut, mutta niin kuin jäljempänä selviää, en ennemmin ole tahtonut vetää sitä julkisuuteen, vaikka mielipiteeni koko ajan onkin ollut se, että asiaan on saatava valaistusta.
Viime kesänä, elokuulla, ilmestyi Ikaalisten kauppalaan eräs F. E. Wettberg. Hän oli paikkakuntalaisille sangen tuttu mies. Oli ennen aikaan harjoittanut kauppalassa leipurin ammattia F. E. Kivekkään nimellä – hänen sukunimensä oli kyllä ennen ollut Wettberg ja oli Bobrikoffin aikana valpas santarmiurkkija, joka, esiintyen aika ajoin santarmin univormussakin, saattoi paljon ikävyyttä aikaan Ikaalisten lainkuuliaisille virkamiehille y.m. Oli kerran tuomittuna vankeusrangaistukseen väärästä ilmiannosta virkamiestä vastaan, mutta autuas Bobrikoff vapautti hänet kesken rangaistusaikaansa.
Mies oli Bobrikoffin aikojen jälkeen matkustellut Amerikassa ja muualla pitkin maailmaa ja ilmestyi nyt vapaussotamme päätyttyä taas vanhaan kotipitäjäänsä ja ilmestyi sinne – Suomen armeijan kapteenin univormussa. Tapaus herätti paikkakunnalla suurta ja kiusallista huomiota. Epäiltiin tietysti, kuinka entinen leipuri ja santarmiurkkija voi nousta armeijassamme pienessä ajassa aina kapteenin arvoon, ja miehen entisyyden tuntien oli yleinen mielipide se, että hän ei ollut oikeutettu kantamaan yllään olemaa pukua ja arvomerkkejä.
Lähdimme tämän tähden tähden paikkakunnan nimismiehen ja suojeluskunnan päällikön kanssa Kivekäs-Wettbergin luo ja pyysimme nähdä hänen papereitaan. Ne olivat kunnossa ja niistä kävi ilmi, että mies oli kapteeni arvoltaan. Sitä paitsi hänellä oli vapaudenristin nauha.
Kun asia näin ollen saatiin selväksi, herätti se laajalti, aina Tamperetta myöten, missä Wettbergin entisyys oli tunnettu. mitä suurinta harmia ja yleisö vaati, että se oli saatava vieläkin selvemmäksi siten, että oli käännyttämä sotaministerin tai ylipäällikön puoleen sanomalehtien välityksellä ja pyydettävä selitystä.
Ehdotin kuitenkin, että koetettaisiin toista tietä saada selvennys Wettbergin ihmeelliseen karriääriin. Käännyin yksityisellä kirjeellä Turun ja Porin läänin maaherran puoleen ja pyysin hänen sotilashenkilönä ottamaan asiasta selvää. Kun sitten muutaman ajan tämän jälkeen tapasin maaherran, kertoi tämä, että hänelle ei ollut sattunut sellaista tilaisuutta, että olisi voinut pyyntöäni täyttää ja asia oli sitten unohtunut.
Sitten piti Ikaalisten suojeluskunnan tehdä asiasta raportti, mutta kun olen kuullut, että sitäkään ei ole tehty, ei ainakaan yleisölle tuloksesta ilmoitettu, ryhdyin nyt vasta monien uudistetuista pyynnöistä saattamaan kerrotun julkisuuteen toivossa, että tämä juttu, joka osaltaan sekin on monen mielestä herättänyt monenlaisia ajatuksia ylenemismahdollisuuksista armeijassamme. Saataisiin selväksi ja totuus titulus Wettbergiin nähden julki.
Me pyytäisimme siis saada tietää asianomaisilta, onko Wettberg ehkä sittenkin näyttänyt väärät paperit ja esiintynyt virheellisesti Suomen armeijan kapteenina ja vapaudennauharitarina vai onko todella mahdollista, että sillä pohjasivistyksellä varustettu ja sellaisen entisyyden omaava mies on voinut kohota sotilasarvossa niin korkealle meidän armeijassamme.
Uskoisimme tietysti mieluummin ensimmäisen olettamuksen oikeaksi, sillä emme mitenkään ymmärrä toista. Onhan jääkäreidemmekin ollut vaikea kohota korkeampiin arvoihin useimman juuri sen tähden, että pohjasivistystä on pidetty vähänä. Mitenkä on siis selitettävissä leipuri Wettbergin korkeuksiin nousu?
Olen myöskin sen tähden tarttunut kynään kerrotun asian paljastamiseksi, että minusta nykyään on Suomen armeijasta mahdollisuuden mukaan karsittava pois epäluotettavat ainekset ja ensi kädessä tietysti vaadittava luotettavuutta upseereilta.
Joka tietää jonkun seikkailijan ja ”epäpuhtaan” miehen päässeen pujahtamaan armeijaamme, hänen on se ilmoitettava. Sitä vaatii herrastuksemme omaa armeijaamme kohtaan.
Entistä santarmiurkkijaa ei kai voi pitää luotettavana?
Jyväskylässä, marrask. 19 pnä 1918
Antero Selänne”
Sama uutinen lyhennettynä ilmestyi viikon sisällä marraskuussa muun muassa näissä lehdissä: ”5.12.1918 Raahen Sanomat no 137 s 2”, ”22.11.1918 Tampereen Sanomat no 217 s 3”, ”26.11.1918 Ilkka no 212 s 3”, ”26.11.1918 Lalli no 109 s 3” ja ”27.11.1918 Pohjolan Sanomat no 158 s.3”.
Mitä ansioita Fransilla olisi voinut olla sisällissodassa? Mitä tehtäviä hänellä kenties oli Helsingissä? Oliko Frans ”Jääkärilaiva” S/S Arcturusen miehistössä tuomassa jääkäreitä maahamme? Se kuljetti helmikuussa 1918 945 jääkäriä Libausta Saksasta Vaasaan. Voi hyvin olla, että tuo laiva oli tullut hänelle tutuksi jo kymmeniä vuosia merimiehenä olleena. Laivan reitit ovat olleet samoja, joilla Frans on ollut laivatöissä usein. Toimiko hän kenties valkoisen armeijan puolesta Helsingissä sen ollessa punaisten hallussa?
Fransin elämän seuraaminen jatkuu seuraavassa osassa …
Fransin elämää koskeviin vaiheisiin on linkit alla. Artikkeleissa seurataan hänen eloaan kronologisesti alkaen vuodesta 1859 – . Niissä tukeudutaan lehtileikkeisiin, vanhoihin valokuviin, rippikirjoihin sekä muihin merkintöihin, joita on kirjoitettu hänestä, ajasta, mijööstä sekä juttuihin liittyvistä henkilöistä:
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 10 – The Finn Walker, White House and President’s signature
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 8 – Lurkevitshi ja nimismiehen kunnia
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 7 – Santarmiurkkija vai Don Quijote
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 6 – ”Inga lyckopengar
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 5 – Fennomaniaa, kruununnimismies Sparfvén ja New York
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 4 – Leipuri ja merimies
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs osa 3- Lapsuus ja nuoruus Haapaniemen pappilassa
Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs Osa 2 – Syntymä ja perhe
Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs
sekä lisää aiheesta sekä hänen elämänsä vaiheisiin liittyvistä paikoista :
01.12.1901 Ikaalilainen -lehti : lukemista Ikaalisten kihlakuntalaisille
Kuortaneen Haapaniemen pappila v.1600 – 1800 – Hengellisyyden ja sivistyksen ikkuna , artikkeli Jari Tuomisto
Pappilan ihana, vanhantyylinen puutarha – Kadonneen puutarhan luonnostelua
Pappilan empire tyylinen näköalaterassi – Kuortaneen Haapaniemen vanha pappila, Jari Tuomiston artikkeli, v. 2018
Lisää tietoa ja kuvan yleensä pappiloiden ihmisistä, elämästä, sisutuksesta ja kalustuksesta vuosilta 1860 – 1890 saat muun muassa katselemalla kirkkoherrantytär Toini Olga Kallion , s.11.7. 1891, piirtämiä upeita vesiväritöitä ja niissä olevia selityksiä Ruoveden ja Pirttikylän pappiloista. Niihin pääset tästä Finna -hakupalvelun linkeistä: ”Ruoveden pappila” ja ”Pirttikylän pappila”.
”Ruonan kylä ja Haapaniemen pappila” , Museoviraston verkkosivut
Ensio Rislakin eli entiseltä nimeltään Svanbergin ”Valentin” nimellä kirjoitettu kirja ”Pappilan häjy poika”, jossa hän kertoo muun muassa hänen lapsuudenkokemuksistaan Kuortaneen Haapaniemen pappilassa 1900 -luvun alussa.
Tapaus pastori Jaakko Wettberg – vaikutukset Kuortaneella 1849-1885
Kaikki lehtileikkeet, joissa ei ole perusteellisia lähdemerkintöjä ovat Kansalliskirjaston Digi -aineistosta.
© Jari J Tuomisto
"Mennyt ei ollutkaan mustavalkoinen" 